M: Olen Marketta Keisu ja opetan ruotsin kieltä Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.

A: Olen Arja Aktan-Helminen ja opetan myös ruotsin kieltä Haaga-Heliassa.

M: Osallistuimme vastikään 3 Amkin järjestämään Oppimisen muotoilu –koulutukseen. Tässä koulutuksessa käsiteltiin oppimisen muotoilua ja muun muassa pedagogista käsikirjoittamista. Koulutuksen tavoitteena oli tukea opettajaa oppijalähtöisen opintojakson ja oppimisprosessin suunnittelussa.

A: Koulutuksen aikana ja jälkeen meillä heräsi ajatuksia, kuinka me voisimme entistä paremmin huomioida opiskelijanäkökulmaa näillä opintojaksoilla, joita opetamme Haaga-Heliassa ja kuinka voisimme vielä enemmän harjoittaa oppijalähtöistä pedagogiikkaa. Koulutuksessa käsiteltiin useita eri aiheita, ja päätimme valita tähän podcastiin ne asiat, jotka herättivät meissä eniten ajatuksia.

M: Arja, mitä sinulla tulee ensimmäiseksi mieleen, kun ajattelet oppijalähtöisyyttä Moodlen oppimisympäristössä?

A: Opiskelijalla on yleensä meneillään monia opintojaksoja. Minun opintojakso on vain yksi monista opintojaksoista, joilla opiskelija opiskelee meillä Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Voi olla niin, ettei tämä minun opintojaksoni kuulu juuri niihin, joita opiskelija priorisoi. Ja jos käy niin, että opiskelija ei priorisoi opintojaksoa, on hänen panostamisensa tehtävien tekemiseen usein myös vähäisempää. Opettajana voin auttaa opiskelijaa tässä kohdassa muun muassa madaltamalla opiskelijan kynnystä aloittaa tehtävän tekeminen. Voin esimerkiksi tarkentaa ohjeistusta Moodlessa: kirjoitan “Hyödynnä materiaalia kohdista 3 ja 4.”, enkä kirjoita ylimalkaisemmin “Hyödynnä materiaalia”. Ja tällaisia muutoksia olenkin tehnyt jo Moodleen, ja opiskelijapalaute on ollut hyvää.

M: Tuo on hyvä ohje! Se onkin helppo toteuttaa ja mukava kuulla, että opiskelijat ovat kokeneet tarkennetun ohjeistuksen hyödylliseksi. Moodlessa opettajan kannattaa muutenkin miettiä sanavalinnat tarkkaan, että viestintä on selkeää ja yksiselitteistä. Pitkiä virkkeitä voi usein lyhentää ja tarpeettomia sanoja poistaa. Tosin haasteena voi olla, että kirjoittaja on “sokea” omalle tekstille. Oman tekstin ja kirjoitettujen ohjeiden “putsaaminen tai karsiminen” voi olla yllättävän haasteellista. Näissä tilanteissa kannattaa apua pyytää vaikka kollegalta, joka voi toimia koekaniina tekstin selkeyden arvioinnissa.

A: Hei, tuo on hyvä idea! Oppijalähtöistä on myös se, että opintojakson keskeiset asiat, kuten aikataulu, on näkyvästi esillä, eikä klikkausten takana. Väritehosteita olen myös käyttänyt. Jos esimerkiksi opintojaksolla on palautettavana seitsemän oppimistehtävää, näiden oppimistehtävien otsikot voi värittää samalla värillä. Erilaista visualisointia voi myös hyödyntää. Esimerkiksi kuvan tai kaavion avulla jotkut opiskelijat hahmottavat asian paremmin kuin pelkän tekstin avulla.

M: Tästä tulee mieleen, että kun alusta alkaen suunnittelee oppijalähtöistä viestintää, se lopulta säästää myös opettajan aikaa. Kun ohjeistus on selkeää, opiskelijan ei tarvitse lähestyä opettajaa tarkentavilla kysymyksillä.

A: Totta. Opettajan kannattaa siis käyttää paljon aikaa oppimisympäristön valmistelemiseen ja muotoiluun.

M: Haluaisin tässä keskustelussamme nostaa esille myös materiaalin ja tehtävien paljouden opintojaksoilla. Onko se paljous loppujen lopuksi oppijalähtöistä?

A: Hyvä huomio! Materiaalia ja tehtäviä on paljon. Ammattikorkeakoulun opintojaksot ovat laajuudeltaan usein 5 opintopistettä. Jos tarkkoja ollaan, viiden opintopisteen suorittaminen vastaa 135 tuntia opiskelijan työtä. Lisäksi perinteinen luokkahuoneopetus on vähentynyt, ja itsenäisen opiskelun määrä on lisääntynyt.

