[kevyttä kitaramusiikkia]

[Maija]

Höpöttelen näitä samoja juttuja, mutta meidän nauhalle. [nauraa]

[Joel]

Joo.

[Joel]

Tervetuloa Erkka Hirvonen! Sinä olet Runo Hotel Porvoon perustaja, omistaja ja hotellinjohtaja. Taustalla ei ole tavallinen tarina hotellin perustamisesta. Sinulla on viidentoista vuoden matka takanasi tai jopa enemmän ennen kuin Runo avasi ovensa vuonna 2021. Olet opiskellut hospitality-alaa niin Suomessa kuin ulkomailla. Olet työskennellyt kansainvälisissä hotelleissa ja rakentanut osaamistasi vuosia ennen kuin päätit toteuttaa oman unelman omasta hotellista. Mikä sai sinut heittäytymään unelmasi pariin?

[Erkka]

No, ehkä voi sanoa englanniksi funnily enough: kaikki tiet vie takaisin Haaga-Heliaan. [nauraa]

[Joel]

Haaga!

[Erkka]

Hyvä Haaga! Jos mennään 20 vuotta taaksepäin, mä tein mun opinnäytetyön Haaga-Helian restonomiopintojen loppuun. Silloin kampushan oli vielä Haagassa. Muistan tarkalleen tilat missä sitä työstin – se ATK-huone ja tietokone. Mä tein opinnäytetyönä mun ensimmäisen hotellitoteutettavuusselvityksen. Tein sen meidän pienen perheyhtiön tiloille ihan mielenkiinnon vuoksi, koska äiti oli vähän valitellut, että ei voi tätä kokouskauppaa tosi pienessä cateringbisneksessä, kun ei ole majoitusta. Ajattelin, että mitä jos yhteen vanhaan navettaan tekisikin hotellin. Kiinnosti, että mitä se maksaa, miten tämä prosessi menisi. Mä tein sen ja sain mukaan tosi alan huippukonsultin Martti Palonperän, joka silloin hospitality advisorya pyöritti. Tein toteutettavuusselvityksen kolmenkymmenen huoneen hotellista meidän navettaan. Tajusin, kuinka haastavaa, kallista ja vaikeaa on hotellikehittäminen alusta loppuun. Teoria tappoi meidän mahdollisuuden perheenä siihen – eihän tähän nyt ihan lähdetä.

Mutta samanaikaisesti se sytytti valtavan kipinän sisälläni. Haasteiden rakastajana tämä on jonkinlainen hotellihanke vietävä loppuun tulevaisuudessa. Siitä alkoi mun viimeisten parinkymmenen vuoden tie kohti omaa hotellihanketta. Seuraavat viisitoista vuotta vietin, kokosin ja kehitin omaa työkalupakkia maailmalla, jotta oman hotellin voisin joku päivä kehittää. Ja näinhän se sitten tapahtui. Nyt sitä unelmaa eletään.

[Joel]

Mahtavaa! Tää on vanha kunnon feasibility study.

[Erkka]

Kyllä.

[Joel]

Itsekin näitä kursseja käyneenä, kyllä oli ehkä avartavimmat kurssikokonaisuudet. Siinä tosissaan pureuduttiin pintaa syvemmälle, että onko tässä mitään järkeä. Mahtavaa, että tällainen taustailmiö on ollut sinun urapolullasi.

[Erkka]

Kyllä.

[Maija]

Ihan mahtavaa, ja vielä mahtavampaa, että kaikki toisin sanoen sai alkunsa Haaga-Heliasta. [nauraa]

[Joel]

Hyvä Haaga-Helia! Kyllä sieltä ne tulevaisuuden tähdet syntyy. Runo Hotel sijaitsee vanhassa Valtimon talon rakennuksessa vanhan Porvoon porteilla. Olette remontoineet sen designhotelliksi, joka kunnioittaa suomalaista runoutta ja fennomaniaa. Nimi Runo viittaa Kalevalaan ja Runebergin kulttuurihistoria on läsnä jokaisessa yksityiskohdassa. Vuonna 2025 Runo Hotel Porvoo sai Suomen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Michelin Guide -tunnustuksen yksilöllisyydestä ja laadustaan. Sinut on myös palkittu Vuoden porvoolaisena 2025 pitkäjänteisestä työstäsi Porvoon matkailun kehittämisessä. Mahtavaa! Onko jotain, mitä itse haluaisit vielä nostaa esiin sun taustasta tai Runon tarinasta, mitä tässä lyhyessä introssa ei vielä mainittu?

[Erkka]

Ensinnäkin hyvin rakennettu lyhyt intro. [nauraa] Hyvin olette saanut kasaan tärkeimmät. Mutta ehkä mitä tuossa ei mainittu, niin mennään vähän taaksepäin ajassa. Noin kymmenen vuoden iässä vanhempani aloittivat haastavan vanhan pienen kartanon restaurointihankkeen. Kartanon puolikas perittiin isoisältäni 90-luvun alussa, ja 90-luvun lopulla vanhempani päättivät, että tutkiessaan kiinteistöä – tämä on ihan hyvässä kunnossa – ja saivat ostettua toisenkin puolikkaan. Päättivät, että aletaanpa restauroimaan tätä. Siinä kiinteistössä oli hirveästi historiaa. Ville Vallgren oli asunut siellä – hänen tätinsä oli kartanon rouvana 1800-luvun puolivälissä. Ville Vallgren on kertonut siitä kartanosta ja sen elämästä hirveästi ABC-kirjassaan Lapinjärven kohdalla. Me elettiin siinä mukana, ja seuraavat kymmenen, viisitoista vuotta mun elämästä vietin aika pitkälti restauroiden vanhaa kartanoa.

