Opettajan aivoituksia

Jumppaa ja hengästy, valitse portaat, syö kokojyvää ja hyviä rasvoja! Näitä terveydelle tarpeellisia vinkkejä tuputetaan somessa, lehdissä ja kahvipöytäkeskusteluissa. Mutta muistammeko huolehtia pääkopasta niin opetustyössä kuin vapaallakin?

Opettajan arki on kuin pingistä: sähköpostit, arvioinnit, Teams-palaverit, to-do-lista, opiskelijoiden kysymykset. Päivittäin puhelimemme – ja aivomme – täyttyvät tarpeellisista ja tarpeettomista viesteistä ja muistutuksista. Kun lisäksi rentoudumme somen parissa, tai käytämme bussimatkat sähköpostien selailuun, ovat aivomme jatkuvan ylikuormituksen tilassa. Jähmety tai pakene! Käymme ylikierroksilla tai lamaannumme.

Kun aivomme ovat tässä tilassa, luovuuden kukka kuihtuu. Sydän hakkaa ja voimme huonosti. Vetäydymme ihmisten parista. Mikä ratkaisuksi?

Jos sulkisimme infotulvan edes hetkeksi. Bussimatkalla emme selaisi sähköposteja – katsoisimme ulos ikkunasta ja antaisimme ajatusten vaeltaa. Poistaisimme turhat muistutukset, hakisimme rauhallista työtilaa, pitäisimme somepaastoa. Minna Huotilainen (2025) muistuttaa: aivot rakastavat taukoja ja liikettä. Ilman niitä oppiminen ja opettaminen muuttuvat tahmeaksi puuroksi.

Nyt noustaan seisomaan

Meidät on kasvatettu istumaan ja pänttäämään. Mutta aivojen näkökulmasta meidän pitäisi nousta ylös oppimaan. Uusia aivosoluja syntyy fyysisessä aktiviteetissa – jopa seisten työskennellessä (Huotilainen 2025). UKK-instituutin (s.a.) mukaan jo kevyt aktiivisuus parantaa muistia ja vireyttä.

Miten voisimme muuttaa työpäiväämme aivoystävällisemmäksi? Voisiko luento alkaa kahden minuutin taukojumpalla? Tai ryhmätehtävä kävelykokouksena? Työskentely seisten, taukojumppa ja portaiden käyttö hissin sijaan ovat mahdollisuuksia parantaa muistia ja aivoterveyttä. Istuminen voi olla palauttava hetki, mutta liiallisena se passivoi. Aktiivisuus virittää ja on avain luovuuteen.

Parasta kaikista on tanssi: siinä yhdistyvät musiikki, askelten muistaminen ja kokonaisuuden hahmottaminen ovat aivoille mannaa (Huotilainen 2025). Tutkimusten mukaan tanssi kasvattaa hippokampuksen kokoa ja parantaa muistia (UKK-instituutti s.a.). Ehkäpä seuraava pedagoginen innovaatio onkin tanssiva opettaja?

Ollaan aktiivisia päivällä, rauhoitutaan illalla

Työpäivämme sanelevat helposti päivärytmimme: toimistolla kahdeksasta neljään, kaupan kautta kotiin, illalla jumppaan treenikaverin kanssa, vielä ehkä Netflix-rentoutusta illalla.

Fysiologiamme ja aivomme kaipaavat muuta. Aktiivinen kannattaa olla valoisan aikaan. Liikuntaa harrastetaan keskipäivällä, ja päiväsaikaan huolehditaan jämäkästä ateriarytmitmistä. Ystäviä tavataan virkeimpinä hetkinä – illan tullen hämäränhyssyssä valmistaudutaan unen tuloon. (Huotilainen 2025.)

Helpommin sanottu kuin tehty? Olisiko mahdollista jäsennellä työpäivä toisin. Voisiko lounastunti olla pidempi ja reipas kävely sopia valoisaan aikaan? Rentouttaako puhelimelta illalla tihrustettu dekkari sittenkään?

Laiskuus on innovaation voima

Ihminen on luonnostaan laiska ja hakee tehokkaampia tapoja toimia. Uudistuakseen ihminen tarvitsee palautumista, lepoa ja tilaa ajatuksille. Suoritusyhteiskunnan paineet, jatkuva kiire, stressi ja minuuttiaikataulut eivät ole ihmisen aivotoiminnalle ja -kapasiteetille ravitsevaa ruokaa.

Laiska työntekijä on kautta aikojen kehittänyt uusia työkaluja ja toimintatapoja. Mikä olisi ihmisolennon luonnollinen rooli tulevaisuudessa aivollisena ja ajattelevana olentona? Mistä historian taakoista meidän pitäisi päästää irti? Mitä luontaisia kyvykkyyksiä meillä on? Miten ympäröivä maailma ja yhteiskunta tukee aivollista olentoa?

Pitäisikö ihmisen roolia työpaikalla muuttaa huomioiden ihminen aivollisena ja elävänä olentona, ei koneena? Maatalous- ja teollisuusyhteiskunnassa ihminen oli työjuhta. Tarvittiin voimaa, sitkeyttä, nopeutta, kontrollia ja toistoa suorittaa tehtäviä koneen lailla uupumatta tuntitolkulla. Nyt koneet, automaatio ja tekoäly voivat tehdä tällaiset työt. (Huotilainen 2025.)

Empatia, yhteisöllisyys ja aivoterveys

Ihmisillä on tarve olla merkityksellinen ja auttaa ja ymmärtää toisia. Empatia on humanismia. Ihmiset ovat sosiaalisia olentoja, joiden aivojenkin kasvu tapahtuu ryhmissä, ei eristyksissä muista. Ihmisten ominaisuus on myös monimutkaisten kontekstisidonnaisten päätösten tekeminen ja joustavuus. Olemme jokainen persoonia ja olemme kognitiivisesti moninaisia. Meillä on eri kapasiteettitasot, lahjakkuudet, luonne ja elinkaari. Ihminen tarvitsee sopivassa määrin haastetta ja stressiä – ja palautumista. (Huotilainen 2025.)

Meidän tulisi rakentaa planeetta, yhteiskunta ja fyysinen ympäristö, jotka tukevat ihmisyyttä, ajattelua ja aivoterveyttä. Tarvitsemme aivoituksia.

Kuva: Shutterstock