Mitkä asiat vaikuttavat opintojen sujuvuuteen korkeakoulussa? Entä miten opintoihin vaikuttaa opiskeluympäristö ja opetus?

Aiheesta keskustelevat Haaga-Helian opettaja Eija Honkanen ja opintovalmentaja Rosa Weckman.

Podcast on osa SOLE – Soljuvat opinnot lähtevät elämänhallinnasta -hanketta, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama. Hankkeessa vahvistetaan ohjauksen rakenteita ja muotoja sekä lisätään innovatiivista ja hyvinvointia edistävää opetusta. Lue lisää SOLE-hankkeesta.

Podcastin tekstivastine

Rosa Weckman: Tässä podcast-sarjassa keskustellaan opiskelukyvystä. Tässä jaksossa syvennytään opiskelukyvyn kahteen osatekijään, opiskeluympäristöön ja opetukseen ja ohjaukseen. Opiskelukyky on korkeakoulukontekstissa käytetty termi, jonka vastine terveydenhuollon puolella on toimintakyky ja työterveyden puolella työkyky. Tosi samanlaisista ilmiöistä on kyse. Jos haluat tietää enemmän opiskelukyvystä yleisesti, meillä on myös siihen liittyvä oma podcast.

Tänään keskitytään tosiaan erilaisiin oppimisympäristöihin ja opetukseen ja ohjaukseen siitä näkökulmasta, että mihin itse voi vaikuttaa. Mä olen Rosa Weckman, opintovalmentaja ja hyvinvoinnin asiantuntija. Mun kanssa tänään keskustelemassa on Haaga-Helian opettaja Eija Honkanen. Eija, mitä sulle tulee mieleen oppimisympäristöistä? Mitä kaikkea se pitää sisällään?

Eija Honkanen: Oppimisympäristöthän on kaikki ne ympäristöt, jossa opiskellaan ja opitaan, mitä nyt maailmassa on. Näitä on tietenkin, jos ajatellaan korkeakouluopiskelijaa, koulun tarjoamat tilat ja ympäristöt myös työelämässä. Näitä on tyypillisesti esimerkiksi kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset erilaisissa tiloissa ja tilanteissa, tauoilla, opetuksessa, verkkoympäristöissä. Tärkeää on se, miten siellä opiskellaan ja opitaan. Ajattelisin, että ensinnäkin tukeeko se ympäristö oppimista. Onko se turvallinen fyysisesti ja esteetön. Onko siellä turvallinen ilmapiiri. Hyväksytäänkö opiskelija sellaisena kuin on ja arvostetaanko sitä, että hän on siellä ja opiskelee. Toimiiko vuorovaikutus muitten opiskelijoitten kanssa. Syntyykö opiskelijalle yhteisöllisyyden tunne ja saako esim. sanoo oman mielipiteensä. Toisaalta myös se, et voiko vaikuttaa opintoihin ja niiden toteuttamiseen. Löytyykö kavereita, minkälaisia kohtaamisia siellä on muiden opiskelijoiden kesken ja opettajien kanssa.

Sit jos mietitään työelämässä tapahtuvaa oppimista, siellähän nousee esille myös se työkavereiden kans tapahtuva yhteistyö ja perehdyttäminen ja työympäristön turvallisuus. Ja myöskin tietysti työssä viihtyminen. Opiskelijahan opiskelee korkeakoulussa myös tosi paljon itsenäisesti erilaisissa tiloissa ja tilanteissa.

Rosa Weckman: Mä nappaan tohon etäopiskeluun. Tää on tosiaan hassua nykyään, kun pystyy opiskelemaan niin paljon kotoa tai kirjastosta tai vaikka sieltä kaverin sohvalta. Silloin se vastuu opiskeluympäristöstä ja opiskeluergonomiasta on yhä enemmän opiskelijalla itsellään.

Eija Honkanen: Niinpä.

Rosa Weckman: Tässä kohtaa on hyvä reflektoida, että mitä ne on ne sun omat toimintamallit ja mitä sä itse tarvitset siihen, että sä pystyt oppimaan. Millainen se fyysinen oppimisympäristö palvelee sua parhaiten. Onks esim. se kaverin sohva ja siellä löhöäminen se paras paikka, vai onko parempi lähteä jonnekin kirjastoon. Ihmiset ollaan tässä erilaisia. On myös hyvä ajatella välillä sitä, että se paras oppimisympäristö ei välttämättä oo se kaikkein mukavin ja helpoin tapa. Konkreettisena esimerkkinä se, että kotona opiskelusta on toki paljon hyötyä, mutta siellä on joskus myös liikaa häiriötekijöitä. Joskus opiskelija tuli ohjaukseen ja kerto, et hän oli siivonnu koko asunnon sen sijaan, että olis kirjottanu esseen jonka deadline oli sinä kyseisenä päivänä. Tai sitten valikoi vaikka kirjastosta niin mukavan tuolin, että kun ottaa sen tenttikirjan esiin, niin siihen nukahtaakin.

