Haastattelija 1 [00:00:03]: Tervetuloa Haaga-Helian uratiimin Paras minä -podcastiin. Olen Timo Lampikoski Haaga-Helian uratiimistä. Autan opiskelijoita avaamaan ovia työelämään, eli tarjoan heille uraohjausta eri tavoin. Kanssani studiossa on tänään Haaga-Helian opintopsykologit Anna Pakkanen ja Anna Takkunen. Mitä kuuluu?

Puhuja 1 [00:00:23]: Hyvää, kiitos. Oikein kesäisissä tunnelmissa ollaan täällä äänityshetkellä.

Puhuja 2 [00:00:29]: Joo, oikein hyvää. Kiitos kysymästä.

Haastattelija 1 [00:00:30]: Joo. Hienoa tehdä taas podcast teidän kanssa. Ennen kuin mennään tämän päivän teemaan, niin kerrotteko hiukan työstänne?

Puhuja 1 [00:00:39]: Joo. Meidän työ täällä Haaga-Heliassa on ennaltaehkäisevää matalan kynnyksen palvelua opiskelijoille. Meihin voi olla yhteydessä ihan mistä vaan omaan hyvinvointiin ja opiskelukykyyn liittyvästä asiasta.

Puhuja 2 [00:00:52]: Joo. Ja opintopsykologiin ollaan yleensä yhteydessä siinä vaiheessa, kun halutaan jäsennellä omaa elämää, tai jotain tiettyä asiaa esimerkiksi.

Haastattelija 1 [00:01:02]: Tänään me keskustellaan motivaatiosta ja erityisesti opiskelumotivaatiosta.

Puhuja 2 [00:01:09]: Motivaatiosta puhutaan paljon ja moni tunnistaakin sen tilanteen, kun asiat tökkii sen takia, että ei ole motivaatiota.

Haastattelija 1 [00:01:16]: Tänään puhutaan siitä, mitä motivaatio oikeastaan tarkoittaa. Mikä sitä edistää ja mikä sitä estää, sekä miten siihen voi itse vaikuttaa? Tämähän on tosi laaja aihe, mutta otetaan siitä pieni siivu. Keskustellaan aluksi motivaatiosta. Pureudutaan sen jälkeen motivaatioon opiskelussa. Aloitetaan tästä peruskäsitteestä – mitä on motivaatio?

Puhuja 1 [00:01:42]: Joo. Motivaatio on sellainen voima oikeastaan, joka ohjaa meidän toimintaamme. Ihan pohjimmiltaan kaikki ihmisen toiminta perustuu motivaatioon ja motiiveihin tehdä asioita. Esimerkiksi nälän tunne synnyttää motivaation hakea ruokaa ja väsymys taas motivoi meitä lepäämään. Motivaatio on yhdistelmä eri motiiveja. Aivojen näkökulmasta motivaatio taas liittyy dopamiinin määrään aivoissa, eli silloin kun me ollaan motivoituneita, niin dopamiinia on paljon. Meidän aivot on rakentunut niin, että siellä on semmoinen ikään kuin palkitsemisjärjestelmä. Kun mennään kohti jotain innostavaa, niin silloin sitä dopamiinia erittyy ja olo on motivoitunut.

Haastattelija 1 [00:02:27]: Usein puhutaan sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta. Mitä nämä sitten tarkoittavat?

Puhuja 2 [00:02:33]: Tämä onkin semmoinen jaottelu, jonka moni on kuullutkin. Sisäinen motivaatio on sitä, että kun tekeminen itsessään on innostavaa, että on itse kiinnostunut ja haluaa esimerkiksi oppia. Usein esimerkiksi vaikka joku harrastus, jota tekee ihan vain sen takia, että nauttii siitä, eikä hyötyjen takia. Sitten taas toisessa ääripäässä on ulkoinen motivaattori, kuten esimerkiksi rangaistukset ja palkkiot. Monia asioitahan tehdään vain, jotta vältetään ikäviä seurauksia, tai rangaistuksia. Opiskelijan näkökulmasta esimerkiksi opintopisteiden kerääminen Kelaa varten voi olla sellainen. Mutta silloin sitten samalla vähän tutkintokin edistyy. Palkkiona on tutkinto ja rangaistuksena tukien menettäminen. Tai sitten voi ulkoisena motivaattorina olla esimerkiksi paineet vaikka sukulaisilta. Tuntuu, että on motivaatio välttää häpeää.

