Hiilijalanjälki kiinnostaa yhä useampaa kuluttajaa. Podcastissa keskustellaan siitä, miten tekoälyn avulla voidaan laskea yrityksen hiilijalanjälkeä. Keskustelijoina ovat Älykkään automaation osaamiskeskus -hankkeen projektipäällikkö Susanna Honka Haaga-Heliasta sekä Niko Kytö tekoälyratkaisuja tarjoavasta Snowfox.AI-yrityksestä.

Podcast on tehty osana Älykkään automaation osaamiskeskus -hanketta. Hanke liittyy digiloikan edistämiseen mikro-, pk- ja kasvuyritysten talousprosesseissa. Hämeen ELy-keskuksen ja ESR:n rahoittama hanke toteutetaan osana Euroopan unionin Covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia.

Kuuntele myös

Älykäs automaatio: Tekoälyratkaisuja talouden prosesseihin

Tekstivastine

SUSANNA HONKA: Tämä on Haaga-Heliassa toteutettavan Älykkään automaation osaamiskeskus-hankkeen podcast, jossa keskustelemme pienten yritysten digitalisaatiosta, robotiikka- ja tekoälyratkaisuista talouden prosesseissa. Hanke on Hämeen ELY-keskuksen ja Euroopan sosiaalirahaston rahoittama.

Hiilijalanjälki kiinnostaa yhä useampaa kuluttajaa EU:n päivittämässä tämän vuoden 2022 aikana vastuullisuusstandardeja ja yritysten vastuullisuusraportoinnin vaatimukset laajenevat ja tarkentuvat. Tässä jaksossa keskustelemme siitä miten tekoäly voi laskea yrityksen hiilijalanjäljen. Keskustelijana on hankkeen projektipäällikkö eli minä Susanna Honka Haaga-Heliasta ja vierailijana Niko Kytö, tekoälyratkaisuja tarjoavasta Snowfox.AI-yrityksestä. Tervetuloa, Niko!

NIKO KYTÖ: Kiitos, Susanna. Mahtavaa olla taas täällä keskustelemassa tekoälyn tarjoamista mahdollisuuksista. Tosi kivaa, että päästiin juttelemaan tästä Carbonfox-puolesta tällä kertaa. Tosiaan, niin kuin sanoit, me ollaan ohjelmistoyhtiö, joka on keskittynyt tekoälyratkaisuihin.

Tästä vastuullisuusperspektiivistä ollaan saatu hyviä tuloksia aikaiseksi meidän Carbonfox-ratkaisun avulla, mikä me julkaistiin viime syksynä. Sitä on tosin tehty jo yli vuoden ajan. Mutta idea siinä on se, että sillä tuotetaan reaaliaikaista tietoa yhtiön hankintojen hiilijalanjäljestä suoraan ostolaskun datan päältä. Meidän taustahan on siinä, että ollaan luotu jo arvoa ostolaskujen datasta useamman vuoden ajan laskuautomaation työkalun avulla. Tää laajeni viime vuonna kattamaan myös vastuullisuusraportointia. Nyt tää ensimmäinen vaihehan on hiilijalanjäljen raportointi. Ja katotaan nyt vähän, että mihin suuntaan tää homma kehittyy.

SUSANNA HONKA: EU on päivittämässä näitä standardeja tänä vuonna. Eli ne standardit ovat loppuvuodesta -22 tulossa, niistä päivitykset ja vaatimukset tosiaankin kovenevat sen suhteen mitä yritysten tulee ympäristön ja sosiaalisen vastuun asioissa raportoida. Eli yhä yksityiskohtaisempia ja vähemmän joustoa siellä raportoinnin puolella.

Corporate Sustainability Reporting Directive on tää standardi ja directive, joka edellyttää Euroopassa kaikkien listattujen ja suurten yritysten raportoivan vastuullisuudesta EU-standardien mukaisesti. Sieltä on poisluettu ihan mikroyritykset, mutta kuitenkin kaikki listatut yritykset. Täällä regulaatiossa on myöskin EU-taksonomia. Siellä määritetään puolestaan mikä on vastuullista aktiviteettia, vihreää aktiviteettia.