Et niihin opiskelurutiineihin kannattaa kannattaa kiinnittää huomiota ja lähtee rakentamaan niitä toisaalla, jos on liian mukavat oltavat jossakin. Voi tosiaan mennä vaikka sinne kirjastoon tai opiskella jonkun kanssa. Tai hyödyntää toki näitä avoimia oppimistiloja ja koulun tarjoamia tiloja.

Eija Honkanen: Näitten tilojen lisäks nää sosiaaliset ympäristöt, elikkä se, miten me toisten kanssa toimitaan ja mitä siellä tapahtuu, se vuorovaikutus, niin ne on oikeestaan ihan yhtä merkityksellisiä kun nää fyysiset ympäristöt. Tää toisten kanssa toimiminen opintojen aikana ja opiskelussa on tärkeää. Että kun luodaan kaverisuhteita sen opiskelun ympärille, ni silloin on mahdollisuus saada niitä kavereita myöski sinne vapaa-ajalle. Elikkä voi lähteä kahville tai harrastamaan yhdessä tai jotain vastaavaa. Näistä kaverisuhteistahan parhaimmillaan syntyy ystävyyssuhteita, kun opitaan tuntemaan toisemme riittävän hyvin ja huomataan, että meillähän synkkaa. Silloin myöskin tietenkin muodostuu yhteisiä kokemuksia ja muistoja opiskeluajoilta. Nää opiskeluaikaiset kaverisuhteet mä näkisin, että ne on myös hyviä alaan liittyviä kontakteja ammatillisesti. Siellä ku käydään opiskeluun liittyviä keskusteluja, opitaan myöskin niitä ammatillisia keskusteluja. Nehän kehittää aina tätä alaan liittyvää ajattelua ja tukevat sitä ammattilaiseksi kasvua. Että sit ku menee työpaikalle, ne ammatilliset keskustelut ja käsitteet onkin jo tuttuja. Ja mä näen myös, että nää ystävyyssuhteet ja kaverisuhteet ja yhteinen opiskelu on tärkeää myöskin siltä näkökulmalta, että kun osa näistä opiskelukavereista, nehän voi olla tulevaisuudessa sun työkavereita tai parhaimmillaan jopa työnantajia.

Rosa Weckman: Oot ihan oikeassa ja noilla sosiaalisilla kontakteilla on jotenki tosi iso vaikutus. Mutta ihan vähän konfrontoin, et vaikka sosiaalisilla suhteilla on avainasema opinnoissa viihtymiseen ja ammatilliseen identiteettiin, niin on tässäkin kohtaa hyvä muistaa se, että me ollaan tosi erilaisia siinä, et minkälainen tarve meil on sosiaaliseen kanssakäymiseen. Et jotkut haluaa olla mukana kaikessa ja lähtee innokkaasti muihin projekteihin ja haluaa olla erilaisissa tapahtumissa. Kun sitten taas toinen saattaa olla ihan tyytyväinen siihen, että saa vaihtaa muutaman sanan vaikka lehtorin kanssa luennon jälkeen. Tai vaikka opiskelukaverin kanssa. Ja sille omalle sosiaalisuudelle ja verkostoitumiselle ei tosiaan kannata asettaa liikaa paineita, vaan keskittyä kuuntelemaan sitä, mikä itselle toimii. Yksinäisyyshän on tosi iso ilmiö korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Mutta siitä me toki keskustellaan sitten omassa podcastissa. Näin korkeakouluyhteisön näkökulmasta ja sen yhteisön rakentamisen näkökulmasta tärkeitä näissä sosiaalisissa oppimisympäristöissä on se, että kaikilla ois turvallista olla eikä ketään syrjitä tai suljeta pois.

Eija Honkanen: Kyllä.

Rosa Weckman: Huhhuh, nää oppimisympäristöt pitääki muuten sisällään tosi monenlaisia asioita. Me listattiin tossa siis fyysisiä ja virtuaalisia oppimisympäristöjä ja sitten vielä ne sosiaaliset oppimisympäristöt. Jos pyritään linkittämään tätä vielä siihen opiskelukykyyn, niin huomataan taas, et aika moni asia vaikuttaa siihen, että me ollaan opiskelukykyisiä. Pikkuhiljaa alkaa muodostua myös ajatus siitä, että tätä opiskelukykyä kannattaa ehkä ajatellakin enemmän maratoonina kun sitten lyhyenä sprinttinä. Useinhan meidän tutkintojen valmistumisajat on sitä 3,5 vuotta eikä vaan yhtä lukukautta.

