Tekoälyhyödyntämisen ja liiketoiminnan digitalisoinnin keskusteluissa ja Digitalisaatio ja tekoäly -tutkimusryhmämme projekteissa törmää usein pohdintoihin tekoälyn hyödyntämisestä organisatorisen työn tehostamisessa. Erityisesti kiinnostusta tuntuu olevan hallinnollisen työn tekoälyllistämisestä, mikä näkyy myös vahvasti julkisessa keskustelussa (STT 2026; Heikel 2026; Toivonen 2026).
Yhtenä motivaationa hallinnon tehostamiseen on havainto hallinnon jatkuvasta paisumisesta (ks. esim. Jochimsen 2009; Parkinson 1957; Andersson, Jordahl & Kärnä 2024). Organisaatioiden hallinnon kasvua pidetään usein ärsyttävänä ja kuluja aiheuttavana ilmiönä, joka kuitenkin ydintoiminnan näkökulmasta on melko harmiton. Niinpä kun suunnitellaan tekoälyn hyödyntämistä hallinnon tehostamiseen, keskustelu pysyy usein hallintokuluissa, ja tänä päivänä yhä useammin siinä, kuinka paljon hallinnollista ihmistyövoimaa voidaan korvata tekoälyllä (STT 2026; Toivonen 2026).
Käytännössä asia ei ole niin yksinkertainen. Hallinnon paisumisessa kyse ei ole vain kasvavista hallintokustannuksista, vaan paljon muustakin, ja kokonaisuus on ymmärrettävä, jotta todellista ja pysyvää tehostamista saadaan aikaan. Todellinen ja pysyvä tehostaminen edellyttää, että taustalla olevat mekanismit ja kokonaisvaikutus hallinnon ulkopuolellekin tunnetaan ja huomioidaan kehityksessä.
Hallinnon paisumisen läikkymistä ydintoimintaan ja sen huomioimista tekoälyratkaisuissa ei ole juuri nostettu tekoälykeskusteluun. Aiheen käsittely on erittäin tärkeää juuri nyt, kun strategisia tavoitteita ja käytännön toimenpiteitä suunnitellaan useammassakin organisaatiossa.
Kun hallinto paisuu, vaikutukset näkyvät lopulta organisaation perustehtävässä
Aiempi kirjoitukseni (Miksi hallinto paisuu? Parkinsonin laki toimii myös tekoälyaikana) käsitteli hallinnon kasvun taustalla olevia mekanismeja, eli Northcote Parkinsonin, ja myös myöhempien tutkijoiden havaintoa siitä, että organisaatioissa nimenomaan hallinnolla taipumus paisua ja monimutkaistua (Parkinson 1957; Schulz 1998; Coccia 2009; Jochimsen 2009; Andersson ym. 2024; Panjaitan, Cahyani & Sajida 2025). Hallinnon paisuminen vaikuttaa koko organisaatioon: paisumisen myötä hallinnon kulut kasvavat, hallinto etääntyy todellisuudesta ja hallinnon aikaansaama byrokratia valuu ydinprosesseihin (Parkinson 1957; Jochimsen 2009; Coccia 2009; Schulz 1998).
Tarkastellaanpa tätä vaikutusta muuhun organisaatioon hieman tarkemmin ja aloitetaan pohtimalla mikä hallinnon rooli normaalisti toimivassa organisaatioissa oikeastaan on. Jos mietitään minkä tahansa organisaation toimintaa prosessien kautta, niin voidaan karkeasti jakaa organisaation prosessit kahteen ryhmään: ydinprosesseihin ja tukiprosesseihin. Ydinprosessit ovat niitä, jotka perustelevat organisaation olemassaolon: esimerkiksi tehtaassa valmistuksen prosessit ovat ydinprosesseja, koulussa opetuksen prosessit, maatilalla viljelyn ja eläintenhoidon prosessit, tutkimusorganisaatiossa tutkimuksen toteuttamisprosessit. Käytännössä ydinprosessit yleensä löytyvät organisaatiohierarkian operatiiviselta tasolta.
Tukiprosessit ovat mahdollistamassa ydinprosessien tehokkaan toiminnan. Tukiprosesseja ovat tekniset ylläpitoprosessit (esim. laitehuolto, it-hallinto, hankintaprosessit), sekä ohjaavat prosessit (esim. henkilöstöhallinto, strategiatyö, johtamisprosessit, yleisemmin hallinnon prosessit). Tehokkaasti toimivassa organisaatiossa energia ja resurssit kohdistuvat ensisijaisesti ydinprosesseihin, ja tukiprosessit pyritään pitämään mahdollisimman kevyinä ja tehokkaina.
Hallinnon paisuminen voi muuttaa tilanteen sekä resurssien käytön, että myös prosessien arvostuksen osalta: tukiprosessista (hallinnosta) tuleekin ensisijainen ja muut prosessit ovat olemassa vain oikeuttamassa sen olemassaolon.