Myöskin täällä uudessa regulaatiossa fokusoidaan enemmän tulevaisuuteen. Eli se raportointi tulee olemaan tulevaisuuteen suuntautuvaa ja se pitää raportoida myöskin digitaalisesti European Single Access Pointiin. Näitten raporttien tulis olla myös varmistettuja eli auditoituja. Täähän tarkoittaa, että tää itse asiassa laajentaa nykyistä Non-Financial Reporting Directive, eli muiden kuin taloudellisten tietojen raportointi-direktiivin velvoitteen piirissä olevien yritysten määrää, joka nykyisellään on 10 000, jopa 50 000 yritykseen Euroopassa. Se on aika paljon.

NIKO KYTÖ: On.

SUSANNA HONKA: Toisaalta EU-komissio suosittaa myöskin uusien standardien vapaaehtoista seuraamista, jotta oman arvoketjun esittämiin vaatimuksiin voitaisiin vastata. Tavallaan vähän nää pienemmätkin yritykset ehkä joutuvat raportoimaan siellä omassa arvoketjussaan sitten-

NIKO KYTÖ: Ehdottomasti.

SUSANNA HONKA: -vapaaehtoisesti tätä.

NIKO KYTÖ: Kyllä, tänä päivänä jo, kyllä.

SUSANNA HONKA: Tää uusi standardi on astumassa voimaan vuonna -23 eli tosi nopeasti, vajaan vuoden kuluttua. Tosin näille pienille yrityksille on tulossa yksinkertaistetummat standardit. Ne ilmeisesti astuu voimaan vuonna -26. Ei pelkästään tää EU-standardi, kyllähän nykyään myöskin kuluttajat, investoijat ja työntekijätkin ovat entistä tarkempia vaatimuksissaan vastuullisuudesta ja seuraavat kovasti yritysten vastuullisuusraportointia. Eli pienten yritysten käyttöön on siis jo olemassa näitä ratkaisuja?

NIKO KYTÖ: On, ja paljon kirjainyhdistelmiä, paljon lyhenteitä. Nää tulee tosiaan yhä useamman yrityksen arkeen tässä pikku hiljaa ja ovat jo sitä. Mä oon CSRD:n ja sen osalta, meidän palveluhan kattaa yrityksen arvoketjusta syntyneen hiilijalanjäljen laskennan, niin me fokusoidaan siihen CO2- ja ekvivalenttilaskentaan. CSRD:ssähän on vaatimus raportoitujen tietojen varmennuksesta ja tämä nyt sitten toteutuu puolestaan tarjoamalla ihan täydellinen läpinäkyvyys raportoinnissa hyödynnettyihin tietoihin ja laskentamalleihin. Niin kuin sanottu, tää direktiivi ulottuu koko ajan useampaan ja useampaan yritykseen ja yritykset joutuu vaatii toimittajilta enemmän tieotoja vastuullisuuteen liittyen. Meilläkin totta kai katsotaan jatkuvasti miten taksonomia ja (eräänlainen) [0:05:51] lainsäädäntö kehittyy ja miten vaikuttaa meidän asiakkaisiin ja markkinoihin yleisesti ottaen.

SUSANNA HONKA: Minkälaisille yrityksille tää Carbonfox soveltuu? Onks jotain toimialarajoituksia?

NIKO KYTÖ: Ei oo varsinaisesti mitään toimialarajoituksia. Se sopii tosi hyvin yrityksille, joilla raportointia ei oikeastaan vielä ole tai se keskittyy puhtaasti omasta toiminnasta syntyneisiin päästöihin. Eli lasketaan vaikka sähköä mikä tulee pistorasiasta tai päästöistä mitä tuprutetaan tehtaan piipusta pihalle. Nythän sitä aikaa menee tosi paljon siihen, että tietoa kaivetaan erilaisista lähteistä. Täähän me ollaan havaittu ihan jokaisella yrityksellä, isoilla ja pienillä, eri toimialoilla ja myös julkisella puolella.

Sen lisäksi, että nää kirjainyhdistelmät astuu voimaan ja regulaatio lisääntyy, niin myös rahoittajat, omistajat ja sijoittajat vaatii rahoituspäätöksen tueksi erilaista tietoa yritysten vastuullisuusasioista ja erityisesti ilmastoon liittyvästä riskien hallinnasta. Nyt ollaan havaittu totta kai myös viime vuosina, että työmarkkinalle tulevat uuset sukupolvet haluaa mennä töihin semmosiin firmoihin, missä yritykset kantaa jonkinnäköistä yritysvastuuta.

