Opiskelu
Julkaistu : 16.10.2026
Suomessa puhutaan kasvusta yleensä talouden kielellä. Kasvua mitataan bruttokansantuotteella, tuottavuudella, investoinneilla ja viennillä. Syystäkin. Suomen tuottavuuskehitys on toki ollut vaatimatonta, ja OECD nostaa osaamisen, innovaatiot ja investoinnit keskeisiksi pitkän aikavälin kasvun edellytyksiksi (OECD 2025).
Silti kasvupuheessa on jotain kummallista. Talous ei opi uutta itsestään. Yritys ei innostu ilman työntekijöitään. Organisaatio ei aamulla päätä kokeilla jotain, mitä se ei vielä osaa. Ihmiset tekevät niin.
Keväällä 2026 Brando Louhivaara vieraili kollegani kanssa nauhoitetussa Asiantuntijuus AI-ajassa -podcastissa. Puhuimme tekoälyn lisäksi suomalaisesta kasvusta sekä Louhivaaran kasvua jarruttavista Veevoimista™ ja niiden vastavoimista, Koovoimista™. Keskustelu jäi vahvasti mieleeni. Ehkä siksi, että tunnistin siitä jotain yli 30 vuoden takaa.
Lama ympärillä, tulevaisuus edessä
Opiskelin Helsingin kauppakorkeakoulussa 1990-luvun alussa keskellä Suomen syvää lamaa. Yrityksiä kaatui, työttömyys nousi ja tulevaisuus näytti epävarmalta.
Oma kokemukseni opiskelusta oli kuitenkin aivan toisenlainen. Kauppakorkeakoulu oli kannustava, kansainvälinen ja tulevaisuuteen katsova ympäristö. Opiskelimme uusia asioita, kysyimme, kokeilimme ja lähdimme maailmalle.
Suomi palasi kasvuun 1990-luvun puolivälissä. ICT-alan kantoaalto alkoi ja vei meitä nuoria vastavalmistuneita mukanaan bisneksen syövereihin. Tuolloin alkoi myös oma työurani, optimismin vallitessa uudessa EU-maassamme. Seuraavat kolme vuosikymmentä kietoivat minut digitaaliseen liiketoimintaan, kansainvälistymiseen, yrittäjyyteen, tutkimukseen ja viime vuosina tekoälyyn ja opettajuuteen.
Jälkikäteen olen miettinyt, kuinka paljon opiskeluvuosien ilmapiiri vaikutti omaan tapaani suhtautua uuden oppimiseen. Kun kuuntelin Louhivaaraa studiossa yli 30 vuotta myöhemmin, tuo vanha kokemus sai uuden tulkinnan. Voiko koulutus toimia kasvualustana myös silloin, kun ympäröivä yhteiskunta kamppailee kasvun kanssa?
Kasvua rakentavat ja jarruttavat voimat
Louhivaara on sittemmin kuvannut Veevoimat™ ja Koovoimat™ julkiseksi malliksi. Hän määrittelee Veevoimat kuudeksi kulttuurisesti vahvistuvaksi suojamekanismiksi, jotka voivat epävarmuudessa jarruttaa kasvua. Koovoimat™ ovat niitä haastavia kasvua tukevia toimintatapoja (Louhivaara 2026).
Louhivaara tekee itse mallilleen tärkeän rajauksen: kyse ei ole tieteellisesti todennetusta teoriasta, vaan tutkimuksesta, työelämän havainnoista, keskusteluista ja tekoälyavusteisesta työstä rakennetusta tulkintakehyksestä. Veevoimia™ ei myöskään ole tarkoitettu ihmisten luonnevioiksi tai moraalisiksi puutteiksi.
Palasin malliin tätä artikkelia kirjoittaessani ja pyysin Louhivaaraa tarkistamaan podcast-keskustelustamme tekemäni tulkinnan. Hänen täsmennyksensä perusteella olen koonnut kasvua jarruttavat ja rakentavat voimat taulukkoon 1.
Taulukko 1. Louhivaaran mallin kuusi Veevoimaa™ ja kuusi Koovoimaa™, eivät yksi yhteen määriteltyjä vastinpareja (Louhivaara 2026 sekä kirjoittajan ja Louhivaaran välinen keskustelu)
Juuri Koovoimien™ sisältö sai minut katsomaan mallia opettajan silmin. Kohtaaminen, keskusteleminen, kunnianhimo, kepeys, kokeileminen ja kannustaminen kuulostavat tutuilta myös oppimisessa. Louhivaara itse kuvaa kokeilemista toimintana keskeneräisyydessä ennen täyttä varmuutta sekä kasvun ja oppimisen moottorina (Louhivaara 2026).
Tästä syntyi minulle uusi kysymys: Millainen ympäristö vahvistaa Koovoimia™?
Koulutus voi olla kasvualusta
Kasvun ajattelutapaa koskeva tutkimus tarjoaa kysymykseen yhden näkökulman. Carol Dweckin tutkimusperinteessä ihmisen kyvykkyyttä ei nähdä muuttumattomana, vaan sitä voidaan kehittää oppimalla ja harjoittelemalla (Dweck & Leggett 1988). Myöhempi tutkimus on tarkentanut kuvaa: pelkkä usko kehittymiseen ei riitä, ja vaikutukset riippuvat myös ihmisestä ja ympäristöstä (Yeager & Dweck 2020).
Albert Banduran minäpystyvyyden tutkimus tuo mukaan kokemuksen. Käsitykseemme omasta pystyvyydestämme vaikuttavat kokemukset siitä, että pystymme selviytymään tehtävistä ja vaikeuksista (Bandura 1977). Amy Edmondsonin (1999) tutkimus puolestaan yhdistää psykologisen turvallisuuden oppimiskäyttäytymiseen, kuten kysymiseen, avun pyytämiseen ja virheistä keskustelemiseen.
