Kestävän ruokaekosysteemin kehittäminen Uudellamaalla 

Kun puhutaan ruoasta, sen tuotannosta ja jakelusta, on korkea aika siirtyä nopeita voittoja tavoittelevasta ’egosysteemistä’ yhteistä hyvää tavoittelevaan ekosysteemiin. Vain niin voimme vauhdittaa kestävää kehitystä ja innovatiivista, tuottavaa liiketoimintaa.  

Ekosysteemeissä korostuvat laaja-alaisen toimijajoukon monipuolinen yhteistyö ja synergian hyödyntäminen sen sijaan, että yksittäinen toimija näkisi itsensä pyramidin huipulla tai että kaikki päätökset tehtäisiin ainoastaan markkinatalouden ehdoilla. 

Tässä artikkelissa pureudumme seuraaviin kysymyksiin. 

1. Mitä tarkoittavat ekosysteemi ja ruokaekosysteemi? 
2. Miltä näyttää Uudenmaan ruokaekosysteemin nykytilanne? 
3. Mitä hyötyjä ja mahdollisuuksia ruokaekosysteemiseen toimintaan siirtyminen tarjoaa? 

Artikkelin havainnot perustuvat aikaisempaan tutkimustietoon sekä Urban&Local-hankkeessa keräämäämme aineistoon ja analyysiin. 

Ekosysteemissä keskeistä on vuorovaikutus ja yhteistoiminta

Luonnontieteissä ekosysteemi tarkoittaa eliöiden ja niiden ympäristön vuorovaikutteisuutta (Tieteen termipankki 2024). Liike-elämässä ja teollisuudessa ekosysteemeillä tarkoitetaan toimijaverkostoja, joissa esimerkiksi yritykset, tutkimuslaitokset ja julkiset organisaatiot tekevät yhteistyötä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja hyötyvät toisistaan (Valkokari ym. 2020a).

Ruokaekosysteemi puolestaan kattaa kaikki ruokaketjun osatekijät: tuotannon, jalostuksen, jakelun ja kulutuksen sekä niiden yhteistoimintamallien kehittämisen ja toteuttamisen. Voidaan puhua myös ruokajärjestelmästä, joka on riippuvainen yhtä lailla ympäröivän luonnon ekosysteemeistä. Paikalliset ruokajärjestelmät ovat nykyisin entistä enemmän kytkeytyneitä maailmanlaajuiseen ruokajärjestelmään kasvaneen kaupan ja globaalin työnjaon myötä. (Peltonen-Sainio 2022)

Ekosysteemien edistäminen vaatii yhteistä visiota ja tahtotilaa, jotta eri osapuolet voivat tehdä yhteistyötä tehokkaasti ja saavuttaa yhteiset tavoitteet. Urban&Local-hankkeessa edistämme vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa tunnistettujen ruokaekosysteemin toimijoiden välillä.  

Yhdessä ollaan vahvempia ja vaikuttavampia

Yritykset voivat sinnitellä  toiminnassaan osittain yksin tai jotenkuten pärjätäkin, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Yhteistyön positiiviset vaikutukset ovat oikeastaan itsestään selviä: yhdessä ollaan enemmän ja voimakkaampia haasteiden edessä, luodaan merkityksellisyyttä ja muutosta sekä moninkertaistetaan osaaminen.  

Urben&Local hankkeessa haluamme tehdä näkyväksi sen, että ekosysteeminen yhteistyö tarkoittaa nopeampaa, vahvempaa, kestävämpää ja innovatiivisempaa toimintaa. Yhteistyö luo arvoa kaikille ekosysteemin toimijoille ja sidosryhmille ja sitä kautta myös laajemmin yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti (Sinek 8.9.2020). On esimerkiksi arvioitu, että ekosysteemeissä mukana olevat yritykset ovat keskimäärin tuottavampia kuin suomalainen yksityinen sektori yleisesti (Valkokari ym. 2020a). 

Ekosysteemi tuottaa parempia toimintamalleja ja edellytyksiä hyödyntää teknologiaa moniulotteisemmin. Vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista innovatiivisista yrityksistä (aineistona 473 Business Finland rahoitusta saanutta yritystä) on kertonut kuuluvansa innovaatioekosysteemiin tai -ekosysteemeihin. Ne raportoivat, että innovaatioekosysteemit ovat vaikuttaneet positiivisesti yrityksen toimintaan. (Valkokari ym. 2020a.) 

