Mikä on huijarisyndrooma ? Miten se syntyy, mitä haittoja siitä voi olla ja miten huijarisyndroomaa voi vähentää?

Podcastin keskustelijoina ovat suhdepäällikkö Timo Lampikoski ja  opintopsykologi Anna Pakkanen Haaga-Heliasta URA-tiimistä. URA-tiimi tarjoaa ura- ja rekrytointipalveluita Haaga-Helian opiskelijoille ja alumneille.

Lisälukemista

• Ekman, T. 2017. Huijarisyndrooma. Miksi en usko itseeni (vaikka olen oikeasti hyvä). Minerva.
• Huijarisyndrooma. Psykopodiaa.fi. https://www.ninalyytinen.fi/psykopodiaa/huijarisyndrooma
• Huijarisyndrooma vaivaa ahdistuneisuuteen taipuvaisia perfektionisteja. https://www.evermind.fi/huijarisyndrooma-vaivaa-ahdistuneisuuteen-taipuvaisia-perfektionisteja/
• Erityisiä kohtaamisia -podcast. https://www.youtube.com/watch?v=VyW_AV_VxXQ
• An Overview of the Dunning Kruger Effect. https://www.verywellmind.com/an-overview-of-the-dunning-kruger-effect-4160740
• Vanttaja, M. & Nori. H. 2022. Huijarit tohtorikoulutuksessa. Psykologia-lehti 05/2022.
• Miksi tuntuu, että kaikilla on huijarisyndrooma. https://www.lily.fi/artikkelit/miksi-tuntuu-etta-kaikilla-on-huijarisyndrooma-usein-huijareita-yhdistaa-suorituskeskeisyys-sanoo-psykologi

Litteraatti

Puhuja 1 [00:00:04]: Tervetuloa Haaga-Helian Paras minä -podcastiin. Olen Timo Lampikoski Haaga-Helian uratiimistä. Autan opiskelijoita avaamaan ovia työelämään eli tarjoan heille uraohjausta eri tavoin. Kanssani studiossa on tänään Haaga-Helian opintopsykologi Anna Pakkanen. Mitä kuuluu, Anna?

Puhuja 2 [00:00:22]: No terve terve. Kiitos, hyvää kuuluu. Nyt on kevät ja kevät on jotenki tosi mieluinen vuodenaika mulle, kun lehdet kasvaa puissa.

Puhuja 1 [00:00:30]: Joo. Sais vähä lämmitä kyllä, että ehkä se sieltä se lämpöki tulee sitte tässä kevään mittaan.

Puhuja 2 [00:00:37]: Hei, kiitos ku sain muuten tulla, mukavaa olla täällä sun kaa.

Puhuja 1 [00:00:39]: Joo, samoin kiitos. Kerrotko hiukan työstäsi?

Puhuja 2 [00:00:44]: No täällä Haaga-Heliassa opintopsykologina mun työ on sellasta ennaltaehkäsevää oikeestaan matalan kynnyksen palvelua opiskelijoille. Eli opiskelijat voi olla mistä tahansa oman hyvinvointiin tai opiskelukykyyn liittyvästä asiasta muhun yhteydessä. Useimmiten opiskelijat on yhteydes siinä vaiheessa, kun elämä tuntuu kuormittavalta tai uuvuttavalta ja opinnot jotenki tuntuu raskailta. Ja sit lähetään yhes miettimään ja jäsentelemään sitä tilannetta tarkemmin.

Puhuja 1 [00:01:12]: Hyvä. Tänään me keskustellaan huijarisyndroomasta. Eli mikä se on, miten huijarisyndrooma syntyy, mitä haittoja siitä voi olla ja miten sitä voi vähentää. Anna, mikä on huijarisyndrooma?

Puhuja 2 [00:01:26]: No, huijarisyndrooma on semmonen voimakas kokemus omasta osaamattomuudesta. Ja siihen liittyy ajatus, että huijaa muita. Et tulee semmonen ajatus, että eikö noi toiset huomaa, etten oikeesti osaa. Ja usein puhutaanki huijarisyndrooman sijaan huijari-ilmiöstä tai huijariajatuksista, sillä useimmiten kyseessä ei oo mielenterveyden häiriö. Psykoterapeutti Tiina Ekman on paljon asiaa tutkinu ja hänen mukaan suuri osa, jopa 70 prossaa ihmisistä kokee huijariajatuksia ainaki jossain elämänsä vaiheessa. Ja erittäin pienellä osalla niistä, joilla huijariajattelu on, ni voidaan aatella sen olevan niin voimakasta, että se on ihan mielenterveyden häiriö. Ja usein suomalaiset on vaatimattomii ja usein vähätellään sitä omaa osaamista. Ja sit jos mukana ei oo semmosta ajatusta, et huijaan, ni sillon ei oo kyse huijariajattelusta. Tämmönen niin sanottu tavallinen täydellisyyden tavottelu eroo huijarisyndroomasta silleen, että huijariajatuksii kokeva viilaa vielä vähän enemmän, ettei paljastu osaamattomaks. Ja täten tietynlainen kierre on valmis, jos ihminen ajattelee, että on kelvoton ja saa hyvän arvosanan ainoastaan siks, et teki paljon töitä sen eteen.