Tästä syntyy oma pedagoginen tulkintani Louhivaaran mallista – koulutus voi olla kasvualusta, jossa juuri näitä Koovoimia™ opitaan ja harjoitellaan. Opiskelijan on kohdattava asioita, joita hän ei vielä osaa, keskusteltava niistä muiden kanssa ja uskallettava kokeilla keskeneräistä. Oppiminen tarvitsee myös kannustusta, tavoitteita ja tilaa leikitellä uusilla ajatuksilla. Koulutuksen tuloksena syntyy tietojen ja taitojen lisäksi suhde uuden oppimiseen.
Uskallanko kysyä, kun en ymmärrä? Kokeilenko jotain, jonka onnistumisesta en ole varma? Mitä teen, kun ensimmäinen yritys epäonnistuu? Nämä kysymykset seuraavat opiskelijaa työelämään.
Kaksi erilaista kasvua
Koulutuksen ilmapiiristä ei voi vetää suoraa yhteyttä bruttokansantuotteen kasvuun. Talouskasvuun vaikuttavat investoinnit, teknologia, markkinat, instituutiot, väestörakenne ja monet muut tekijät. Ketjun alkupäässä on kuitenkin ihminen, jonka pitäisi pystyä oppimaan jotain, mitä hän ei vielä osaa.
OECD Suomen maaraportti (2025) kytkee osaamispääoman, innovaatiot ja tuottavuuden toisiinsa. Suomessa korkeakoulutuksen suorittaneiden osuus on polkenut pitkään paikallaan samalla, kun monissa muissa OECD-maissa se on kasvanut. Suomen sijoitus korkeakoulutettujen osuudessa putosi OECD kärkijoukosta sijalle 30 vuosien 2000 ja 2023 välillä.
Erityisen kiinnostava on aikajänne. OECD arvioi osaamispääomaan liittyvien uudistusten kasvu- ja tuottavuusvaikutusten jäävän ensimmäisen kymmenen vuoden aikana melko pieniksi mutta vahvistuvan 25 vuoden kuluessa, koska koulutuksen muodostama osaamispääoma muuttuu hitaasti (OECD 2025).
Tuo 25 vuotta pysäytti minut.1990-luvun alussa istuin itse luokkahuoneessa keskellä lama-Suomea. Nyt, yli 30 vuotta myöhemmin, seison luokkahuoneen toisella puolella. Tämän päivän opiskelijoiden työurat ulottuvat 2050- ja 2060-luvuille. Emme tiedä, millaista osaamista silloin tarvitaan. Koulutuksen pitäisi siksi vahvistaa myös kykyä oppia sellaista, mitä emme vielä osaa ennakoida.
Tässä ihmisen kasvu ja talouden kasvu kohtaavat. Ihminen oppii, osaaminen kehittyy ja sitä sovelletaan. Organisaatiot voivat uudistua, uusia ratkaisuja syntyä ja tuottavuus parantua. Mikään vaihe ei takaa seuraavaa. Pitkän ketjun alkupäässä tarvitaan kuitenkin ihmisiä, jotka uskaltavat kohdata, keskustella, kokeilla ja tavoitella uutta.
Kasvua rakennetaan ennen kuin se näkyy tilastoissa
Kestävää talouskasvua mitataan aikanaan euroissa ja tuottavuudessa. Sen edellytyksiä rakennetaan paljon aikaisemmin.
Niitä luodaan erityisesti silloin, kun opiskelija kohtaa asian, jota ei vielä osaa. Kun hän uskaltaa sanoa ajatuksensa ääneen, kokeilee keskeneräistä ja saa ympäriltään kannustusta jatkaa. Kun hän huomaa osaavansa tänään jotain, mitä ei osannut eilen.
Kolmekymmentä vuotta sitten olin itse opiskelijan paikalla. Nyt tehtäväni on osaltani rakentaa tällaisia oppimisympäristöjä seuraavalle sukupolvelle. Siksi ajattelen, että yksi koulutuksen tärkeistä tehtävistä on luoda tilaa kasvun voimille. Jos kohtaaminen, keskusteleminen, kunnianhimo, kepeys, kokeileminen ja kannustaminen opitaan osaksi tapaa toimia jo koulutuksessa, ne kulkevat ihmisten mukana myös työelämään.
Tietoisuus siitä, että rakennamme kasvua jo kauan ennen kuin se näkyy tilastoissa, antaa uuden näkökulman opettajana olemiseen.
Lähteet
Bandura, A. 1977. Self-efficacy: Toward a unifying theory of behavioral change. Psychological Review, 84(2), 191–215.
Dweck, C. S. & Leggett, E. L. 1988. A social-cognitive approach to motivation and personality. Psychological Review, 95(2), 256–273.
Edmondson, A. C. 1999. Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly, 44(2), 350–383.
Louhivaara, B. 2026. Teoria Veevoimista ja 6 voimaa Suomen ja yritysten kasvuun. LinkedIn, 16.9.2026.
OECD. 2025. OECD Economic Surveys: Finland 2025. OECD Publishing, Paris.
Yeager, D. S. & Dweck, C. S. 2020. What can be learned from growth mindset controversies? American Psychologist, 75(9), 1269–1284.
Kirjoittaja on käyttänyt tekoälyä avukseen tekstin ideoinnissa, suunnittelussa, kielenhuollossa ja muokkauksessa.
Kuva: Haaga-Helia