Pienet osaamiskokonaisuudet Suomessa – tilannekatsaus kevääseen 2025

Pienet osaamiskokonaisuudet ovat olleet puheenaiheena Suomessa vähintäänkin siitä lähtien kun Euroopan unionin neuvosto hyväksyi suosituksen 2021/0402(NLE) eurooppalaisesta lähestymistavasta pieniin osaamiskokonaisuuksiin kesäkuussa 2022 (Suositus pienistä osaamiskokonaisuuksista). Korkeakoulukentällä asia muuttui konkreettisemmaksi joulukuussa 2022, kun Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi Kansallisen korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategian (Opetus- ja kulttuuriministeriö [OKM] 2022). Strategian lähtökohtana on jatkuvan oppimisen parlamentaarinen uudistus, jonka tavoitteina ovat väestön osaamistason nousu, työllisyysasteen paraneminen, osallistumisen tasa-arvon lisääntyminen sekä osaavan työvoiman saatavuuden paraneminen.

Tavoitteiden saavuttamiseksi strategiassa on määritelty toimenpiteitä, joista yksi on selkeän asiantuntijana kehittymisen ja pätevöitymisen polun kehittäminen. Tähän strategiseen toimenpiteeseen kuuluu muun muassa pienten osaamiskokonaisuuksien konseptin luominen. (s. 25) Vuonna 2024 Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä muotoili luonnoksen pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä (Opetus- ja kulttuuriministeriö [OKM] 2024). Sen tarkoitus on toimia osana Euroopan unionin suosittamien pienten osaamiskokonaisuuksien kansallista käyttöönottoprosessia. Tätä artikkelia kirjoitettaessa työryhmän laatima viitekehyksen luonnos on viimeisin virallinen kansallinen dokumentti, jossa pieniä osaamiskokonaisuuksia määritellään.

Keväällä 2025 suomalaisella korkeakoulukentällä näyttää siltä, että pieniä osaamiskokonaisuuksia jo toteutetaan, mutta selkeää yhteistä konseptia ja määritelmää niistä ei ole tai siltä se ei ainakaan näytä ulospäin. Selkeän konseptin luomiseksi ja osaamiskokonaisuuksien tunnettuuden lisäämiseksi on käynnistetty useampia tutkimushankkeita eri tahojen rahoittamana. Tutkimuksen ohella konkreettisia kokeiluja on tehty esimerkiksi Jatkuvan oppimisen palvelukeskuksen rahoittamissa pienten osaamiskokonaisuuksien piloteissa (Jatkuvan oppimisen palvelukeskus [Jotpa] 2025).

Tämän artikkelin taustalla on 1.4.2025 käynnistynyt Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rahoittama AMKmicro-hanke. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa ammattikorkeakoulujen kyvykkyyttä kehittää jatkuvan oppimisen ja erityisesti pienten osaamiskokonaisuuksien tarjontaa, suunnittelua, toteuttamista ja tunnettuutta työelämän ja työikäisen väestön osaamisen ylläpitämiseksi, nostamiseksi ja uudistamiseksi. (AMKmicro-hanke 2025.)

AMKmicro-hankkeessa Haaga-Helian projektitiimi toteutti ensimmäisenä toimenpiteenä selvityksen siitä, miten pienet osaamiskokonaisuudet näkyvät ammattikorkeakoulujen verkkosivuilla keväällä 2025 ja millä tavalla niissä näkyi pieniin osaamiskokonaisuuksiin liitetyt erityispiirteet.

Tässä artikkelissa avaamme tehdyn selvitystyön tuloksia vetäen yhteen verkkosivujen kautta auennutta tilannekuvaa sekä peilaamme tilannetta kansallisiin tavoitteisiin ja pieniin osaamiskokonaisuuksiin liitettyihin kriteereihin ja laatuvaatimuksiin. Ensin perehdymme pieniin osaamiskokonaisuuksiin ajankohtaisten dokumenttien avulla sekä hahmottelemme tulkintakehyksen, jonka kautta selvitystyö tehdään ja tuloksia tulkitaan. Sitten kuvaamme selvitystyömme toteutustavat ja menetelmät. Jatkamme avaamalla selvitystyön tulokset ja lopuksi teemme yhteenvetoa tuloksista sekä tarkastelemme niitä suhteessa kuvattuun tulkintakehykseen.