Puhuja 1 [00:02:45]: Mut siihenhän menee hirveesti aikaaki sitte, tavallaan ylimäärästä aikaa.

Puhuja 2 [00:02:50]: On, joo. Se on totta, ja sitte se ylimääränen aika johtaa usein sit siihen, että se on pois aina jostain muusta. Ja huijari saattaa ajatella esimerkiks et on vahinko, et on saanu hyvän arvosanan. Jopa ajatella, et opettaja ei oo pätevä huomaamaan, et työ on heikolla tasolla. Se voi olla aika voimakas ja hirveen todentuntunen tunne. Ja nykyään kun työtehtävät ja opiskeluki on osittain abstrakteja ja vaatimukset on ehkä semmosia, ei niin konkreettisesti mitattavissa, niin on haastava arvioida sitä omaa työtänsä ja omaa suoritustansa. Ja se altistaa näille ajatuksille.

Puhuja 1 [00:03:29]: Joo, ja huijariajatteluu esiintyy varmaan enemmän juuri heidän keskuudessa, jotka oikeesti tietää osaamisalastaan paljo. Koska sillon he tietää myös, et heillä olis vielä vaikka kuinka paljon opittavaa. Ja täs mulla tulee mieleen sit taas tämmönen vanha sanonta, tieto lisää tuskaa. Eli ammattikorkeekoulust löytynee lukuisii huijariajattelust kärsivii. Opiskelus ollaan tosiaan aina uuden asian äärellä. Mut hei, mistä tää huijarisyndrooma sitte johtuu? Ja millaset ihmiset kärsii huijariajattelusta?

Puhuja 2 [00:04:01]: No, hyvin monenlaiset ihmiset kärsii siitä, monenlaisist taustoist tulevat. Tää samainen Tiina Ekman, joka on psykologi ja psykoterapeutti, niin hänen mukaansa lapsuuden perheessä on jossain tapaukses merkitystä. On huomattu, et enemmän huijariajatteluu on ihmisillä, jotka ei oo saanu kannustusta kotona lapsena ja nuorena.

Puhuja 1 [00:04:20]: No suomalainen kasvatushan on perinteisesti ollut ei-kannustavaa ja jopa tasapäistävää. Meille kaikille tuttui sanontoi on varmasti ”tyhjät tynnyrit kumisee eniten” ja ”kukas se kissanhännän nostaa, jos ei kissa itse”. Eli perinteisesti ei ollu hyväksyttävää kehuu ja mainostaa itseään muille.

Puhuja 2 [00:04:39]: Mm, joo, se on ihan totta. Ja perheen sisäset roolit muovaa lapsena sitä ajatusmaailmaa. Et vaik sellanen esimerkki, et jos toista perheen lapsista pidetään menestyvämpänä, niin saattaa tää toinen lapsi omaksuu huonommin pärjäävän roolin, vaikka opintomenestys oiski sitte myöhemmin erinomaista. Et se jää vähä niinku päälle se ajatus. Ja sitte myös vanhempien ristiriitanen viestintä voi aiheuttaa hämmennystä. Tai joku muu lapselle ja nuorelle tärkee ihminen. Et jos välillä kritisoidaan ja välillä kehutaan, niin sillon aikuisenakin saattaa olla vaikee tietää, et mitä uskoa. Et jos on ollu sitte se, on se epävarmuuden kokemus siellä taustalla.

Puhuja 1 [00:05:21]: Nii ja just ristiriitanen viesti, mitä… Joo, se on varmaan aika hämmentävää tosiaan.

Puhuja 2 [00:05:27]: Joo, kyllä. Ja sit tutkimusten perusteella tietynlaiset persoonallisuudenpiirteet, niin niiden on huomattu olevan yhteydessä huijariajatteluun. No niit on oikeestaan kaks löydetty, et sellanen neuroottisuus eli tietynlainen tunne-elämän epätasasuus ja kielteinen tapa ajatella. Ja sitte perfektionismi eli just pyrkimys virheettömään suoritukseen. Et usein tällanen perfektionisti vaatii muiltakin kans virheettömii suorituksia. Ja sitte lisäks on tavallaan se vähän niinku tulkintaan liittyvä asia, et sosiaalisella ahdistuneisuudella sekä jännittämisellä on myös yhteys huijariajattelun kehittymiseen. Ihminen saattaa kokee, ettei oo oikeessa paikassa ja tulkita sen ahdistuksen ja epämukavan olon liittyvän osaamiseen. Et en kuulu tähän rooliin, ku mulla on epämukava olo tässä. Vaikka tietenki uusissa rooleissa on aika epämukava olo suurimmalla osalla meist ihmisist.

