TKI-henkilöstö: ammattikorkeakouluja uudistava ja kehittävä tukiranka

Ammattikorkeakoulujen rooli osana suomalaista tutkimus, kehitys- ja innovaatiojärjestelmää eli TKI-järjestelmää on vahvistunut viime vuosina. Työntekijöistä yhä suurempi osa tekee myös TKI-työtä.

Kirjoituksessa keskitymme opetushenkilöstöstä erilliseen TKI-henkilöstöön, jonka määrä on ammattikorkeakouluissa kasvanut voimakkaasti. Tekstissä tarkastelemme ammattikorkeakoulujen TKI-henkilöstöä erityisesti kansallisten tilastojen kautta ja arvioimme tässä valossa TKI-toiminnan kehittymistä paitsi valtakunnallisesti myös Haaga-Helian näkökulmasta. Kirjoitus on suunnattu kaikille niille, jotka haluavat ymmärtää paremmin TKI-asiantuntijoiden tehtäviä ja roolia organisaatiossa.

TKI-henkilöstö koostuu tutkimustyön ja projektinhallinnan ammattilaisista

Ammattikorkeakoulujen asemaa TKI-toimijana vahvistettiin osana ammattikorkeakoululain uudistusta vuonna 2014, jonka jälkeen ammattikorkeakoulujen TKI-toiminta on yli kaksinkertaistunut toiminnalle hankitun ulkoisen TK-rahoituksen määrällä mitattuna (Vipunen 2025a). TKI-toiminta on kasvanut ja monipuolistunut entisestään 2020-luvulla eurooppalaisen korkeakouluyhteistyön syvenemisen ja kansallisten TKI-panostusten kasvamisen myötä.

TKI-toiminta on ammattikorkeakoulujen yhteinen tehtävä, joka strategiatasolla usein kuvataan kuuluvan kaikille ammattikorkeakoulun työntekijöille työtehtävästä huolimatta. Ammattikorkeakouluissa tehtävä TKI-toiminta on pitkään toteutettu ja nähty osana opetushenkilöstön, erityisesti tutkijakoulutuksen omaavien yliopettajien, työnkuvaa. Yhä etenevissä määrin TKI-toimintaan osallistuvat kuitenkin myös opetushenkilöstöstä erilliset asiantuntijat eli niin sanottu TKI-henkilöstö. Heidän työtään määrittelevät pääsääntöisesti organisaation strategiset TKI-tavoitteet sekä ulkoisella rahoituksella toteutettavat TKI-hankkeet.

Huolimatta ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnasta käydystä aktiivisesta keskustelusta (esim. Arene 2025; Tiitinen ym. 2024) TKI-henkilöstö tuntuu edelleen olevan kummajainen monessa korkeakoulussa. Tämä nopeasti kasvanut asiantuntijaryhmä joutuu usein etsimään paikkaansa ammattikorkeakouluyhteisön sisällä. TKI-henkilöstön työnkuvat poikkeavat monessa mielessä perinteisistä opetus-, hallinto- ja tukipalvelurooleista.

TKI-toiminta edellyttää taitoja, joita ei ole perinteisesti katsottu osaksi ammattikorkeakoulujen koulutustehtäviä. TKI-toiminnan yhä haasteellisemmat tavoitteet ja TKI-rahoituksesta käytävä kiristynyt kilpailu edellyttävät TKI-hankkeiden toteuttajilta niin tutkimustyön toteuttamiseen kuin projektinhallintaan liittyvää ammattiosaamista.

Korkeakoulukohtaiset erot TKI-henkilöstön määrässä ovat suuria

TKI-toiminnan laajentuessa, erityisesti TKI-työhön palkatun henkilöstön määrä on kasvanut voimakkaasti monissa ammattikorkeakouluissa. Opetus-, hallinto- ja tukihenkilöstön rinnalle on kehittynyt uusi henkilöstöryhmä, joiden työtehtävät määrittyvät ensisijaisesti TKI-toiminnan mukaisesti. Tätä henkilöstöryhmää kutsumme tässä artikkelissa TKI-henkilöstöksi, joka on arkikielessä vakiintunut käsite kuvaamaan ammattikorkeakoulujen sellaisia TKI-työn tekijöitä, jotka eivät kuulu opetushenkilöstöön (lehtorit, yliopettajat ja muut päätoimiset tuntiopettajat) tai TKI-toiminnan tukihenkilöstöön (tukipalveluiden asiantuntijat ja muu henkilöstö). Opetus- ja kulttuuriministeriön henkilöstötiedonkeruussa ja sen käsitemäärittelyissä kyseisestä henkilöstöryhmästä käytetään termejä TKI-toiminnan henkilökunta ja TKI-henkilökunta (OKM 2024).

