Verkostoyhteistyö on keskeinen osa ammattikorkeakouluopettajan arkea. Opetustyön lisäksi ammattikorkeakoulujen opettajat tekevät tiivistä yhteistyötä työelämän kanssa, osallistuvat kansallisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin ja ovat vuorovaikutuksessa monien erilaisten sidosryhmien kanssa. Nämä tahot muodostavat merkittäviä verkostoja, joilla on vaikutusta opetustyöhön sekä opettajan ammatilliseen kehittymiseen.
Verkostoitumisen monet muodot
Ammattikorkeakouluopettajan työhön liittyy luontevasti useita erilaisia ja keskenään hyvin erityyppisiä verkostoja. Jokaisella niistä on oma merkityksensä korkeakoulun kehittämisen, opetuksen sisältöjen ja opettajan oman ammatillisen osaamisen rikastuttajana.
Lähimmät kollegiaaliset verkostot löytyvät luonnollisesti oman korkeakoulun sisältä. Niiden lisäksi tärkeää on myös alueellisesti ja valtakunnallisesti tapahtuva kollegiaalinen yhteistyö muiden korkeakoulujen henkilöstön kanssa.
Täysin uudenlainen ulottuvuus avautuu kansainvälisissä kollegiaalisissa verkostoissa, jotka voivat rakentua esimerkiksi opettajavaihdoissa, kansainvälisissä tapahtumissa (konferenssit, kv-viikot) sekä korkeakoulujen allianssiyhteistyössä tapahtuvissa kohtaamisissa.
Koska ammattikorkeakouluilla on jo lakisääteinen (Ammattikorkeakoululaki 932/2014 §4) velvoite toteuttaa työelämälähtöistä opetusta, myös työelämäverkostoilla on merkittävä rooli ammattikorkeakouluopettajan työssä.
Ammattikorkeakouluopettajalla voi olla muita oman työn näkökulmasta olennaisia verkostoja. Opetustyön ohessa tehty sivutyö tai pienimuotoinen yritystoiminta voi monipuolistaa ammatillisia verkostoitumismahdollisuuksia mielenkiintoisella ja ammatillista substanssiosaamista sekä yleisiä asiantuntijakompetensseja kehittävällä tavalla. Moni ammattikorkeakouluopettaja on aktiivinen alaansa liittyvissä vaikuttajaverkostoissa, joihin kuuluvat esimerkiksi kauppakamarit, kulttuuri-instituutit, suurlähetystöt sekä erilaiset yhdistykset.
Yksittäisen opettajan verkostokontakteja suuremman viitekehyksen muodostavat koko korkeakoulun tasolla tärkeät verkostot, joita ovat korkeakoulujen toimintaa ohjaavat alan yhteiskunnalliset instituutiot kuten muiden muassa Opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, Migri sekä erilaiset kotimaiset ja kansainväliset hankerahoittajat.
Verkostoissa luodaan mahdollisuuksia
Kaikki verkostoyhteistyö ja sen kautta tulevat kontaktit ovat ammattikorkeakouluopettajalle väylä oman työnkuvan monipuolistamiseen, ammatilliseen kehittymiseen sekä oman asiantuntijuuden kasvattamiseen ja tunnetuksi tekemiseen. Verkostot ovat sosiaalista pääomaa, joista on hyötyä sekä yksilö- että organisaatiotasolla (Lehtimäki 2016). Ammattikorkeakouluopettaja voi jakaa ja saada verkostoissa tietoa, neuvoja ja osaamista, joka hyödyttää sekä opettajaa itseään, tiimejä, joissa hän työskentelee sekä koko koulutusorganisaatiota.
Edellä mainituissa verkostoissa saadut kontaktit antavat mahdollisuuden tarkastella oman organisaation käytänteitä sekä omassa työssä tehtäviä valintoja ja päätöksiä suuremmassa viitekehyksessä. Parhaimmillaan tämä avaa omaa ajattelua, synnyttää uusia ideoita sekä aktivoi tekemään muutosehdotuksia kotiorganisaatiossa ja toteuttamaan konkreettisia uudistuksia omassa työssä.
Tällaiset kehittämisideat voivat kohdentua useille opettajan työssä keskeisille osa-alueille pedagogisista menetelmistä opetukseen soveltuviin digitaalisiin työkaluihin ja edelleen opettajan työn hallinnollisiin rutiineihin.
Esimerkiksi työelämäkontaktit voivat monipuolistaa opetustyötä monella tavalla. Konkreettisia esimerkkejä ovat opintojaksoilla vierailevat työelämän edustajat tai opiskelijaryhmille tarjoutuvat vierailukäyntien mahdollisuudet yrityksissä, opintojaksoille saatavat autenttiset projektitöiden aiheet ja toimeksiannot, opetusmateriaalien ajantasainen, työelämän näkökulmasta relevantti asiasisältö ja autenttiset tapausesimerkit sekä opiskelijoille tarjoutuvat työharjoittelupaikat sekä opinnäytetöiden aiheet jopa mahdollisina toimeksiantoina.