Puhuja 1 [00:06:21]: Mm. Vaikkapa ensimmäist kertaa podcastia äänittäessä.

Puhuja 2 [00:06:25]: Nii, kyllä. Ja sitten on todettu myös, että naisten keskuudessa on pikkusen yleisempää tämmöset huijariajatukset. Ja introverttien keskuudessa hieman yleisempää kuin ekstroverttien. On myös kiinnostavaa, et on huomattu, että asema yhteiskunnassa vaikuttaa. Että jos opiskelija tai henkilö on suvun ensimmäinen korkeakoulun käyny, niin semmosella saattaa löytyy useemmin huijariajatuksii. No mut hei Timo, ootko itte kärsiny huijarisyndroomasta?

Puhuja 1 [00:07:00]: Joo, siis kyl mä oon erityisesti nuorempana, sillon yliopistost valmistumisen jälkeen. Laitoin sillon aika nopeesti yritystä pystyyn ja sain ja [naurahtaa 00:07:10] jouduin pitää hyvin paljon erilaisii esityksii ja luentoja, koulutuksia ja opetuksii. Ja kyl mä kärsin aika pitkään voimakkaasta esiintymisjännityksestä ja mä ajattelin silleen epävarmuuttani, että joku vielä paljastaa kokemattomuuteni ja asiantuntemuksen puutteeni. Ootko itse kärsiny huijarisyndroomasta?

Puhuja 2 [00:07:31]: No kyllä, kyllä oon. Just ehkä tää ku valmistuu ammattiin, eli psykologiks, jossa on vaikee mitata tätä osaamisen määrää, ni tulee välillä tunne, et osaanko tarpeeks ja miten oon tullu ees ylipäänsä valituks tähän koko tehtävään. Mä opiskelin aikoinani ulkomailla, Virossa, viron kielellä, mikä ei ollu mun äidinkieli. Ja siten mä en ollu verbaalisesti niin nokkela tällä kielellä ja tämä aiheutti epävarmuutta sillon tavallaan opintojen läpi siinä, kun oli vähän hankala ilmasta itseään.

Puhuja 1 [00:08:00]: Jouduit sä paljon esiintymään sitte tällä uudella vieraalla kielellä?

Puhuja 2 [00:08:06]: No jonkun verran joo. Ja sehän just aiheutti sen, et yritin välttää parhaani mukaan esiintymistilaisuuksia vieraalla kielellä.

Puhuja 1 [00:08:13]: Ymmärrän. Anna, mitä haittoja huijarisyndroomasta on opiskelijalle?

Puhuja 2 [00:08:20]: No siit voi olla paljonki haittaa opiskelujen aikana ja myös opintojen jälkeen. Itse asias saattaa jopa olla, että ihminen ei edes hakeudu korkeakouluun tän ilmiön vuoksi, vaik taitoo ja motivaatiota riittäs. Tai pienemmäs mittakaavas voi ajatella, että esimerkiks opiskelija ei uskalla valita haastavan tuntuisia kursseja, vaikka aihepiiri kiinnostais.

Puhuja 1 [00:08:43]: Tai sit sellasii kursseja, missä hän tietää, että joutuu esiintymään, että tää oli mullakin vähän rajotteena sillon yliopistoaikana omas opiskelus.

Puhuja 2 [00:08:53]: Joo. No sit opiskelija saattaa ruveta ylisuorittamaan ja tekee enemmän ku vaaditaan. Ja siihen menee, niinku aikasemmin puhuttiinki, paljon aikaa ja se aika on pois jostain muusta, esim palautumiselta. Ja sillon esimerkiks kahvittelu ystävän kanssa saattaa opiskelijast tuntuu turhalta. Ja jos ihminen tekee jatkuvasti liikaa töitä tai opiskelee jatkuvasti vakuuttaakseen toiset ihmiset, niin sillon tosiaan saattaa olla kyse huijariajatuksista. Ja usein se tulee siinä vaiheessa esiin, ku pohditaan, et miks ihminen on uupunu.

Puhuja 1 [00:09:27]: Niin, liika on liikaa sit siinäkin.

Puhuja 2 [00:09:29]: Nii, kyllä. Ja sitten tää toinen näkökulma, että ehkä opiskelija ei uskalla yrittää kunnolla, koska on helpompi vedota siihen, ettei oo kunnolla panostanu ja että on tehny viime tipassa, niin sitten jos arvosana ei oo hyvä, niin voi vedota tähän.

