Pro
Siirry sisältöön
Digitalisaatio

Hallinnon paisuminen vs. innovaatiot ja kilpailukyky

Kirjoittajat:

Altti Lagstedt

yliopettaja
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 17.11.2026

Haaga-Helian koordinoima Nordic AI Union (NAU) hanke tarkasteli Baltian ja pohjoismaiden tekoäly ekosysteemiä eri tekoälytoimijoiden näkökulmasta, lopputuloksena hanke laati suosituksia ja roadmapin miten edetä tekoälyekosysteemin kehittämisessä (Heikkilä ym. 2026). Ekosysteemissä keskiössä ovat tekoälyratkaisuiden kehittäjät ja hyödyntäjät, sekä toimijoiden välinen yhteistyö ja koordinointi.

Kokonaisuuden kannalta hankkeen loppuraportissa esitellyt suositukset ovat erittäin tärkeitä, mutta on myös syytä pohtia eri toimijoiden valmiuksia tuottaa palveluita kehittyvälle tekoälyekosysteemille. Tämä näkökulma on jäänyt vähäisemmälle, ja edellyttää toimijoiden sisäisen toiminnan arviointia, esimerkiksi miten hallinnon paisuminen ja byrokratisoituminen on vaikuttanut toimijoiden kykyyn olla tehokkaita.

Byrokratia vs. laatu

Hallinnon kasvua tarkastellaan tavallisesti yksittäisten organisaatioiden ongelmana. Vaikutukset eivät kuitenkaan jää yksittäisten organisaatioiden sisäisiksi ongelmiksi. Samalla kun hallinnon paisumisen aikaansaama sisäinen byrokratisoituminen valuu operatiiviselle tasolle, ja haittaa organisaation tehokasta toimintaa (johon hallinto usein reagoi, leikkauksien lisäksi, lisäämällä seurantaa, mittaamista ja byrokratiaa), siirtyvät seuraukset organisaation tuottamiin tuotteisiin ja palveluihin.

Hallinto paisuu ja kasvattaa byrokratiaa, jolloin operatiivisen työn tekemiseen jää siis entistä vähemmän energiaa ja aikaa. Samalla tavoitellaan jatkuvaa tehostamista, käytännössä siis pienemmillä resursseilla pitäisi saada aikaan enemmän ja enemmän. Kun resurssit, määrä ja laatu ovat ikävän rautaisesti toisiinsa kytkettyjä, niin joistain tuotantoteknisistä edistyksistä huolimatta suurempi määrä pienemmillä resursseilla käytännössä tarkoittaa huonompaa laatua.

Yhtenä seurauksena tehostamisesta tuotteen kustannuksella voidaan nähdä aikamme ilmiö: ’paskiintuminen’ (enshittification, (ks. esim. Ravna & Høgåsen 2026)): tuotteiden jatkuva (ja tietoinen) huonontaminen. Ja, kuten Norjan kuluttajaneuvosto (Forbrukerrådet) asian toi hienosti esiin, kyse ei ole pelkästään verkkoalustojen jatkuvasta huonontumisesta, josta termi on alun perin lähtenyt liikkeelle, vaan ilmiö on yleisempi (Ravna & Høgåsen 2026).

Tuotteiden jatkuva huonontuminen on hiekkaa arjen rattaissa, mutta kansantalouden näkökulmasta on olemassa paljon huolestuttavampiakin mekanismeja kuin se, että muuttuvatko auton jarrut yllättäen kesken ajon kuukausimaksulliseksi toiminnoksi (ks. Forbrukerrådet 2026).

Pohditaan vaikkapa uusien innovaatioiden kannalta keskeistä tutkimusalaa. Jos kasvava osa tutkimuslaitoksen budjetista menee hallinnon pyörittämiseen, tutkijoiden palkkaamiseen jää vähemmän rahaa. Tutkijamäärä pienenee eikä palkka ole kilpailukykyinen yritysmaailmaan tai muihin tutkimusorganisaatioihin verrattuna. Huiput karkaavat muualle.

Paisuva hallinto paisuttaa myös tutkijoita kuormittavan byrokratian määrää (Coccia 2009), eli vajaaresurssoidut tutkimusryhmät käyttävät entistä pienemmän osan työajastaan varsinaiseen tutkimukseen. Seurauksena on turhautuneita tutkijoita ja hätäisesti kyhättyjä nollatason tutkimuksia, joiden hyöty kansantaloudelle on olematon. Näillä eväillä tutkimustyöstä tulee hyvin epähoukuttelevaa, parhaat tekijät etsiytyvät motivoivampiin töihin.