Lisäksi työelämäkontaktit voivat tarjota opettajalle arvokasta tukea opetukseen liittyvien ja opiskelijoille suunnattujen tapahtumien suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä opettajalle itselleen mahdollisuuden lyhyeen työelämäjaksoon oman ammatillisen osaamisen päivittämiseksi.
Verkostoitumisen merkitys hanketyössä
Tällä hetkellä ammattikorkeakoulukentän yksi keskeisistä kehityskohteista on TKIO eli tutkimus-, kehittämis- ja innovointityön yhdistäminen opetukseen. Asian edistämisessä avainroolissa on hanketyö, joka voi saada aivan uudenlaista vauhtia opettajan vahvoista verkostoista.
Hanketyön ja TKIOn tarve tulee kasvamaan ammattikorkeakouluissa mm. korkeakoulujen rahoitustilanteen ja pienenevien ikäluokkien vuoksi: väestöennusteiden perusteella 2030-luvun alusta alkaen 19–21-vuotiaiden nuorten määrä laskee huomattavasti (Hanhijoki 2020). Hanketyö tulee näin ollen olemaan yksi tapa paikata opetustyön vähenevää osuutta ammattikorkeakoulujen toiminnassa.
Verkostoitumisella on merkitystä hankkeiden näkökulmasta, koska hyvien ja monipuolisten verkostojen avulla on helppoa löytää hankekumppaneita sekä korkeakoulusektorin sisältä että muiden sidosryhmien joukosta. Hyvät verkostot voivat jopa luoda tilanteen, jossa opettajaa lähestytään hankeideoiden ja yhteistyöpyyntöjen kanssa.
Hanketyössä mukana oleva opettaja vaikuttaa organisaation tasolla rahoituksen ja resurssien hankkimiseen, mutta kerryttää samalla omaa osaamista ja vahvistaa asiantuntijuuttaan.
Verkostoitumisen kirjoittamattomat säännöt
Verkostoitumisessa, kuten muussakin vuorovaikutuksessa, on kirjoittamattomia sääntöjä, joiden noudattaminen tekee kanssakäymisestä sujuvampaa. Tärkeitä elementtejä ovat muun muassa avoimuus, läpinäkyvyys, ystävällisyys, luottamus ja vastavuoroisuus. Näihin jokainen pystyy vaikuttamaan omalta osaltaan.
Hyvät vuorovaikutustaidot auttavat hyvinvoivien ihmissuhteiden luomisessa sekä muun muassa molemminpuolisen kunnioituksen ja arvostuksen rakentamisessa (Talvio & Klemola 2017). Siksi niillä on merkitystä verkostoitumisessa. Verkostoituminen avoimin mielin ja ihmisen kohtaaminen ihmisenä, arvostavasti ja samanarvoisesti, eikä vain työntekijänä, johtajana tai yrityksen edustajana, luo luottamuksen ilmapiiriä.
Luottamus on välttämätöntä kaikenlaisissa ihmissuhteissa. Toisiinsa luottavat henkilöt ovat motivoituneita auttamaan toisiaan sekä todennäköisesti kiinnostuneita pohtimaan yhdessä uusia ideoita ja toimintatapoja (Lehtimäki 2016).
Verkostoyhteistyössä on hyvä pyrkiä vastavuoroisuuteen. On hyvä miettiä sitä, mitä arvoa opettaja voi itse antaa verkostoilleen ja omille kontakteilleen.
Partneriorganisaatiot ja -yritykset voivat saada opettajan kanssa tekemänsä yhteistyön avulla korkeakouluun kontaktin, hankeyhteistyön kautta koulutusta sekä uutta tietoa ja osaamista. Tätä kautta kumppaniorganisaatio voi kehittyä ja kehittää toimintaansa edelleen. Korkeakoulukontaktin kautta yritykset saavat myös opiskelijoita harjoittelijoiksi ja myöhemmin työntekijöiksi.
Vastavuoroisuus ei välttämättä aina toteudu vain yksilötasolla. Vaikka toimijuus verkostossa tapahtuisi yksilötasolla, vastavuoroisuus ja hyödyt voivat konkretisoitua koko organisaation tasolla. Esimerkiksi korkeakoulussa opintojaksolla käyvä vierailuluennoitsija markkinoi koko yritystään tai organisaatiotaan mahdollisille tuleville työntekijöille ja yhteistyökumppaneille.