Hallinnon paisumista hillitsee yleensä raha eikä edes operatiivisen toiminnan jatkuva tehostaminen riitä kattamaan paisuvasta hallinnosta johtuvia kuluja. Joissain organisaatioissa operatiivisesta toiminnasta voidaan kuitenkin merkittävästi leikata ilman havaittavaa tulovirran pienenemistä. Tällöin syntyy ilmiö, jossa hallinnon jatkuvasti paisuessa operatiivisen toiminnan resurssit jatkuvasti pienenevät, ja organisatoorisen päätöksenteon pyramidi muuttuu vähitellen ylösalaiseksi (kuva 1).

Kuva 1. Hallinto paisuu muun organisaation kustannuksella
Tällainen kehitys edellyttää, että organisaation tuottamaa laatua voidaan jatkuvasti laskea, ja toimintaa mitataan esimerkiksi pelkästään määrällisillä mittareilla, ja laadullisia vaatimuksia saati laadullista kilpailua ei käytännössä ole (vrt. enshittification, Norwegian Consumer Council 2026).
Yksi esimerkki tämänkaltaisesta organisaatiosta on koulutus-/tutkimusorganisaatio, jonka toimintaa mitataan valmistuneiden opiskelijoiden, opintopistemäärien ja tuotettujen julkaisuiden perusteella. Kun kaikki mittarit ovat puhtaasti määrällisiä, laatua voidaan laskea lähes rajattomasti: opetettavien ryhmien ryhmäkokoja voidaan kasvattaa rajatta, opiskelijat voidaan laittaa arvioimaan toinen toisiaan, tentit voidaan automatisoida, kurssien kehittämiseen ei tarvitse antaa lainkaan aikaa, ja julkaisut voidaan olettaa syntyvän muun työn ohessa (tekoälyn avustuksella) ja julkaistavan minimikriteerit täyttävissä julkaisuissa, joita tarpeen kasvaessa syntyy kuin sieniä sateella.
Tätä kehitystä tukee myös koulutus- ja tutkimusorganisaatioihinkin levinnyt managerialismi, eli asiantuntijajohtajien muuttuminen ammattijohtajiksi, johtamisen laajentaminen ja mittaamisen korostaminen laadullisen toiminnan kustannuksella (Deem & Brehony 2005). Voidaan nähdä, että managerialismi kytkeytyy hallinnon paisumiseen, sillä paisuessaan hallinto etääntyy operatiivisesta toiminnasta ja syntyy tilaa ja tarve toimintaa tuntemattomille ammattijohtajille. Tällöin tutkimusorganisaatiossa johtajilla ei välttämättä ole enää tutkijataustaa, eikä aina edes alan tutkintoa.
Hallinnon etääntyessä käytännön työstä ymmärrys työn sisällöstä ja laadusta hämärtyy, ja kiusaus siirtyä puhtaasti laadullisiin mittareihin kasvaa. Managerialismi selvästi rikkoo Mintzbergin ajatuksen asiantuntijoiden johtamasta tutkimusorganisaatiosta, jossa ydintoiminta ja siihen asiantuntemus on kaiken keskiössä (Mintzberg 1980).
Myös byrokratia kasvaa ja lisää tehottomuutta
Hallinnon paisumisella on myös välillisiä vaikutuksia, jotka ovat pitkällä tähtäimellä vähintään yhtä haitallisia. Paisuva hallinto paisuttaa myös byrokratiaa, ja aina osa paisuvasta byrokratiasta valuu operatiiviselle tasolle (Coccia 2009). Esimerkiksi tutkimusorganisaatioissa hallinnollisen byrokratian on havaittu lisäävän akateemista byrokratiaa (Coccia 2009), eli tehtäviä jotka eivät suoraan liity tai edistä itse tutkimuksen tekemistä. Lisääntyvä byrokratia vähentää tutkimukseen käytössä olevaa aikaa ja energiaa (Bozeman 1993), ja byrokratian kasvaessa ja resurssien samanaikaisesti vähetessä tutkimusorganisaatio ajautuu kohti tilannetta, jossa tutkimuksesta jäljellä ovat vain organisatoriset rakenteet. Näin tutkijat palvelevat enemmänkin byrokratiaa kuin tekisivät kunnollista tutkimusta.