Se ei silloin kivalta tuntunut – enemmänkin pakkopullalta, lapsityövoimalta. Kaverit olivat kesällä mökeillä, ja me oltiin skrabaamassa seiniä pölyssä. [nauraa] Se oli intensiivistä vanhan kulttuurihistorian keskellä. Se luontaisesti sytytti. Jos mulla oli unelman sytyttäminen feasibility studysta hotelliin, niin vanhan kulttuurisen rakennusperinnön arvostaminen ja kunnioittaminen syntyi siellä kymmenen ja viidentoista vuoden iässä. Kun saatiin kartano entisöityä, vanhemmat olivatkin vähän, että no mitäs seuraavaksi, mitäs täällä tehdään? Kutsutaan ihmisiä kylään. Siitä kehkeytyi cateringfirma – häitä, hautajaisia, tilausperusteisesti. Ne vuodet ennen kuin lähdin opiskelemaan ja inttiin, niin vedin aktiivisesti. Olin neljästä veljestä se ainoa joka pysty tekemään töitä, kun olin kotona. Pääsin sisään tähän hospitalityn alalle.

Me operoitiin kartanoa aika pitkälti kahden perheen voimin. Meillä on neljä poikaa. Ensimmäisellä keittiömestarilla oli viisi tytärtä. Tämä oli kahden perheen family affair. Kartanon historian ja meidän palvelumallimme puolesta me luotiin tosi elämyksellistä palvelumallia. Ihan Ville Vallgrenin ABC-kirjan perusteella me palkattiin käsikirjoittaja, joka kirjoitti meille palveluscriptin. Palkattiin myös kartanon rouva Laura Vallgren – Anu Sinisalo esitti Lauraa. Meillä oli kartanon herraa esittämässä toinen näyttelijä. Kaikki vieraat otettiin draaman mukaisesti vastaan. Meillä oli kaikilla omat roolit – oltiin renkejä, meillä oli oma tapa puhua, omat nimet. Meidän koirallakin oli oma nimensä, Kasse. Koko ideologia perustui siihen, että kun tuodaan ihmiset jonkinlaiseen ympäristöön, se ei ole pelkästään fyysinen ympäristö, vaan se elämyksellisyys, millä luodaan se toinen puolikas elämyksestä. Mä en päässyt pelkästään sisään hospitality-alaan – totta kai tehtiin tarjoilua ja opeteltiin kädestä pitäen – mutta enemmänkin päästiin sinne elämyksellisyyden ideologiaan ja maailmaan. Se on antanut mulle startin tähän alaan ja tosi syvän ymmärryksen elämyksellisyydestä ja palvelumallin merkityksestä, kun se tehdään syvällisesti.

[Maija]

Tuo kertoo tarinallistamisesta.

[Erkka]

Täysin.

[Maija]

Te olette varmasti – tästä pitäisi tehdä oma podcast. Oletteko ensimmäisiä, jotka rakentaa tuommoisen tarinallisen, että teillä on selkeät roolit ja rengit ja kartanoemännät? Se on mahtavasti rakennettu kokonaiselämys tarinallistamisen avulla.

[Erkka]

Täysin. Kiitos Ville Vallgren – meillä oli tarinaa. Vanhempien inspiraatio ja me muut mukana, siitä syntyi tämmöinen kokonaisuus. Se lähti siitä heti kun kartanoa lähdettiin entisöimään, että se tarina on vienyt tähän päivään asti. Äiti on näytellyt Lauraa monet vuodet. Meidän puvustukset on meidän omassa toimistossa, missä me käydään puvustamassa itsemme ennen kuin serviisi alkaa.

[Maija]

Vau.

[Joel]

Mieletöntä. Tämä on meidän opiskelijoille ja niille, jotka miettii alan opiskelua – miten paljon se työympäristö, missä touhuaa, millaisia pieniä ajatuksia sieltä voi syntyä. Sulla tää työympäristö motivoi estetiikkaan, designiin, historiaan, kulttuuriin. Pidetään korvat ja silmät auki kun ihmetellään, eikä vaan tuijoteta sitä kännykkää, vaan omaksutaan mitä ympärillä tapahtuu.

[Erkka]

Täysin.

[Maija]

Kyllä. Mä olen aina ajatellut, että palvelija – jotkut ei tykkää sanasta, mä rakastan palvella – on tietyllä lailla näyttelemistä.

[Erkka]

Se on ihan täysin. Hospitality-ympäristö on ihan täysin lava. Puhutaan stageaamisesta – se on stage, mihin me hypätään sisään. Meidän yksi ja ainoa tehtävä on luoda upeita tunteita meidän vieraille. Se miten sä sen näyttelet tai miten sä luot sen tunteen, on susta itsestä. Kaikkea me ei voida kouluttaa, mutta kunhan lopputavoite – hymyilevä suu lähtee ovista takaisin kotiin – niin tapa on vapaa.

[Maija]

Ihan mahtavaa! Mennään tähän Michelin-kiitokseen, koska tää on iso juttu. Minkälaiset fiilikset sulla oli, kun tämä konkretisoitui viime vuonna?

[Erkka]

Se ensipuraisu, kun siitä kuulin. Olin Italiassa Riminissä matkailumessuilla. Naapuripöydän virolaisen kollegan kanssa keskusteltiin hotellimaailmasta ja fiilisteltiin. Puolisen tuntia myöhemmin hän tulee näyttämään, että hei, just noista hotelleista mitä puhuttiin, niin Viron STT:llä on tullut, että ne on saaneet Michelin-kiitosta – toi sai kaksi tähteä ja blaa blaa. Mä olin, että okei, nyt jos Viroon tulee avaimet, niin kyllä mä tiesin, että tämmöinen on tulossa jossain vaiheessa Pohjoismaissa. Mä en koskaan tiennyt, että me oltaisiin mukana tai meidät oltaisiin käyty katsomassa.