Perinteinen ajattelumalli ruoan ympärillä on keskittynyt talouskasvun ja ruoantuotannon maksimointiin, mikä lähtökohtaisesti ei ole sosiaalisesti tai ekologisesti kestävää. Tarvitaan ruokaketjuun uudelleenajattelua, joka yhdistää uudistavan maatalouden, resurssiviisauden, kiertotalouden, ja toimijoiden yhteen tuomisen. Mielestämme ekosysteemimäinen toiminta on välttämätön edellytys ruokajärjestelmän ongelmien ratkomiselle, sillä ruokaekosysteemissä taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kestävyys tukevat toisiaan ja rakentavat yhdessä kokonaisuuden, joka hyödyttää kaikkia ekosysteemin osia.  

Ruokaekosysteemin nykytila Uudellamaalla 

Uudenmaan ruokaekosysteemi on monimuotoinen mutta varsin sirpaleinen. Päätoimijat koostuvat maatalousyrittäjistä, elintarviketeollisuudesta, ravitsemistoimijoista, jälleenmyyjistä, logistiikkayrityksistä sekä julkisista toimijoista, kuten valtiosta, kaupungeista ja kunnista. Kuluttajatkin ovat olennainen ruokaekosysteemin osa. Lisäksi tutkimus- ja koulutuslaitokset ovat keskeisessä roolissa ekosysteemin tukemisessa ja kehittämisessä.

Oppilaitosten merkitys ekosysteemien rakentamisessa ilmenee esimerkiksi siinä, että monissa Haaga-Helian tutkimus- ja kehittämishankkeissa ekosysteemien rakentaminen on yksi keskeinen tavoite. Sitä kohti mennään kokoamalla valtakunnallisia verkostoja ja törmäyttämällä yrityksiä, järjestämällä verkostoitumistilaisuuksia sekä toteuttamalla yrityssparrauksia ja erilaisia työpajoja. Haaga-Helian Hungry for Finland –ruokamatkailuverkosto tuo yhteisen uutiskirjeen ansiosta yhteen yli 1500 ruokamatkailun yrittäjää, kehittäjää ja aktiivia ympäri Suomen. Keväällä 2024 Haaga-Heliassa järjestetyillä Ruokayrittäjien toimialapäivillä kohtasivat ihmiset ruokaketjun alkupäästä eli tuottajista aina kuluttajiin asti.

Uudellamaalla on huippuosaamista ja alueella syntyy uutta tutkimusta, uusia tuotteita sekä yrityksiä ja yrittäjiä. Alueen suuren koon sekä toimijoiden määrän ja monimuotoisuuden vuoksi koordinointi on vaikeaa ja vaatii paljon resursseja. Vaikka toimijat kuuluvatkin samaan ruokajärjestelmään, ovat ne yhteistyön näkökulmasta olleet tähän asti melko erillisiä, eikä siten voida puhua vahvasta, strategisesta ekosysteemitoiminnasta. Tämän haasteen ratkaisemiseen sekä yhteistyön koordinointiin tarvitaan yhdistäviä linkkejä, kuten tutkimus- ja koulutuslaitoksia.

Toimijoiden suuri lukumäärä ei kuitenkaan ole este onnistuneelle koordinoinnille, sillä monissa maakunnissa siinä on onnistuttu.  Urban&Local-hankkeen toiminnan aikana, vuoden 2023 alusta lähtien, olemme huomanneet, että monissa muissa Suomen maakunnissa on osattu tunnistaa alueiden vahvuudet ja päätoimijat hyvin. Esimerkiksi Keski-Suomessa on panostettu erityisesti ruokaekosysteemin kehittämiseen, ja alueella on oma ruokaverkoston kehittämisstrategia, joka on työstetty yhteistyössä alueen toimijoiden kanssa. Strategiassa on tunnistettu, että ruokaverkoston koordinoinnin merkitys korostuu erityisesti tiedon välittäjänä, kokoajana ja levittäjänä. Koordinaatio edistää verkoston tietopohjan kasvua toimimalla aktiivisesti yhteistyössä ruokaverkoston opetus-, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimijoiden kanssa. Uudellamaalla ei ole vielä vastaavaa strategiaa tai toiminnallista ekosysteemiä, joka aktiivisesti toimisi yhteisten päämäärien tavoittelemiseksi.