Julkaisumäärät eivät välttämättä laske, mutta taso sitäkin enemmän: tuotetaan turhanpäiväisiä papereita koska on pakko julkaista, mutta ei ole aikaa tehdä mitään kunnolla. Newton julkaisi aikanaan vain muutaman julkaisun ja mullisti maailman, nykyajan määrällisillä mittareilla ohjatussa tutkimusorganisaatiossa ahertava tutkija julkaisee 4 – 10 julkaisua vuodessa, joita pahimmassa tapauksessa ei lue kuin vertaisarvioija. Mutta byrokraattiset tavoitteet täyttyvät, lomakkeet on täytetty, lupaprosessit on viety läpi kaikista portaista, tarvittavat lausunnot on saatu hallinnosta, ohjeita on noudatettu, toimintaa on mitattu, arkistointi hoidettu ja käytetty työaika on raportoitu tunnin tarkkuudella.
Tämä esimerkin kaltaisessa koulutus-/tutkimusorganisaatiossa hallinnon resurssit paisuvat, operatiiviset resurssit vähenevät ja asiantuntijuuden merkitys toiminnan johtamisessa vähenee. Tilanne ei parane ulkopuolelta tulevaa rahoitusta lisäämällä, mutta ei myöskään vähentämällä, sillä ongelma on rakenteellinen. Rahoituksen lisääminen valuu suoraan hallintoon ja vähentäminen kiihdyttää operatiivisen toiminnan näivettämistä entisestään (koska hallinto paisuu rahoituksen vähenemisestä huolimatta). Jos muutoksia halutaan, niin pitää pystyä hyväksymään juurisyyt, jotka mahdollistavat rakenteelliset ongelmat, tässä tapauksessa ensisijaisesti määrällisten mittareiden käyttö saadun rahan perusteena.
Ja vaikka esimerkki oli koulutus-/tutkimusorganisaatiosta, ei muidenkaan alojen kannata röyhistellä rintaansa: mikä tahansa organisaatio, jossa ei tarvitse välittää tekemisen tai tulosten laadusta, esimerkiksi kaikki luonnolliset (ja luonnottomat) monopolit, ajautuu hyvin helposti täysin samaan byrokratisoitumiseen ja hallinnon paisumiseen ydintoiminnan kustannuksella.
Kun tekoälylle sovitellaan ratkaisijan viittaa harteille, onkin tärkeää ymmärtää kokonaiskuva, jossa pelkkä paisuva hallinto ja sen syntymekanismit eivät riitä, vaan on ymmärrettävä sen vaikutukset ja seuraukset myös ydintoiminnalle. Kokonaiskuvan ja syy-seuraussuhteiden huomioiminen mahdollistaa jo muodostuneiden haitallisten mallien purkamisen tekoälypohjaisen tehostamisen yhteydessä. Huomiotta jättäminen puolestaan saattaa jättää tehottomia, tarpeettomia ja haitallisia rakenteita, joita kukaan ei ymmärrä.
Lähteet
Andersson, F.W., Jordahl, H. & Kärnä, A. 2024. Ballooning bureaucracy? Stylized facts of growing administration in Swedish higher education. Constitutional Political Economy, 35, 2, pp. 303–326.
Bozeman, B. 1993. A theory of government “red tape.” Journal of Public Administration Research and Theory, 3, 3, pp. 273–304.
Coccia, M. 2009. Bureaucratization in Public Research Institutions. Minerva, 47, 1, pp. 31–50.
Deem, R. & Brehony, K.J. 2005. Management as ideology: The case of “new managerialism” in higher education. Oxford Review of Education, 31, 2, pp. 217–235.
Heikel, C. 2026. EK haluaa muuttaa perustuslakia: lisää vapautta tekoälylle. Yle. Haettu: 16.11.2026.
Jochimsen, B. 2009. Service quality in modern bureaucracy: Parkinson’s theory at work. Kyklos, 62, 1, pp. 44–64.
Mintzberg, H. 1980. Structure in 5’s: A Synthesis of the Research on Organization Design. Management Science, 26, 3, pp. 322–341.
Norwegian Consumer Council. 2026 BREAKING FREE – Pathways to a fair technological future.
Panjaitan, T.S., Cahyani, S.D. & Sajida, S. 2025. Parkinson Bureaucracy: An Analysis of Administrative Structure in Current Indonesia Cabinet System. TRANSFORMASI: Jurnal Manajemen Pemerintahan, 17, 2, pp. 135–153.
Parkinson, N.C. 1957. Parkinson’s Law and other Studies in Administration. Houghton Mifflin Company. Boston.
Schulz, M. 1998. Limits to bureaucratic growth: The density dependence of organizational rule births. Administrative Science Quarterly, 43, 4, pp. 845–876.
STT 2026. VM:n kansliapäällikkö HS:lle: Julkinen sektori muuttuu tekoälypohjaiseksi. Haettu: 16.11.2026.
Toivonen, T. 2026. Julkinen Suomi kokeilee nyt urakalla tekoälyä. Yle. Haettu: 16.11.2026.
Kirjoittaja on käyttänyt tekoälyä avukseen näkökulmien kartoittamiseen ja otsikointiin.
Kuva: kuulu.fi/Haaga-Helia