Näihin kysymyksiin liittyvää opetusta tai koulutustahan ei oo hirveesti edellisille sukupolville tarjottu. Muun muassa mulle ei tarjottu ja mä en koe olevani edes kovin vanha vielä. Mutta tänä päivänä asia on toki muuttunut ja Haaga-Heliahan tarjoaa kattavasti totta kai koulutusta tällä puolella. Tähänkin huutoon ollaan vastaamassa ihan selvästi. Monet firmat jotka palvelee asiakkaitaan, esimerkiksi IT-talot, tilitoimistot ynnä muut tämmöset, he voi myös olla tarjoamassa tätä ratkaisua. Me työskennellään sen (spin datan) [0:08:00] päältä, josta ostolaskudataa hallinnoi joku muu kuin se asiakas itse eli se tietojen prosessoija on joku muu. Me tarvitaan heidän tukea totta kai tähän, mutta ne voi olla myös hyvinkin strategisia kumppaneita.

SUSANNA HONKA: Joo, se on ihan totta, että aikaisemminhan tää on ollut hyvin vapaaehtoista ja yritys on voinut enemmän tai vähemmän valita minkä mukaan se raportoi ja mitä se raportoi. Mutta tää uus EU-direktiivi muuttaa näitä asioita ja tarvitaan ehkä jopa parempia ratkaisuja miten niitä raportoidaan, jotka kerää sitä dataa sieltä aineistosta.

NIKO KYTÖ: Niinpä niinpä. Yks mikä on yhteistä kaikille yrityksille on se, että he saavat ostolaskuja. Aika harva yritys ei saa ostolaskuja. Ostolaskut, vaikka ne onkin strukturoimatonta tietoa usein, täällä Pohjoismaissa me ollaan totuttu verkkolaskuihin ja siihen sematiikkaan. Se että tärkeimmät keskeiset tiedot ostolaskulla on strukturoituna, mutta se varsinainen sisältö siellä laskuilla on usein aika villiä. Tämmönen tekoälymoottori on tosi hyvä käsittelemään srukturoimatonta dataa, yhdistää sitä sitten muihin lähteisiin, mitä me hyödynnetään kertoimien antamisessa. Just sen vuoksi tommonen ostolaskuaineisto on semmonen datan lähde, mikä löytyy joka ikiseltä asiakkaalta, me pystytään monistaan ja tätä palvelua samalla tavalla kaikille. Hyvinkin pitkälti samalla tavalla.

SUSANNA HONKA: No joo, just niin. Nyt jos me mietitään ostolaskua, niin esimerkiksi Suomen hallituksen tavoitteena on tehdä Suomesta hiilineutraali 2035. Tän EU-regulaation myötä meidän pitäisi sitä raportoidakin siellä. Tosiaankin EU myöskin tulee hyväksymään tän jo nyt maailmanlaajuisesti käytetyn GHG:n, Greenhouse Gas Protocol eli kasvihuone-protokollan mukaisten scope 1, 2, 3 hiililaskennan. Tosiaankin se laskenta laajenee koskemaan yhä suurempaa joukkua. Niin kuin mainitsit jo, tän protokollan mukaan hiilipäästöjä on mahdollista laskea eri tavoilla. Elikkä voidaan laskea toimittaja- ja tuote-kohtaisen dataan perustuen tai esimerkiksi toimialakeskiarvo- tai kulutus-pohjaisesti.

NIKO KYTÖ: Jep.

SUSANNA HONKA: Se scope 1 koskee yrityksen suoria päästöjä, joihin yritys voi vaikuttaa, jotka syntyvät yrityksen oman toiminnan seurauksena.

NIKO KYTÖ: Aivan.

SUSANNA HONKA: Scope 2 koskee ilmeisesti näitä epäsuoria ostoenergiaan liittyviä päästöjä, esimerkiksi sänkön ja lämmön tuotannosta.

NIKO KYTÖ: Jep.

SUSANNA HONKA: Sit siellä on scope 3. Se koskee kaikkia muita epäsuoria tavaroiden ja palveluiden hankinnoista syntyviä päästöjä.

NIKO KYTÖ: Joo, eli tosiaan scope 3 kuuluu talon ulkopuolella syntyneiden tuotteiden ja palveluiden aiheuttamat päästöt. Mitä enemmän täällä Euroopassakin me ollaan ulkoistettu vaikka Kiinaan komponenttien valmistusta ja muuta, niin hiilijalanjälkeähän on ulkoistettu myös sinne. Sen vuoksi scope 3 sitten raportoidaan ja tähän me ollaan haluttu Carbonfoxilla tarttua. Nimenomaan scope 3:een liittyy tosi paljon manuaalista työtä, koska se toimittajahäntä on usein melko pitkä. Suorinnassa hankinnoissa sulla on kourallinen toimittajia ja niiden kanssa yhteistyö on niin tiivistä, että sä pystyt tuottamaan sitä raportointia heidän avullaan todella hyvin.