Puhuja 1 [00:09:46]: Eli siin voi olla tämmöst ns selittelyn makuaki sitte mukana tässä syndroomassa.

Puhuja 2 [00:09:50]: Kyllä. Ja siihen hyvä kysymys onkin, että pohtii, että mitäs siit seurais, jos ottasinki itteni vakavasti. Ettei tavallaan niin sanotusti heittäs läskiks sen takia, ettei usko itseensä.

Puhuja 1 [00:10:01]: Mm, joo.

Puhuja 2 [00:10:04]: Mm. Ja siihen liittyyki tää ittesä mitätöinti, että jos haukkuu itse tekemisensä ennen ku muut ehtii, niin ei ehkä koe niin paljo pettymystä.

Puhuja 1 [00:10:15]: Joo.

Puhuja 2 [00:10:18]: Ja sitten se, että miten huijariajattelu tavallaan tekee ihmiselle, miten hän selittää asioita itselleen. Et onko koe ollu hirveen helppo, jos on sattunu pärjäämään, just opettaja ei oo ehkä huomannu, että ryhmätyö onki ollu huono. Et se on se oma tulkinta siitä ryhmätyöstä.

Puhuja 1 [00:10:36]: Tai sit jo epäillään sitä opettajan pätevyyttä, mistä puhuit aikasemmin, ni suorastaan.

Puhuja 2 [00:10:40]: Joo, kyllä, ihan totta. Ja sit just huijariajatukseen liittyy tää paljastumisen pelko. Et mä oon nyt ehkä pärjänny tällä hetkellä, mutta ennen pitää tää mun tietämättömyys paljastuu kaikille.

Puhuja 1 [00:10:53]: Täst tuli jostain syyst mulla Jenkeis mieleen tää ”fake it til you make it”.

Puhuja 2 [00:10:57]: Nii. [Naurahtaa. 00:10:58] Joo. Ja siitä ehkä tulee myös mieleen tää, että armollisuus siinä tietyssä vaihees vaikka opiskelijalla, et jos on alkuvaiheen opiskelija, niin tietyllä tavalla ei voikaan tietää vielä kaikkea. Et jotenki armollisuus itseään kohtaan oppijana ja elämään jatkuvan oppimisen prosessina. Ja sitte tää positiivisen palautteen tai kehujen vastaanottaminenhan on monelle meistä tosi hankalaa. Ja usein saatetaanki sit ajatella, et muut kehuu mua, koska ne on niin kilttejä ja kohteliaita, et en mä oikeesti hyvä ollu.

Puhuja 1 [00:11:34]: Täs on jotain [naurahtaa 00:11:34] kovin suomalaista täs vaatimattomuudessa, että ei osata ottaa… Kärsitään sit huijarisydroomast tai ei, mut ei osata ottaa sitä myönteistä palautetta vastaan.

Puhuja 2 [00:11:43]: Mm, ihan totta. No mut Timo. Koska moni opiskelija kärsii näist huijariajatuksista, niin miten se on näkyny sun omassa ohjaustyössä?

Puhuja 1 [00:11:55]: Joo, kyl se näkyy tosi usein. Ku mähän tarjoon sekä uraohjausta että työnhakuohjausta. Ja tietenki nää teemat limittyy, niin todella monel opiskelijal on vaikeuksii tunnistaa ja sanottaa omaa osaamista. Ja sit myös vaikee arvioida omii taitoja realistisesti. Ja sit mä oon huomannu, et tosi vaikee arvostaa sitä omaa osaamista, omii työtaitoja. Ja tää on niin yleistä, et mä jopa arvioisin, et jos mä mietin tätä vuotta tai oikeestaan viimestä [naurahtaa 00:12:23] akateemist lukuvuotta niin sanotusti, niin varmaan kuudel kymmenestä on tän tyyppisii haasteita. Ja mä usein kuulen opiskelijan sanovan esimerkiks et osaan monia asioita, mut en osaa mitään kunnolla. Et en oo missään asiantuntija. Tai he osaa tunnistaa lähinnä sitä, mis ovat huonoja. Esimes tämmösii lauseita: ”Olen surkea talousmatematiikassa.” Tai: ”Mul on huono kielipää.” Mites sun ohjaustyössä?

Puhuja 2 [00:12:54]: No mulla opintopsykologina näkyy ehkä eniten opiskelijan ahdistuksena ja loppuun palamisena. Ja ehkä just siinä, ku opinnoilta ei ennätetä tai pystytä lepäämään. Ja jatkuva kurssitöiden viilaaminen on pois vapaa-ajasta ja siitä levosta. Ja sit just tällasel opiskelijal opiskeluaika ei ehkä välttämättä jälkeenpäin muistu mieleen mukavana elämänjaksona. Ja suurin osa meistä ihmisistä kokee elämän kuitenki mielekkäänä, ku on muitakin velvollisuuksia arjessa kun opinnot tai työ tai sekä että. Parisuhde ja ystävyyssuhteet saattaa kärsiä, ku huijarilla ei oo aikaa sitte heille tai yhteinen aika kuluu murehtimiseen. Mutta useimmiten tosiaan huijariajatukset liittyy työhön ja opiskeluun, vaikka sitten niil on omat vaikutuksensa sit sosiaalisiin suhteisiin.