Pienet osaamiskokonaisuudet käytännössä

Opetus- ja koulutussanasto OKSA:n (2025) mukaan pieni osaamiskokonaisuus on ’tutkintoa suppeampi määrä opintoja tai hankittua osaamista, johon liittyvät osaamistavoitteet on kuvattu, jonka laajuus on määritetty, joka on arvioitu luotettavasti ja josta annetaan oppijan omistuksessa ja hänen jaettavissaan oleva, sähköisesti hyödynnettävissä oleva todistus’. Sanaston määritelmä perustuu EU:n neuvoston suositukseen eurooppalaisesta lähestymistavasta pieniin osaamiskokonaisuuksiin. Sanaston huomautuksissa mainitaan lisäksi, että suosituksen mukaisesti termillä viitataan paitsi opinto- tai osaamissisältöön, myös siitä annettavaan todistukseen. (OKSA -Opetus- ja koulutussanasto [OKSA], 2025A.)

Yksinkertaistettuna pieni osaamiskokonaisuus on virallisesti pieni osaamiskokonaisuus vasta kun oppimiskokemusten aikana saavutetut oppimistulokset on kirjattu sähköiseen todistukseen. Pienestä osaamiskokonaisuudesta tulee siis aina saada todistus, jonka avulla oppijan kerryttämä oppimistulos on tunnistettavissa ja tunnustettavissa kaikkialla Euroopassa (Euroopan komissio 2025). Todistuksesta tulee käydä ilmi määrätyt asiat (taulukko 1), jotta opintosisältö on virallisesti pieni osaamiskokonaisuus.

Taulukko 1. Pienten osaamiskokonaisuuksien todistuksen tiedot (OKSA – Opetus- ja koulutussanasto 2025B)

Yhteenvetona voimme todeta, että pieni osaamiskokonaisuus on siis tutkintoa pienempi ennalta määritelty opintokokonaisuus, josta oppija saa sähköisen todistuksen.

Pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehys

Suomessa pienten osaamiskokonaisuuksien toteuttamiselle luotiin konkreettisempi pohja huhtikuussa 2024 kun pienten osaamiskokonaisuuksien kansallisen viitekehyksen (OKM 2024) luonnos julkaistiin. Valmistuessaan viitekehyksestä tulee muodostumaan pienten osaamiskokonaisuuksien konsepti sekä yhteiset periaatteet, joiden mukaan osaamiskokonaisuudet tulee suunnitella ja kuvata. Luonnoksessa määritellyt pienten osaamiskokonaisuuksien yhteiset periaatteet ovat kiteytettynä seuraavanlaisia:

• oppijalähtöisyys, eli oppija saa tarvitsemansa osaamisen
• osaamistavoitteet on kuvattu yhdenmukaisella tavalla
• osaamistavoitteet perustuvat työelämän tarpeisiin
• osaaminen arvioidaan luotettavasti
• opetuksen ja oppimisen tavat tulee kuvata selkeästi
• suunnitella toteutustavat yhteistyössä työelämän kanssa
• laadunvarmistuksen perusteet on kuvattava
• osaamiskokonaisuudella on itsenäistä arvoa työmarkkinoilla
• osaamiskokonaisuuksia voi koota laajemmiksi kokonaisuuksiksi.

Yhteiset periaatteet ovat viitekehysluonnoksen mukaan vähimmäisstandardi julkisesti ylläpidettyjen markkinapaikkojen, kuten esimerkiksi Opin.fi- ja Osaamispolku -palveluiden tarjonnalle (OKM 2024).