Viimeisen viiden vuoden aikana ammattikorkeakoulujen TKI-henkilöstön määrä on valtakunnallisesti kasvanut 1350 henkilötyövuodesta lähes 2200 henkilötyövuoteen (Vipunen 2025b), muodostaen vuonna 2024 noin 20 prosenttia ammattikorkeakoulujen henkilöstöstä. Korkeakoulukohtaiset erot TKI-henkilöstön määrässä ovat kuitenkin suuria: siinä missä Centria-ammattikorkeakoulussa TKI-henkilöstöä on lähes 40 prosenttia kaikista työntekijöistä, puolessa ammattikorkeakouluista TKI-henkilöstö muodostaa alle 20 prosenttia henkilöstöstä. Haaga-Heliassa TKI-henkilöstön koko vuonna 2024 oli 51,6 henkilötyövuotta, eli noin 7,5 prosenttia kaikista työntekijöistä.

Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan monipuolistumisesta kertoo myös se, että TKI-henkilöstöstä yhä suurempi osuus on saanut tutkijakoulutuksen. Valtakunnallisesti muutos on ollut maltillinen, mutta selkeä: tutkijakoulutuksen saaneiden osuus TKI-henkilöstöstä on viimeisen viiden vuoden aikana (2019–2024) kasvanut 2 prosenttiyksikköä 11,7 prosentista 13,7 prosenttiin (Vipunen 2025b). Yksittäisissä ammattikorkeakouluissa muutos voi olla merkittävämpi: Haaga-Heliassa tutkijakoulutuksen saaneiden määrä TKI-toiminnan henkilöstössä on kaksinkertaistunut viiden vuoden aikana ja vuonna 2024 tutkijakoulutuksen saaneita oli jo yli 20 % Haaga-Helian TKI-henkilöstöstä.

TKI-henkilöstöä koskevaa määrällistä tietoa arvioitaessa on hyvä huomioida, että TKI-henkilöstön määritelmä ei vielä ole vakiintunut. TKI-henkilöstöön ei viitata lainsäädännössä, eikä TKI-henkilöstöä eroteta muusta asiantuntija- ja tukihenkilöstöstä ammattikorkeakoulujen työehtosopimuksessa. TKI-henkilöstön koko ei myöskään yksin anna vertailukelpoista kokonaiskuvaa ammattikorkeakoulun TKI-toiminnasta tai TKI-toimintaan osallistuvista työntekijöistä. TKI-toiminnan kokonaisuutta tarkasteltaessa tuleekin huomioida korkeakoulun ulkoisen TK-rahoituksen määrä (Vipunen 2025a) sekä tutkimushenkilöstön koko (Vipunen 2025c). TKI-henkilöstön työn muutoksia on kuitenkin mahdollista tarkastella esimerkiksi suhteessa TKI-toiminnan tukihenkilöstöön ja tutkimushenkilöstöön (Vipunen 2025b; 2025c).

TKI-asiantuntijoiden työ ja urapolut ammattikorkeakouluissa

Kokemuksemme perusteella TKI-toiminnan jakaminen erilaisiksi työnkuviksi tai -tehtäviksi vaihtelee ammattikorkeakoulusta toiseen ja joskus jopa yksittäisen ammattikorkeakoulun sisällä. TKI-henkilöstöön kuuluvilla asiantuntijoilla voi olla hyvin erilaisia työnkuvia ja nimikkeitä, joihin kaikkiin viittaamme tässä yhteydessä termillä TKI-asiantuntija.

Osa TKI-asiantuntijoista on selkeästi luokiteltavissa tutkijoiksi, joilla tyypillisesti on tutkijakoulutus ja vahva toteutettavaan TKI-toimintaan liittyvä substanssiosaaminen. Tämän lisäksi TKI-henkilöstössä toimii paljon muita korkeasti koulutettuja asiantuntijoita, joilla on substanssiosaamista toteutettavaan TKI-toimintaan liittyen, mutta joiden profiili ei muuten ole tutkijalle tyypillinen. Tällaisten TKI-asiantuntijoiden keskeinen osaaminen voi liittyä esimerkiksi alan teknologisiin ratkaisuihin ja niiden kehittämiseksi vaadittavaan tutkimukseen, kehittämistyöhön tai innovaatioekosysteemien rakentamiseen ja kehittämiseen.