Puhuja 1 [00:13:46]: Mm. Eli ne heijastuu sitte, heijastusvaikutus voi olla hyvinki suuri.

Puhuja 2 [00:13:50]: Joo. Ja huijariajatuksist kärsivä tulee suhteellisen myöhään avun piiriin, sillä häpeä estää olemaan yhteydessä. Et just tää, että tavallaan vaikea kenellekään kertoa siitä, että kokee tällasta tunnetta itse. Ja sitten voin todeta tässä, että on tavallaan puhuttu, et ne huijariajatukset on tietyllä tavalla semmosella jatkumolla, niinku monet asiat. Että vaikka huijariajatukset on hirveen yleisiä, niin hyvin harvalla kuitenkaan ne on aivan täysin lamaannuttavia.

Puhuja 1 [00:14:20]: Mm.

Puhuja 2 [00:14:22]: Ja tuota… Sit tietenki jos tuntuu, että on siellä huijariajatusjatkumolla kovasti siellä päässä, että ajatukset aiheuttaa tosi paljon ahdistusta ja huonovointisuutta, niin sitte kannattaa hakea apua joko terveydenhuollosta tai olla oman just korkeakoulun hyvinvointipalveluihin, esim. opintopsykologiin yhteydessä.

Puhuja 1 [00:14:41]: Esimerkiks sinuun. [Naurahtaa. 00:14:43]

Puhuja 2 [00:14:43]: Vaikka, mielellään saa olla yhteydessä. Ja sit ehkä mun vastaanotolla kans näkyy sitte just näin, et opiskelija ei uskalla tavotella unelmiaan, koska pelkää, ettei kuitenkaan saavuta niitä, vaik ne unelmat ois ihan realistisiiki.

Puhuja 1 [00:14:58]: Tää näkyy mulla hyvin vahvasti myös kokeneilla opiskelijoilla, esimes monimuotopuolella tai master-puolella, niin uran- ja alanvaihtajilla. Eli tää uuden tavottelu, uuden urapolun, ja sillä eteneminen, niin paljon ahdistavia tunteita opiskelijoilla selvästi tähän liittyen.

Puhuja 2 [00:15:19]: Jojo. Ihan hyvä pointti ja sama täällä, että sitte ku ei nää niitä omii vahvuuksiaan, on hirveen vaikee just ottaa vastaan palautetta ja sitte tämä heijastuu harjottelu- ja työpaikan hakemiseen. Ja ihan kavereiden ja seurustelusuhteidenkin luomiseen. Sitte ammatillinen identiteettihän on tavallaan, joka rakentuu opintojen aikana, niin se on sitten myöskin tietenkin hakusessa, kun ei uskalla myöntää kellekään opiskelukaverille, et oma ala tuntuu vieraalta eikä… Ehkä aattelee myös, että omat taidot ei riitä työelämään. Jotenkin näkee myös sen, että se oma ala tuntuu vieraalta, niin se on itse asias tosi yleinen tunne opintojen aikana. Ja saaki tuntua siltä välillä.

Puhuja 1 [00:15:59]: No välillä se on ihan normaaliikin.

Puhuja 2 [00:16:01]: Mm.

Puhuja 1 [00:16:02]: Tietenki.

Puhuja 2 [00:16:05]: Sit jotenki mä aattelen, et tähän liittyy myös olennaisesti ihan omien tunteiden ja ajatusten käsittely ja hyväksyntä. Et nää huijariajatukset liittyy myös siihen, kuinka tärkeetä muiden mielipide itselle missäkin elämäntilanteessa on. Ni opiskeluaikana omannäkönen elämäntapa muodostuu ja sitä kautta ehkä omat arvot kirkastuu ja jopa muuttuu. Et opiskeluaikana ihminen on ehkä aika epävarma usein ja sillon myös altis muiden ihmisten mielipiteille.

Puhuja 1 [00:16:30]: Mm.

Puhuja 2 [00:16:32]: Ja sitte monet opiskelijat oikeestaan ylisuorittaa, niin siihen liittyy just tämmönen vaativuus ja nykytietämyksen [naurahtaa 00:16:41] mukaan siihen on lääkkeenä just itsemyötätunto, mitä voi harjotella ja opetella. Elikkä jotenki lempeetä suhtautumista itteesä. Sit esimerkkinä vaikka et ihan se, miten puhutaan itselle, minkälaiseen sävyyn puhut itsellesi [naurahtaa 00:16:54] omassa päässäsi vaikuttaa sun hyvinvointiin.

