Osallistuin Erasmus+ Teacher Mobility -ohjelman opettajavaihtoon Howest University of Applied Sciences korkeakouluun Belgiassa. Vierailu sijoittui kansainvälisen liiketoiminnan koulutusyksikköön.
Opettajavaihto tarjosi mahdollisuuden tarkastella koulutuksen käytänteitä vertailevasta näkökulmasta. Kokemus oli monella tavalla inspiroiva, ja herätti samalla useita kysymyksiä korkeakoulutuksen tulevaisuuden suunnasta. Kansainväliset vaihdot voivat parhaimmillaan rikastuttaa opetustyötä ja synnyttää uusia keskusteluja kotimaisen koulutuksen kehittämiseksi.
Opettajavaihdossa näkökulma avartuu
Howest ja Haaga-Helia edustavat molemmat ammattikorkeakoulumallia, jossa työelämälähtöisyys ja kansainvälisyys ovat keskiössä. Molemmissa rakennetaan käytännönläheistä osaamista, joka valmentaa opiskelijoita työelämän vaatimuksiin. Samalla näen eroissa piilevät mahdollisuudet.
Esimerkiksi opiskelijoiden läsnäolon kulttuuri ja motivaatio Belgiassa erosivat selvästi suomalaisesta arjesta, jossa virtuaaliopetuksen mahdollisuudet ovat monipuolisempia mutta fyysinen osallistuminen usein vähäisempää. Voisiko tulevaisuuden korkeakoulu yhdistää Belgian osallistumiskulttuurin ja Suomen teknologisesti edistykselliset opetusratkaisut?
Sitoutuneita opiskelijoita ja läsnäolon voimaa
Vaihdossa kohtasin opiskelijaryhmiä, jotka tekivät vaikutuksen sitoutumisellaan. Luennot alkoivat täsmällisesti, opiskelijat olivat ajoissa paikalla. Ja vaikka osallistuminen ei ollut pakollista, luentosalit olivat täysiä. Opiskelijat osoittivat aktiivisuutta ja kiitollisuutta vierailijaluennoitsijan työpanoksesta tavalla, joka jäi mieleen.
Tämä kontrasti tuntui erityisen suurelta verrattuna suomalaiseen korkeakouluarkeen, jossa etä- ja virtuaaliopetuksen mahdollisuudet ovat monipuolistaneet opintoja, mutta samalla vähentäneet fyysistä läsnäoloa ja yhteisöllisyyttä. Suomessa me opettajat kamppailemme sen kanssa, miten opiskelijoita saadaan osallistumaan aktiivisesti esimerkiksi Zoom-luennoilla tai digitaalisissa oppimisympäristöissä.
Monipuoliset digitaaliset oppimisympäristöt ovat tuoneet joustavuutta. Toisaalta tutkimus osoittaa, että opiskelijoiden sitoutumisen – erityisesti kognitiivisen, affektiivisen ja käyttäytymiseen liittyvän sitoutumisen – haasteet ovat etä- ja verkko-oppimisen keskeisiä huolenaiheita (Deng & Yang 2025). Tämä merkitsee käytännössä sitä, että korkeakoulupedagogiikassa on entistä tärkeämpää luoda rakenteita ja käytäntöjä, joissa teknologia ei jää vain välineeksi, vaan tukee aktiivista vuorovaikutusta, motivoituvaa työskentelyä ja yhteisöllistä oppimista.
Vilppola ym. (2025) mukaan läsnäolon merkitys oppimiskokemuksessa on edelleen suuri. Se vaikuttaa opiskelijan sitoutumiseen, vuorovaikutukseen ja oppimismotivaatioon. Vaikka etäopetuksella on paikkansa, fyysinen oppimisympäristö mahdollistaa erilaisen kohtaamisen ja pedagogisen tilan. Tunnelma Howestin kampuksella muistutti minua vanhasta, omien opiskeluaikojeni normaalista.
Teknologia tukemaan merkityksellistä oppimista
Ehkä yllättävin havainto liittyi tekoälyyn. Siinä missä Suomessa korkeakoulut kehittävät kuumeisesti sekä opiskelijoiden että henkilökunnan tekoälyosaamista, Belgiassa tekoälyn rooli opetuksessa vaikutti vielä marginaaliselta. Opiskelijat kyllä tunsivat ChatGPT:n, mutta opetuksen rakenteisiin tekoäly ei näyttänyt juuri juurtuneen. Suomessa tekoälyn soveltaminen on jo arkea opettajille, ja esimerkiksi opinnäytetöiden ohjaamisessa sekä arvioinnissa tekoälyyn liittyviä kysymyksiä pohditaan jatkuvasti.
Nämä havainnot herättivät minussa kysymyksen siitä, onko meillä Suomessa opittu hyödyntämään teknologiaa, mutta samalla menetetty jotain opiskelijoiden motivaatiosta ja yhteisöllisyydestä. Teknologialla ei itsessään ole arvoa, ellei se tue merkityksellistä oppimista. Ja se merkityksellisyys puolestaan syntyy yhteisössä, jossa sekä opiskelijat että opettajat kokevat työnsä mielekkääksi (Akpen et al. 2024).
Mihin haluamme opetusta kehittää?
Kansainväliset opettajavaihdot ovat arvokkaita paitsi verkostoitumisen ja uuden tiedon jakamisen kannalta, myös siksi, että ne pakottavat meidät katsomaan omaa tekemistämme ulkopuolisen silmin. Oma kokemukseni herätti kysymyksen, miten rakentaisimme oppimisympäristön, joka tukee paitsi osaamista, myös läsnäoloa, kohtaamista ja motivaatiota.
Euroopan komission mukaan elinikäisen oppimisen ytimessä ovat paitsi digitaaliset taidot myös oppimisen oppiminen, vuorovaikutus ja aktiivinen kansalaisuus eli ne tekijät, joiden tukeminen edellyttää kokonaisvaltaisesti motivoivaa ja osallistavaa oppimisympäristöä (European Commission 2023).
Vierailevana opettajana kokemus tiivistyi havaintoon, että meille arjessa itsestään selvänä näyttäytyvä voi toisessa kontekstissa näyttäytyä arvokkaana poikkeuksena, tai päinvastoin. Kenties onkin aika yhdessä harkita, millaista korkeakoulua rakennamme, kun teknologia, pedagogiikka ja kulttuuri törmäävät. Mihin uskomme opetuksessa juuri nyt ja mitä olemme valmiita muuttamaan? Näihin ajatuksiin palaan itse varmasti vielä omassa työssäni ja opetuksessani.
Lähteet
Akpen, C., Asaolu, S.,Atobatele, S.,Okagbue, H., Sampson, S. 2024. Impact of Online Learning on Student’s Performance and Engagement: A Systematic Review. Technology, Knowledge and Learning. Luettu 21.10.2025.
Deng, Z. & Yang, Z. 2025. Exploring the impact of online education on student engagement in higher education in post COVID 19: what students want to get? Frontiers in Psychology, 16.
European Commission. 2023. Key competences for lifelong learning. Luettu 24.10.2025 .
Vilppola, J., Alanko-Turunen, M., Vähäsantanen, K., Laitinen-Väänänen, S., Ruhalahti, S. & Alaniska, H. 2025. Advancing Higher Education Pedagogy – Meaningful Learning Experiences at the Forefront. UAS Journal 2/2025. Luettu 21.10.2025.
Kuva: