Moniroolinen asiantuntijatyö ammattikorkeakoulussa – havaintoja hallitun kokonaisuuden jäsentämisen jäljiltä

Tämän päivän työelämässä asiantuntijatyö rakentuu usein useista rinnakkaisista kokonaisuuksista. Erityisesti ammattikorkeakouluissa työ jakautuu useiden erilaisten tehtävien ja vastuiden välille. Tällainen vaihteleva ja paikoin pirstaleinen työnkuva voi osalle olla kuormittava, kun taas toiset kokevat sen luontevana ja innostavana tapana tehdä työtä.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen moniroolista asiantuntijatyötä, sen jäsentämistä ja hallintaa. Kirjoitus pohjautuu omiin arjen kokemuksiini Haaga-Heliassa sekä aihetta käsittelevissä tutkimuksissa tunnistettuihin asiantuntijatyön haasteisiin ja hallintakeinoihin. Näiden pohjalta esittelen käytännönläheisiä vinkkejä ja toimintatapoja, joiden avulla moniroolisesta työstä voi rakentaa selkeämmän ja toimivamman kokonaisuuden.

Suunnittelua, rytmitystä ja rajaamista moniroolisen työn arjessa

Moniroolisessa asiantuntijatyössä eri tehtäväkokonaisuudet limittyvät arjessa, ja niiden sujuva yhteensovittaminen edellyttää harkittuja rakenteita ja selkeää työotetta. Usein yhdellä työnkuvalla työskentelevällä ammattikorkeakoulun asiantuntijalla voi olla monta hattua saman päivän aikana, kun työ koostuu esimerkiksi vaihtuvista TKI-hanketehtävistä ja sisäisistä kehittämistehtävistä sekä useiden erilaisten yhteistyötahojen kanssa toimimisesta.

Pedagogisena asiantuntijana ja projektiammattilaisena oma työni jakautuu puoliksi kahteen yhtä laajaan työnkuvan kokonaisuuteen, jotka osaltaan sisältävät monenlaisia rooleja Haaga-Helian sisäisessä opetuksen kehitystyön tehtävissä, kansainvälisissä hankkeissa ja useissa eri tiimeissä. Tällainen 50/50-työ voi lisätä työn mielekkyyttä tarjoamalla monipuolisia tehtäviä ja mahdollisuuden yhdistää eri osaamisia ja verkostoja. Samanaikaisesti se voidaan kuitenkin kokea kuormittavana, koska työ ei arjessa jakaudu tasaisesti, jolloin ajan ja energian riittämättömyys voi korostua. (Griffin 2022.) Kahden tai useamman työnkuvan yhteensovittaminen edellyttää selkeää suunnittelua ja rytmittämistä, jotta rinnakkaiset tehtäväkokonaisuudet ja pysyvät jäsentyneinä.

Työn suunnittelu auttaa hahmottamaan kokonaisuutta ja lisää ymmärrystä työmäärästä. Vaikka suunnitelma ei aina toimisikaan, pelkkä suunnitteluprosessi selkeyttää asioita ja toimii yhtenä keinona hallita pirstaleista työtä. (Niemi & Kräkin 2019.) Suunnitelmalliset ja johdonmukaiset tehtävienhallinnan käytännöt vahvistavat hallinnan tunnetta ja parantavat tehokkuutta (Franssila 2019).

Omaa työtä suunnittelen esimerkiksi merkitsemällä kalenteriin työtehtävien tasapainoisen jaon muutamaa viikkoa etukäteen, ja viimeistään edellisellä viikolla tarkistan tulevan viikon työtehtävät. Tämä helpottaa työn hallintaa ja orientoitumista seuraavaan työviikkoon. Jos jollekin päivälle on jo useampi kokous, varaan päivästä etukäteen aikaa itsenäiselle työskentelylle työtehtävittäin. Kun työpäivässä on joustoa, mahdollistuu myös yllättävien ja kiireellisten tehtävien hoitaminen työajalla, ilman että työpäivä venyy. Hallittu jousto toimii hyvin silloin, kun se on tietoista ja linjassa omien arvojen sekä elämäntilanteen kanssa (Toivanen ym. 2025).