Puhuja 1 [00:16:57]: Joo, sisäisellä puheella on kyllä voimakas vaikutus, on se sitte myönteistä tai kielteistä. Onks se eteenpäin vievää tai jarruttavaa.

Puhuja 2 [00:17:05]: Mm.

Puhuja 1 [00:17:06]: Sit hei, mulle tuli mieleen semmonen vähä käänteinen ilmiö. Tutustuin nimittäin äskettäin tämmöseen niin sanottuun Dunning-Kruger-efektiin eli ylivertasuusvinoumaan, joka aiheuttaa minäkuvan vääristymää. Dunning-Kruger-efekti saa osan meistä ajattelemaan, et me ollaan fiksumpii tai kykenevämpii kuin muut ihmiset. Ja [naurahtaa 00:17:23] tää näkyy esimes sillä tavalla, että moni kuvittelee tääl Suomessa, että heidän autonajotaitonsa on paljon keskimääräst parempi. Vaikka näin ei välttämättä ole. Tai todellakaan [naurahtaa 00:17:32] ole.

Puhuja 2 [00:17:35]: Joo, hyvä pointti. Et tohon efektiinhän voi liittyy myös tietämättömyyden autuus. Et mitä vähemmän ihminen tietää, sitä enemmän hän kuvittelee tietävänsä. Ja sit täs just vastakohtana tulee mieleen vaik väitöskirjaa tekevät, joilla on tosi paljon huijariajattelua. Ja tietyl mittareillahan hehän on oman alansa huippuosaajia.

Puhuja 1 [00:17:54]: Se on just näin. Tää efekti ei tunnu pahemmin kyl vaikuttavan meidän opiskelijoihin. Vaan [naurahtaa 00:18:00] se tuntuu tosiaan toimivan käänteisesti monien opiskelijoiden kohdalla. Koska monen vaatimattomuus estää tän efektin, ja sit tää huijarisyndrooma.

Puhuja 2 [00:18:07]: Mm, totta. Mut hei jos palataan huijarisyndroomaan, niin miten huijarisyndroomaa voi vähentää?

Puhuja 1 [00:18:14]: Joo. Siihen on olemas onneks monia eri vaihtoehtoja ja ratkasuita. Esimes kannattaa tehdä testejä, tämmösii ura- ja kiinnostustestejä ja osaamistestejä, koska niiden avulla sä voit tunnistaa ja sanottaa omaa osaamista, vahvuuksia ja kiinnostuksii. Ja esimes meijän Haaga-Helian Jobteaserin Uravinkit-sivuston urasuunnittelun työkalupakist löytyy tosi hyvii testejä, tehtävii, tsekkauslistoja oman osaamisen tunnistamiseen ja sanottamiseen. Sit toinen vihje on se, että kannattaa aina välillä kysyy palautetta 3-5 ihmiseltä, ja mielellään mahollisimman erilaiselta ihmiseltä. Tarkotan sillä, et eri elämänalueilt olevilt ihmisiltä omast osaamisest ja myönteisist luonteenpiirteistä. Ja miksei sitten aikaansaannoksista myös. Ja sit mul tulee mieleen, et voi myös vähentää opiskelukaverin tai työkaverin huijariajatuksii, eli auta [naurahtaa 00:19:08] kaveria mäessä. Sä voit kertoo rohkeesti, et oot eri mieltä. Ja perustele kantasi sillon ku kuulet toisen vähättelevän itseään. Ja sä voit kertoo, että sinust hänel on osaamista tuossa ja tuossa asiassa. Ja näät hänen osaamisen eri lailla kuin hän itse näkee. Et tässä kannattaa [myötäillä? 00:19:28] ihmisen tunnetilan, mihin aikasemmin viittasit.

Puhuja 2 [00:19:32]: Mm. Timo, tuo on kyl ihan totta. Ja huijariajattelu on suhteellisen sitkeetä. Mut tosiaan on paljon keinoja, miten sitä voi vähentää. Yks on toki se, että joskus kun elämäntilanne muuttuu ja rauhottuu, se vähän itsekseenkin vähenee. Mut jotenkin avoimuus on tärkeetä ehkä, että puhuu ääneen, et kärsii itte tämmösest huijariajattelusta. Ja sit ku sen saa sanottuu jolleki, et on taipumust vähän epäillä omaa osaamistaan, niin sitte tää huijarisyndrooma menettää osan voimastaan.

Puhuja 1 [00:20:03]: Puhuminen auttaa aina.