Haastattelija 1 [00:03:33]: Eli tässä on tämmöinen perinteinen porkkana-keppi -teoria voimissaan selvästi.

Puhuja 1 [00:03:39]: Joo, niinpä. Sitten sen lisäksi motiivit voivat olla myös jotain näiden väliltä, eli tavallaan sisäisen ja ulkoisen motivaation. Tai sitä voi ajatella sellaisena janana, eikä niinkään mustavalkoisesti joko-tai. Esimerkiksi voi olla niin, että se päämäärä tai tavoite on itselle tärkeä, vaikka se tekeminen itsessään ei olisi sisäisesti motivoitunutta. Esimerkiksi usein opiskelussa voi olla tämä tilanne, että ei välttämättä ole johonkin kurssiin semmoista kauheaa palo, että tämä on tosi kiinnostavaa, mutta tulevaisuudessa toivoo vaikka semmoista itselleen mielekästä työtä, jonka se tutkinto ehkä mahdollistaa. On ihan ymmärrettävää, ettei ole aina superinspiroitunut yksittäisestä kurssista, tai tehtävästä. Sitten jos ollaan ulkoisen motivaation päässä, niin yksi askel sisäisen motivaation suuntaan on itse itselle annetut rangaistukset ja palkkiot. Esimerkiksi voi vaikka palkita itseänsä päivän päätteeksi opiskeluhommista viemällä itsensä vaikka ravintolaan syömään, tai jotain. Tällä tavalla me voidaan itsellekin asettaa palkkioita tai rangaistuksia, jotka luovat motivaatiota.

Puhuja 2 [00:04:49]: Kyllä. Niin kuin sanoitkin, että motivaatio koostuu useista motiveistä. Usein voikin olla samaan aikaan sisäisiä ja ulkoisia. Esimerkiksi vaikka, että opiskeltava aihe kiinnostaa, mutta sitten myös ryhmätyöhön liittyvä sosiaalinen paine motivoi toimimaan.

Haastattelija 1 [00:05:07]: Hyvä. Mikä motivaatioon vaikuttaa?

Puhuja 1 [00:05:10]: Motivaatioon vaikuttaa kyllä tosi moni asia, mutta tutkimusten mukaan ainakin neljä tämmöistä keskeistä asiaa on. Ekana tällainen kokemus minäpystyvyydestä, eli uskomus siihen, että pystynkö minä tähän asiaan. Esimerkiksi koenko että mun taidot ja voimavarat riittävät esseen kirjoittamiseen, niin vaikuttaa tosi paljon siihen, että onko meillä motivaatiota vai ei. Sitten toiseksi tärkeintä motivaation kannalta on selkeys, eli tiedetään mitä ollaan tekemässä. Meidän on tosi vaikea motivoitua, jos me ei yhtään tiedetä, että mitä tässä tehtävässä kuuluu tehdä, tai mistä pitäisi aloittaa. Sitten kolmanneksi tärkeintä on myös se, että se asia mitä me koitetaan tehdä, liittyisi jotenkin johonkin itselle tärkeään. Esimerkiksi se, että jonkun kurssitehtävien suorittaminen on askel kohti sitä tutkintoa. Ja tärkeää on just se, että ne tavoitteet olisivat omia, eivätkä jonkun toisen asettamia. Sen lisäksi tutkimusten mukaan se, että me ollaan myönteisessä vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja saadaan palautetta edistymisestä, niin vaikuttaa myöskin paljon motivaatioon.

Puhuja 2 [00:06:23]: Ja motivaatioon liittyy myös flow-tila, joka on sisäinen tila, missä ihminen on oikein uppoutunut siihen tekemiseen. Ja sisäinen sen motivaation ideaali-olotila. Sitä joskus ajatellaan ehkä, että vaan jotkut ihmiset ovat siunattuja tällaisella, että he pääsevät tällaiseen tilaan. Mutta sielläkin taustalla kuitenkin on se, että se tehtävä tai haaste on sopivan tasoinen sille ihmiselle, ja sitten on selkeä käsitys siitä mitä milloinkin täytyy tehdä. Ja olosuhteet ovat sopivat. Ja näihin tausta-asioihin voi itse vaikuttaa paljonkin. Ja sitten se flow-tilakin on meille kaikille mahdollinen sitä kautta. Harrastuksen parissahan semmoiseen helpommin pääsee myös.