Omien verkostokontaktien jakaminen korkeakoulun sisällä herättää aika ajoin keskustelua. Opettaja ei tee ammattikorkeakoulussa työtä yksityisyrittäjänä, vaan työntekijänä, ja kollegojen auttaminen jakamalla tarvittaessa omia kontakteja heille hyödyttää koko organisaatiota. Vastavuoroisuuden periaate on kuitenkin tärkeä muistaa tässäkin, samoin on hyvä tiedostaa omat intressinsä kontaktin pyytämiseen sekä toimia näissä tilanteissa läpinäkyvästi kollegan tekemää verkostotyötä kunnioittaen.
Verkostoissa ammattiroolissa ja yksityishenkilönä
Kuten kaikki asiantuntijatyötä tekevät henkilöt, myös ammattikorkeakouluopettajat tasapainoilevat verkostoissa toimiessaan ammattiroolin ja yksityisen roolin välimaastossa. Tähän vaikuttaa verkostoitumisen tapahtuminen yleensä yksilötasolla ja opettajan työn itsenäinen luonne sekä se, että opettaja tekee työtään vahvasti omalla persoonallaan.
Henkilökohtaisempi taso verkostoitumisessa näkyy usein siinä, miten helppoa verkostoituminen yksilölle on. Luonteenpiirteet vaikuttavat siihen, miten luontevaa on luoda verkostoitumisessa tärkeitä sosiaalisia suhteita. Verkostoituminen voi olla ulospäinsuuntautuneelle ja sosiaaliselle luonteelle helpompaa, kuin ujommalle tai introvertimmalle persoonalle (Korhonen ym. 2024).
Oman asiantuntijuuden näkyväksi tekeminen on keskeinen osa verkostoitumista, ja siksi sillä on paljon liittymäpintaa henkilöbrändäyksen kanssa. Molemmat sisältävät ammatillisen pääoman kasvattamista, imagon rakentamista ja maineen hallintaa. (Kivelä 2022.)
Yksi keskeinen digitaalisen verkostoitumisen väline on LinkedIn. Vaikka LinkedIn on ammatillinen sosiaalisen median kanava, asiantuntijat ovat siellä ammattiroolin lisäksi vähintään osittain yksityishenkilöinä, mikä on madaltanut verkostoitumiskynnystä. Samalla verkostoitumisesta on tullut tasa-arvoisempaa, kun kontaktipyynnön lähettämisessä ei tarvitse huomioida hierarkkisia eroja, vaan kontaktipyynnön lähettäminen lähes kenelle tahansa on helppoa ja sosiaalisesti hyväksyttävää.
Verkostoitumisessa kannattaa olla utelias ja pitkäjänteinen
Verkostoituminen on pitkäjänteistä toimintaa, jonka hyödyt eivät näy välttämättä hetkessä, mutta pidemmällä aikavälillä se kantaa hedelmää. Verkostoituminen ei ole välttämättä kaikille helppoa, mutta sitä voi opetella.
Verkostoitumista ei kannata ottaa kunnianhimoisena tehtävänä, vaan omaa asennetta voi muuttaa uteliaampaan suuntaan: osallistua kiinnostavilta vaikuttaviin tapahtumiin ja ottaa niissä kontaktia ihmisiin, olla sopivan utelias erilaisissa kohtaamisissa ja keskustella muiden asiantuntijoiden kanssa. Näin verkostoitumista voi tapahtua jopa lähes huomaamatta.
Verkostoituminen onkin kevyimmillään klikkaus sosiaalisessa mediassa, mutta parhaimmillaan kontakteista voi kehittyä jopa pitkäaikaisia ystävyyssuhteita.
Lähteet
Ammattikorkeakoululaki 932/2014. Finlex.
Hanhijoki, I. 2020. Koulutus ja työvoiman kysyntä 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia tulevaisuuden koulutustarpeista. Raportit ja selvitykset 2020:6. Opetushallitus. Luettu 5.6.2025.
Kivelä, M. 2022. Digiosaajasta yrittäjyyteen: Digitaalinen henkilöbrändäys. Tampereen ammattikorkeakoulu. Luettu 5.6.2025.
Korhonen, M., Siivonen, P., Henttu, R., & Mutanen, H. 2024. ”Oikea” ja ”väärä” sosiaalinen verkostoituminen nuorten kauppatieteilijöiden tulkitsemana. Sosiologia, 61, 2. Luettu 9.6.2025.
Lehtimäki, H. 2016. The strategically networked organization: Leveraging social networks to improve organizational performance. Emerald Publishing Limited.
Talvio, M. & Klemola, U. 2017. Toimiva vuorovaikutus. PS-Kustannus. Jyväskylä.
Kuva: Shutterstock