Ahdistus, jännittäminen ja sosiaalisten tilanteiden haasteellisena kokeminen on luonnollista. Joskus nämä tunnetilat voivat kuitenkin hidastaa esimerkiksi oppimista tai välttelemme tiettyihin tilanteisiin.

Podcastista voit saada vinkkejä muun muassa esiintymisjännitykseen. Jaksossa keskustelevat yliopettaja Eija Honkanen ja erityisopettaja Nina Koivisto Haaga-Heliasta.

Podcastin tekstivastine

Eija Honkanen: Nyt puhutaan vahvuuksista ja mielen hyvinvoinnista opintojen aikana. Olen Eija Honkanen ja toimin täällä Haaga-Heliassa opettajana.

Nina Koivisto: Ja mä oon Nina Koivisto ja toimin erityisopettajana Haaga-Heliassa.

Eija Honkanen: Ahdistus, jännittäminen ja sosiaalisten tilanteiden haasteellisena kokeminen on meille ihmisille luonnollista ja ne kuuluu elämään. Kaikki jännittää joskus. Meitä kaikkia myös ehkä ahdistaa joskus ja aina se oleminen toisen kanssa ei suju. Joskus nää tunnetilat voi kuitenkin hidastaa esimerkiksi oppimista tai me vältellään tiettyihin tilanteisiin menemistä, että me ei tunnettas näitä tunteita, jotka me koetaan epämiellyttäviksi.

Nina Koivisto: Joo, mun mielestä siis aina pitäs lähtee vahvuuksista liikkeelle. Erityisopetuksessa mä käytän esim. voimakehäkortteja, joista saa kätevästi napattua omia vahvuuksia omaan sanavarastoon.

Eija Honkanen: Joo, toi onki hyvä esimerkki, vahvuudet ja osaaminen siis esille. Osaamiseen liittyy myös arviointia, joka puhuttaa meitä tosi paljon ja se on opiskelijalle tärkeä. Mitä sä ajattelet siitä?

Nina Koivisto: Arvioinnin tulis tapahtua omaan kehittymiseen verrattuna eikä toisiin verrattuna. Eli vahvistettais arvioinnin avulla osaamista. Meillä on erilaisia vahvuuksia ja niitä pitäs nostaa esille ja vahvistaa niitä. Osaamattomuutta ei pitäs korostaa, vaan osaamisen kehittymistä pitäs tukee.

Eija Honkanen: Se on kyllä totta. Moni meistä jännittää erilaisia sosiaalisia tilanteita. Korkeakoulussa ja ammattikorkeakoulussa esiintyminen kuuluu opintoihin. On aika tavallista, et opiskelijaa jännittää toisten edessä esiintyminen ja he on puhuneetkin tästä paljon. Joskus jännitys voi mennä ohi. Mutta sit toisaalta on opiskelijoita, joille jännitys on niin suurta, että esiintyminen ei vaan onnistu yrityksistä huolimatta. Opiskelija tulee esiintymisjännityksen vuoksi sun luokse Nina, niin mitäs te silloin yhdessä teette?

Nina Koivisto: Sosiaalisten tilanteiden jännittämisessä lähdetään pikkuhiljaa liikkeelle, tämä on tosi yleistä. Kyse on tottumisesta, harjoituksella pikkuhiljaa eteenpäin. Ensin harjotellaan silmiin katsomista, miten opiskelija nostaa sen katseen sieltä pöydästä tai kännykästä. Sit noustaan seisomaan. Alkuvaiheessa ohjaaja, minä, voin olla yleisönä. Askel askeleelta. Vähitellen harjotellaan kohti sitä, että voi ryhmän edessä esiintyä. Eroja on tosi paljon. Jotkut harjoittelee esiintymistä jo ihan pienestä pitäen, jotkut vasta ammattikorkeakoulussa. Video on myös mahdollisuus. Omat kasvot videossa näkyvillä, mut videoi ilman yleisöä ja sitten katsotaan se video yleisön kanssa.

Eija Honkanen: Monia keinoja on sitten selättää tällainen esiintymisjännitys. Näissä tilanteissa moni meistä vaatii itseltä liikaa ja ehkä liiankin nopeasti, vaikka me ollaan vasta oppimassa asioita, et sille pitäis antaa aikaa ja rauhaa. Vaatimusten sijaan silloin tarvitaankin myötätuntoa itseä kohtaan. Eli hyväksyy sen jännittämisen ja pelon ja sit kannustaa itseään lempeästi eteenpäin. Elikkä tää itsemyötätuntohan on suhtautumista itseen lempeästi ja ystävällisellä tavalla. Et vaikka olis vastoinkäymisiä tai olis epäonnistunut jossain ja jos ei vaikka uskalla esiintyä, niin olis hyvä antaa itselle aikaa tottua ajatukseen esiintymisestä. Ja alkaa harjoitella sitä pikkuhiljaa ihan niinku sä Nina kuvasit. Nää konkreettiset tavoitteet ja pienin askelin, ne on tärkeitä. Näihin askeliin on hyvä myös liittää aikataulu. Eli ei heti, vaan jonkin ajan kuluttua ja antaa siihen aikaa. Myös tässä voi hyödyntää niitä omia vahvuuksia, mitä sä Nina mainitsit. Vai mitä mieltä olet?

Nina Koivisto: Joo, ja sitten vahvuuksista unohdetaan helposti inhimillisyys, empaattisuus, ystävällisyys ja niin edelleen. Nykyaikana on tärkeä osaaminen ja sitä pitäs korostaa, kaikki nää on tärkeitä työelämän osaamista ja niitä tarvitaan jatkuvasti elämässä. Vahvuuksien ja vahvuussanojen liittäminen itseensä on tärkeetä oppia opintojen aikana. Se on osa työelämäosaamista ja siitä saa sanoja, omia vahvuuksia myös työnhakuun. Vahvuuksia tulee oppia sanoittamaan opintojen aikana.

Eija Honkanen: Toi on tosi tärkeetä, koska sillähän me kuvataan sitä, mitä me ollaan. Elikkä työhakemuksissakin on hyvä kuvata itseä osaamisen lisäks niillä vahvuuksilla, jotka itse on todennut ja et ne on niitä omia vahvuuksia.

Nina Koivisto: Sitten mä vielä korostaisin innovointia ja rohkeita kokeiluja ja niin edelleen, niitä tulis kannustaa enemmän opintojen aikana. Ne luo erinomaisia työelämätaitoja. Vois opintojen aikana oppia siihen, et jos joku ei toimi, miten se hoidetaan toisella tavalla. Sitten itsetunto on isossa roolissa. Moni ADHD pelkää ryhmätöitä. Ryhmätöissä tarvitaan kuitenkin erilaisia toimijoita. Tarvitaan niitä, jotka suunnittelee, ja niitä, jotka ryhtyy heti toimeen ja uskaltaa kokeilla. Epäonnistumista ei pitäs pelätä ja sitä ei tulis arvioida, pitäs arvostaa uskaltamista, tekemistä. Ja vaikka työ menis hieman pieleen, miten silti voi vetää homman loppuun, mitä siitä on oppinu ja mitä saa omaan ammatilliseen osaamiseensa.

Eija Honkanen: Kyllä, että tää uskaltaminen ja tekeminen on oppimisen kannalta tärkeää. Ja usein tässä tarvitaan hieman itsemyötätuntoa, joka kannustaa meitä uskaltamaan.