Pro
Siirry sisältöön
Digitalisaatio

Tekoäly tietojärjestelmänä: hallinnon vai prosessien ehdoilla?

Kirjoittajat:

Altti Lagstedt

yliopettaja
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 17.11.2026

Hallinnon tehostaminen tekoälyn avulla on nyt tapetilla (STT 2026; Toivonen 2026). Asiaa on pohdittu myös Haaga-Helian Digitalisaatio ja tekoäly tutkimusryhmässä, jossa olemme hyviin tehostamistavoitteisiin liittyen tunnistaneet myös vähemmälle keskustelulle jääneitä haasteita.

Sen lisäksi, että yleensä unohdetaan mistä syistä hallinto alun perin paisunut (ks. Miksi hallinto paisuu? Parkinsonin laki toimii myös tekoälyaikana) ja mitä dramaattisiakin sivuvaikutuksia paisumisella on (ks. Hallinnon paisuminen vs. innovaatiot ja kilpailukyky), hyvin usein unohdetaan, mikä vaikutus tietojärjestelmien luonteella on hallinnon paisumisen ja byrokratian mahdollistajina. Datakeskeiset järjestelmät palvelevat enemmänkin hallinnon tarpeita ja ylläpitävät byrokraattisia rakenteita, kun taas prosessikeskeiset järjestelmät tehostavat ydintoimintaa (Kauppinen, Lagstedt & Lindstedt 2020; Tsupari, Lagstedt & Kauppinen 2024).

Se, että hallinto usein viimekädessä vastaa liiketoiminnan tietojärjestelmien hankinnasta, antaa hallinnolle mahdollisuuden painottaa hallinnon toimintatapoihin sopivia ratkaisuja, ts. datakeskeisiä järjestelmiä. Nämä ratkaisut ovat omalta osaltaan vahvistamassa hallinnon toimintamalleja ja rakenteita, eivätkä välttämättä ole operatiivisen toiminnan kannalta optimaalisia.

Työkäytössä tekoäly on osa yrityksen tietojärjestelmiä, siis osa yrityksen kokonaisuutta, jossa tietoa luodaan, käsitellään, talletetaan ja liikutellaan eri toimijoiden välillä. Tämä tietojärjestelmänäkökulma helposti unohtuu tekoälyhuumassa, tekoälyagenttien puuhatessa itsenäisesti omiaan ja kielimallin keskustellessa fiksummin kuin moni kanssakulkija. Tietojärjestelmänäkökulma on kuitenkin tärkeä. Osaamattomasti käytettynä tekoälykehittämisellä saadaan aikaan vahinkoa josta perinteinen itseoppinut ’excelmakroguru’ saattoi vain haaveilla (vrt. Panko 1998).

Kenen ehdoilla tietojärjestelmät valitaan?

Tietojärjestelmien hankintaan on paljon ohjeistuksia, esimerkiksi vaatimusmäärityksiä, vertailu-matriiseja, ja kilpailutusohjeita. Vaatimusmääritykset ja pisteytykset on tärkeää tehdä huolella, mutta onnistuneen lopputuloksen kannalta on tärkeää myös ymmärtää yksi järjestelmähankinnan perusasetelma: usein hallinto on vastuussa operatiivisen tason järjestelmien hankinnasta, ja hallinto yleensä painottaa valinnoissaan omia näkökulmiaan ja tarpeitaan. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

Kuten aiemmissa tutkimuksissa on tullut esiin, hallinnolla on taipumus sekä jatkuvasti paisua, kasvattaa byrokratiaa, että samalla myös etääntyä operatiivisesta toiminnasta (Coccia 2009; Parkinson 1957; Schulz 1998; Jochimsen 2009; Panjaitan, Cahyani & Sajida 2025; Andersson, Jordahl & Kärnä 2024). Kun arjen työstä etääntyvä, jatkuvasti paisuva byrokratia tarvitsee koko ajan lisää pureskeltavaa, eli käytännössä dataa, niin hallinto helposti suosii ratkaisuja, jotka käytännössä ovat hyvin datakeskeisiä – riippumatta siitä ovatko ne ydintoiminnan kannalta optimaalisia vai eivät.

Tätä kehitystä helposti perustellaan erilaisilla hokemilla kuten ’data on uusi öljy’. Vaikka data, erityisesti tekoälymaailmassa, on erittäin tärkeää, keskiön pitäisi kuitenkin olla jossain muualla. Öljy voi pitää koneen käynnissä, mutta kone on kuitenkin tärkeämpi.

Datakeskeisellä järjestelmällä lisää dataa byrokratiaan

Liiketoiminnan sovellukset voidaan luokitella tehtävä-/datakeskeisiin ja prosessikeskeisiin (Kauppinen ym. 2020; Tsupari ym. 2024). Datakeskeiset järjestelmät ovat usein tehtäväkohtaisia, ja niiden käyttöliittymä koostuu pääasiassa erilaisista täytettävistä lomakkeista, joita käyttäjän tulee täyttää johonkin toteutettuun tehtävään liittyen (Kauppinen ym. 2020). Usein järjestelmän ensisijaisena tarkoituksena on kerätä dataa ja täysin unohdetaan se, että järjestelmä voisi olla työtä helpottava ja prosessia tehostava työkalu (Lagstedt, Kauppinen & Leite 2025).

Ikävä kyllä datakeskeiset työkalut ovat pahimmillaan pelkkiä valvonnan ja byrokratian ilmentymiä, joista on operatiivisella tasolla enemmän haittaa kuin hyötyä: niiden tuoma kuormitus tulee muun tekemisen päälle.