Ekosysteemit eivät kuitenkaan ole pelkkää yhteyksien luomista, vaan kehittyviä järjestelmiä, jotka vaativat osallistujiltaan itseorganisoitumista (Valkokari ym. 2020a). Se, miten paljon ekosysteemistä on hyötyä, perustuu pitkälti toimijan kyvykkyyteen hyödyntää omia ja ekosysteemissä olevia resursseja (Valkokari ym. 2020b). Säännöllinen vuoropuhelu on tärkeää. 

Uudellamaalla on vakiintunut teollinen toiminta, mutta alueellisesti toimivaa lyhyiden ja paikallisten ruokaketjujen organisoitumistyyppiä ei olla aikaisemmista yrityksistä huolimatta onnistuttu rakentamaan. Vaikka kestävään ruokaekosysteemiin mahtuu monen kokoisia toimijoita, on pienten ja keskisuurten toimijoiden integrointi toiminnallisiin ketjuihin haastavaa. Samankaltaisia ekosysteemihankkeita kuin Urban&Local on Suomessa toteutettu, ja yhtenä oppina on ollut, että ekosysteemi rakentuu parhaiten olemassa olevien verkostojen ja alustojen tukemisen kautta.  

Ruokaekosysteemin kestävyys vaatii teknisiä ja sosiaalisia muutoksia

Tekninen kehitys on keskeistä ekosysteemin toiminnan tehostamisessa. Samanaikaisesti ihmisten ja organisaatioiden välinen yhteistyö ja verkostoituminen ovat ratkaisevan tärkeitä. Esimerkiksi Urban&Local-hankkeessa järjestetyt tapahtumat ja työpajat ovat osoittautuneet tehokkaiksi tavoiksi edistää yhteistyötä ja luoda uusia liiketoimintamahdollisuuksia. 

Ekosysteemin kehittämisessä on tärkeää huomioida osapuolten yksilölliset intressit ja tarpeet. Yrittäjien, tutkijoiden ja julkisten toimijoiden on löydettävä yhteinen sävel, jotta yhteistyö tuottaa lisäarvoa kaikille osapuolille. Tämä vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. 

Alustatoiminta on ekosysteemeille tavanomaista, sillä alustojen ympärille muodostuu luonnollisesti ryhmittymiä ja verkottumista. Alustat voivat olla digitaalisia tai fyysisiä, ja voivat edesauttaa esimerkiksi kokeilutoimintaa. Muun muassa Helsingin kaupunki haluaa olla aktiivisesti mukana parantamassa yritysten ja teknologia-, koulutus- ja innovaatiotoimijoiden mahdollisuuksia osallistua kaupungin kehittämiseen, ja siksi tarjoaakin kaupunkia testialustana kokeilutoiminnalle. VTT on tunnistanut, että ekosysteemit ja alustat ovat olennaisesti sidoksissa toisiinsa ja molempia tarvitaan. Alustat kytkevät toimijoita tiiviisti yhteen, ja tuovat voimaa ekosysteemiin. Ekosysteemeissä toimijoiden suuri lukumäärä taas mahdollistaa alustojen ja ekosysteemin elinvoimaisen kehittymisen. (Valkokari ym. 2020b.)  

Kun puhutaan pientuottajista ja heidän osuudestaan ruoanjakelussa, muodostaa logistiikka usein pullonkaulan. Silloin, kun halutaan välttää kustannuksia lisäävä ja tuoretuotteiden logistiikkaa hidastava tukkuporras, on tehokas ja toimiva logistiikka erityisesti pienille tavaravirroille ratkaiseva osa kaupunkiruokamarkkinoita. Yritykset säästävät kustannuksissa yhdistelemällä keräilyä, varastointia ja kuljetuksia. Linkola (2019) tunnistaakin, että toiminnallinen ruokaekosysteemi hyödyttäisi logistiikkavirroissa, jos käytössä olisi tähän erikoistunut alusta, joka pystyisi optimoimaan jakelun ja pitämään huolta monen eri toimijan tuotteista. Avoimessa ruokaekosysteemissä koko alustaa käyttävä verkosto hyötyisi yksikkökustannusten pienentymisestä, mikä voisi ruokkia ruokamarkkinoiden kasvua ja antaa sijaa muillekin kuin isoille toimijoille.  

