Asiantuntijatyössä tarvitaan uuden oppimista ja kestäviä arjen valintoja

Jatkuvat muutokset näkyvät meillä opinto- ja hakijapalveluiden arjessa hakijoiden ja opiskelijoiden kysymyksissä, muuttuvissa valintaperusteissa sekä opintoasioissa, joissa joudutaan yhä useammin etsimään yksilöllisiä ja joustavia ratkaisuja. Työelämän muutokset heijastuvat suoraan työhön, ja monet käytännöt, jotka vielä jokin aika sitten toimivat hyvin, eivät enää aina vastaa nykytilanteeseen.

Digitaalisuus ja kansainvälisyys ovat muuttaneet työn sisältöä, samalla kun neuvonnalle ja ohjaukselle asetetut odotukset ovat kasvaneet. Opinto ja hakijapalveluissa työ on asiantuntijatyötä, jossa vaaditaan tulkintaa, viestintää sekä nopeaa reagointia muuttuviin tilanteisiin. Lisäksi ketteryysvaatimukset muokkaavat asiantuntijatyön tekemisen tapoja ennennäkemättömällä nopeudella (Hammershøj 2019; Akava Works n.d.).

Jatkuvaa sopeutumista muutosjohtamisen tuella

Muutosjohtamista voidaan tässä yhteydessä ajatella jatkuvana ja systeemisenä ylläpitotyönä, jonka tavoitteena on tukea toimintakykyä muutoksissa. Tuloksellisuus rakentuu usein jatkuvasta sopeutumisesta pikemmin kuin yksittäisistä muutoshankkeista. Vaikka luottamusta vahvistetaan muutosjohtamisen ja viestinnän avulla (Stenvall & Virtanen 2007), opinto- ja hakijapalveluissa muutos näkyy ennen kaikkea arjen työssä uusina prosesseina, järjestelminä ja työkaluina, joista tekoäly on vain yksi näkyvä esimerkki.

Tekoälyn hyödyntämistä rajaavat tietosuojalainsäädäntö, saatavilla olevien työkalujen rajallisuus sekä asiantuntijoiden erilaiset asenteet ja odotukset. Monesti turvallisille ja selkeästi rajatuille käyttötavoille olisi tarvetta esimerkiksi ideoinnin tai rutiinitehtävien tukena, vaikka kaikkia ratkaisuja ei ole mahdollista ottaa käyttöön.

Kuten monissa muissakin muutoksissa, suhtautuminen vaihtelee kokeiluhalusta varovaisuuteen (Ojajärvi ym. 2025). Uusien mahdollisuuksien näkeminen voi olla haastavaa, jos oma työ on pitkään rakentunut tuttujen toimintatapojen varaan. Monille muutos näyttäytyy kuitenkin ennemmin aiemman osaamisen täydentymisenä (Agarwal ym. 2023).

Muutosten keskellä monille meistä yksi tärkeä lähtökohta on pysähtyä tarkastelemaan omaa työtä.

• Mitkä taidot tuntuvat edelleen toimivilta?
• Missä kaipaa uuden oppimista?
• Tukevatko omat työskentelytavat jaksamista vai kuormittavatko ne?

Usein muutosvastarinta liittyy epävarmuuteen omasta roolista, ei niinkään itse muutokseen. Kun nykytilannetta uskaltaa katsoa avoimesti, muutos voi hahmottua enemmän suuntana kuin uhkana. Työidentiteetti ei enää perustuu siihen mitä osaa, vaan ennen kaikkea siihen miten johtaa itseään ja oppii uutta, miten suhtautuu epävarmuuteen, ja miten säilyttää merkitys tunteen muutoksissa. Nämä ovat avaintaitoja, joita mikään automaatio tai tekoäly ei korvaa.

Muutos kerrallaan psykologisesti turvallisessa työyhteisössä

Olennaista on kyky edistää oppimista arjen tilanteissa askel kerrallaan. Yksi toimiva prosessiparannus voi lisätä työn sujuvuutta yllättävän paljon, usein enemmän kuin laaja kehittämishanke, joka jää kesken. Oppiminen on tutkitusti vaikuttavinta silloin, kun se kytkeytyy suoraan jokapäiväiseen työhön (Eraut 2004).

Asiantuntijatyö on kognitiivisesti vaativampaa kuin ennen, siksi palautuminen on jokaisen strateginen resurssi. Oman jaksamisen tunnistaminen ja työn rytmittäminen tukevat paitsi yksilön hyvinvointia myös yhteistä tekemistä. Muutokset voivat horjuttaa tasapainoa, mutta ne voivat samalla avata tilaa uudelle oppimiselle ja merkityksellisyyden kokemuksille.

Kestävä uudistuminen ja uudistaminen rakentuu arjen pienistä askeleista ja tietoisesta itsensä johtamisesta. Äkilliset ja yllättävät muutokset voivat horjuttaa ammatillista identiteettiä ja lisätä tarvetta pysytellä tutussa ja turvallisessa. Toisille taas juuri uuden oppiminen ja itsensä haastaminen toimivat energian ja merkityksen lähteinä. Itsensä johtaminen onkin noussut keskeiseksi selviytymis- ja menestystaidoksi muuttuvassa asiantuntijatyössä ja sillä on yhteys sekä suoriutumiseen että työhyvinvointiin (Sonnentag ym. 2015).

Yhteisesti rakennettu, psykologisesti turvallinen työilmapiiri tukee sekä yksilöiden hyvinvointia että organisaation kykyä uudistua (Työturvallisuuskeskus n.d.). Psykologisesti turvallinen työyhteisö antaa tilaa kysymyksille, kokeiluille, erehdyksille ja yhdessä oppimiselle luoden perustan hyvinvoivalle työyhteisölle ja vahvistaen organisaation kykyä sopeutua jatkuvaan muutokseen.

Kuva: Haaga-Helia