Mä ajattelin, että kai ne nyt Suomessakin pitäis olla, ja lähdin googlaamaan nopeasti. Löysin artikkelin Michelinin sivuilta, mikä oli tullut viime yönä – siellä oli Pohjoismaiden avaimet. Ekana oli Ruotsia, sitten kymmenen, viisitoista Tanskaa, Norjaa, ja sit oli Viro. Sit mä katsoin Suomi – jees. Sit mä katsoin vielä: aa, siinä on meidän kuva. It’s fine. Kyllä me varmaan ollaan täällä, ja meistä on otettu kuva. Siinä listalla olikin vaan meidän hotelli Runo. Se totta kai ilo, että me oltiin. Ja sitten sellainen hämmennys, että ollaanks me muka ainoita? Lista jäi lyhyeksi. Mutta siitä se ilo alkoi. Oltiin tosi kiitollisia siitä, että meidät valittiin tähän, ja on se ollut tosi hieno asia, vaikka se ei ole ollut meillä mikään mittari tai tavoite. Ennemminkin se on tunnustus meidän pitkäjänteisestä työstä ja siitä, millä tavalla me tehdään asioita. On kiva, että se kansainvälisesti arvioidaan ja huomioidaan jollain tasolla.

[Maija]

Aivan mahtavaa! Michelin Guidesta sen verran, että se kattaa yli 7000 hotellia maailmanlaajuisesti. Hotellit arvioidaan viidessä kategoriassa: arkkitehtuuri ja sisustus, omaleimaisuus ja luonne, palvelun laatu ja johdonmukaisuus, hinta-laatusuhde sekä hotellin merkitys ja panos paikallisesti. Selvisikö sulle, saako sieltä tarkempaa dataa, että mitkä on olleet ne?

[Erkka]

Ei saa. Tällä hetkellä hotelleille ei ole mitään tapahtumaa. Ravintoloille on ollut suuret julkistamistapahtumat, varmaan tulee hotelleillekin tulevaisuudessa. Tää on uudempi juttu, nyt vasta ensimmäistä kierrosta arviointeja tehdään. Arviointejahan tehdään kolme kertaa joka kohteeseen – sieltä se johdonmukaisuus tulee, että kohde käydään kolmeen kertaan testaamassa. Ei vaan että yksi kolmesta kerrasta on hyvä ja kaksi muuta huonoa.

[Maija]

Joo. Ja sitten kun sä kerroit, että teillä ei ollut tästä minkäänlaista mielikuvaa, että siellä on käyty. Ravintoloissa kun tulee varauksia, niin sitä usein mietitään, että onkohan tää nyt se.

[Erkka]

On ihan täysin. Tämä on ollut monta kymmentä vuotta ravintoloissa. Ravintolat ovat erittäin koulittuja tässä. He tulevat monta kertaa. Kuten Unreasonable Hospitalityssakin kerrotaan, se ei tarkoita, että kun he tulevat, sä pystyt yhtäkkiä nostamaan yhdelle kerralle tasoa. Se loppupeleissä on se tuote. Sä voit vähän upliftaa ja keskittyä siihen, mutta loppupeleissä et sä voi hirveästi muutoksia tehdä sillä varoitusajalla.

Meidän alalla, hotellialalla, tää on täysi mahdottomuus tietää. Meillä on aika paljon enemmän vieraita kuin ravintoloissa. Michelin-tähden ravintolat on 20, 30, 40, 50-paikkaisia. Meillä on 108 sänkyä, pääosin seitsemänkymmentä yksinmatkustajaa. En edes vaikka kuinka analyyttinen olisin, niin en olisi päässyt siihen steppiin, että löytäisin ne kolme vierailua viimeisen vuoden aikana meidän viidestätoista tuhannesta vieraasta. Eikä sillä oo väliä.

Toinen asia, mitä tässä kontekstissa puhutaan hirveästi, on lobbaaminen. Siitä kysytään paljon. Michelinissä ei ole se, että sä voit soittaa ja pyytää tähteä. Sun pitää luoda tietoisuus, että hei, minä olen olemassa ja olisimme vierailun arvoinen paikka. Sitten jos paikka on huono, ei tuu toista eikä kolmatta kertaa. Hotelleissa tää on niin uusi asia, en oo tän asian eteen tehnyt mitään. Tää ei oo meille semmoinen, että tää pitää olla. Tää on tällä hetkellä bonus. Michelinin arvokin on vielä aika pientä hotelleille, kun se on tuntemattomampi käsite. Me ollaan ensimmäinen ja ainoa Suomessa. Varmasti kymmenen vuoden päästä, viiden vuoden päästä me ollaan hotellipuolella samalla ymmärryksen tasolla. Me tällä hetkellä vähän niin kuin koulutetaan kuulijoita tai alaa tän olemassaolosta, mitä se voi tarkoittaa.

Meidän alalla palkitseminen on pitkä aihe. Valitettavasti historiallisesti nämä palkinnot on tosi lobattuja. Kaikki hotellialan palkinnot maailmalla on tosi vahvasti lobattuja, eivätkä ne ole koskaan perustuneet arviointeihin vierailemalla. Ne perustuu joko äänestyksiin tai siihen, että palkitsevan tahon lukijat äänestävät. Michelin on ainoa raati, minkä takia heillä on suuri arvostus – se tehdään oikeasti arviointia moneen kertaan, ja sitä kautta pystytään varmistamaan, että se taho joka palkinnon antaa on itse käynyt paikan päällä.

[Maija]

Kun lähden reissuun toiselle paikkakunnalle, katson Michelin Guidesta, mitä rafloja täällä on – sitä kautta teen löytövaraukset. Vaikuttaako Michelin Guide hotellivarauksiin vielä sillä tavalla? Sä vähän jo sanoit, että Suomessa tietoisuus ei välttämättä ole.