Heikkilän ym. (2026) mukaan asiantuntijan on johdonmukaisesti rajattava työtään, uskallettava kyseenalaistaa tehtävät, jotka vievät aikaa ilman selvää hyötyä, ja tehtävä omat rajansa näkyviksi. Työn rajaaminen on olennainen tapa säilyttää selkeys ja hallinnan tunne. Se rakentuu itsensä johtamisesta, tietoisista päätöksistä ja yksilöllisistä käytännöistä, kuten ajan ja tavoitettavuuden säätelystä. (Toivanen ym. 2025.) Ajankohtaisten tehtävien priorisointi, kiireettömien siirtäminen myöhemmäksi ja lisätoimeksiannoista kieltäytyminen edellyttävät myös rohkeutta oman hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen ylläpitämiseksi.

Vaikka työpäiviini mahtuu ajoittain useiden peräkkäisten etäpalaverien putkia, useimmiten keskityn enintään kolmeen eri työtehtäväkokonaisuuteen päivän aikana. Kollegani ovat myös ymmärtäneet, että moniroolisen työnkuvani vuoksi kaikki tehtävät eivät etene välittömästi, vaan joissakin asioissa tarvitaan muutaman päivän työskentelyaika. Nämä valinnat ovat tukeneet kokonaisuuden hallintaa ja auttaneet ylläpitämään tasapainoa.

Pienillä teoilla kohti hallittua kokonaisuutta

Vaikka laaja ja moniroolinen työnkuva voi tuntua innostavalta, ilman selkeitä rajoja se voi kasvaa hallitsemattomaksi. Työn ja vapaa-ajan rajat eivät asiantuntijatyössä ole pysyviä vaan tilannesidonnaisia, mikä edellyttää yksilöllisiä ja joustavia rajaamiskäytäntöjä (Reissner ym. 2020). Työ alkaa helposti levitä yli omien rajojen, kun tehtäviä on liikaa, työnkuvaan kertyy siihen kuulumattomia vastuita ja työ valuu vapaa-ajalle.

Jatkuva tavoitettavuus ja työn epäsopivuuden kokemukset tekevät arjesta sirpaleisen sekä heikentävät keskittymistä ja hallinnan tunnetta (Toivanen ym. 2025). Työn sirpaloituminen näkyy kiireenä, unohteluna ja vaikeutena saada päivän tehtäviä valmiiksi. Samanaikaisesti hallinnan tunteen heikkeneminen ja yleinen kaaosmaisuus voivat heikentää työhyvinvointia ja lisätä kuormitusta. (Franssila 2019; Niemi & Kräkin 2019.)

Pitkäaikainen kuormitus syntyy usein siitä, että työn vaatimukset ylittävät hyvinvointia tukevat voimavarat. Kuormittavissakin tilanteissa työntekijä voi voida hyvin, jos hänellä on riittävästi tukea, palautumista ja työntekoa mahdollistavia voimavaroja vastapainona. (Työterveyslaitos 2026.) Työhyvinvointi edellyttää, että asiantuntija jäsentää omaa työtään, asettaa rajat ja tekee kuormituksen näkyväksi, sillä esihenkilöillä ei aina ole tarkkaa kokonaiskuvaa arjen työstä. Itsensä johtaminen on siksi ennen kaikkea oman keskittymisen, palautumisen ja jaksamisen suojaamista, ei vain tehokkuuden lisäämistä. (Heikkilä ym. 2026.)

Pirstaloitunut työ ei siis automaattisesti tarkoita kaaosta, sillä kokonaisuuden voi rakentaa hallittavaksi ja mielekkääksi mosaiikiksi. Mäen (2023) mukaan tällaisessa mosaiikkimaisessa työnkuvassa olennaista on työn selkeä rajaaminen, jatkuva vuoropuhelu esihenkilön kanssa sekä kollegoiden tuki auttavat varmistamaan, että suunta, tavoitteet ja kokonaisuuden hallittavuus säilyvät arjen vaihtelevissa tilanteissa.

Kun moniroolisen työn keskeiset haasteet tunnistaa, niiden hallintaan on mahdollista vaikuttaa käytännön valinnoilla.

Kuva: Shutterstock