Tulkintakehys pienten osaamiskokonaisuuksien tarkasteluun

Pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehystä ja muita taustamateriaaleja tarkasteltuamme tulimme siihen tulokseen, että pienten osaamiskokonaisuuksien periaatteet kiteytyvät kolmeen ulottuvuuteen, jotka ovat tarve, osaaminen ja todenne. Muotoilimme tämän ajatuksen pohjalta tulkintakehyksen, jonka avulla teimme tarkastelun ammattikorkeakoulujen nykytilanteesta (Kuvio 1).

Kuvio 1. Tulkintakehys

Tulkintakehyksen jokainen pallo sisältää siinä mainitun teeman alle sopivia tekijöitä, jotka määrittelevät sen, että kyse on pienestä osaamiskokonaisuudesta. Ensinnäkin vastatakseen yhteiskunnallisiin tarpeisiin pienelle osaamiskokonaisuudelle tulee olla tarve ja osaamiskokonaisuudella tulee olla itsenäistä arvoa työmarkkinoilla. Joko oppija tai työelämä tai mielellään molempien tulee todella tarvita osaamiskokonaisuudessa kerrytettävää osaamista. Toiseksi tämä pienen osaamiskokonaisuuden tuottama osaaminen tulee olla kuvattuna osaamisperusteisesti ja yhdenmukaisesti. Lisäksi oppimisen tavat tulee kuvata selkeästi ja oppijan saada osaamisensa luotettavasti arvioiduksi. Kolmantena ulottuvuutena on todenne, joka tuo esille ja vahvistaa kahta ensimmäistä ulottuvuutta. Oppijan tulee saada suorittamastaan pienestä osaamiskokonaisuudesta sähköinen todistus, josta käy ilmi osaamiskokonaisuuden olennaisimmat tiedot, jotta se on vertailukelpoinen kaikkialla Euroopassa.

Selvitystyön kuvaus

Selvitystyön tavoitteena on saada näkemys miten pienet osaamiskokonaisuudet näyttäytyvät keväällä 2025 suomalaisten ammattikorkeakoulujen julkisilla verkkosivuilla oppijan näkökulmasta. Selvitystyössä hyödynnettiin Euroopan unionin suositusten ja kansallisen viitekehyksen pohjalta luotua tarkastelukehystä (Kuvio 1). Tarkastelimme ammattikorkeakoulujen jatkuvan oppimisen verkkosivuja ja niiltä löytyviä kokonaisuuksia tarkastelukehyksen teemojen kautta: tarve, osaaminen ja todenne (Liite 2).

Pienen osaamiskokonaisuuksien tulee olla oppija- ja työelämälähtöisiä. Selvitimme miten työelämän tarve ja työelämäyhteys näkyy olemassa olevien kokonaisuuksien kuvailutiedoissa. Lisäksi keräsimme tietoja, miten selkeästi kohderyhmä on kuvattu, sekä onko mahdolliset esitietovaatimukset opintoihin osallistumiseen tuotu esille. Osaaminen tulee olla kuvattuna osaamisperustaisesti, suoritustavat, aiemman osaamisen tunnistaminen, arviointikriteeristö, sekä arviointi tulee olla selkeästi näkyvillä. Lisäksi pienestä opintokokonaisuudesta tulee saada todenne, jonka sisältö on määritelty tarkasti pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehyksessä (Taulukko 1). Tarkastelukehyksen tietojen lisäksi halusimme selvittää, miten pieniä osaamiskokonaisuuksia nimetään tällä hetkellä, kuinka paljon osaamiskokonaisuuksia on tarjolla, kuinka laajoja ne ovat, sekä miten osaamiskokonaisuudet on hinnoiteltu.