[Erkka]

Ei. Oletuksiin nähden ehkä puolet siitä lisäkysynnästä on tullut. Kyllä mä ajattelen, että se ois ollut vielä puolet vahvempi. Ravintoloissa saa kirjat täyteen seuraavat kuusi kuukautta, koska se on tosi tunnettu ja kuluttajille tuttu juttu. Hotellipuolella tää on uusi juttu. Tästä ei oikein ymmärretä, eikä tätä ehkä ole ammuttu mediassa Michelin Guiden puolesta niin suuresti. Tää vähän hukkuu tähtien alle tämä avain.

Totta kai ollaan saatu lisäkauppaa. Tosi vaikea todistaa, että juuri tämä liikevaihdossa on tullut sen takia. On tullut enemmän kansainvälisiä random-vieraita, tietyn profiilin asiakkaita, jotka seuraa Michelin Guidea. Suomen markkinassa on varmasti kiinnostusta tulla kurkkimaan meidän ravintolapalveluita – aamiainen, lounas, brunssi ja baari. Ennen kuin uskalletaan ehkä yöpyä. Se on tosi paljon se negatiivinen vaikutus huippuhotelleissa maailmallakin, että ne nähdään etäisinä, kylminä ja kalliina – minne vaan tietty luokka pääsee. Meidän konseptissa on ollut tarkoitus rikkoa tätä. Yksi meidän kolmesta konseptipilarista on tehdä huippuhotelleista lähestyttävämpiä, lämpimämpiä, ei pelkästään tunnelmallisesti vaan myös taloudellisesti. Meillä on Michelin Guide -hotellin huoneen saa sataviiteenkymppiin, mikä on sama hinta kuin ketjuhotelleissa. Se ei tarkoita, että huippulaatuinen tarkoittaa huippukallista.

[Maija]

Just näin. Michelin-ravintoloitahan on myös paljon sellaisia, mitkä ei maksa miljoonia, mihin voi mennä ihan omalla rahalla. [nauraa]

[Erkka]

Mun mielestä Michelin Guidessakin oli artikkeli top kymmenestä sadan dollarin Michelin Guide -hotellista maailmalla. Rahan arvo ei vaikuta siihen, että onko laatu paikassa.

[Maija]

Toki Thaimaassa satakaksikymmentä dollaria…

[Erkka]

Se on totta, siellä huippuhotellit veloittaa Euroopan hintoja, mutta kuitenkin.

[Maija]

Suhteessa hieman eri kuin Suomessa.

[Erkka]

Tota, sä olet sanonut, että toivon toiminnallamme pystyvämme näyttämään hotellialalle, että tuotteemme voivat olla yhtä aistillisia ja elämyksellisiä kuin Michelin-tähden ravintolat.

[Erkka]

Joo, olen sanonut, ja näin asia on. Meidän yksi ja ainoa tehtävä tällä alalla on luoda hyviä tunteita. Ei tässä muuta – se on yksi ja ainoa tehtävä: luoda hyvä fiilis meidän asiakkaille. Yks tapa on palvelu. Se on toinen puolikas. Toinen puolikas on ympäristö, tuotteistus ja kaikki muu – se fyysinen ympäristö. Meidän oma laatustandardi, oma työkalut laadun varmistamiseen. Yksi kolmesta Runon konseptipilarista on huippulaatuisuus. Miten mä varmistan, että me ollaan huippulaatuisia? Mulla on ollut kaksi työkalua: käsityö ja aistit. Olen halunnut kaiken meidän ympäristössä mahdollisimman paljon tehdä käsityönä, koska käsityössä on arvoa. Käsityö viittaa suomalaiseen rakennusperintöön ja kulttuuriin, ja se luo itsessään tiettyä sielua.

Toinen on aistillisuus. Mulla on ollut käytössä oma neljän ässän mentaliteetti: sight, sound, smell and sensation. Kaikki hankinnat mitä olen tehnyt hotelliin – lähestulkoon kaikki mitä talosta löytyy – olen koittanut toteuttaa tätä neljän S:n metodologiaa varmistaen, että jokainen materiaali täyttää ne neljä aistia. Sight: ne näyttää hyvältä. Sound: ne kuulostaa hyviltä yhdessä tai yksin. Smell: tuoksuu joko hyvältä tai ei ole häiritsevää. Sensation: tunne, miltä materiaalit tuntuvat. Kun on jatkuvasti käyttänyt samaa metodologiaa, me ollaan pystytty luomaan alitajuisesti tosi aistillinen ympäristö, jossa mikään aisti ei häiriinny. Tavoitetila on viedä vieras alitajuiseen hyvänolon tilaan. Sillä aistillisuudella me pystytään triggäämään ihmiselle alitajuinen hyvänolon tila, kuitenkaan kertomatta ja näyttämättä minkä takia. Parhaimmat palautteet onkin sitä, että ”me ei tiedetä mitä te ootte tehny mulle, [nauraa] mut musta tuntuu vaan tosi hyvältä”. Silloin me ollaan päästy tavoitteeseen.

[Maija]

Silloin te ootte onnistunut.

[Erkka]

Joo.

[Maija]

Kyllä.

[Erkka]

Aistillisuus menee jokaiseen pieneen materiaalihankintaan, niihin yksityiskohtiin, koska ne pienet yksityiskohdat on juuri niitä asioita, mitkä eivät salli aistien häiritsemistä. Yksikin aisti häirittynä – huono haju, ärsyttävä ääni, paha silmälle, kova tuntu – rikkoo pyhyyden sun alitajunnassa, ja se tiputtaa pois hyvänolon aallosta. Meidän tavoite on koko ajan pitää jokainen vieras siellä aistien aallonharjalla.