Keskeiset logistiikkaratkaisut lähiruoka-, villiruoka- ja hävikkiruokamarkkinoilla sisältävät alustan ja kuljetuksen lisäksi keräily- ja välivarastointipisteet, pakkaus- ja jatkokäsittelypisteet sekä noutopisteet. Pientuottajat, villivihannesten kerääjät ja teollisuusyritykset tuovat tuotteensa näihin keräily- ja välivarastointipisteisiin, joista ne toimitetaan edelleen loppukäyttäjille. Kaupungeissa ja muissa keskittymissä tarvitaan lisää keräyspisteitä tai terminaaleja, joihin tuotannosta ylijääneet raaka-aineet ja ylijäämätuotteet halutaan myydä edelleen. Suuret elintarvikealan toimijatkin tarvitsevat välittäjäorganisaation, joka pystyy huolehtimaan tuotteiden uudelleenpakkaamisesta, markkinoinnista ja jakelusta. (Linkola ym. 2019.) 

Julkiset toimijat ovat tärkeä osa ruokaekosysteemiä. Esimerkiksi kaupungin palveluissa kulutetaan valtavasti ruokaa, ja julkiset tahot ohjaavat muun muassa viljelyä, toimilupia, maankäyttöä ja toimitilojen mitoitusta. Janne Saarikko (8.5.2024) ehdottaa, että julkisten toimijoiden roolin tulisi olla vartijan sijasta mahdollistaja ja ongelmien ratkoja. Tähän vaaditaan julkisten toimijoiden omia päätöksiä ja tahtotilaa.

Kestävän ja ilmastoystävällisen ruoan edistäminen edesauttaa kaupunkien muita ilmastotavoitteita. Esimerkiksi kaupungin omistamien peltoalueiden vuokrasopimusten ehtoihin voi sisällyttää kohtia, jotka tukevat maaperän hyvinvointia tai jotka vähentävät päästöjä. Kestävän ruokaekosysteemin saavuttamiseksi tarvitaan kaupungin sisäisten toimialojen yhteistyötä. (Saarikko 8.5.2024.)  

Tulevaisuudennäkymät ja toimintapolut 

Jotta Uudenmaan ruokaekosysteemi voi kehittyä kestävästi, tarvitaan systemaattista ja strategista toimintaa.  

Ekosysteemistä saa parhaan hyödyn irti, kun sen eri osilla on kontakteja toisiinsa. Kaikkien ei tarvitse tuntea kaikkia, mutta pitkälle pääsee jo sillä, että syntyy pientä verkottumista, kuten muutamia linkki-ihmisiä eri osien välillä. Verkostoitumista edistämällä ekosysteemin kehitystä tuetaankin parhaiten. Käytännössä se tarkoittaa ihmisten ja organisaatioiden kohtauttamista sekä virallisesti että epävirallisesti. Kohtaamisissa jaetaan tietoa, luodaan uusia ideoita ja ratkaistaan haasteita.

Verkostoituminen edistää luottamusta ja yhteistyötä, mikä on olennaista ekosysteemin toimivuuden kannalta. Toisaalta luottamuksen rakentuminen on ekosysteemin toiminnan kannalta elintärkeä osa, ja siksi sitä tuleekin rakentaa systemaattisesti. Luottamusta vahvistavat esimerkiksi yhdessä päätetyt pelisäännöt siitä, miten tietoa jaetaan, mitä rooleja toimijoilla on ja kuinka tuloksia hyödynnetään. 

Toinen tärkeä toimintapolku on tutkimus-, kehitys- ja innovaatioyhteistyön sekä oppimisen (TKI-O) vahvistaminen. Yritykset voivat hyödyntää oppilaitoksia ja tutkimuslaitoksia saadakseen ajantasaista tietoa ja kehitysideoita, ja opiskelijat saavat arvokasta käytännön kokemusta. Tässä win-win-tilanteessa kaikki voittavat. Alla on listattu esimerkkejä TKI:n ja oppimisen yhdistämisestä Haaga-Heliassa. 