Tarkastelimme selvityksessä 22 suomalaisen ammattikorkeakoulun (Liite 1) julkisia verkkosivuja ja niiltä löytyvää tietoa avoimessa ammattikorkeakoulussa tarjolla olevista kokonaisuuksista. Tutustuimme jokaisen ammattikorkeakoulun kokonaisuuksien tarjontaan yleisesti, sekä muutamiin osaamiskokonaisuuksiin tarkemmin, jotta saimme tarvittavat tiedot kerättyä. Koska pienille osaamiskokonaisuuksille ei ole vielä vakiintuneita nimiä, otimme mukaan kaikki kokonaisuuksien alle listatut koulutuskokonaisuudet, mukaan lukien erikoistumisopinnot, sen mukaan miten ne korkeakoulujen sivuilta löysimme. Koostimme löydetyt tiedot taulukkomuotoon, jonka pohjalta teimme yhteenvedot ensin sarakkeittain ja sen jälkeen teemoittain. Tiedot kerättiin huhtikuun aikana vuonna 2025. Kerätyt tiedot kuvaavat kyseistä ajanhetkeä.

Selvitystyön tulokset

Selvitystyön tulokset jaoteltiin yleisiin taustatietoihin sekä tarkastelukehyksen (Kuvio 1) teemoihin.

Yleiset taustatiedot kokonaisuuksista

Kokonaisuuksien määrä vaihteli paljon ammattikoreakoulujen välillä. Pieniä osaamiskokonaisuuksia tai vastaavia kokonaisuuksia löytyi vaihteleva määrä. Vain yhdestä ammattikorkeakoulusta ei löytynyt yhtään kokonaisuutta avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnasta. Yleisesti kokonaisuuksien määrä vaihteli muutamasta yli 50 erilaiseen kokonaisuuteen. Yleisimmin kokonaisuuksia oli tarjolla 10–20 kpl. Kokonaisuuksien laajuudet vaihtelevat 1–75 op, joissain oli vielä tätäkin laajempia kokonaisuuksia tarjolla. Pääsääntöisesti kuitenkin laajuudet olivat 1–60 op.  Suurin osa kokonaisuuksista oli 10–15 op laajuisia. 

Kokonaisuuksien nimeäminen oli vaihtelevaa ja jotkut ammattikorkeakoulut eivät olleet erotelleet kokonaisuuksia muusta avoimen tarjonnasta, joten hakuja tehdessä kokonaisuudet piti selata yksittäisten opintojaksojen seasta. Yleisimmin puhutaan opintokokonaisuuksista.  Lisäksi jatkuvan oppimisen tarjonnan alta löytyi kokonaisuuksia, jotka on nimetty, osaajakoulutuksiksi, korkeakouludiplomeiksi, erikoistumiskoulutuksiksi tai täydennyskoulutuksiksi.  Korkeakouludiplomeja löytyi vajaan kymmenen ammattikorkeakoulun tarjonnasta. Näistä suurimmassa osassa korkeakouludiplomin laajuus on 60 op. Myös pienempiä ja isompia korkeakouludiplomeja oli tarjonnassa.  

Tarjolla olevien kokonaisuuksien hinta vaihtelee paljon aina maksuttomasta usean tuhannen euron hintaisiin. Jossain ammattikoreakouluissa oli käytössä opintopistekohtainen hinnoittelu, mutta suurin osa kokonaisuuksista oli hinnoiteltu kiinteällä hinnalla.  Hintatieto löytyi jokaisen ammattikorkeakoulun sivuilta ja pääsääntöisesti hinta oli helposti nähtävillä, joskin useamman klikkauksen takana. Pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehyksessä vaadittu saavutettavuusseloste ei ollut erikseen mainittuna osaamiskokonaisuuksien kohdalla, mutta seloste löytyi jokaisen ammattikorkeakoulun julkisilta verkkosivuilta.