Puhuja 2 [00:20:05]: Totta. Ja koska just toi paljastumisen pelko tekee siitä niin epämiellyttävän ja jotenkin semmosen tunteen, mikä aiheuttaa häpeetä paljo…

Puhuja 1 [00:20:15]: Niin se häpeä puskee taas siin läpi sitte.

Puhuja 2 [00:20:17]: Niin. Ja kun on sanonu asian ääneen, ei voi enää pelätä paljastuvansa, kun tavallaan paljastui jo. Ja sit voi tietenki todeta, et tää on niin sanotusti vaan ajatus, et tää ei oo totuus. Tää on mun ajatus tästä asiasta.

Puhuja 1 [00:20:33]: Joo, et totuus on aina vähän suhteellista kans, eiks niin?

Puhuja 2 [00:20:37]: Nii. Se on ihan totta, riippuu aina…

Puhuja 1 [00:20:39]: Mm.

Puhuja 2 [00:20:40]: Mm.

Puhuja 1 [00:20:40]: On mun totuus ja sun totuus välillä.

Puhuja 2 [00:20:42]: Kyllä. Ja täs vähän puhuttiinkin täst omien ajatusten ja tunteiden äärelle pysähtymisestä. Et jotenki elämään kuuluu epämukavuutta. Ja et me ei olla viallisii, jos me koetaan vaikeita tunteita ja epämukavuutta. Että tietyllä tavalla, varsinkin uusien asioiden äärellä se epämukavuus on oikeestaan lähes väistämätön tunne. Ja sit jotenki tunteiden säätelyn harjottamistakin voi esimerkiks miettii silleen, et voi pohtia, et mitä tunteita mikäkin asia… Mitä tunteita viriää itessäni missäkin asiassa. Ja mikä kenelleki sopii, et keskusteleeko jonku kanssa, kirjottaako paperille. Ja pohtii sitä, et onks tää ajatus tosi, mikä mulla on itestäni. Ja sitte jos tunnistaa itestänsä, että helposti lähtee tosi kielteiselle laukalle ne omat ajatukset ja ajatukset itsestä nimenomaan ja näin, niin sit voi tarkotuksella kiinnittää myönteisiin asioihin ja myönteisiin puoliin itessä huomiota, kuten onnistumiseen ja vahvuuksiin.

Puhuja 1 [00:21:44]: Kielteisest laukasta mä oon muuten käyttäny usein termiä sisäinen höpöttäjä.

Puhuja 2 [00:21:48]: [Naurahtaa. 00:21:48] Se on hyvä termi. Ja just se, mitä se sisäinen höpöttäjä sanoo. Siitähän tullaan vähä siihen itsemyötätuntoonki. Et millä äänensävyllä se sisäinen piiskuri siellä puhuu. Ja just se, et miten kiinnittää huomiota niihin myönteisiin asioihin ja myönteisiin puoliin itessä, ni esimerkiks just kirjottaaks ylös ja sit niinku sanoit just, et kysyy muilta palautetta.

Puhuja 1 [00:22:13]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:22:14]: Ja sit se, et miten sitä palautetta voi kuunnella, ku on jotenki hirveen vaikee toki ottaa positiivist palautetta vastaan. Niin se, että jotenki ainaki kuunnella palaute loppuun ja luottaa siihen, että antaja tarkottaa sanomaansa. Mut Timo, miten sä näät, et miten myönteisen palautteen vastaanottamist vois harjotella?

Puhuja 1 [00:22:36]: Ei se loppujen lopuks hirveen monimutkasta oo. Et sitähän voi harjotella yksinkertasesti kiittämällä. Eli sano kiitos. [Naurahtaa. 00:22:42] Ihan yksinkertasesti. Koska pikku hiljaa sitä oppii ottaa myönteisen palautteen todesta ja uskomaan siiheen. Et iteki oon saanut [naurahtaa 00:22:49], joutunu harjotteleen tätä oman elämän aikana. Ja sit kuten viittasit, niin kyllähän tää itsemyötätunto lisääntyy iän myötä. Koska armo itseen kohtaan on välttämätöntä, koska kukaan ei voi olla täydellinen. Ja välillä tulee epäonnistumisii ja välillä tulee virheitä, mutta se on tosiaan osa elämää. Oppimiskokemuksii. Ja toisen mielipiteet ei ehkä paina vanhempana niin paljo, kun osaa suhteuttaa asioita ja epäonnistumisii. Ja täs mä tunnistan taas hyvin itseä, ku tullu vähän tässä kilometrejä elämänpolulla itelläki tässä jo taakse. Ja sit ku löytää ylipäänsä oman tavan olla ja elää. Ja sit hyvä neuvo on myös verrata itseä niihin, jotka on vielä enemmän [naurahtaa 00:23:32] keltanokkii. Esimes valmistumisen kynnyksellä voi palata ensimmäisen opiskeluvuoden materiaaleihin ja raportteihin ja tän tyyppisiin ja siinä huomaa oman kehityksen vanhoi esseitä lukemalla. Tai sit keskustelemalla tuoreiden opiskelijoiden kans, uusien opiskelijoiden kanssa. Ja jos on puolestaan vasta alottanu opinnot, voi keskustella ihmisten kanssa, jotka eivät vielä opiskele kyseistä alaa. Ja sitte, mikä mulla iteki ollu semmonen kantava voima, niin voi välil muistella, et hei. On ollu kiperii paikkoi, vaikeit paikkoja, haasteita, mut mä oon ite selvinny niistä. Esimes vaikka tää, mistä ollaan aika paljon puhuttu, esiintymisjännitys ja nää kiperät tilanteet. Ni voi muistella, et hei, oon mä ennenki selvinny näistä. Ja vaik ne ois siinä ja sillä hetkellä tai varsinki etukäteen, eiks niin, tuntunu erityisen ahdistavilta.

