Inhimillisyys tukemassa työntekoa

Keskustelen opiskelijoiden kanssa paljon inhimillisistä arvoista esimerkiksi Työyhteisöosaamisen ja Innostavan johtamisen opintojaksoilla. Olemme keskustelleet muun muassa siitä, kuinka me emme kykene jättämään henkilökohtaista elämäämme oven ulkopuolelle töihin tullessamme sekä siitä, miten tunteet tarttuvat.

Keskeisimmäksi asiaksi on noussut se, kuinka tärkeää on, että jokainen saa olla ihminen myös työyhteisössään, vaikka työntekijän pääasiallinen tehtävä työpaikalla on tietenkin tehdä oma osuutensa työpaikan ydintehtävän eteen. Meillä jokaisella kuitenkin on joskus elämässä asioita, jotka aiheuttavat häiriöitä myös keskittymiseen ja työntekoon.

Olisi kovin epäinhimillistä vaatia, että ihminen toimisi kuin kone kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa – ja vain silloin hän olisi arvokas. Ihminen on arvokas itsessään, ei vain ahkerana työntekijänä (Kilpinen 2022). On inhimillisyyttä arvostaa ihmistä kokonaisuutena ja olen ilokseni huomannut, että inhimilliset arvot ovat korkealla myös opiskelijoiden arvoissa.

Me kaikki voimme toimia työyhteisön hyväksi

Jokainen meistä tarvitsee toista ihmistä. Kun ihminen nähdään töissäkin ihmisenä, ei vain työntekijänä, mahdollistaa se parhaimmillaan hyvinvoivan, turvallisen ja tuotteliaan työyhteisön.

Jokainen meistä voi olla toiselle avuksi – ja pienikin apu riittää. Joskus se on jotakin konkreettista ja suurempaa, mutta hyvin usein se on kuuntelemista tai vertaistukea. Jokainen voi kuulostella kollegan hyvinvointia esimerkiksi kysymällä kuulumisia. Voimme valita olla tuomitsematta toisen ongelmia ja huolia. On suuri luottamuksen osoitus, jos kollega uskaltaa kertoa huolistaan ja sitä on syytä kunnioittaa.

Kun ymmärtää, että yksittäisen ihmisen kokemus on osa suurempaa inhimillistä kokemusta, ei toisen kokemus olekaan enää erillinen tapahtuma – meille jokaiselle voi tapahtua mitä vain (Lehtinen 2022).

Ihminen haluaa kokea olevansa merkityksellinen

On inhimillinen tarve saada viettää päivänsä merkityksellisten asioiden ääressä, ja merkityksellinen voi olla tekemättä juuri sillä hetkellä merkityksellistä työtä.

Miten työnantajat sitten vastaavat tähän tarpeeseen, on merkityksellistä yrityksen menestyksen kannalta ja laajemmin ajateltuna koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Ajatelkaapa työyhteisöä, jossa läpi organisaation ollaan avuliaita, osataan kuunnella ja olla läsnä. Ei ole väliä, tekeekö ihminen tuossa työyhteisössä itselleen henkilökohtaisesti merkityksellistä työtä, mutta aivan varmasti hän kokee itsensä merkitykselliseksi ihmiseksi ja kokee yrityksen hyväksi työpaikaksi.

Bonusjärjestelmien ja tiimipäivien rinnalle tarvitaan inhimillistä, välittävää ja empaattista tunneilmastoa (Kantelus 2023).

Inhimillisyys kuuluu työpaikalle

Inhimillisyys voi joskus tuntua pelottavalta – jopa väärältä työympäristössä. Kovin tunnollinen ihminen ei välttämättä koe oikeaksi keskustella työpaikalla muusta kuin työasioista. Ja toisaalta avun pyytäminen tai huolista kertominen vaatii rohkeutta. Tutkimusten mukaan yhteys toisiin auttaa selviytymään (Björkstam 2025).

Jos työpaikka nähdään vain paikkana, jonne mennään tekemään töitä ja henkilökohtainen elämä jätetään aina ulkopuolelle, käy pahimmillaan niin, että olemassa olevat vaikeat tunteet ja huolet kasaantuvat. Tämä voi näkyä sulkeutuneisuutena, tiuskimisena tai vaikkapa huolimattomana työntekona. Viimeistään nuo tunteet voivat vyöryä yli kotona, jolloin pahimmillaan syntyy ehkä jopa uusia haasteita ja palautuminen jää vähäiseksi.

Kun huolistaan ja tunteistaan saa sanoa jollekin ääneen, vapauttaa se keskittymistä työntekoon ja sen ydintehtävän tekemiseen. Eikä kotiin mennessä huolisäkki ole ainakaan isompi kuin lähtiessä.

Inhimillistä työelämää edistämässä

Moni opiskelija näkee nämä aiheet itsestään selvinä – ihmisyys menee työntekijäroolin edelle.

Pedagogisesta näkökulmasta jokaisella työyhteisömme jäsenellä on tärkeä tehtävä toimia roolimalleina yhteisöllisen inhimillisyyden rakentajina. Meillä opiskelijat nimittäin seuraavat yrityskulttuuriamme joka päivä, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Ja ainakin silloin, kun olemme aiheesta opetuksessa keskustelleet.

Me voimme tervehtiä opiskelijoita, kysyä kuulumisia, olla avoimia ja kannustaa tulemaan luokse. Voimme kertoa tarinoita, jotka auttavat opiskelijoita näkemään välittämisen merkityksen ja ymmärtämään muidenkin ihmisyyden. Meillä ei tarvitse olla vastauksia kaikkeen – tärkeintä on olla inhimillinen ja tarvittaessa ohjata eteenpäin.

Inhimillisyydestä voi tehdä arkipäivää. Sen avulla rakennetaan luottamusta, mikä parhaimmillaan edistää hyvinvointia. Kouluttajapsykoterapeutti Maaret Kallion sanoin Lopulta ihminen tarvitsee vain ihmistä.

Kuva: Shutterstock