M: Mietin, onko paljous kuitenkaan hyvä asia. Tästä tulee mieleen niin sanottu läpikäymisen pedagogiikka ja sen haasteet oppijalähtöisyydessä. Käsite läpikäymisen pedagogiikka oli esillä muun muassa tässä Oppimisen muotoilu –koulutuksessa. Tällä pedagogiikalla tarkoitetaan, että materiaalia ja tehtäviä on määrällisesti paljon: että opettaja käy nopeasti läpi asiat tai pyytää opiskelijoita itsenäisesti lukemaan. Opiskelija ikään kuin vain suorittaa tehtäviä. Asioihin ei pysähdytä. Asioita ei sisäistetä eikä oppimista tapahdu. Myös kiireen tuntua voi tulla. Oikeastihan oppiminen vaatii syvällistä pohtimista. Syvällinen oppiminen vie aikaa.

A: Mikä sitten edistäisi syvällistä oppimista opintojaksolla?

M: Oppiminen vaatii pysähtymistä. Mitä jos tehtäviä olisi opintojaksolla määrällisesti vähemmän, ja yhden tehtävän parissa vietettäisiin enemmän aikaa? Esimerkiksi kielen opintojaksolla ei tarvitsisi opiskella uutta tekstiä toisen perään, vaan yhden tekstin parissa voisi puuhastella pitkään. Otan esimerkiksi tekstin käsittelyn: Alussa tekstiä voi käsitellä sanasto- ja fraasitasolla. Pelillistäminenkin sopii tähän alkuun. Myöhemmin samaa tekstiä käsitellään laajemmin. Käsitellään sisältöä, rakenteita tai vaikka aiheesta tai materiaalista esiin nousevia kulttuuripiirteitä. Ensin tästä tekstistä varmistetaan ymmärtäminen ja asioiden muistaminen, ja myöhemmin sovelletaan opittua. Koko ajan harjoitellaan sekä puhumista että kirjoittamista. Eli pohditaan, työstetään, sisäistetään ja kokeillaan. Kun tehtäviä, esimerkiksi näitä tekstejä, on määrällisesti vähemmän, voidaan edetä hitaammin, ja oppiminen on parempaa. Tämä on mielestäni oppijalähtöistä pedagogiikkaa.

A: Hyviä ajatuksia. On siis hyvä kiinnittää huomioita siihen, että opiskeltavaa olisi vähemmän ja syvällisemmin, ei enemmän ja pinnallisemmin.

M: Juuri näin. Että tehtävien määrällinen suorittaminen ei välttämättä edistä oppimista. Olen vähentänyt tehtävien määrää ja kiinnittänyt huomiota siihen, että materiaalia käydään hitaammin ja keskittyen läpi.

A: Sanoit tuossa hetki sitten, että opettajan olisi opintojaksolla tekstin käsittelyssä hyvä ensin varmistaa, että opiskelija ymmärtää ja muistaa, ja vasta sen jälkeen vaaditaan opitun asian soveltamista. Tästä tulee mieleen Bloomin taksonomia, jota nyt sovellamme tietoisemmin opintojaksoillamme. Tämä Bloomin taksonomia tuli meillä vastaan myös Oppimisen muotoilu –koulutuksessa.

M: Niin tuli. On varmaan hyvä kerrata lyhyesti, mitä tämä Bloomin taksonomia tarkoittaa.

A: Joo. Bloomin taksonomia jaottelee ajattelun eri tasoja. Jaottelun on esittänyt alun perin vuonna 1956 yhdysvaltalainen Benjamin Bloom. Bloomin taksonomiassa ajattelu ja osaaminen jaetaan kuuteen tasoon: Ensimmäinen on muistamisen taso ja toinen ymmärtämisen taso. Ensimmäisellä tasolla siis ainoastaan muistetaan, mutta asiaa ei vielä ymmärretä. Toisella tasolla asia myös ymmärretään. Kolmannella tasolla sovelletaan ja neljännellä analysoidaan. Soveltamisen tasolla opittua asiaa osataan soveltaa ja neljännellä analysoida. Viidennellä ja kuudennella tasolla arvioidaan ja luodaan.

M: Bloomin taksonomiaa on tärkeää soveltaa kielen opintojaksolla, mutta yhtä lailla esimerkiksi matematiikassa. Perustaidot eli muistaminen ja ymmärtäminen tulee olla hallussa, ennen kuin on mahdollista päästä uudelle tasolle.

A: Esimerkiksi kielten opintojaksoilla on tietty lähtötaso, joka opiskelijalla tulisi olla opintojakson aloittaessaan. Opintojaksolla on myös tietty tavoitetaso, joka opiskelijalla tulisi olla opintojakson päätyttyä. Tässä on kuitenkin ongelma esimerkiksi opettamassamme ruotsin kielessä, koska monen opiskelijan lähtötaso ei ole riittävän korkea. Silloin ei auta, vaikka opintojakso olisi laadittu pedagogiikan käsikirjan laatukriteereiden mukaan.