Mutta sitten taas toi pitkä häntä toimittajia, se on aika vaikea saada haltuun samalla tavalla. Sen takia me ollaan sitten tuotu tää ostolaskudata tiedonkeruun pohjaksi. Se on sillä lailla säälimätön, kun se tarjoaa täysin brutaalia läpinäkyvyyttä niihin todellisiin päästöihin mitä sä et oo aikaisemmin ehkä mitannut. Tai sit se raportointi on ollut jollakin tavalla vaillinaista tai vähän arvailujenkin varassa tehty tai sit ollaan keskitytty vain tiettyihin asioihin, kuten lentolippuihin tai jätteiden käsittelyyn. Meillä se malli perustuu siihen spendiin eli euroihin, kuinka paljon sä oot ostanut, kuinka monella eurolla sä oot ostanut jotain tiettyy tuotetta tai palvelua tai volyymipohjaisesti tiettyjen valittujen kategorioiden osalta. Esimerkiksi sähkö, lämmitys, ja tää puoli meillä koko ajan laajenee.

SUSANNA HONKA: Elikkä tavallaan ostolaskusta saadaan sitä scope 3:n tietoa aika kätevästikin. Scope 3 on tosiaankin monille yrityksille, esimerkiksi ne on niitä arvoketjussa syntyviä päästöjä ja monille yrityksillehän tää edustaa jopa 90 % niistä päästöistä. Eli tosi merkittävä osa. Tää muutos vaikuttaa tosi laajasti näissä arvoketjuissa toimivien pientenkin yritysten raportointivaatimuksiin.

NIKO KYTÖ: Kyllä, ja heiltä aletaan vaatia, rahoittajat vaatii sitä. Mehän keskustellaan erityyppisten rahoittajien kanssa ja he punnitsevat sitä, että oisko tämä ratkaisu heidän asiakkailleen, jotta he pystyis raportoimaan sitten rahoittajien suuntaan saadakseen sitten pääomitusta.

SUSANNA HONKA: Miten tää scope 1 ja 2, niin Carbonfox, teidän tekoälyratkaisu, mites näihin sitten vastataan?

NIKO KYTÖ: Mä otan esimerkkinä meijeriteollisuuden yrityksen, jolla se scope 1-päästöt saattaa olla esimerkiksi lehmien metaanipäästöt. Me ei pystytä arvioimaan sen (ostetun) [0:13:56] maitolitran perusteella mitä rehua se lehmä on syönyt ja täten et kuinka paljon se piereskelee. Se on yleensä taklattu jo aika hyvin niillä olemassa olevilla työkaluilla mitä ne on vuosia jo yhteistyössä maatilallisten ja ehkä jonkun edunvalvojan kanssa hinkanneet tai myös kilpailijoiden kanssa hinkanneet yhteen, niin turha meidän on mennä siihen puuttumaan. Me hoidetaan tällä hetkellä sitä mikä jää tän ulkopuolelle. Toimialasta riippuen meidän osuus siitä raportoinnista vaihtelee 60 ja 90 % välillä, joskus tosiaan jopa 100 % asti mennään.

SUSANNA HONKA: Eli osaan siitä tulee teiltä ratkaisua sitten?

NIKO KYTÖ: Joo.

SUSANNA HONKA: Tai riippuen toimialasta, jopa kokonaan.

NIKO KYTÖ: Jopa kokonaan voi tulla, joo. Me ollaan palveluyhteiskunta, niin enemmän on semmosta, että me hoidetaan koko potti.

SUSANNA HONKA: Mites sitten, kun aatellaan et EU:han on tällä hetkellä päivittämässä, regulaatiosta on vasta luonnoksia, mutta jos siihen tulee muutoksia plus tulevina vuosina muutoksia, niin mites tää tekoäly päivittyy?

NIKO KYTÖ: Me kehitetään koko ajan markkinoiden tarpeisiin tätä ratkaisua, että jos sä et pysty täyttämään tällä raportointivaatimuksia, niin sitten sä et tällä tee mitään. Sehän on totta kai sitten meidän päässä se vastuu, että me pystytään tarjoamaan asiakkaille ratkaisu, jolla he pystyvät täyttämään ne raportointivaatimukset, sekä ulkoisiin että sisäisiin sidosryhmiin.