Tarve

Pienten osaamiskokonaisuuksien tulisi olla työelämälähtöisiä, sekä oppijalle tarpeellisia osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Osaamiskokonaisuuksien työelämälähtöisyyttä oli lähes mahdoton arvioida ammattikorkeakoulujen julkisilta sivuilta löytyvien tietojen perusteella. Suurimmassa osassa kuvattiin työelämän tarvetta yleisellä tasolla kokonaisuuden kuvauksessa. Kuvaukset oli kirjoitettu työelämän sanastoa käyttäen, mutta konkreettista työelämäyhteyttä ei kuvattu kuin parissa kokonaisuudessa. Näiden kokonaisuuksien kuvauksista kävi selkeäsi ilmi, kenen työelämäkumppanin kanssa kokonaisuus oli suunniteltu, ja mihin työelämän tarpeeseen kokonaisuus vastasi. Nämä olivat myös ainoat missä opintojen aikainen työelämäyhteistyö oli kuvattu.

Kohderyhmä oli kuvattu kaikissa läpi käydyissä kokonaisuuksissa, mutta tapa vaihteli paljon. Kohderyhmän kuvaukseen oli monesti yhdistetty myynnillistä esittelytekstiä kokonaisuudesta. Toisissa kuvauksissa kohderyhmä oli ilmoitettu selkeästi ja ytimekkäästi oman otsikkonsa alla. Mahdollisista esitietovaatimuksista oli tietoa lähes kaikkien ammattikorkeakoulujen sivuilla. Näiden kuvausten taso vaihteli, lyhyestä ylimalkaisesta, hyvin tarkkaan kuvaukseen. Joidenkin kokonaisuuksien kohdalla ei voinut olla varma, onko siihen esitietovaatimuksia. Myös se, että kokonaisuus sopii kaikille lähtötasosta huolimatta, olisi hyvä mainita. Selkeää tasoluokitusta kuvauksista ei juurikaan löytynyt, vain yksittäisistä kuvauksista löytyi EQF-tasoluokitus.

Osaaminen

Kokonaisuuksien osaamistavoitteita oli kuvattu lähes jokaisen ammattikorkeakoulun sivuilla. Osaamistavoitteiden kuvauksen laajuus ja tapa vaihteli paljon. Toisissa kokonaisuuden sivulle oli tuotu kaikki tieto osioiden opintojaksokuvauksista, toisissa tavoitteita oli kuvattu yleisemmin ja joissain vain luettelona kokonaisuuden sisällöstä. Tästä syystä kokonaisuuksien sisältöjen vertailu on haastavaa. Vain osassa ammattikorkeakouluista osaamistavoitteet on kuvattu osaamisperustaisesti. Joissain kokonaisuuksissa osaamistavoitteet piti kaivaa useiden klikkausten takaa opinto-oppaasta. Mahdollisuus aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen oli mainittuna osaamiskokonaisuuksien kohdalla vain parissa yksittäisessä ammattikorkeakoulussa.   

Joustavista suoritustavoista ja mahdollisuudesta erilaisiin suoritustapoihin ei ollut juurikaan mainintaa.  Jos koulutuskokonaisuus koostui avoimen ammattikorkeakoulun tarjonnasta, saattoi olla maininta, että yksittäisissä opintojaksoissa voi olla erilaisia suoritustapoja tarjolla. Kokonaisuuden toteuttamisen tavat oli suurimmassa osassa hyvin esillä. Toisissa kuvauksissa oli mainittu vain toteutusmuoto ja toisissa taas oli hyvinkin tarkka aikataulu saatavilla.  Kuitenkin mukana oli myös kokonaisuuksia, joiden osista tai toteutustavasta ei ollut tietoa. Osassa kokonaisuuksista tiedot tulivat näkyväksi vasta kuin ilmoittautuminen kokonaisuuteen avautuisi seuraavan kerran.   

Suurin osa löytyneistä kokonaisuuksista oli kuvattu staattisina kokonaisuuksina. Lisäksi opintojen pinoutuvuus näkyi vaihtelevasti eri ammattikorkeakoulujen sivuilla. Osasta ei löytynyt mainintaa opintojen pinoutuvuudesta ja toisilla oli selkeästi kuvattu sitä, että oppija pystyi valitsemaan itselleen sopiva osia kokonaisuudesta tai jopa räätälöimään kokonaisuutta itselleen sopivaksi.  Muutamien kokonaisuuksien kuvauksessa oli maininta, että kerrytettyä osaamista voi hyödyntää osana tutkintoa.

