Pienet osaamiskokonaisuudet työikäisten koulutustasoa ja työllisyyttä nostamaan

Pienet osaamiskokonaisuudet ovat olleet puheenaiheena Suomessa jo vuodesta 2022 ja korkeakoulukentällä asia konkretisoitui viimeistäänkin vuonna 2024 kun Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä muotoili luonnoksen pienten osaamiskokonaisuuksien viitekehyksestä (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024).

Keväällä 2025 suomalaisella korkeakoulukentällä näyttää siltä, että pieniä osaamiskokonaisuuksia jo toteutetaan, mutta selkeää yhteistä määritelmää niistä ei ole. AMKmicro-hankkeen tavoitteena on vahvistaa ammattikorkeakoulujen kyvykkyyttä kehittää jatkuvan oppimisen ja erityisesti pienten osaamiskokonaisuuksien tarjontaa. Yhtenä ensimmäisistä tehtävistä toteutimme hankkeessa selvitystyön pieniä osaamiskokonaisuuksia vastaavien koulutustuotteiden tarjonnasta ammattikorkeakouluissa.

Tässä artikkelissa kuvamme selvitystyön tuomaa näkemystämme siitä, miten pienet osaamiskokonaisuudet näyttäytyvät keväällä 2025 suomalaisten ammattikorkeakoulujen julkisilla verkkosivuilla oppijan näkökulmasta.

Osaamiskokonaisuudet avoimessa ammattikorkeakoulutarjonnassa

Tarkastelimme 22 suomalaisen ammattikorkeakoulun avoimen ammattikorkeakoulun tarjontaa osaamiskokonaisuuksien osalta. Selvitystyö tehtiin tarkastellen tarjontaa laatimamme tulkintakehyksen avulla. Tulkintakehys nojaa pienten osaamiskokonaisuuksien vaatimuksiin, jotka ryhmittelimme kolmen teeman alle:

• tarve (oppijan ja työelämän),
• osaaminen (osaamisperustaisuus) ja
• todenne.

Tulkintakehyksen ensimmäinen ulottuvuus on tarve, joka sisältää pieniin osaamiskokonaisuuksiin liitetyn työelämälähtöisyyden ja kohdentumisen. Laadukkaalle osaamiskokonaisuudelle on tarve sekä työelämän että oppijan näkökulmasta. Tarkastelun perusteella vaikuttaa siltä, että selkeää työelämä yhteyttä ei usein ole tai sitä ei ole ainakaan avattu tarkemmin kokonaisuuden kuvauksessa. Kokonaisuuden kohderyhmä oli mainittu käytännössä kaikissa löytämissämme kokonaisuuksissa, mutta esitietovaatimuksissa ja osaamisen tasoluokitus puuttui monesta.

Tulkintakehyksen toisen ulottuvuuden eli osaamisen osalta kokonaisuuksien osaamistavoitteita oli kuvattu lähes kaikissa. Kuvausten tapa ja laajuus kuitenkin vaihteli paljon ja osassa kokonaisuuksista osaamistavoitteet löytyivät vasta useamman klikkauksen takaa. Joustavista suoritustavoista ja mahdollisuudesta erilaisiin suoritustapoihin ei ollut juurikaan mainintaa. Myös pinoutuvuus näkyi hyvin vaihtelevasti eri ammattikorkeakoulujen sivuilla. Arviointia ja arviointikriteereitä ei ollut kuvattu juurikaan osaamiskokonaisuuksien yhteydessä. Suurimmassa osassa tapauksista arviointikriteerit olivat kuvattuna osaamiskokonaisuuteen kuuluvien opintojaksojen opintojaksokuvauksissa.

Tulkintakehyksen kolmas ulottuvuus on todenne, mikä viittaa pieniin osaamiskokonaisuuksiin liitetyn todistuksen vaatimukseen. Selvitystyön perusteella kävi ilmi, että vain muutamat ammattikorkeakoulut tarjoavat erillisen todistuksen tai osaamismerkin opintokokonaisuuksistaan. Suurimmassa osassa ei ollut mitään mainintaa todistuksesta. Siltä osin kokonaisuudet eivät siis täyttäneet pienen osaamiskokonaisuuden määritelmää.

Koulutustuotteiden konseptointi on vielä kesken

Yhteenvetona toteamme, että meillä on vielä tekemistä luodaksemme pienistä osaamiskokonaisuuksista koulutustuotteen, jonka avulla pystymme nostamaan sekä työikäisten koulutustasoa että työllisyyttä. Yleisesti ottaen tarkastelun perusteella näyttää siltä, että osaamiskokonaisuuksien nimeämisessä, hinnoittelussa ja laajuuksissa on ero ammattikorkeakoulujen välillä. Samoja nimityksiä on jonkin verran, mutta selkeää yhtenäistä linjaa ei ole.

Ammattikorkeakoulut ovat aktiivisesti lähteneet tekemään kokeiluja ja muotoilemaan tarjontaansa kokonaisuuksia, joilla he pyrkivät vastaamaan työelämän osaamistarpeisiin. Ainakaan verkkosivujen kautta tarkasteltuna osaamiskokonaisuudet eivät vielä näyttäydy kovinkaan selkeänä osaamisen kehittämisen vaihtoehtona.

Luodaksemme pienistä osaamiskokonaisuuksista työikäisten koulutustasoa ja työllisyyttä nostavan koulutustuotteen, tulisi meidän

1. eri laajuisille kokonaisuuksille sopia yhtenäiset brändinimet
2. sisältöjä kehittää yhdessä työelämän kanssa
3. kuvata osaaminen niin, että kokonaisuudet ovat vertailtavissa ja oppijan kerryttämä osaaminen on ymmärrettävissä.

Lisäksi korkeakoulut voivat edistää tutkintoa pienempien kokonaisuuksien roolia helpottamalla kokonaisuuksien löydettävyyttä verkkosivuillaan, kuvata kokonaisuuden olennaisimmat asiat selkeästi ja myöntää kokonaisuuksista sähköisen todistuksen, joka auttaa oppijaa hyödyntämään oppimaansa.

Kuva: Shutterstock