[Maija]

Ai että. Puhuttiin aistillisuudesta. Otetaan aakkosista autenttisuus. Autenttisuus on sana, jota hotellialalla mun mielestä aika paljon kuulee. Te olette rakentanut hotellin vanhaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennukseen. Miten olette ratkaisseet autenttisuuden siellä, ja mitä se sun mielestä tarkoittaa hotellikontekstissa?

[Erkka]

Autenttisuus on luontainen outcome, ulostulosaavutus, mikä tulee näistä kaikista edellä mainituista asioista. Aistillisuudesta, käsityöläisyydestä, ynnä muusta. Me ollaan valittu hanke kulttuurihistorialliseen ympäristöön – autenttiseen, voi sanoa. Me ollaan vaalittu kulttuurihistoriallisia perinteitä, koska se on ollut kiinnostus ja arvostus. Sillä me ollaan haluttu luoda laatua. Me ollaan tehty asioita aistillisesti, ymmärretty tarinoiden merkitys, koska ne meitä itseämme kiinnostaa.

Yksi kolmesta konseptipilarista on suomalainen kulttuuri ja sen arvostus. Kolme pilaria ovat: huippulaatuisuus, suomalainen kulttuuri ja sen arvostus, ja perinteiden haastaminen. Autenttisuus ei ole ollut meillä konseptoinnissa tai tavoitteissa, vaan se on luontainen elementti, joka on syntynyt näistä kaikista muista arvoista, mitä me ollaan vaalittu.

[Maija]

Ehdottomasti suomalainen kulttuurihistoria on mahtava. On muuten hauska myös, mitkä on ne jutut, mitä sä Suomesta kerrot maailmalla. Ensimmäinen mitä meidän vaihto-oppilaat ihmettelee, on kahvitermarit ja puolen litran [nauraa] aamukahvi. Kahvihan on tosi iso osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Meillä on Tessissäkin kahvitauot. [nauraa] ”Tuutko kahville” on ”tuutko kylään”. Se kahvi sanana – meillä on kahviastiasto – tää menee tosi pitkälle.

[Erkka]

Joo. Autenttisuus on ollut yks helpoimmista asioista. Suomalaisen kulttuurin arvostaminen ja kunnioittaminen on asioita, mitä yritän ideologisena olla. Teen asiat yksinkertaisesti, koska kun ne on yksinkertaisia, ne ymmärretään. Katsokaa taaksepäin sata vuotta ja katsokaa, mistä te tykkäätte vanhoissa asioissa. Mitkä ovat kestäneet sata vuotta tähän päivään asti? Ne luultavasti on niitä asioita. Tehään ne asiat vaan tosi korkealla, Michelin-tasolla, ja kerrotaan niistä, minkä takia ne on siellä. Skripti on ollut valmiina aika pitkään – historia ja kulttuuri on sen luonut.

[Maija]

Kyllä. Onko tämä itse asiassa just se, millä te kilpailette? Hotellikenttä Suomessa on isoja hotelleja, isoja ketjuja. Teillä on sata nukkumapaikkaa siellä – olette pieni. Mikä on se, millä te kilpailette isoja hotelliketjuja vastaan?

[Erkka]

Me ei kilpailla isoja hotelliketjuja [nauraa] vastaan. Se, että me ollaan yksityinen ja pieni, on meidän kilpailuasetelma. Isot ketjut ja isot hotellit kilpailevat toistensa kanssa. Ne on erilaisia ympäristöjä. Kun itse mietin tänne Suomen markkinoille tullessa, että minne lähden unelmani perässä – harrastuksena tutkin ja tein pre-feasibility studyja. Suomi ei ollut mun kartalla mitenkään tylsyyden ja kotimaisuuden takia. Kuka nyt Suomessa, mikä täällä kiinnostaa? Eipä siellä markkinaa. Varsinkaan mun kotikaupungissa Porvoossa – miks mä nyt sinne lähtisin? Olen tehnyt tieni maailmalle opetellakseni alaa, kyl nyt katsotaan Kroatiaa, Kreikkaa.

Mutta kun tää kohde tuli – veljeni kertoi tästä kohteesta, yhtiökumppani – että se ois tulossa myyntiin, pakotin itseni tekemään nopean pre-feasibility studyn Haagan opinnäytetyön pohjalta. [nauraa] Yhtäkkiä vihreät valot olikin kolmekymmentä prosenttia, mikä antoi teoreettisen luottamuksen siihen, että nyt tätä saa lähteä vähän tutkimaan syvemmälle. Kun markkinaa tutki, eihän täällä ole tässä markkinassa tämmöistä korkean tason, täyden palvelun huippubutik-hotellia. Suomi-markkina ja monet markkinat jakaantuu – on paljon pieniä hotelleja, B&B-sarjasta. Lappi on oma markkinansa. Etelän ja muun Suomen kaupungeissa ei ole tämmöisiä täyden palvelun pieniä idyllisiä hotelleja kansainvälisellä tasolla, missä on 24/7 operaatiot ja kaikki viiden tähden hotellin palvelut saatavilla, ja jotka kuitenkin ovat pieniä ja elämyksellisiä – eivät mene yli sadan huoneen, vaan pysyvät lähempänä viittäkymmentä. Milloin sä pystyt sitä yksilöllistä palvelua oikeesti toteuttamaan?