M: Ei siis auta, vaikka kaikki muu olisi opintojaksolla laadukasta. Jos opiskelijan lähtötaso on matala, osaamistavoitteita on vaikea saavuttaa.

A: Juuri näin. Palaan tässä aiemmin mainittuun Bloomin taksonomiaan. Ammattikorkeakoulutasoisilla opintojaksoilla tehtävänannot edellyttävät usein soveltamisen ja analysoimisen tasoa. Opiskelijan tulisi jo ennen opintojaksoa hallita muistamisen ja ymmärtämisen taso. Näin ei kuitenkaan läheskään aina ole. Opiskelijan todellinen lähtötaso, todelliset pohjatiedot, on keskeinen opintojakson suunnittelussa huomioitava asia.

M: Miten tätä haastetta voisi sitten lähestyä?

A: Oppiminen on kehämäisesti syvenevä prosessi. Ensin tulee muistaa ja ymmärtää. Vasta sen jälkeen onnistuu soveltaminen. Opintojaksolla on siis hyvä olla mukana myös kertaavia, lähtötasoa helpompia asioita. Aiemmin opitun kertaus on hyvä olla kaikessa tekemisessä mukana koko opintojakson ajan. Jos perusasiat, eli muistaminen ja ymmärtäminen, eivät ole hallussa, uudelle tasolle pääseminen on lähes mahdotonta. Jotta opiskelija pystyy esimerkiksi kielissä viestimään ja keskustelemaan omaan työhön ja alaan liittyvistä aiheista, tuottamaan ja laatimaan dokumentteja sekä soveltamaan kulttuuriosaamista, muistamisen ja ymmärtämisen tasojen pitäisi olla lähes automatisoituneita. Muistamista ja ymmärtämistä on tärkeää tukea kaikessa tekemisessä koko opintojakson ajan.

M: Hyviä ajatuksia. Olen samaa mieltä. Olisiko sulla vielä antaa jotain käytännön vinkkiä tähän?

A: No, jos opettaja tietää, että opiskelijan osaaminen ja ennakkotiedot ovat huonot, opettajan ei tietenkään pidä madaltaa vaatimustasoa. Se on tärkeä asia. Sen sijaan olen nyt laittanut Moodleen esille kertausta tukevaa itsenäistä materiaalia, sellaista materiaalia, jota opiskelija voi opiskella myös yksin, esimerkiksi tuettua, selkokielistä videomateriaalia. Myös opintojakson aikana voi koko ryhmän kanssa ottaa esille ja kerrata näitä alemman vaatimustason tehtäviä. Ja näiden tehtävien yhteydessä vinkata koko opiskelijaryhmälle, että Moodlessa on tarjolla myös selkokielistä videomateriaalia. Opettaja voi kertoa mahdollisimman tarkasti, mistä löytyy kertausapua. Ei niin, että viittaa tiettyyn välilehteen, vaan niin, että viittaa tietyllä välilehdellä olevaan videoon ja videolla tiettyyn minuuttilukemaan. Juuri, mitä alussa kerroin: opettaja voi tarkalla ohjeistuksella madaltaa opiskelijan kynnystä tarttumaan tehtävään.

M: Tämä on hyvä vinkki. Ja kun kyseessä on opettajalle tuttu materiaali, hän voi aika pienellä vaivalla tehdä ohjeistuksesta erityisen selkeän. Tietysti selkokielisen videomateriaalin laatiminen vie aikaa. Sitä voisi tehdä vähitellen ja paloissa, myös yhteistyössä muiden opettajien kanssa.

A: Kyllä, ehdottomasti. Voisimme nyt lopuksi tiivistää,mistä me olemme tässä podcastissa keskustelleet. Ensin me keskustelimme selkeyden merkityksestä Moodlen oppimisympäristöä suunniteltaessa.

M: Toiseksi puhuimme materiaalin ja tehtävien paljoudesta opintojaksolla ja siitä, että joskus vähäisempi määrä voi syventää oppimista. Jos opintojaksolla on paljon materiaalia, oppiminen voi jäädä puolitiehen.

A: Kolmanneksi puhuimme, kuinka olennaista perusasioiden muistaminen ja ymmärtäminen on. Jotta opiskelija voi suoriutua ammattikorkeakoulutasoisista tehtävistä, jotka edellyttävät esimerkiksi soveltamista, hänellä tulee olla hallussa Bloomin kategorian alimmat tasot eli muistaminen ja ymmärtäminen. Opettaja voi auttaa ja tuoda opintojaksolle mukaan kertaavia alkeistason asioita.

M: Kiitos sulle tästä keskustelusta. On ollut mukavaa ja hyödyllistä pohtia näitä asioita. Toivottavasti myös te kuulijat olette saaneet uusia näkökulmia tästä keskustelusta.

A: Kiitos sinullekin. Ja kiitos myös kuulijoille.