Arviointia ja arviointikriteereitä ei ollut kuvattu juurikaan osaamiskokonaisuuksien yhteydessä. Suurimmassa osassa tapauksista arviointikriteerit olivat kuvattuna osaamiskokonaisuuteen kuuluvien opintojaksojen opintojaksokuvauksissa. Osaamiskokonaisuudelle arviointia tai arviointikriteereitä ei siis ollut erikseen määritelty. Arvioinnin osaamisperustaisuutta ei pystytty arvioimaan, koska tietoa arvioinnista oli hyvin niukalti saatavissa. Siitä miten kokonaisuuksia kehitetään ei ollut mainintaa minkään ammattikorkeakoulun sivuilla. Myöskään laatukriteereitä ei ollut määritelty tai esitelty ammattikorkeakoulujen julkisilla verkkosivuilla.

Todenne

Selvitystyön perusteella kävi ilmi, että vain muutamat ammattikorkeakoulut tarjoavat erillisen todistuksen tai osaamismerkin opintokokonaisuuksistaan. Suurimmassa osassa ei ollut mitään mainintaa todistuksesta. Kaikki kokonaisuudet perustuivat opintopisteytettyihin opintoihin, joten kaikista niistä toki saa todenteen esimerkiksi Opintopolku-palvelusta. Myös korkeakoulut toimittavat opintosuoritusotteen pyydettäessä. Näissä suoritettujen opintojaksojen listauksissa ei kuitenkaan näy kokonaisuuden tietoja, eikä kaikkia niitä asioita, mitä pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehyksen luonnoksen (2024) mukaisesti kokonaisuudesta saatavassa todistuksessa tulisi näkyä.

Yhteenveto ja pohdinta

Pienten osaamiskokonaisuuksien kehittäminen on käynnistynyt kiivaasti koko Euroopassa. Taustalla ajatus Euroopan unionin yleistavoitteiden mukaisesti työelämässä jo olevien kouluttautumisen mahdollistaminen ja työllisyysasteen parantaminen. Kyse on isosta haasteesta, johon vastaaminen vaatii yhteistyötä kaikilta koulutustoimijoilta Euroopan laajuisesti. Tässä artikkelissa kuvattu selvitystyö suomalaisten ammattikorkeakoulujen osaamiskokonaisuuksien tilanteesta osoittaa, että haastetta on lähdetty ratkomaan aktiivisesti kehittämällä kokonaisuuksia, joiden tarkoituksena on tarjota työelämässä tarvittavaa osaamista napakassa paketissa. Pohjana osaamiskokonaisuuksien laatimiselle on hyödynnetty Euroopan neuvoston linjausta, kansallisen pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehyksen luonnosta sekä pienten osaamiskokonaisuuksien kokeiluihin tähtääviä rahoituksia.

Tarkastelimme tässä artikkelissa ammattikorkeakoulujen verkkosivujen kautta heillä tarkasteluhetkellä tarjolla olleita osaamiskokonaisuuksia pieniin osaamiskokonaisuuksiin liitetyt määritelmät sisältävän tulkintakehyksemme (Kuvio 1) avulla. Tulkintakehyksemme jakaa pienten osaamiskokonaisuuksien vaatimukset kolmeen ulottuvuuteen, jotka ovat tarve, osaaminen ja todenne. Tässä viimeisessä luvussa teemme yhteenvetoa tarkastelustamme kunkin ulottuvuuden osalta ja pohdimme yleisemmin miltä suomalaisten ammattikorkeakoulujen tilanne pienten osaamiskokonaisuuksien osalta vaikuttaa tekemämme selvitystyön perusteella.