Haastattelija 1 [00:07:08]: Tai varmasti muillakin elämänalueilla, vapaaehtoistyössä ja luottamustehtävissä. Ja varmaan ylipäänsä eri elämän areenoilla.

Puhuja 2 [00:07:18]: Joo. Motivaatiota voi syntyä eri tavoin. Esimerkiksi sillä tavalla, että onko se nopea palkkio, vai sitten pitkällisemmästä työskentelystä tuleva palkitseva tunne. Some ja pelit tuottavat tällaista nopeaa motivaatiota. Siihenhän perustuukin se niiden innostavuus ja koukuttavuus. Some tuottaa tunteita yhteenkuuluvuudesta, hyväksytyksi tulemisesta, ja motivoi meitä sen takia. Sitten taas pitkäjänteisempi työskentely vaikka opiskelun, kirjan tai jonkun harrastuksen parissa on sellaista pitkäaikaisempaa. Siinä motivaatio tavallaan syntyy hitaammin.

Haastattelija 1 [00:08:02]: Joo, se on varmasti just näin. Toisaalta mä oon lukenut tutkimuksista, joissa on tuotu esille, että mitä enemmän nuori käyttää somea, niin se saattaakin lisätä hänen yksinäisyyden tunnettaan. Paradoksaalista kyllä.

Puhuja 1 [00:08:19]: Se on ihan totta. Se on vähän ristiriitainen. Siellä saadaan niitä viestejä yhteenkuuluvuudesta tykkäysten ja muiden kautta, mutta pitkällä tähtäimellä se ei olekaan sellaista, mikä aidosti toisi hyvää fiilistä. Sitten ehkä semmoisen lisäisin, että motivaatio on tunne. Ihan kuin mitään muutakaan tunnetta, niin me ei voida vain päättää tai pakottaa sitä, että nyt olen motivoitunut. Mutta me voidaan luoda olosuhteet tai mahdollisuudet sille, että se motivaatio pääsee syntymään. Helposti tulee tehtyä se virhe, että jää odottelemaan hyvää motivaatiota tai inspiraatiota, jotta saa jonkun asian tehtyä. Mutta usein motivaatio kuitenkin syntyy vasta tekemällä. Esimerkkinä vaikkapa se, että aina ei huvittaisi lähteä treeneihin tai johonkin harrastukseen, mutta sitten kun siellä on ja tekee, niin tuleekin innostunut ja motivoitunut olo. Eli voidaan tarvita vähän semmoista sitoutumista tai tahdonvoimaa aluksi, että päästään sen aloittamisen kynnyksen yli, jotta motivaatio pääsee syntymään.

Haastattelija 1 [00:09:27]: Joo. Parker Robinson onkin sanonut, että motivaatio on sitä, että unelmien ylle vedetään työhaalarit. Mitkä asiat ovat motivaation esteenä?

Puhuja 2 [00:09:41]: Aiemmin tässä mainittiinkin tuo minäpystyvyys, eli uskomus siihen pystynkö minä tähän. Motivaatiota kyllä estää tehokkaasti, jos on valmiiksi jo ajatus, että en tule tässä onnistumaan, ja ei minusta ole tähän. Siihen voi liittyä epäonnistumisen pelkoa. Ihmisten asenteita onnistumista ja oppimista kohtaan on tutkittu paljon. On havaittu, että oppimiseen vaikuttaa paljon se, että onko ihmisellä kiinteä vai kasvun asenne. Kiinteä asenne tarkoittaa sitä, että ajatellaan, että ihmisen onnistuminen ja epäonnistuminen on kiinni hänen omista pysyvistä ominaisuuksistaan. Kasvun asenne taas tarkoittaa sellaista suhtautumista, että ihmisen onnistuminen tai epäonnistuminen on kiinni ihmisen omasta ponnistelusta.

Haastattelija 1 [00:10:29]: Miten kasvuasenne ja kiinteä asenne vaikuttaa opiskeluun?

