Haastattelija 1 [00:00:05]: Me puhutaan tänään yhdessä ammattikorkeakouluopinnoista ja erityisopettajan tuesta. Mä olen Eija Honkanen ja olen opettajana Haaga-Heliassa. Mun kanssani on täällä Nina ja Taru.

Haastattelija 2 [00:00:16]: Terve. Mä oon Nina Koivisto ja erityisopettajana Haaga-Heliassa.

Puhuja 1 [00:00:20]: Mä oon Taru Virtanen ja journalistiopiskelija tääl Haaga-Heliassa.

Haastattelija 1 [00:00:25]: Taru, sä oot ammattikorkeakouluopintojen aikana tarvinnu erityisopettajan tukea. Nina, sä erityisopettajana oot tukenu Tarua. Nyt ois kiva kuulla vähän lisää, että minkälaista se teiän yhteistyö on, ja miten Tarua on auttanu tää yhteistyö opinnoissa?

Haastattelija 2 [00:00:43]: Tosiaan me ollaan tehty vuoden verran töitä Tarun kanssa. Sä voisitkin kertoo meille, että miten sä otit yhteyttä erityisopettajaan?

Puhuja 1 [00:00:52]: Joo. Mulla oli semmonen Tekstiä enemmän -työskentelykurssi tossa avoimen puolella ennen kuin mä olin varsinainen tutkinto-opiskelija. Siellä yks opettaja mulle vinkkas, että saattais olla jonkinnäköist lukihäiriötä. Minä sen sitten otin mietintään ja laitoin viestiä sähköpostilla Niinalle. Siitä se sit lähti. Ei montaa minuuttii menny, kun tuli vastaus jo, että tossa on linkki, käy tekemässä testit ja varaa sieltä samalla aika hänelle Teamsiin. Siit se sit lähti.

Haastattelija 2 [00:01:36]: Erityisopettajan näkökulmasta on aika tyypillistä, että opiskelija ottaa yhteyttä infotilaisuuden jälkeen, mut mites tää sun kans meni?

Puhuja 1 [00:01:45]: Mullahan meni vähän silleen eri lailla, että kun mä avoimen puolella opiskelin, niin siellä yks opettaja mulle tosiaan vinkkas sen, että saattaisi olla, kun semmosta tuskaista hyvin asiakirjamaista tekstiä kirjoittelin. Se lähti siitä, että laitoin sähköpostii. Tietysti jos opettaja vinkkaa, joka niitä lukee paljon, niin silloinhan se kannattaa ottaa neuvosta vaari.

Haastattelija 1 [00:02:12]: Kyllä, elikkä sä oot saanu tosi nopeasti yhteyttä nyt erityisopettajaan. Te läksitte yhdessä miettii asiaa, että millä tavalla opinnoissa sua voisi auttaa. Kertoisitteks te siitä vähän enemmän, et mitä siinä sitten tapahtui?

Puhuja 1 [00:02:27]: Sehän toi itsellekin semmosen helpotuksen, että oikeesti mun aivot ei ookaan niin sekaisin kuin mitä oon aina kuvitellu, kun on ollu vähän semmonen hankaluus ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa. Tai ei ymmärretä, kun mä yritän selittää jotain. Vähän teknillisempää varsinkin, niin sehän on ihan jargonia mulle kokonaisuudessaan. Se toi semmosen helpotuksen siihen itsellekin, että enhän mä olekaan tyhmä, vaan se on vaan ne mun aivot, jotka toimii eri lailla.

Haastattelija 1 [00:03:07]: Toi on muuten aika tyypillistä, mitä opiskelijat sanoo, että itellä on semmonen tunne, että ei osaa ja niin edelleen, mutta sitten saakin siihen ymmärryksen.

Puhuja 1 [00:03:16]: Kyllä. Mäkin oon kuitenkin täs aikuisiälläkin pari muutakin ammattia opiskellu, niin vasta nyt tääl Haaga-Heliassa yks opettaja siihen otti kantaa, että kannattaisi näin tehdä.

Haastattelija 2 [00:03:30]: Journalistiopiskeluiden opinnoissahan nimenomaan korostuu lukemisen ja kirjoittamisen taito. Monta kertaa ajatellaan, et lukivaikeuden kans ei voi lähteä edes opiskelemaan alaa. Mites uskalsit?

Puhuja 1 [00:03:43]: Se on ehkä toi mun mielikuvitus siitä, mikä oli siihen kirjoittamiseen varsinaiseen, et… Lukemistahan mä rakastan, jos se on semmosta mielenkiintoista elikkä lähinnä fiktiota, mutta… Vaikea sillai sanoo, et miten siihen sit uskalsi lähtee. Kai se on semmonen pieni luova hulluus, joka ajaa eteenpäin, että läpi mennään vaikka harmaan kiven, jos niin on ollakseen.