Ensinnäkin vaikuttaa siltä, että ammattikorkeakoulut ovat aktiivisesti lähteneet tekemään kokeiluja ja muotoilemaan tarjontaansa kokonaisuuksia, joilla he pyrkivät vastaamaan työelämän osaamistarpeisiin. Mutta oppijan näkökulmasta selkeään ja työelämärelevanttiin tarjontaan on vielä matkaa. Ihan ensimmäiseksi epäselvyyttä aiheuttaa nimeäminen. Euroopan unionin dokumenteissa käytetty microcredentials ei oikein tunnu löytävän vastinetta suomen kielestä. Kansallisissa dokumenteissa käytetään termiä pieni osaamiskokonaisuus, joka ehkä tarkoitettu koulutustoimijoiden termiksi ja yhteisen ymmärryksen luomisen tueksi. Käytännössä ammattikorkeakoulujen sivuilla suunnilleen pienen osaamiskokonaisuuden määritelmät täyttäviä opintokokonaisuuksia löytyi erilaisilla nimillä, kuten esimerkiksi Osaajakokonaisuus, Korkeakouludiplomi ja ihan vaan opintokokonaisuus. Oppijan suuntaan on ehkä hyväkin, että eri laajuisille kokonaisuuksille keksitään erilaisia brändinimiä, sillä onhan sillä eroa, oletko tehnyt 1 opintopisteen vai 50 opintopisteen kokonaisuuden.

Korkeakoulujen jatkuvan oppimisen tarjonta on tähän saakka lain ja rahoituksen ohjauksen mukaisesti koottu tutkinto-opintojen osista. Korkeakoulujen ensisijaisena tehtävänä on tutkinto-opintojen tuottaminen, joten käytännössä jatkuvan oppimisen tarjonnan tuottaminen on ainakin tähän saakka ollut korkeakouluille sekundäärinen tehtävä. Väestön koulutustason nostamiseksi ja työelämän osaamishaasteisiin vastataksemme korkeakoulujen tulee tarjota tutkintoa nopeampia ratkaisuja, jotka vastaavat täsmällisesti työelämän tarpeisiin. Selvitystyömme perusteella vaikuttaa siltä, että tässä meillä on vielä tekemistä. Verkkosivuilta löytyneiden osaamiskokonaisuuksien kuvauksissa työelämälähtöisyyttä kuvattiin lähinnä yleisellä tasolla. Ammattikorkeakoulut toki tekevät tiivistä työelämäyhteistyötä, mutta mikäli halutaan löytää todella vaikuttavia ratkaisuja työelämän kohtaantohaasteisiin, tulee työelämän olla kokonaisuuksien suunnittelussa mukana. Vasta sitten sisältö saadaan vastaamaan työelämän ja kohderyhmän tarpeita.

Ammattikorkeakoulut ovat osaamisperusteisia, mikä näkyi ainakin joissakin ammattikorkeakoulujen nettisivuilta löytyneistä osaamiskokonaisuuksista. Osaamisen sanoittaminen osaamisperusteisesti tekee saavutettavan osaamisen tulkinnasta helpompaa oppijalle ja työelämälle. Lisäksi kuvausten ja sanoituksen tulisi olla yhdenmukaista korkeakoulujen kesken, jotta pienistä osaamiskokonaisuuksista voidaan saada keskenään vertailtavissa olevia ja toistensa kanssa pinoutuvia kokonaisuuksia. Tarkasteluhetkellä ammattikorkeakoulut eivät vastaa tähän, vaan kukin kuvaa osaamista hieman omalla tavallaan ja yleisimmin oppija ohjataan hakemaan osaamistietoa useamman klikkauksen päästä opinto-oppaasta kokonaisuuksiin sisältyvien opintojaksojen opintojaksokuvauksista. Pahimmassa tapauksessa opintojaksokuvaukset on vielä kirjoitettu tutkinto-opiskelijan näkökulmasta, eikä ne siten välttämättä puhuttele työelämässä jo olevaa täsmäosaamista kaipaavaa oppijaa.