Puhuja 2 [00:10:34]: Kiinteästä asenteesta voisi esimerkkinä olla vaikkapa, että ihminen onnistuu matiematiikan kokeessa, koska hän on luonnostaan lahjakas. Kasvun asenne voisi olla sellainen, että ihminen onnistuu matikan kokeessa, koska hän on opiskellut ja harjoitellut. Jokainen meistä voi pohtia, että kumpaa asennetta itsessään on opiskeluun liittyen. Varmasti meissä jokaisessa on molempaa asennetta ja se voi vaihdella aiheesta riippuen. Kasvun asenne lisää tietysti motivaatiota, koska ajatellaan että on omissa käsissä se mahdollisuus vaikuttaa siihen.

Haastattelija 1 [00:11:11]: Hyvä. Mitä muita motivaation esteitä opiskeluun liittyen on?

Puhuja 1 [00:11:16]: Tunteet vaikuttavat merkittävästi motivaatioon. Esimerkiksi häpeän tunne voi olla sellainen, että koetaan häpeää, kun ei saada asioita aikaiseksi. Mutta häpeä taas on sellainen tunne, että se helposti lamaannuttaa ja vie motivaatiota. Silloin meidän on entistä vaikeampi ryhtyä vaikka opiskelemaan. Psykologi Simo Ahonen on kirjoittanut opinnäytötyöhön liittyvästä emotionaalisesta jumista. Se tarkoittaa sitä, että oppari ei etene nimenomaan siksi, että ne vaikeat tunteet tulevat tekemisen tielle. Tämä on aika yleinenkin ilmiö, että ne haastavat tunteet tulevat sen motivaation eteen. Toisaalta joissain tilanteissa vaikkapa sosiaalisella häpeällä voi olla myös hyviä puolia. Ryhmätyöt edistyvät, kun ei kehtaa olla se, joka ei ole tehnyt omaa osansa, jolloin siitä tulee vähän sellainen ulkoinen motivaattori. Mutta joskus siitä voi olla hyötyäkin.

Puhuja 2 [00:12:11]: Joo. Sitten tulee mieleen näistä esteistä myös tämä oma vireystila, tai työskentelyvire, tai oikeimmin kokonaisvointi. Joskus motivaation putteen taustalla voi olla jotain muuta. Esimerkiksi jos on paljon kuormitusta elämässä ja jaksaminen on koetuksella, niin silloin on ehkä aika vaikea motivoitua esimerkiksi kouluhommiin. Tai jos vaikkapa on ihmissuhteessa riitaa, paljon työvuoroja ja unet jääneet lyhyeksi, niin silloin mieli ja keho ovat väsyneitä ja opiskelu harvoin motivoi silloin. Mutta taukojen merkitys on tosi tärkeä. Jos vaikka tietää olevansa vähän kuormittunut, niin silti taukoja pitämällä voi jeesata itseään vähän siinä.

Puhuja 1 [00:12:59]: Sitten tämmöinen neuropsykologian ja psykologian tohtori Heli Isomäki on puhunut dopamiiniövereistä. Eli kuten tuossa puhuttiin, että monet some-sovellukset ja pelit on rakennettu niin, että ne synnyttävät ihmisen aivoissa dopamiinia. Peleissä me saadaan jatkuvaa palautetta siitä, että miten meillä sujuu. Somessa saadaan huomiota, ärsykkeitä. Näiden erilaisten sovellusten runsas käyttö saa aikaa sen, että meidän dopamiinitoleranssimme nousee, eli meillä on koko ajan niin paljon dopamiinia aivoissa, että sitten me ei saada sitä enää tämmöisistä luonnollisista väylistä, eli vaikka jostain harrastuksesta, opiskelusta tai lukemisesta. Tavallaan meidän dopamiinimme on jo niin korkealla, että ne tavalliset asiat eivät enää riitä täyttämään sitä tasoa, jolloin meidän on vaikeampi motivoitua.

Haastattelija 1 [00:13:50]: Sitten näitä sovelluksia ja somea on käytettävä lisää ja lisää ja katsottava aina uusia videoita. Some-alustojen algoritmi ruokkii myös sitä, että se mitä olet katsonut aikaisemmin, se tarjoaa sulle lisää ja enemmän ja näin. Okei. Keskustellaan seuraavaksi opiskelumotivaatiosta. Miten opiskelumotivaatiota voi lisätä?

