Liikunnan avulla ei hoideta työpahoinvointia

Helmikuussa 2026 julkaistussa Ylen artikkelissa kyseenalaistettiin voimakkaasti suomalaisten työpaikkojen keinot hoitaa työhyvinvointia. Artikkelissa työterveyslääkäri lausuu, että työhyvinvointipäivillä ja liikuntaseteleillä ei ole mitään tekemistä työuupumuksen ratkaisujen kanssa. (Valkama 16.2.2026.)

Monen artikkelin ajatuksen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Jos työhyvinvoinnin edistämisessä keskitytään vain yksilön ominaisuuksien kehittämiseen jää huomiotta monta oleellista seikkaa, joista työhyvinvointi syntyy, kuten työn sujuvuus, johtaminen, työpaikan ilmapiiri ja jokaisen työn erilaiset piirteet (Manka & Manka 2023).

Ovatko työpaikkojen liikunta-aktiviteetit sitten täysin turhia? Pitäisikö liikuntaetuudet ja muut aktiviteetit lakkauttaa ja käyttää panostukset johonkin muihin tapoihin edistää työhyvinvointia? Haaga-Helian liikunnanohjaajatutkinnolla tarkastelemme aihetta usean kurssin yhteydessä ja keskeistä on ymmärtää mihin työpaikkojen liikunnan edistämisellä voidaan vaikuttaa ja mihin ei.

Liikunta on hyväksi – mutta miten työpaikalla?

Liikunnalla on tunnetusti kattavasti vaikutuksia jokaisen meidän psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen. Liikunta ennaltaehkäisee useita yleisimpiä sairauksia kuten useita sydän- ja verisuonisairauksia, tyypin 2 diabetesta, tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä joitakin syöpätauteja. Liikunnalla on myös vaikutusta laajemmin hyvinvointiimme kuten mielialaan, palautumiseen ja uneen. (UKK-Instituutti 2026.)

Liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomia, joten on helppo ymmärtää työpaikkojen halukkuus edistää liikuntaa. Tiedetään, että vähintään kohtuutehoinen liikunta voi tuoda työpaikoille säästöjä vähentyneinä sairauspoissaoloina (Holopainen ym. 2012). Työpaikoilla toteutettavilla liikuntainterventioilla on havaittu positiivista vaikutusta mm. sairauspoissaolojen vähenemiseen, työntekijöiden terveydentilaan, tuki- ja liikuntaelimistön terveyteen sekä mielenterveyteen (Ervasti ym. 2022). Toisaalta on myös tutkimuksia, joiden mukaan työpaikalla toteutetuilla liikuntainterventioilla ei olisi suoraa vaikutusta sairauspoissaoloihin (Mankki 2024).

Tämän tiedon valossa olisi helppo vetää johtopäätös, että liikunnan edistäminen työpaikoilla on järkevää. Terveyshyötyjen saavuttaminen edellyttää kuitenkin sitä, että työpaikoilla onnistutaan toteuttamaan suunnitelmallisia liikunnan edistämisen toimenpiteitä, joihin työntekijät myös osallistuvat. Esimerkiksi pidemmät liikuntakampanjat, joissa seurataan osallistujien määrää sekä aktiivisuutta ja tarjotaan mahdollisuus seurata myös henkilökohtaista edistymistä voivat saada toivottuja vaikutuksia aikaan.

Saappaanheiton avulla vahvempi yhteisö

Liikunnalla on siis selkeä positiivinen yhteys terveyteen. Terveyshyötyjen toteutuminen edellyttää kuitenkin, että liikunta on säännöllistä ja monipuolista (UKK-Instituutti 2025). Näin ollen positiiviset muutokset liikuntatottumuksissa eivät vaikuta sairauspoissaoloihinkaan välittömästi vaan näkyvät vasta viiveellä. Samoin on hyvä pitää mielessä, että hengityselintensairaudet ovat edelleen yleisin syy lyhyille sairauspoissaoloille (Työterveyslaitos 2022), joten esimerkiksi flunssakauden haastavuudella voi olla iso merkitys yksittäisen yrityksen sairauspoissaolotilastoihin. Liikunnan edistämisen toimenpiteiden vaikutusta sairauspoissaoloihin voi olla siis vaikea todentaa ainakaan lyhyellä aikavälillä.

Kun olemme opetuksen yhteydessä tarkastelleet teemaa yhdessä opiskelijoiden kanssa, olemme huomanneet, että yksi melko vähälle huomiolle jäänyt näkökulma keskustelussa on yhdessä tapahtuvan liikunnan positiivinen vaikutus työpaikkojen sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen.

Yhdessä tapahtuvalla liikunnalla voi edistää työntekijöiden yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tällä voi olla suurikin vaikutus ammatilliseen sitoutumiseen (Wang ym. 2025). Yhteiset aktiviteetit voivat vahvistaa ihmissuhteita ja edistää jopa mielenterveyttä (Michishita ym. 2017). Yhdessä tapahtuva liikunta voi parhaillaan riisua meidät omista työyhteisön rooleistamme ja yhteiset ponnistelun ja onnistumisen kokemukset voivat kantaa pitkälle jälkeenpäin varsinaisessa työssäkin. Tällainen toiminta on helppo leimata turhaksi ’seppeleensidonnaksi ja saappaanheitoksi’ kuten alussa mainitussa artikkelissa asia esitetään (Valkama 16.2.2026).

Yhdessä tehtävän liikunnan ja muidenkin aktiviteettien vaikutusta työhön voi olla hankala mitata, mutta parhaimmillaan se voi näkyä siinä, että yhteenkuuluvuuden tunne on vahvempaa sekä vuorovaikutus vapaampaa. Nämä ovat keskeisiä asioita minkä tahansa yhteisön tehokkaassa toiminnassa.

Liikunta lääkkeeksi oikeaan vaivaan

Ylen artikkeli antaa melko synkän kuvan suomalaisten työpaikkojen osaamisesta edistää työhyvinvointia. Varmasti osaaminen voisi olla laajempaa ja toimenpiteet paremmin kohdennettu niihin asioihin, joilla on eniten vaikutusta, mutta mielestäni on tärkeää nostaa esille myös mihin esimerkiksi liikunnan edistämisellä voidaan vaikuttaa.

Liikunnan avulla voidaan parhaimmillaan edistää työntekijöiden yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä terveyttä. Liikunnalla ei hoideta työpahoinvointia, mutta se on erinomainen keino edistää työntekijöiden hyvinvointia.

Kuva: