Opinnollistamisen merkitystä on syytä tarkentaa Master-tutkinnoissa

Opinnollistamisen alkuperäisenä ideana on ollut koulutuksen ja työn tekemisen ketterä yhdistäminen eli työnteon ja korkeakouluoppimisen kytkeminen yhteen. Opintojen aikana kertyvä osaaminen tunnistetaan opintopisteiksi suunnitelmallisesti korkeakoulun ohjeiden mukaan. (Kotila & Vanhanen-Nuutinen 2019; Mäki 2019.)

Opinnollistamisella on monia muotoja. Opiskelijalähtöisessä opinnollistamisessa työssä hankittu osaaminen liitetään osaksi opintoja. Työpaikkalähtöisessä opinnollistamisessa työpaikan henkilöstön osaamisen kehittäminen huomioidaan osana tutkinto-opintoja ja korkeakoululähtöisessä opinnollistamisessa tutkimus- ja kehittämishankkeissa hankittu osaamisen liitetään osaksi opintoja. (Mäki, Moisio & Aura 2017.)

Opinnollistamisella on vakiintunut asema ammattikorkeakoulututkinnoissa. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat ammattiin suuntaavia, joten opintojen ja työn kytkeminen yhteen on luontevaa.

Opinnollistaminen ja tutkintojen viitekehys

Ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa eli Master-tutkinnoissa tilanne on monimutkaisempi. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto sijoittuu tutkintojen viitekehyksessä tasolle 7, eli samaan kuin muut ylemmät korkeakoulututkinnot. Miten henkilö hallitsee laaja-alaiset ja pitkälle erikoistuneet oman alansa erityisosaamista vastaavat käsitteet, menetelmät ja tiedot, joita käytetään itsenäisen ajattelun ja/tai tutkimuksen perustana, kuten määrittelyssä sanotaan?

Master-opiskelijat ovat kokeneita osaajia. He ovat suorittaneet opiskelun edellytyksenä olevan ammattikorkeakoulututkinnon, ja 43 prosenttia heistä on suorittanut aiemmin myös ammatillisen tutkinnon. Heillä on vähintään kaksi vuotta työkokemusta tutkinnon suorittamisen jälkeen, useimmilla paljon enemmän.

Opinnollistamisen epäselvä tilanne Master-opinnossa

Osana Vake-hanketta selvittelimme opinnollistamisen käytäntöjä Master-tutkinnoissa. Kävi ilmi, että useat ammattikorkeakoulut eivät ole miettineet koko asiaa ja osalle opettajistakin käsitteet ja määritelmät olivat outoja. Myös aiemmin hankitun osaamisen, osaamisen osoittamisen ja opinnollistamisen teemoista puhutaan opettajien kesken eri merkityksin.

Samaan aikaan meidän pitäisi kehittää ylempää ammattikorkeakoulututkintoa niin, työmarkkinoilla toimivilla on entistä paremmat edellytykset edetä koulutus- ja työurallaan jatkuvan oppimisen periaatteiden mukaisesti.

Yleisesti ajatellaan, että työpaikkalähtöinen opinnollistaminen voisi olla Master-koulutukseen sopiva opinnollistamisen malli. Siinä huomioitaisiin jatkuva oppiminen, ja opintojen aikana tapahtuva siirtyminen vaativampaan tehtävään voisi olla tapa varmistaa kansallisen viitekehyksen taso. Työpaikkalähtöinen opinnollistaminen voisi olla väline englanninkielisten koulutusohjelmien opiskelijoiden integroimiseksi tiiviimmin suomalaiseen työelämään.

Tarvitsemme siis työpaikkalähtöisen opinnollistamisen määritelmän ylempään ammattikorkeakoulututkintoon.

Ehdotus opinnollistamisen määritelmäksi

Ehdotuksemme mukaan opinnollistaminen tarkoittaa ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa työssä hankitun osaamisen liittämistä osaksi opintoja siten, että uusi työ vastaa vaatimustasoa 7 (master-taso) osaamisen viitekehyksessä. Jos henkilö on työsuhteessa, osaamisen hankkimiseen tehdään oma suunnitelma.

Ehdotamme, että opettaja arvioisi työn vaatimustason ja että kullakin koulutusalalla olisi omat esimerkit tyypillisistä osaamistason 7 työtehtävistä.

Ammattikorkeakoulu loisi kumppaneiden kanssa työpaikkalähtöisen opinnollistamisen menettelytavan, jolla englanninkielisten koulutusohjelmien opiskelijat voitaisiin integroida tiiviimmin suomalaiseen työelämään.