Haastattelija 1 [00:04:23]: Joo. Tuo lukemisen ja kirjoittamisen vaikeushan ei poissulje sitä, etteikö rakastais kirjoja ja tarinoita ja näin. Meillähän on toi yks kuuluisa kirjailija elikkä Arja Tiainen, joka omaa lukivaikeuden. Häntähän ohjattiin silloin, että ei missään tapauksessa kirjailijaksi, opo sanoi. Hän nyt toimii kirjailijana ja pärjää ammatissa hyvin. Se teidän yhteistyö on auttanu sua opinnoissa ihan valtavasti. Voisitteks te nyt kuvailla sitä, että mitä te ootte yhdessä tehneet?

Puhuja 1 [00:04:58]: Ihan varmaan ensimmäisenä tulee tuo opinnäytetyö, mikä mulle oli ihan tuskaa. Koska se on kuitenkin iso kirjoitettu raportti, niin sehän ajatuksena on jo ihan järjetön.

Haastattelija 2 [00:05:10]: Aika nopeastihan mä heitin sulle idean, et mitä jos alettais kirjoittaa siitä teemasta, että lukivaikeus ja journalisti.

Puhuja 1 [00:05:16]: Niin, koska tässähän on nyt vähän lähetty… Aika paljonkin oon nyt hyödyntäny tätä mun lukihäiriöö täs mun opinnoissa. Videojournalismin kurssilla mähän tein journalistin näkökulmasta sen, et miten sä lukihäiriöisenä voit hakea jatko-opintoihin, ihan sieltä peruskoulusta lähtien toisen ja kolmannen asteen opintoihin. Siihenhän Ninaakin haastattelin. Semmonenkin löytyy Haaga-Helian sieltä…

Haastattelija 2 [00:05:47]: Mun mielest siis ihan mielettömän hienoa, et sä tavallaan julkaiset tätä asiaa, koska tosi moni on lukihäiriöinen ja ihan turhaan pelkää hakee jatko-opiskelupaikkaa tai…

Puhuja 1 [00:06:00]: Joo. Silloin huomas, kun teki sitä videojournalismin pätkää, et mitään varsinaista virallista tietoa lukihäiriöistä ei oo missään. Tuntuu, että se on ehkä vähän semmonen vaiettu salaisuus, että eihän tämmöstä voi olla. Tuli vähän sellainen fiilis, koska siitä ei… Ei Tilastokeskuksella, ei missään. Jostain Helsingin yliopiston gradujärjestelmästä saatoin löytää muutamia mainintoja niiden terveydenhuollon opiskelijoiden graduista, mutta ei mitään sellaista virallista, varsinaista tietoo. Kun mä kyselin Ninalta ja silt mun toiselta erityisopettajalta, joka oli toisen asteen puolella, niin hekin sano vaan, että kukaan ei seuraa. Suositukset kirjoitellaan, mutta niitä ei laiteta mihinkään ylös, että olen tänä vuonna kirjoittanut näin ja näin monta suositusta.

Haastattelija 1 [00:06:56]: Se on kyllä totta, että tommost tilastointia ei pidetä, mutta lukivaikeuteenhan saa tukea tosi paljon nykyisin ja on paljon apuvälineitä, joita voi käyttää. Wordin oikoluvut on tosi hyviä. Sit on erilaisia mahdollisuuksia tehdä opintoja ja tenttejä suullisena, nauhoittaa sitä omaa oppimateriaalia ja saa Celia-kirjastosta siihen apua ja niin edelleen.

Puhuja 1 [00:07:19]: Joo, sehän tuli mulle uutena Ninan kautta se Celia-kirjasto, et sinnehän mulla on nyt tunnukset kanssa itsellä.

Haastattelija 1 [00:07:28]: Kyllä, ja sitten meillä on tää erityisopettaja, joka auttaa. Meillähän on Haaga-Heliassa useampia, että heidän puoleen voi kääntyä kaikissa oppimiseen liittyvissä vaikeuksissa.

Puhuja 1 [00:07:37]: Kyllä, mähän oon Ninaa iltamyöhään asti häiriköiny sähköposteilla, kun tuota opinnäytetyötä alkoi tuossa pikkuhiljaa tekemään. Mä itse asias yllätyin, et hän vastas mulle joskus puoli kaheksan jälkeen illalla saman tien, kun mä kysyin, et mitä mä kirjoitan tähän, ku tää on kuitenkin virallinen paperi, et mitä tässä tarkoitetaan ja… Niissä on kuitenkin välil vähän sellaisii kysymyksii, että se ei välttämättä lukihäiriöiselle ehkä avaudu sellaisena, mitä siinä varsinaisesti tarkoitetaan ja sit pitää aina välil vähän kysyy, että miten tää nyt tässä menee.

Haastattelija 2 [00:08:17]: Sä oot Taru tosi rohkee. Mä olen tosi iloinen sun opinnäytetyön aiheesta. Kiitos tästä videohaastattelusta.

Puhuja 1 [00:08:27]: Tosiaan ens kesänä ois tarkoitus kirjoittaa se opinnäytetyö, joka on siis jo… Oon lukihäiriöinen journalistiopiskelija. Mulla on tämmönen hieno kansio tässä mukana, mihin mä sit kerään näitä kaikkia kokemuksia, että missä kaikkialla tulee ongelmia, minkälaisia ongelmia ja miten niitä on ratkaistu.