Näitä ei ollut eikä ole vieläkään. Michelin-avaimen näkökulmasta [nauraa] ehkä voitais olla, jos mä sanon nyt vähän itserakkaasti. Mutta markkina on, ja mä näen sille suuren mahdollisuuden. Tää on upee tilanne Suomen markkinalle, et täällä on mahdollisuuksia valtavasti pieniin keskikokoisiin kansainvälisen tason täyden palvelun hotelleihin. Ainoa haaste on rahoitus. Nää on kalliita intohimo-riskirahoituskeissejä. Mutta kun me eletään tällä tasolla, niin tuotot voivat olla erittäin korkeita, koska hinnoittelua pystytään nostamaan korkeille pehmeiden arvojen puolesta. Nämä pehmeät arvot eivät investoinnillisesti maksa hirveästi – vaan oman mielen resurssien, ajattelun, välittämisen ja asenteen puolesta. Ihanaa.

[Joel]

Tossa oli niin monta kohtaa, mihin mä haluaisin vielä tarttua, mutta mä tiedostan, että meillä on tiettyjä aikarajoja. Uskon, että pyydetään sut toiselle kierrokselle, koska tästä tulee sen verran oppeja meidän opiskelijoille. Miten heitä koulimaan tähän moderniin vieraanvaraisuusalaan – miten pehmeät arvot tukee sitä, että voidaan nostaa hinnoittelua, jolloin se hinta-laatu ja kokemus tai elämys stemmaa vieraan ja hotellin kanssa.

Siirrytään seuraavaan: puhutaan vähän kodinomaisuudesta ja itsenäisestä hotellista – pienestä toimijasta, joka antaa mahdollisuuksia katsoa, mikä toimii ja mikä ei. Mainitsit meikäläisen lempikirjan Unreasonable Hospitality. Siinä Will Guidara puhuu siitä, miten pienet yllättävät eleet luo ikimuistoisia kokemuksia ja elämyshetkiä. Se vaatii johdonmukaisuutta, läsnäoloa. Se vaatii teidän henkilökunnalta – ja voin vahvistaa, että teidän henkilökunta on aivan timanttista. Vietin yhden päivän kollegani Aarnin kanssa, ja meidät toivotettiin tervetulleeksi. Me haluttiin viihtyä siellä, ja te ylititte meidän odotukset, vaikka oltiin vaan tekemässä työpäivää teidän aulassa.

Miten te varmistatte Runo-hotellissa, että teidän henkilökunnalla on tilaa ja voimavaroja olla läsnä, valmiina kuulemaan ja näkemään vieraat?

[Erkka]

Ensimmäinen viittaus tulee tähän teknologian käyttämiseen meidän ympäristössä. Yksi kolmesta pilarista on perinteiden haastaminen alalla. Miten me voidaan rikkoa vanhoja perinteitä – tylsät, vaikeat check init – ja tehdä koko palvelumallista kodinomaisempi? Mä puhun mun työntekijöille siitä, miten itse pidät huolta yövieraastasi kotona. Tee ne samat asiat täällä. Mitä et tee heille, älkää tehkö täälläkään. Tosi simppeliä. Miten me pystytään replikoimaan se saapumisprosessi, se oman kodin yövierasprosessi meidän huippuhotelliympäristöön? Se tarkoittaa, ettei siellä voi olla mutkikkaita check in -prosesseja – ei oo kotonakaan. Siellä ei voi olla hotellin avainta käteen. Kotonahan sä otat vieraan vastaan, toivotat tervetulleeksi, juttelet, näytät huoneen, kannat kassin, kerrot omasta talosta. Näin se pitää mennä.

Kehitin kolmekymmentäkahdeksan stepin asiakaselämyspolun – ympyrän, jossa halusin mielikuvituksessa ajatella meidän asiakaspalvelumallin. Mitkä on ne tematiikat kun asiakas kuulee meistä, saapuu meille, näkee meidät, puhuu meille? Mitä teemoja liittyy tähän steppiin, ja mitä meidän pitää kehittää? Siitä ympyrästä on vielä kolmekymmentä prosenttia tekemättä, koska on asioita jotka on tosi vaikeita – ei oo resursseja. Mutta tärkeimpänä on ajan antaminen vieraalle. Se tarkoittaa kaikkien prosessien poistamista ja minimoimista. Teknologia on siinä täysin apuna, jotta check in ja check out -prosessit voidaan valmistella – vieras voi ne valmistella etukäteen kotona. Järjestelmät nykyaikana mahdollistaa paljon enemmän asiakkaiden omatoimista toimintaa. Meillä on prosesseja, joilla me tehdään asioita asiakkaalle, ettei siellä tarvitse hirveästi ruudun takana viettää aikaa. Se aika siirretään vieraalle.

Toinen on, että työntekijällä pitää olla se asenne, välittäminen ja empatia. Jos ei sulla sitä asennetta ole, sä voit käyttää sen ajan muihin asioihin, jotka ei ole vieraskeskeisiä. Me ollaan rekrytoitu mahdollisimman paljon asiakaskeskeisiä, empaattisia, hyväasenteisia, välittäviä työntekijöitä.

Rekrytoinnista: mä palkkasin teatteriohjaajan. Suunniteltiin viisi erilaista case studya, viisi eri tilaa ja viisi täysin absurdia tilannetta, jotka hän kirjoitti meille. Jokaisessa tilanteessa oli tarkoitus löytää se tietty arvo, mitä me haetaan työntekijästä. Ainoa mitä oltaisiin katsottu, on se ensireaktio. Lisäksi oltaisiin piiloteltu sinne tänne kaikenlaisia pikkusia jekkuja – verhot auki, verhot kiinni, roskat lattialta – ja katsottu, ketkä poimii ne. Valitettavasti korona iski, ja kaikki ryhmätapahtumat kiellettiin. Me ei päästy sitä koskaan tekemään. Mutta se kertoo siitä, että ne arvot, asenteet, välittäminen ja empatia oli se, mitä mä hain. En mä CV:n perusteella ketään rekrynnyt. Tosi paljon täysin uusia alalle tekijöitä, jotka vaan olivat sydämellisiä persoonia. Mun ensivaikutelma – koska näin meidän vieraatkin heidät tapaavat – on tosi tärkee. Piti löytää niitä persoonia ja asenteita, jotka käyttäisivät sen vapautuneen ajan luontaisesti siihen asiakkaaseen.