Tekoäly mahdollistaa valvonnan ja byrokratian viemisen aivan uudelle tasolle. Periaatteessa teoälyagentti voi valvoa työntekijän jokaista näppäimen painallusta, yhdistellä erilaisia datalähteitä, ja tuottaa paljon laajempia ja monipuolisempia raportteja operatiivisen tason toiminnasta kuin mikään aikaisempi tietojärjestelmä (vrt. Ali-Hokka 2026). Jos valvonnan ja raportoinnin taso tuodaan tekoälyn avulla työn mikrotasolle, seuraa byrokratiaan liittyvä jäykkyys helposti mukana, ja työ muuttuu täysin joustamattomaksi: kaikki on valvottua, mitään ei voi tehdä ohi järjestelmän.

Valvonnassa ja kontrollissa on merkittävät riskinsä. Kontrollia tarvitaan yleensä haluttaessa ihmisten tekevän jotain mitä he eivät vapaaehtoisesti tekisi. Kuten totalitarismia rakentanut Stalin asian kiteytti: ’luottamus hyvä, kontrolli paras’. Tiukan ja joustamattoman kontrollin avulla huonostikin toimivat työkäytännöt saadaan pysyviksi ja muutostarpeet saadaan häivytettyä näkymättömiin. Joustavuuden mukana katoaa into ja innovatiivisuus, ydintoiminnasta kumpuava kehitystoiminta lakkaa ja seuraa pysähtyneisyys, stagnaatio. Kaikki toimii, ainakin näennäisesti, mutta mikään ei kehity, kilpailijat ja koko maailma menee ohi.

Jotta tekoälyn myötä ei jouduttaisi entistä syvemmälle suohon, onkin tärkeää päästä eroon hallinto- ja datakeskeisestä järjestelmähankinnasta, ja nähdä prosessikeskeisten järjestelmien mahdollisuudet.

Prosessikeskeisillä järjestelmillä enemmän tehoa

Prosessikeskeisissä järjestelmissä tekijöiden työkalutarpeet ja työtehtäviin liittyvät prosessit ovat keskiössä: miten tuotetaan työtä helpottavia ja helppokäyttöisiä työkaluja työntekijöille ja miten prosessi suunnitellaan uusiksi ilman turhia tehtäviä, välivaiheita ja pullonkauloja (Tsupari, Lagstedt & Kauppinen 2024; Lagstedt, Kauppinen & Leite 2025).

Kun järjestelmistä saadaan haluttuja ja hyödyllisiä työkaluja, niin kaikki muu seuraa perässä: ihmiset käyttävät järjestelmiä mahdollisimman paljon, työ tehostuu, ja samalla kertyy aitoa ja luotettavaa dataa toiminnasta ilman että kenenkään tarvitsee täyttää puuduttavia lomakkeita (Kauppinen, Lagstedt & Lindstedt 2020). Luotettavan datan avulla voidaan tehdä rationaalisia päätöksiä ja strategisia valintoja, ja kouluttaa uusia tekoälyratkaisuja. Tekoäly tehostaa monia järjestelmiä merkittävästi ja, jos datanäkökulman sijaan valitaan työkalu- ja prosessinäkökulma, tekoälypohjaisista järjestelmistä voidaan tehdä todellisia tehotyökaluja asiantuntijoille.

Kun organisaatioissa pohditaan tekoälyn hyödyntämistä, onkin tärkeää, että pääpaino on prosesseissa ja työkaluissa. Päätöksentekoa uusista järjestelmistä ja ratkaisuista ei pidä jättää hallinnon vaan ydinprosessin asiantuntijoiden käsiin. Tämä edellyttää monessa organisaatiossa merkittävää ajattelutavan muutosta ja joillekin toimijoille jopa päätösvallasta luopumista. Se voi hyvinkin olla sen arvoista.

Lähteet

Andersson, F.W., Jordahl, H. & Kärnä, A. 2024. Ballooning bureaucracy? Stylized facts of growing administration in Swedish higher education. Constitutional Political Economy, 35, 2, pp. 303–326.

Coccia, M. 2009. Bureaucratization in Public Research Institutions. Minerva, 47, 1, pp. 31–50.

Jochimsen, B. 2009. Service quality in modern bureaucracy: Parkinson’s theory at work. Kyklos, 62, 1, pp. 44–64.

Kauppinen, R., Lagstedt, A. & Lindstedt, J. 2020. Digitalizing Teaching Processes – How to Create Usable Data with Minimal Effort. European Journal of Higher Education IT, 1.

Lagstedt, A., Kauppinen, R. & Leite, L.O. 2025. Tools Supporting Sustainable Digital Transformation in Education. Communications in Computer and Information Science, 2481 CCIS, pp. 28–42.

Panjaitan, T.S., Cahyani, S.D. & Sajida, S. 2025. Parkinson Bureaucracy: An Analysis of Administrative Structure in Current Indonesia Cabinet System. TRANSFORMASI: Jurnal Manajemen Pemerintahan, 17, 2, pp. 135–153.

Panko, R.R. 1998. What we know about spreadsheet errors. Journal of End User Computing, 10, 2, pp. 15–21.

Parkinson, N.C. 1957. Parkinson’s Law and other Studies in Administration. Houghton Mifflin Company. Boston.

Schulz, M. 1998. Limits to bureaucratic growth: The density dependence of organizational rule births. Administrative Science Quarterly, 43, 4, pp. 845–876.

Toivonen, T. 2026. Julkinen Suomi kokeilee nyt urakalla tekoälyä. Yle. Haettu: 12.11.2026.

Tsupari, K., Lagstedt, A. & Kauppinen, R. 2024. Revealing the digital transformation, uncovering hidden process dimensions of education. Business Process Management Journal, 30, 8, pp. 260–283.

Kirjoittaja on käyttänyt tekoälyä avukseen näkökulmien kartoittamiseen ja otsikointiin.

Kuva: kuulu.fi/Haaga-Helia