Tutkimuslaitoksen oma byrokratia ei ole ainoa syypää, vaan mukaan tulevat myös ylemmät ja rinnakkaiset byrokratiatasot, kuten esimerkiksi koulutuspolitiikka ja tutkimusrahoitus, jotka voivat muuttua yllättävästi ja ennakoimattomastikin (Alastalo 2026).

Ekosysteemien kehittämisen vastuut ja haasteet

Etzkowitzin ja Leydesdorffin (2000) mukaan uusien innovaatioiden ja ekosysteemien kehittämisessä tulisi yritysten lisäksi valtiovallalla ja tutkimuslaitoksilla olla aktiivinen rooli. Valtiovalta voi suunnata rahoitusta ajankohtaiseen tutkimukseen ja toisaalta tukea yrityksiä esimerkiksi verotuksella, lainsäädännöllä ja luototuksella. Tutkimuslaitokset puolestaan voivat etsiä ratkaisuja tunnettuihin ongelmiin, lähteä tekemään uusia avauksia, mitata vaikutuksia, yhdistää eri toimijoita ja tehdä kehittämistyötä, johon erityisesti pienemmillä yrityksillä ei ole varaa.

Yhä nopeammin kehittyvässä maailmassa uusien innovaatioiden ja ekosysteemien tarve korostuu ja edellä kuvatun kaltainen itseaiheutettu tutkimusstagnaatio on yritysten ja yhteiskunnan kilpailukyvylle erittäin tuhoisaa. Se näkyy hyvin nopeasti uusien spinoffien ja startuppien kilpailukyvyttömyytenä, ja todellisen tutkimuksen siirtymisenä ja painottumisena suotuisammissa ekosysteemeissä (ks. Ali-Hokka 2026).

Tutkimuksen näivettymisen seurauksena huipputason koulutuksesta katoaa se huippu, ja samanaikaisesti opetusresurssien pienetessä katoaa myös opettajien motivaatio. Yhteiskunnan osaamistaso laskee ja jää ajastaan jälkeen, tutkijoiden kyky tuottaa uuttaa heikkenee entisestään eivätkä yritykset saa riittävää osaamista tehdäkseen kannattavia maailmanluokan avauksia. Etzkowitzin and Leydesdorffin (2000) ajatus innovaatioiden ja ekosysteemien kolmesta peruskehästä (triple Helix) lakkaa toimimasta, investoinnit vähenevät, voitot sijoitetaan mielummin vaikka indeksirahastoihin kuin omaan yritykseen.

Viattomalta vaikuttava hallinon paisuminen aikaansaa pitkään jatkuessaan dramaattisia seurauksia. Asiaa usein pahentavat muut, samaan suuntaan vaikuttavat tekijät. Jos esimerkiksi poliittinen kielenkäyttö käy yhä tiedevastaisemmaksi, toteutetaan merkittäviä leikkauksia tutkimusrahoituksessa ja lainsäädännöllä rajoitetaan tutkijoiden mahdollisuutta kerätä dataa ja tehdä tutkimusta, saadaan alasta sekä epäkiinnostava ja epävarma samaan aikaan kun byrokratian vuoksi tutkimustyöstä tulee epämielekästä. Ala ei tarjoa tekijöilleen onnistumisen mahdollisuuksia, lopulta tutkimuksen ja koulutuksen heikkeneminen pudottaa koko kansantalouden globaalin kilpailun kelkasta.

Tämän ei ole pakko mennä näin. Ratkaisukeinoja tarkastelen kirjoituksessa Voiko tekoäly pysäyttää hallinnon paisumisen?

Lähteet

Alastalo, S. 2026. Rydman poisti puolet tutkimusrahoista – näin professorit kommentoivat. Demokraatti, 25 kesäkuuta 2026. Haettu: 12.11.2026.

Ali-Hokka, H. 2026. Kiina otti tulevaisuuden haltuunsa. Yle. Haettu: 12.11.2026 .

Coccia, M. 2009. Bureaucratization in Public Research Institutions. Minerva, 47(1), pp. 31–50.

Forbrukerrådet. 2026. The Ensh*ttificator. Haettu: 12.11.2026.

Heikkilä, J., Heikura, S., Lagstedt, A., Venkula, J. & Malkiewicz, T. 2026. Nordic AI Union Pre-study. Nordic Council of Ministers (TemaNord).

Ravna, A.K. & Høgåsen, L. 2026. BREAKING FREE Pathways to a fair technological future.

Kirjoittaja on käyttänyt tekoälyä avukseen näkökulmien kartoittamiseen ja otsikointiin.

Kuva: kuulu.fi/Haaga-Helia