[Joel]

Mahtavaa! Haastetaan myös perinteisiä rekryprosesseja. Tänä päivänä puhutaan paljon haasteista alalla: miten me löydetään tekijöitä, jotka aidosti haluaa kohdata vieraan ja olla läsnä, eikä piiloutua näytön taakse.

[Erkka]

Mä tuun sen vielä toteuttamaan.

[Joel]

Ja haluan tulla seuraamaan, jos vaan saa.

[Erkka]

Joo.

[Maija]

Sama. Haaga-Helia käytti vähän tän tyyppistä ainakin mun rekrytoinnissa. Mun piti arvioida viiden nykyisen kollegan työt, ja oli arviointikeskustelu. Ensireaktio kun sain tehtävän, vähän naurahdin, mutta se oli just se, miten me reagoidaan, miten me käsitellään palaute. Jos sä tän toteutat, niin mä voin tulla ilmaistyöläiseksi.

[Erkka]

Mulla oli idea tästä mainostaa – olin yrittämässä myydä sitä Mainostajille, Maikkarille, että siitä olisi tehty minireality. Siinä olisi ollut myös se launch, ketkä on oikeasti valittu siihen hotelliin. Tää on vielä itselle toteuttamaton mielenkiintoinen konsepti.

[Joel]

Tästä meidän kuulijoille, joiden joukossa varmasti on media-alan ihmisiä – te tiedätte meidän yhteystiedot.

Mainitsit pieniä eleitä, tapahtumia. Olisko sulla joku konkreettinen tilanne, missä pieni ele tehtiin, teki vieraan päivän tai jopa muutti koko matkan ajatuksen?

[Erkka]

No, alkutaipaleelta tulee yks heti mieleen. Meillä oli nelihenkinen turkulainen vanhojen herrasmiesten golfryhmä – alan yrittäjiä. Aina kun turkulaiset tulee toiseen pieneen kaupunkiin, niin aletaan katsoa, mitäs teillä täällä on. He olivat olleet golfrundilla, ja heillä oli vuosittainen ilta edessä. Se oli meidän lauantain kiireinen ilta ekoina vuosina. Olin itse serviisissä.

Siinä joutu yrittämään murtaa jäätä heti alkuun, että saadaan vanhoille herrasmiehille se kodinomainen rentoutunut fiilis – että hei, te ootte turvassa ja rauhassa, saatte olla omat itsenne. Sitten tuli tilanne, että yhdellä herrasmiehellä oli hukassa puhelin ja laukku. He olivat olleet pitkä päivä eri paikoissa, eivät tienneet missä tarkalleen. Mä aloin mäppäämään heidän karttaa, missä he ovat olleet sinä päivänä. Kysyin varmuuden vuoksi, onko hänellä joku locker room golfkentällä. Mulla oli idea, että lähetän kollegan käymään sen reitin läpi etsimään. Kollega lähti autolla kiireisessä lauantai-illassa etsimään. Muutaman locationin kautta päädyttiin golfkerholle. Sain puhuttua omistajalle, pääsi katsomaan vaihtokomeroita ja luukkuja – siellä se laukku oli. Tunti siinä meni. Sillä välin pidin huolen, että viini virtasi. [nauraa] Kun tuotiin laukku, kaikki oli erittäin hyvin sen jälkeen.

Tää on esimerkki siitä, että meidän ainoa tapa on laittaa mutrusuusta hymysuuksi ja löytää syy, minkä takia jollain voi olla paha olo. Meidän pitää keksiä tapa, millä me saadaan se hymy takaisin suulle. Joskus nämä syyt ei ole meidän hotellissa eikä meistä riippuvia, vaan ulkoisia. Kaikkeen me ei voida vaikuttaa, mutta nää asiat me voidaan hakea ja löytää ratkaisut myös talon ulkopuolelta.

[Joel]

Ihan mahtava tarina. Kiitos siitä! Aika rientää, niin hypätään teknologiapuoleen. Millaista teknologiaa te käytätte, että jää tilaa kohtaamisille ja läsnäololle?

[Erkka]

Meidän pitäisi replikoida se kotiin tulevan yövieraan prosessi. Sisäänkirjautumisprosessissa oli tärkeintä saada rikottua check in ja check out -prosessit. Meillä on Mews, hotellijärjestelmä. Se on alustaperusteinen – se on se meidän sydän. Mutta toinen tärkeä elementti on huoneavain. Miten me pystytään poistamaan huoneavaimen käyttö? Helppo esimerkki on mobiiliavain, mutta itselle inspiraatio tuli Dubaista, kun mulla oli auto, joka toimi niin, että menin kahvaan ja avasin oven. Sulla on kauppakassit kädessä ja sä meet autoon ja avaat oven noin. Samoin kotonakin – kun meet yövieraana laukku kädessä, harvoin siellä on avainta. Sä käännät kahvasta oven auki.

Miten me vyörytetään tää prosessi hotelliympäristöön? Kävin kaikki isot lukkovalmistajat läpi maailmassa, ja ratkaisu löytyi lopulta tosi läheltä – Kainuusta. Rollock ja Petteri Karjalainen, älylukkojen kehittäjä. Muilta tuli aina rukkaset naamaan, että ”ei sitä pysty”. Petteri sanoi, että mulla on itse asiassa prototyyppi tällaisesta kotona – handsfree mobile key. Eli puhelin ja lukitusjärjestelmä puhuu toisilleen automaattisesti ilman käsiä. Mä sanoin, että tämähän on se, mitä mä olen etsimässä.