Puhuja 2 [00:14:12]: Me ollaan kaikki tosi erilaisia, niin on vaikea aina antaa selkeitä vastauksia. Yksi tärkeä pointti on omien motiivien tutkiminen, että mitä sisäisiä ja ulkoisia motiiveja itsellä on. Motivaatiota voi lisätä myös se, että muistuttaa itselleen, että miksi opiskelee. Joku yksittäinen kurssi voi olla epäkiinnostava tai hankala, mutta jos vaikka tutkinto kokonaisuudessaan kiinnostaa, niin silloin tietää, että on menossa oikeaan suuntaan. Ja sitten, onko mahdollista tehdä tutkinnostaan kiinnostavamman valitsemalla itselle mieluisia kursseja?

Haastattelija 1 [00:14:49]: Joo, mä itse autan opiskelijoita löytämään työpaikkoja ja suunnittelemaan omaa urapolkuaan. Opiskelumotivaatiota lisää kummasti omien uratavoitteiden selkeyttäminen ja sopivan haastavan harjoittelupaikan löytäminen.

Puhuja 1 [00:15:03]: Niinpä. Joo, se motivoi varmasti, kun on joku päämäärä ja vähän tietää, että miksi opiskelee. Lisäksi me tarvitaan motivoitumiseen selkeyttä, että on käsitys siitä mitä on tekemässä ja mitä pitää tehdä, jotta pääsee sitä isoa tavoitetta kohti. Vaikka sitä työpaikkaa, tai tutkintoa. Usein se iso tavoite on sen verran kaukana, että me tarvitaan sen lisäksi välitavoitteita ja pienempiä askeleita, jotka ovat vähän lähempänä, jotta motivaatio riittää sinne loppuun asti. Sen takia kannattaa asettaa itselleen välitavoitteita, vaikka että mihin pyrin seuraavan kuukauden aikana opiskelussa. Sen lisäksi yksittäisen kurssin tai tehtävänkin tavoitteet kannattaa pilkkoa pienempiin osiin, vaikkapa viikko- tai päivätasolle, jotta tietää mitä on aikomus tehdä tällä viikolla tai tänään, tai jopa seuraavan puolen tunnin aikana. Eli pienet ja selkeät tavoitteet ja askeleet auttavat meitä motivoitumaan.

Haastattelija 1 [00:16:01]: Just näin. Ja korkeakoulumaailma on tietysti kiitollinen siitä, että koostuu periodeista, jolloin on selkeä alku ja loppu. On lukuvuosi ja se on jollain tavalla jaksotettu se opiskelu valmiiksi.

Puhuja 1 [00:16:17]: Niinpä. Nämä vaikuttavat myös meidän kokemukseemme minäpystyvyydestä. Kun niiden tavoitteiden, askeleiden kautta saadaan pieniä onnistumisia, niin vahvistuu se tunne, että kyllä minä pystyn tähän. Saan tehtyä ja saan aikaiseksi. Sitten jos tuntuu, että näiden asioiden kanssa kaipaisi jeesiä, niin Haaga-Helian opintovalmennuksesta saa apua juuri esimerkiksi tähän pilkkomiseen, tai tavoitteiden asettamiseen. Kannattaa pitää mielessä, että yksin ei tarvitse pärjätä, jos opiskelumotivaatio on hukassa.

Puhuja 2 [00:16:51]: Se on totta. Opintovalmennus on tuohon tosi hyvä lisäapu, jos tarvitsee apua. Muutenkin ehkä se sosiaalinen puoli on tärkeässä roolissa. Täytyy muistaa, että onko se sitten opiskeluryhmän tuki, kurssikaverit, tai yhdessä opiskelu ja asioiden jakaminen muiden kanssa, niin se lisää motivaatiota. Ja sitä voi just miettiä, että jos nyt jotenkin opiskelee yksin eikä kurssikavereita ole mistään, että voiko lähipiiristä olla joku muu ihminen, joka kanssa vähän suunnittelee niitä opintoja, tai puhuu niistä opittavista asioista. Esimerkiksi tämmöiset opiskelusessiot ovat hyvä esimerkki siitä, että vaikka yhdessä tehtäisiin opintoja, ja kaikki tekisivät vaikka ihan omia opintojaan itsenäisesti, niin jotenkin se yhdessä tekeminen tuo sellaista hyvää painetta, että vaikka tekisi ihan omia juttujaan. Tulee myös mieleen, että jokaisella meillä on vähän oma opiskelutyyli ja rytmi, että sopiiko opiskella pienissä pätkissä ja vaikka mihin aikaan vuorokaudessa, niin on tärkeää löytää se ja miettiä vähän sitä omaa, itselle sopivaa opiskelutyyliä ja rytmiä. On huomattu, että henkilökohtaisessa uraohjauksessa opiskelijan motivaatio ja minäpystyvyys vahvistuu. Hei Timo, mikä on sun salaisuus?