Palveluhan skaalautuu ja tuotekehitys on kokonaan meidän omissa näpeissä. Eli suurin osa niistä komponeista mitä me ollaan tähän tuotu on meidän omaa käsialaamme ja omistetaan siihen immateriaalioikeudet, jolloin kukaan muu ei sitä sanele, että miltä tän tuotteen pitää näyttää tai miten sen pitää käyttäytyä.

SUSANNA HONKA: Eli tiiviisti seuraatte näitä muutoksia ja asiantuntijoita tämän regulaationkin tiimoilta?

NIKO KYTÖ: Ehdottomasti, mä tänäänkin opin uusia asioita, kun sun kanssa juttelen.

SUSANNA HONKA: No niin, koko ajan. Jos yritys haluais ottaa tällaisen hiililaskentatekoälyn käyttöönsä, niin mitä se vaatii? Tarvitaanko sellaista historiadataa, ilmeisesti ostolaskudataa ja kuinka paljon? Toisaalta, tarvitaanks kovasti näitä yrityksen henkilöresursseja sitten, sidotaan tähän hommaan, et saadaan laskenta pystytettyä?

NIKO KYTÖ: Me tarvitaan oikeastaan vaan historian kaikki ostolaskut ja tilien tiedot ja ymmärrys asiakkaan omasta toimintaympäristöstä ja hankintakategorioista ja niistä kertoimista mitä tässä halutaan hyödyntää. Me laitetaan useimmiten pilotin kautta pystyyn eli pistetään baseline vaikka 2 vuoden taakse tai pidemmältäkin aikaväliltä. Eli joillekin asiakkaille on sovittu, että raportoidaan vuodesta 2018 eteenpäin. Meillehän se on vaan tosi mielekästä, jos me saadaan iso potti dataa kerralla sisään, koska tokihan se tekoäly siitä oppii enemmän.

Pilotointi itsessään on kevyttä, että se ei sido asiakasta kuin muutamaksi päiväksi ehkä. Katotaan vähän niitä kategorisointeja, millä tavalla halutaan tiettyjä asioita ehkä raportoida. Mut se tekoäly kouluttautuu itsenäisesti eli se myllää sitä tietoa siellä moneen otteeseen ja me halutaan antaa asiakkaalle avaimet käteen-tyyppinen ratkaisu. Se mitä asiakas saa tässä on sitten Data Studion kautta toteutettu analytiikkanäkymä. Eli tarjotaan dashboard-näkymät, millä he pystyy sitten seuraamaan hiilijalanjäljen kehittymistä ja missä päin maailmaa se on syntynyt, kategoriakohtaisesti, yrityskohtaisesti, toimittajakohtaisesti ja siis per euro ja kaikki muut mitä nyt sitten ikinä vastuullisuudessa haluaa nähdä, mutta myös mitä se liiketoiminta haluaa nähdä. Eli me otetaan aina huomioon se bisneksen tarve tässä.

SUSANNA HONKA: Okei, eli tavallaan sä pystyt ehkä aika reaaliaikaisestikin seuraamaan sun hiilijalanjälkeä siellä?

NIKO KYTÖ: Joo, ehdottomasti. Sitten kun mennään tuotantoon, niin niitä laskuja alkaa tulee sisään ja me katotaan sitä laskun dataa, mitä sä oot ostanut, keneltä ja mistäpäin maailmaa ja sitten lasketaan sille hiilijalanjälki ja se raportoidaan reaaliajassa sen analytiikkanäkymän kautta. Me käytetään eri kertoimia vähän riippuen asiakkaasta. Joskus me käytetään asiakkaan omia tietolähteitä eli saattaa olla omat kertoimet, vaikka toimittajatasolla. Defaultina meillä on siis oletusarvoisesti tällä hetkellä käytössä EU:n Exiobase 3. Sieltä me saadaan tiedot. Jos asiakkaalla on parempaa tietoa, niin me käytetään sitten sitä tietoa, mutta ihan yhteistyössä asiakkaan kanssa me aina rakennetaan. Se pohja on sama kaikille, mut sitä ryyditetään asiakkaan omalla datalla tai tiedoilla.

SUSANNA HONKA: Itse asiassa kuulostaa vähän siltä, että yleensäkin nää tekoälytyökalut ovat vähän demokratisoitumassa eli ratkaisut ovat yhä pienempien yritysten saavutettavissa ja ehkä yhä edullisempiakin?