Selvityksemme perusteella osaamiskokonaisuudet ovat käytännössä olemassa olevista opintojaksoista koottuja kokonaisuuksia. Niissä kertyvää osaamista ei ole välttämättä kuvattu erikseen eikä myöskään avattu miten osaamista arvioidaan kokonaisuudessa. Tiedot arvioinnista löytyivät tarkastelussa yleisimmin opinto-oppaasta kokonaisuuteen kuuluvien opintojaksojen kuvauksista. Tietoa siitä, miten oppija voisi hyödyntää aiempaa osaamistaan tai suorittaa kokonaisuuden joustavasti jollain toisella tavalla ei juuri löytynyt. Myöskään kokonaisuuksien kehittämisestä tai laatukriteereistä ei ollut mainintoja ammattikorkeakoulujen sivuilla tai ainakaan niitä ei selvitystyössä löytynyt. Tässä tarkastelussa käytetyn tulkintakehyksen kolmas ulottuvuus todenne eli suoritetusta kokonaisuudesta myönnettävä todistus näyttäytyy pieniin osaamiskokonaisuuksiin liittyvien taustadokumenttien perusteella olennaisena edellytyksenä sille, että kokonaisuus on määritelmät täyttävä pieni osaamiskokonaisuus. Selvityksen perusteella kuitenkin vain muutamat ammattikorkeakoulut tarjoavat kokonaisuuksistaan erillisen todistuksen tai osaamismerkin.

Yhteenvetona toteamme, että meillä on vielä tekemistä luodaksemme pienistä osaamiskokonaisuuksista koulutustuotteen, jonka avulla pystymme nostamaan sekä työikäisten koulutustasoa että työllisyyttä. Ainakin alla mainitutu kolme laajempaa haastetta tulee mielestämme ratkaista päästäksemme mainittuihin tavoitteisiin.

• Yhtenäiset brändinimet eri laajuisille kokonaisuuksille. Pienet osaamiskokonaisuudet voivat korvata toisen tutkinnon tekemisen vasta siinä vaiheessa, kun kokonaisuuden nimi tunnetaan.
• Sisällön kehittäminen yhteistyössä työelämän kanssa. Jotta osaamiskokonaisuuksilla pystyttäisiin todella vastaamaan työelämän tarpeisiin, tulee niiden sisällön olla sitä osaamista, mitä työelämässä juuri nyt tarvitaan. Tämä vaatii korkeakouluilta uusia toimintamalleja ja ketteryyttä.
• Osaamisen kuvaaminen niin, että kokonaisuus on vertailtavissa ja sen oppijalle tuottama osaaminen on kaikkien ymmärrettävissä. Tämä on kriittinen tekijä kansallisen pienten osaamiskokonaisuuksien konseptin luomisessa.

Lisäksi korkeakoulut voivat edistää asiaa jo nyt kehittämällä tutkintoa pienempien kokonaisuuksien roolia osana jatkuvan oppimisen tarjontaa. Oppijan tulisi löytää korkeakoulun verkkosivuilta ainakin seuraavat tiedot:

• Kokonaisuuksien tulisi olla helposti löydettävissä oleva mahdollisuus vaihtoehtona yksittäisten opintojaksojen suorittamisen ja tutkinto-opiskelun rinnalla.
• Kustakin kokonaisuudesta selkeästi esille olennaisimmat asiat:
  Mitä osaamista kokonaisuudesta saa ja miten se palvelee työelämän tarpeita?
  Mikä on kokonaisuuden kohderyhmä?
  Mikä on kokonaisuuden laajuus?
  Mitkä ovat kokonaisuuden suoritustavat?
  Miten kokonaisuudessa kertyvä osaaminen arvioidaan?
  Mikä on kokonaisuuden hinta?
• Kokonaisuudesta tulisi saada sähköinen todistus, josta käy ilmi pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehyksen luonnoksessa (2024) listatut asiat. Tieto todistuksesta tulee sisällyttää osaamiskokonaisuuden kuvaukseen.

LIITE 1

LIITE 2

Kuva: Shutterstock