Puhuja 2 [00:24:23]: Mm. Niinku just hyvä pointti, et sä voit esimerkiksi esiintyä ja hyväksyä sen, et se olotila on hieman epämukava.

Puhuja 1 [00:24:32]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:24:32]: Mm.

Puhuja 1 [00:24:33]: Ja se pitää vähän jännittää. Se kuuluu siihen, koska se parhaimmillaan on sitte lataava voima.

Puhuja 2 [00:24:38]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:24:39]: Hei Anna, tehääks vähän yhteenvetoo?

Puhuja 2 [00:24:41]: Joo. Eli näist huijariajatuksista kiteytettynä, ni niistä vois kyllä sanoo, et ne on todella yleisiä ja ne kuuluuki jossain määrin elämään. Ja varsinki oman ammatillisen identiteetin rakentumisen aikoihin ne on yleisii. Ja sitte uudessa työpaikassa aloitettaessa tietenki. Epämukavuusalueelle mentäessä tulee näit epämiellyttäviä tuntemuksia. Ne kuuluu elämään. Ja sitte epävarmuus ja häpee tulee elämään ja usko omiin kykyihin horjuu tällasis tilanteissa. Ja sit jos nää omat ajatukset rajottaa omiin päämääriin pyrkimistä tai lamaannuttaa tai aiheuttaa suurta ahdistusta tai uupumusta tai ylisuorittamista, niin sillon niihin kandee hakee apua. Mut erittäin harvoin huijariajatukset on niin voimakkaita, et vois puhuu mielenterveyden häiriöstä.

Puhuja 1 [00:25:32]: Ja se on aika lohdullinen ajatus myöskin.

Puhuja 2 [00:25:34]: Kyllä. Että tavallaan, se on itse asias todella normaalia ja tosi tavallista tuntee niitä ajatuksia. Ja olennaista on ehkä, jos miettii, mikä on itelle tärkeetä ja mitä tavotteita itellä on ja miten mä haluun edistää noihin tavotteisiin pääsyä. Ja sit pohtii ihan konkreettisia keinoja, mitä askelia olis hyvä tehä seuraavaks. Ja niinku elämäs yleensä, ni pieniä askeleita on helppo kipuaa, ni voi päästä vaikka kuinka pitkälle sitä kautta. Ja sitte täst puhuttiinki paljo täst omast sisäisest puheesta, et se miten me puhutaan itelle, vaikuttaa asenteisiin ja minäpystyvyyden tunteeseen. Ja siihen, miten me jotenki suhtaudutaan itteemme. Ja mun mielestä Timo toi sun vinkki huijariajatusten vähentämiseks tuossa aiemmin oli erinomainen, eli just et kysytään palautetta muilta. Ja just elämän eri osa-alueilta olevilta ihmisiltä. Ja siihenkin liittyen haluisin vielä sanoo, et sitte ku kehutaan, et sanotaan kiitos ja otetaan sit se kehuminen todesta.

Puhuja 1 [00:26:30]: Kyllä. Mä haluisin tähän loppuun sanoa, että vähennä sisäistä höpötystä lisäämällä sisäistä kannustusta tarpeen mukaan, vaikka juuri ennen sitä esiintymistilannetta tai työhaastatteluu, työnhakunäkökulmasta.

Puhuja 2 [00:26:44]: Hyvin sanottu, Timo.

Puhuja 1 [00:26:46]: Kiitoksia. Kiitos, Anna, antoisasta ajatusten vaihdosta. Kiitos sinulle, kuuntelija. Lisää vihjeitä saat Jobteaserista ja Haaga-Helian eSignalsin blogeista. Moi moi.

Puhuja 2 [00:26:57]: Moikka moi.

[Tunnusmusiikki. 00:26:57]