NIKO KYTÖ: On, ja kun me pystytään tekemään näitä siten, että esimerkiksi opiskelijat pystyy auttamaan asiakkaita näiden käyttöönotossa hyvinkin laajasti. Se ei vaadi siltä tekijältä muuta kuin vähän analyyttista otetta ja ymmärrystä näistä raportointivaatimuksissa, että sä pystyt tekemään sitä ton tekoälymoottorin avulla.

SUSANNA HONKA: Eli yritykset vähän tunnistaa siellä omissa liiketoiminnoissaan ja prosesseissaan tekoälyille ja koneoppimisille parhaimpia käyttötapauksia, ehkä kuulevat hyviä tarinoita myöskin tästä meidän podcastista. Ja sitten pitäis löytää siihen sopiva teknologiatarjoaja, niin jos sä mietit että mitä pienen yrityksen pitäis huomioida toimittajaa valitessaan ja tuleeks matkan varrella yllättäviä kustannuksia, joita pitäis yrittää miettiä vähän etukäteen, et mitä tää vaatii?

NIKO KYTÖ: Meidän filosofia on koko ajan ollut se, että asiakkaan pitää saada siitä investoinnista hyötyä ja sen pitää olla mitattavissa ja käyttöönottokustannukset eivät saa karata liikaa. Perinteisesti kun ollaan tehty vastuullisuusraportointia, niin se on ollut tosi pitkälti käsipeliä. Me ollaan saatu tää standardoitua niin, että sä pystyt tarjoamaan samaa ratkaisua kaikille asiakkaille, oli ne isoja tai pieniä. Missään nimessä ei pidä koskaan lähteä semmoseen hankkeeseen mukaan, missä ei kaikkia kiviä oo käännetty. Pienellä yrityksellä ei varsinkaan oo varaa semmoseen. Jos se projekti menee pieleen, niin investointitappiot on tosi vaikea niellä, jos sä oot pieni yritys. Isommat yritykset pystyy ne nielemään ilman, että kukaan saa siitä kenkää, mutta pienemmillä firmoilla se on vähän vaikeampaa. Tän vuoksi me halutaan heitä palvella tämmösellä standardoidulla ratkaisulla.

SUSANNA HONKA: Se helpottaa. Mutta hei, kiitoksia, Niko, kun tulit tänne meille mukaan keskustelemaan taas tekoälyratkaisuista.

NIKO KYTÖ: Kiitoksia paljon. Mä haluaisin tähän loppuun sanoa, että me tarvitaan meillä ja muuallakin tulevaisuudessa lisää vastuullisuusasiantuntijoita ja siihen liittyvää raportointiosaamista. Suosittelen kaikkia kuulijoita, jotka on kiinnostuneita tästä aiheesta tutkimaan esimerkiksi meidän tarjoamia työpaikkoja tällä saralla. Me ihan mielellään keskustellaan semmosten ihmisten kanssa, joilla on hyvä meininki ja analyyttinen ote ja vähän ymmärrystäkin tästä hommasta.

SUSANNA HONKA: Joo, tosiaankin ilmeisesti yrityksissä tulee olee aika isokin tarve näille asiantuntijoille ja jatkossa muun muassa tän EU-regulaation myötä. Me Haaga-Heliassakin olemme sitoutuneet tähän vastuullisen liiketoiminnan huomioimiseen tulevissa opetussuunnitelmissa. Ehkä näitä nuoria sitten myöhemmin tulee, joilla on tätä osaamista yhä enemmän. Elikkä pyritään sitten liiketalouden lainalaisuuksia tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti tän vastuullisuuden näkökulmasta ja ei unohdeta tätä raportointiakaan.

NIKO KYTÖ: Ei, ja mä toivon, että tää johtaa semmoseen, että pienemmillä yrityksillä, jos ne ei sitä osaamista ite voi sinne ottaa, niin sitten esimerkiksi täältä valmistuneet opiskelijat konsultoimaan sinne. Tärkeintä on se, että nää pystyy selittämään niin, että liikejohto ymmärtää mistä on kysymys. Siinä me halutaan olla apuna, mutta ei me tulla sitä yksin tekemään. Siihen tarvitaan kyllä ihan uuden tyyppistä osaamista ja sitä me saadaan koko ajan työmarkkinoille lisää.

SUSANNA HONKA: Hyvä. Näihin sanoihin on hyvä päättää. Kiitos, Niko.

NIKO KYTÖ: Kiitos.