• Tuote- ja palvelutestaukset. Opiskelijat voivat tehdä yhteistyöyrityksille mystery shopping -tuotetestausta. Yritykset saavat arvokasta tietoa palvelupolkunsa ja asiakaspalvelunsa laadusta. 
• Tutkimukset. Opiskelijat voivat tehdä kysely- tai haastattelututkimuksia toimeksiantajayritysten tarpeisiin. Opiskelijat haastattelivat 30 ruokamatkailun asiantuntijaa Haaga-Helian Hungry for Finland – kohti tulevaisuuden ruokamatkailua –tutkimusraporttia varten.
• Opinnäytetyötoimeksiannot. Opinnäytetyön tekijä voi tehdä toimeksiantajayritykselle vaikkapa markkinointistrategian, uuden tuotteistuskonseptin tai tutkia lähiruoan käyttöastetta yrityksessä. Haaga-Helian restonomikoulutuksessa ruokamatkailureittien tuotteistus on suosittu opinnäytetyöaihe, jossa toteutuu ekosysteemin hyödyntäminen kehittämisessä.

Uudellamaalla on paljon alustoja, jotka tekevät suorasti tai epäsuorasti työtä kestävämmän ruokajärjestelmän puolesta. Alustojen välillä tarvitaan sekä orgaanista että ohjattua yhteistyötä, jotta tieto ja hyvät käytännöt leviävät omien kuplien ulkopuolelle. Myös Urban&Local-hankkeessa kehitetään alustoja pääkaupunkiseudulla, ja yksi toimintapolku onkin alustojen yhteistyö.  

Ekosysteemin toiminta voi olla täysin avointa, suljettua tai jotain siltä väliltä. Suljetussa toimintamallissa toiminnanohjaus keskittyy esimerkiksi yhden toimijan tai tiiviin ydinryhmän ympärille. Koordinaattori tekee linjaukset ja työnjaon. Tällaisissa ekosysteemeissä toiminta on tehokasta, mutta kyvykkyyksien täydentyminen, uusien ideoiden syntyminen ja uudistuminen voi olla vähäisempää. Täysin avoimissa toimintamalleissa taas löydetään jatkuvasti uusia avauksia ja osaamista, mutta usein niitä haastaa tavoitteiden pirstaloituminen. (Valkokari ym. 2020a.) 

Suuntana ratkaisukeskeisyys ja innovaatioihin pohjaava kestävä kasvu

Ekosysteemien vaikutusta voidaan jossain määrin mitata tutkimus- ja kehitysinvestoinneilla, uusien ratkaisujen (rahallisella) arvolla, luotujen työpaikkojen määrällä ja kertyneellä osaamisella. Ekosysteemien vaikuttavuudesta taloudelle on kuitenkin vielä vasta vähän tutkimus- tai tilastotietoa. Koska ekosysteemit ovat tyypillisesti laajoja, monimutkaisia ja jatkuvassa muutoksessa, on taloudellisen vaikuttavuuden yksiselitteinen todentaminen pulmallista. (Valkokari ym. 2020a.) 

Ekosysteemeissä on paljon muita hyötyjä, joita on vaikea mitata tai joiden vaikutusta on vaikea nähdä heti. Jos ekosysteemikehittäminen on pelkästään hankelähtöistä tai tavoitehakuista, jää kokonaiskuva usein uupumaan, ja toiminta on pirstaleista. Tällöin ekosysteemisen toiminnan vakiinnuttaminen on vaikeaa.  

Jos rahoitusperusteluissa painotetaan ekosysteemien sosiaalista ja yhteisöllistä aspektia, on otettava huomioon toimijoiden erilaiset intressit, odotukset ja panokset, joiden hallinta tasapuolisesti on vaikeaa. Yritykset saattavat keskittyä liiketoiminnan kannattavuuteen, kun taas julkiset toimijat voivat painottaa laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten työllisyyttä ja kansalaisten hyvinvointia. Tämä vaatii avoimuutta, vuoropuhelua ja yhteistä tahtotilaa. 

Toinen haaste on kaikkia osallistujaosapuolia läpileikkaavan yhteisen vision ja strategian puute. Ilman selkeää ja kirjattua visiota on vaikea sitouttaa kestävän ruokaekosysteemin kehittämiseen yhtään ketään, mutta erityisesti päättäjät, kunnat ja kaupungit epäröivät muutoksiin mukaan lähtemisen kanssa, ellei niitä ole julkisissa strategioissa auki kirjoitettuna. Muutokset vaativat taustalleen myös poliittista painetta.  