Haastattelija 1 [00:18:07]: Ensinnäkin hienoa kuulla. Varmaan ei ole mitään yhtä salaisuutta, mutta siihen vaikuttaa moni asia. Yritän kuunnella aktiivisesti. Pyrin esittämään hyviä kysymyksiä ja hyvin teemoittamaan sitä keskustelua. Näillä saan opiskelijan näkemään innostavia vaihtoehtoja ja selkeyttämään omia uratavoitteitaan. Sitten keskustelussa nostetaan esille asioita, joista opiskelija näkee, että hän osaa jo monia asioita. Ja saa sitten ihan oivalluksia piilossa olleista osaamisista, joita hänelle on kertynyt esimerkiksi harrastusten tai vapaaehtoistyön kautta. Autan opiskelijoita sanoittamaan omia vahvuuksiaan ja valttejaan. Autan myös opiskelijaa oivaltamaan, että hänellä on jo arvokasta kokemusta ja hänellä on mahdollisuuksia edetä omalla urapolullaan. Tuoreet opinnot avaavat omalta osaltaan näitä uusia ovia.

Puhuja 1 [00:19:01]: Kuulostaa hyvältä. Ne avaimet ovat jo opiskelijalla itsellään, mutta autat tuomaan olemassa olevia vahvuuksia ja osaamista esiin. Se varmasti tuo lisää motivaatiota.

Haastattelija 1 [00:19:11]: Kyllä. Mediassahan on paljon tarinoita, että ollaan superkiinnostuneita omasta alasta. Todellisuudessa kuitenkaan moni ei koe näin voimakkaasti innostusta omaa alaansa kohtaan ja on kuitenkin silti niin sanotusti oikealla alalla.

Puhuja 2 [00:19:28]: Ihan totta. Tähän loppuun ehkä voisi kiteyttää tähän opiskelumotivaatioon liittyen, että on kyllä tosi yleistä, että se motivaatio on ajoittain vähän heikkoa. Se on ihan osa ihmisyyttä. Tärkeä asia on tässä ehkä se, että ei kannata jäädä odottelemaan motivaation puhkeamista, vaan ryhtyä hommiin. Kyllä se sieltä sitten useimmiten tulee. Ja myös tämä, että motivaatioon voi todellakin itse vaikuttaa. Voi just pyrkiä raivaamaan motivaation esteitä esimerkiksi järjestämällä oma tilanne sellaiseksi, että aloittaminen on mahdollista.

Puhuja 1 [00:20:04]: Ja sitten jos motivaatio on pitkään kadoksissa, niin on hyvä oikeasti pysähtyä sen oman tilanteen äärelle. Siellä taustalla voi olla tosi monenlaisia asioita ja haasteita. Voi olla isoksi avuksi pyrkiä ymmärtämään, että mitä sen motivaatiopulan takana on. Sitä tilannetta voi pohtia itsekseen, lähipiirin kanssa, tai esimerkiksi opintopsykologin tai opintovalmentajan kanssa. Eli älä jää haasteiden kanssa yksin.

Haastattelija 1 [00:20:32]: Kiitos. Ja sitten kun on motivoitunut, niin sitten voi parhaimmillaan päästä flow-tilaan. Jopa useita kertoja päivän mittaan. Eikö niin?

Puhuja 1 [00:20:39]: Niinpä.

Haastattelija 1 [00:20:40]: Myös opintojen parissa.

Puhuja 1 [00:20:42]: Kyllä.

Haastattelija 1 [00:20:44]: Kiitos, Anna Pakkanen ja Anna Takkunen antoisasta ajatusten vaihdosta. Kiitos sinulle, kuuntelija. Lisää vihjeitä saat Jobteaserista ja Haaga-Helian [?? 00:20:54] blogeista. Moi, moi.

Puhuja 2 [00:20:57]: Heippa.

Puhuja 1 [00:20:58]: Moikka.