Kolmanneksi TKI-henkilöstöön kuuluu myös sellaisia asiantuntijoita, joiden keskeinen osaaminen liittyy TKI-toimintaan ja sen toteuttamiseen itsessään. Tällaista osaamista voi olla esimeriksi rahoituksen hankkiminen, TKI-hankkeiden suunnittelu ja projektinhallinta, TKI-hankkeiden datanhallinta, aineiston keräämiseen liittyvien eettisten ennakkolausuntojen ja tutkimuslupien hakeminen, sidosryhmätyöskentely, hankeviestintä, TKI-hankkeiden tulosten immateriaalioikeuksista sopiminen ja tulosten hyödyntämissuunnitelmien laatiminen tai muu alakohtainen osaaminen.

TKI-henkilöstön monipuolistuneet työnkuvat ovat nostaneet esille kysymyksen TKI-asiantuntijoiden ammatillisen osaamisen kehittymisestä ja uralla etenemisestä. Suomessa akateemiset uramallit kuten yliopistojen tenure track -urapolut ovat kehittyneet voimakkaasti viime vuosikymmeninä ja nousseet uudella tavalla merkityksellisiksi moninaisen akateemisen työn selkeyttämisessä sekä työn jakamisessa erityyppisiin rooleihin (ks. Välimaa ym. 2016). Monessa ammattikorkeakoulussa perinteisen opettajan uramallin rinnalle on pyritty mallintamaan erillisiä uramalleja TKI-henkilöstölle esimerkiksi kuvaamalla erilaisia työn sisältöjä, luomalla monitasoisia tehtävänimikkeitä ja kehittämällä etenemismahdollisuuksia.

Haaga-Heliassa TKI-asiantuntijan työn moninaisuudesta ovat aiemmin kirjoittaneet Aura ja Luostarinen (2022) sekä Ojaranta (2025), kehittyvistä uramahdollisuuksista puolestaan Turkulainen ja kumppanit (2025).

Ammattikorkeakoulujen TKI-henkilöstön uramallit perustuvat useimmiten joko substanssiasiantuntijuuteen tai projektihallinnan eli TKI-toiminnan toteuttamisen asiantuntijuuteen. Substanssiasiantuntijuus konkretisoituu usein kykynä tehdä monipuolista TKI-työtä eli kehittämisen lisäksi myös soveltavaa tutkimusta, jolloin uramallit tyypillisesti perustuvat tutkijakoulutuksen hankkimiseen. Haaga-Helian lisäksi substanssiasiantuntijoille suunnattuja tutkijan uramalleja ovat kehittäneet ainakin Laurea ja Hämeen ammattikorkeakoulu (Timonen ym. 2023). Projektihallinnan asiantuntijuus sen sijaan kehittyy erityisesti työssä oppimalla eli TKI-hankkeita tekemällä. Projektien johtamisen ohessa TKI-asiantuntijat usein kehittävät substanssiasiantuntijuutta, joka voi liittyä paitsi tiettyyn alaan myös muuhun keskeiseen osaamiseen kuten vaikkapa yhteiskehittämisen menetelmiin. Tämän kaltaisille osaajille suunnattua TKI-asiantuntijan uramallia on kehittänyt ainakin Laurea.

Tukitoiminnosta selkeäksi omaksi tehtäväksi

TKI-toiminnalla on keskeinen merkitys paitsi ammattikorkeakoulujen lakisääteisten tehtävien (Ammattikorkeakoululaki 932/2014) myös kansallisten TK-tavoitteiden toteutumisessa (esim. Arene 2025). TKI-työn monipuolistuessa ja muuttuessa entistä vaativammaksi TKI-henkilöstöstä on muodostunut ammattikorkeakouluihin merkittävä, pysyvä ja omat erityispiirteensä omaava henkilöstöryhmä.

Monipuolinen ja sisällöllisesti laaja TKI-työ, joka vastaa aluekehittämisen ja työelämän edistämisen vaatimuksiin, saattaa johtaa hyvin erilaisiin osaamisprofiileihin ja työnkuviin verrattuna perinteiseen yliopistoissa tehtävään tieteelliseen tutkimukseen (Turkulainen ym. 2025). TKIO:n toteutuminen, eli TKI-toiminnan integroiminen opetukseen ja oppimiseen, edellyttää sekin ymmärrystä ja yhteistyötä TKI-henkilöstön ja muun henkilöstön välillä.

TKI-henkilöstö muodostaa ammattikorkeakouluille toimintaa uudistavan ja kehittävän tukirangan, jota ei voi enää ajatella pelkästään opetustyön lisäpalveluna. Entistä vaativammat työnkuvat, työsuhteiden vakinaistaminen sekä urapolkujen ja -mallien kehittäminen vahvistavat TKI-henkilöstön roolia ja tekevät TKI-työtä näkyväksi myös muulle korkeakouluyhteisölle.

Kuva: Haaga-Helia