Toisaalta ruokaekosysteemin keskeiset tekijät, ihmiset ja yritykset eivät voi jäädä odottelemaan kunnan tai valtion päätöksiä, sillä todellinen muutos syntyy käytännön tekemisessä, ruohonjuuritasolla – pienistä puroista iso virta. Prosessit ovat hitaita ja kankeita, ja jos maapallolta kysytään, meillä olisi pitänyt olla kestävä ruokaekosysteemi jo eilen.  

Piiraisen (2020) mukaan rahoituskysymys, erityisesti ekosysteemien alussa haastaa sen jäseniä: jos ekosysteemiä ei ole, voidaanko sitä rahoittaa. Toisaalta, jos ei rahoiteta, syntyykö se? Piirainen (2020) väittää, että ekosysteemi syntyy kyllä, jos aitoa halua siihen on. Jos niin ei kuitenkaan käy, hän ehdottaa, että julkisen toimijan tai muun fasilitoijan on selvitettävä sen estävä tekijä ja korjattava se. Yksi keino sitouttaa toimijoita mukaan ekosysteemin kehittämiseen on sellainen TKI-rahoituksen malli, jossa osallistujayritykset maksavat osan kustannuksista tai sijoittavat tuen kanssa yhtä suuren summan omaa rahoitustaan. (Piirainen 2020.) 

Ekosysteemisen toiminnan tärkeyteen on kuitenkin herätty myös isommissa strategioissa ja linjauksissa. Esimerkiksi Urban&Local-hankkeen toteutuminen perustuu Uudenmaan liiton määrittämään Uudenmaan älykkään erikoistumisen strategiaan. Strategiatyössä havaittiin tarve yhteistyön ja ekosysteemien vahvistamiselle erityisesti pandemian jälkeen. On tunnistettu, että innovaatioekosysteemit ovat kestävän kasvun moottoreita. Strategian toimeenpanossa rahoitetaan strategiaa toteuttavia projekteja ja kehittämisympäristöjä, tuetaan alueellisia ekosysteemejä ja edistetään aluerajat ylittävää yhteistyötä vahvempien kokonaisuuksien synnyttämiseksi. (Heiniemi-Pulkkinen & Juselius 2020.) 

Urban&Local-hanke tukee Uudenmaan älykkään erikoistumisen strategian tavoitteita muun muassa luomalla innovaatioihin pohjaavaa kestävää kasvua ja vahvistamalla ratkaisukeskeistä innovaatiotoimintaa. Hanke tukee strategian tavoitteita myös uudistuvasta teollisuudesta sekä kasvu- ja kansainvälistymismahdollisuuksien kasvusta. Hanke toteuttaa tavoitteita kehittyvistä palveluista, yhteistyön ja kehittämisen toimintatapojen uudistamisesta, osaamisen kasvusta sekä alueellisten innovaatioekoysteemien ja verkostojen kehittämisestä.  

Muutokset alkavat tietoisuutta lisäämällä

Kestävän ruokaekosysteemin kehittäminen Uudellamaalla on monimutkainen mutta tärkeä tehtävä. Se vaatii toimijoiden välistä yhteistyötä, innovaatioita ja sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Urban&Local-hankkeen kaltaiset projektit ovat osoittaneet, että tiivis yhteistyö ja verkostoituminen ovat avainasemassa kestävän kehityksen saavuttamisessa. 

Ekosysteemitoiminta tarjoaa mahdollisuuden luoda arvoa kaikille osapuolille ja edistää laajempaa yhteiskunnallista hyvinvointia. Vaikka haasteita on, yhteinen tahtotila ja strateginen toiminta voivat johtaa merkittäviin positiivisiin muutoksiin. Kestävän ruokaekosysteemin kehittäminen on paitsi mahdollista, myös välttämätöntä tulevaisuuden hyvinvoinnin ja ympäristön kannalta. 

Ensimmäinen askel on herättää tietoisuutta ja tuoda ihmisiä yhteen. Siitä hyvät asiat syntyvät – ja jollei ihmeitä, niin muutoksia hyvään suuntaan voidaan odottaa. 

Kuva: Shutterstock