Eija Honkanen: Kyllä, se on pitkä aika. Mut mites Rosa nyt, entäs jos puhutaan vähän opetuksesta ja ohjaamisesta. Tää opetushan perustuu korkeakoulussa siihen opiskelijan omaan aktiivisuuteen ja omatoimiseen tekemiseen ihan alusta lähtien. Mä aattelen opetusmuotona aika tyypillistä on korkeakoulussa asiantuntijaluennot, ne on joko livenä tai verkossa. Sit se itsenäinen työskentely, kirjoitetaan esseitä tai tehdään ryhmätöitä tai tenttejä. On arvioitavia oppimistehtäviä ja käytännön harjoittelua. Eli korkeakoulussa tällä opiskelijalla on kuitenkin aika paljon vapautta suunnitella niitä omia opintojaan ja aikataulujaan. Ja mitä mä oon opiskelijoiden kanssa keskustellu, niin heiltä tulee semmonen kokemus, että tää oma lukujärjestys on hyvä laatia. Ja kannattaa aina, kun sitä lukujärjestystä laatii, pohtia myös sitä muuta elämää kokonaisuutena, et mitä muuta siihen pitää mahtua. Aika moni opiskelijoista käy töissä opintojen ohella, et se on ihan välttämättömyys. Silloin tietenkin on hyvä tarkastella sitä, että miten se kouluopiskelu ja miten se työ sovitetaan yhteen. Sit voi olla perhettä, läheisiä, harrastuksia, täytyy tavata ystäviä. Joskus jopa tulee taas ihan ulkopuolelta jotain muuta painetta siihen suorittamiseen ja osallistumiseen.

Mut ehkä kaikkein tärkeintä on miettii niit omia tavoitteita ja mitä halutaan. Paljonko sä haluat käyttää aikaa opiskeluun ja niihin tehtäviin. Kenen kanssa niitä tekee, paljonko tarvitsee palautumiseen, se on tosi hyvä. Ja riittävään tavutukseen ja uneen. Mä näkisin jotenkin, että tää mielen hyvinvointi ja jaksaminen on hyvin keskeistä sen oman elämän tarkastelussa silloin, ku tekee sitä aikataulutusta ja lukujärjestystä. Eli miten paljon mä opiskelen, paljonko tarviin vapaa-aikaa. Käytänkö mä sitä palautumiseen, miten mä liikun. Miten teen niitä töitä, jos mä käyn töissä. Ja tietenkin täytyy muistaa myös se ravinto ja uni, eikö niin?

Rosa Weckman: Kyllä. Joskus tuntee olevansa aika onnellinen, kun omassa työssä kun kohtaa paljon opiskelijoita, pääsee keskustelemaanki tosi paljon rentoutumisesta ja palautumisesta, mitkä monilta tuntuu arjessa unohtuvan. Joskus opiskelijat kokee semmosta voimattomuutta omien opintojen keskeltä ja tuntuu, että ne vaikutusmahdollisuudet on aika pienet. Se ei kuitenkaan aina mee ihan niin. Usein siinä, että kun ottaa itse vastuuta siitä, minkälaisen kalenterin itselleen tekee ja keskittyy siihen itsensä johtamiseen ja suunnitteluun, niin meillä on itse asiassa aika paljon asioita, mihin me voidaan vaikuttaa. Kuten esimerkiksi kurssivalinnoilla voi tehdä aika paljon. On hyvä pohtia sitä, mikä toimii juuri mulle. Toisaalta myöskin se, et mistä asioista on valmis joustamaan. Joskus sen pohtiminen, että mitä tarvitsee ja mitä haluaa, voi viedä sitä omaa hyvinvointia esim. eteenpäin. Esimerkiksi joskus tekisi mieli ilmoittautua pelkästään virtuaalitoteutuksille, vaikka tietää, että saattaiski hyötyä niistä kontaktiopetuksesta. Tai joskus tulee ilmottauduttua ehkä useampiinkin mielenkiintoisiin projekteihin, vaikka oikeasti tietää, että niihin ei vaan yksinkertaisesti oo aikaa.

Eija Honkanen: Joo, toi kuulostaa ihanalta innostumiselta, mutta ehkä sit tarvitaan vähän sitä järjen ääntäki siihen, mikä on mahdollista.

No sitte ku suunnittelee opintoja ja opiskelijasta tuntuu, että itsensä lisäksi kaipaa siihen toisen ihmisen näkökulmaa, niin tätähän voi tietenki tehä opiskelijakavereitten kanssa. Mutta meillähän Haaga-Heliassa on myöskin opinto-ohjaaja ja opintovalmentaja, joitten kans tätä voi tehdä.

Rosa Weckman: Totta. Me ollaan tarkasteltu oppimiskykyä oppimisympäristöjen ja opetuksen näkökulmasta. Oppiminen on lähtökohtaisesti tosi inspiroivaa ja on paljon, mihin opiskelija pystyy itse vaikuttamaan. Jos sä haluat kuunnella lisää opiskelukyvystä, ni meiltä tulee lisää näitä podcasteja.