Kun vieras on tehnyt online check inin, allekirjoituskin on nykyään onlinessa – me pystytään poistamaan täysin check in -prosessi. Meillä on avain. Kun he tulee meille, me voidaan sanoa: ”Hei tervetuloa, jatka matkaa suoraan huoneeseen.” Siellä huoneessa me ei tarvi ottaa käsiä pois taskusta. Meillä on liikennevalot niissä avaimissa – punainen, vihreä, valkoinen. Kun lukitusjärjestelmä tunnistaa, ovi aukeaa. Tää meillä on, ja tähän investoitiin valtavasti. Meillä ei valitettavasti ollut aikaa resursseja lanseerata tätä kolmatta tasoa. Tällä hetkellä me toimitaan vielä manuaalisessa maailmassa avainkorteilla. Mutta mä haluan suoraan sinne kolmostasolle – handsfree mobile key, mitä ei ole olemassa vielä missään. Se on nyt ollut hitaampi prosessi, enkä oo vielä päässyt siihen. Mutta mulla on äly ja järjestelmä valmiina.

[Joel]

Ihanaa, että Suomestakin löytyy innovaatioita. Kyllä niitä löytyy Suomesta. Rollock on Kainuusta.

[Erkka]

Joo, Kainuusta.

[Joel]

Olisikin hauska saada heidät jollekin kaudelle kertomaan kodinomaisista tulevaisuuden check in -ratkaisuista.

[Erkka]

Näissä on vahvaa riski-investointia. Lukitusjärjestelmä on hotellissa kantapään kautta oppineena aika tärkeä elementti – jos se ei toimi, se on esto meidän tuotteeseen. Me ollaan ensimmäinen hotellikohde Rollockille, niin on ollut ei helppoa. On mennyt tosi paljon resursseja, että saadaan tää toimimaan hotelliympäristössä. Sen takia ei olla päästy vielä seuraavaan. Mutta nää on niitä asioita, kun puhutaan riskisijoituksista – me ei päästä eteenpäin ja kehittämään uutta, ellei me oteta näitä riskejä täysin uusiin asioihin.

[Joel]

Kyllä. Vielä pari kysymystä teknologiaan liittyen. Miten checkout-prosessi toteutuu, että ei tarvitse kaivaa lompakkoa ja jonottaa?

[Erkka]

Sä voit online checkata ja maksaa laskusi etukäteen. Meillä on vielä manuaaliset avaimet käytössä, mutta se avain on sinänsä hyvä, koska ne haluaa palauttaa sen – se vähän pitää kiinni. Mutta ei tarvitse jonottaa laskujen kanssa. Järjestelmissä on tiettyjä haasteita, kaikki ei ole ihan flawless. Teknologia elää tosi paljon murrosta tällä hetkellä. Me ollaan murroksessa – meillä on vähän ratkaisuja, mutta ne ei oikein vielä ratkaise, ja joskus ne luo lisäongelmia. Me joudutaan käymään hirveästi oppeja. Mutta kaikki kohti parempaa.

[Joel]

Jos sä saisit päättää, mihin suuntaan teknologia murtuu tai kehittyy, ja miten tekoäly soveltuu hospitality-alalle teidän muottiinne?

[Erkka]

Jaan tän kahteen osaan. Ensinnäkin, saadaan tää murros käytyä läpi, että päästään vakaammalle teknologiselle infrastruktuurille hotelleissa. Nyt eletään sellaista sillisalaattia – joka toiminnolle on eri järjestelmä, ne pitää integroida ja synkronisoida. Jos me saataisiin yksi järjestelmä, joka kattaa huoneet, ravintolat, kokoukset, spaat, myynnin ja markkinoinnin, ja vielä kirjanpidon – sitten oltaisiin jotain. Sitten meidän alan yrittäjien ei tarvis lähteä miettimään teknologisia ratkaisuja, vaan me voidaan keskittyä oikeasti ihmisiin ja asiakkaisiin.

Toinen asia: tekoäly. Tekoäly on tällä hetkellä iso lääke sisällöntuotantoon. Varsinkin kun puhutaan yksilöllistämisestä – yksilöllistämisen aika tärkeä asia on, että sisältö on yksilöllistä. Tän yksilöllisen informaation etsiminen ja rakentaminen on tosi työlästä. Meidän reportterien yksi tärkeä tehtävä on katsoa ja tutkia ihmisiä ja löytää yksilöllistä informaatiota. Tekoäly pystyy auttamaan meitä luomaan nopeasti sen yksilöllisen informaation – oli se sitten palautteet, tervetuliaislahjat, synttärit. Tekoäly on siinä sisällöntuotannossa tosi hyvä taustahenkilö ja tutkija, jotta me pystytään toimittamaan entistä yksilöllisempää palvelua tehokkaammin.

[Maija]

Tuo oli mahtavaa, että olisi yksi järjestelmä. Meillä on ollut useampia hotellinjohtajia, ja muistaakseni Tom Strandberg sanoi, että respatyöntekijän pitää päästä noin kolmeenkymmeneen eri järjestelmään tällä hetkellä.

[Erkka]

Pitää yleensä. Kyllä.

[Maija]

Se ois upeeta. Ja sitten vielä, että se ennustais ja auttais budjetin tekemisessä.

[Erkka]

Se on se este siihen yksilölliseen palveluun tällä hetkellä hotelleissa. Suurimpaan osaan hotelleissa menee aikaa näiden järjestelmien kanssa.

[Maija]

Otetaan vähän tulevaisuutta – sitä vartenhan tätä Finnish Hotels of Tomorrow 2.0 -hanketta tehdään. Minkälainen tilanne Suomen hotelleissa on juuri nyt?

[Erkka]

Mä olen erittäin odottavaisin mielin ja innostunut hotellialan mahdollisuuksista tässä maassa. Vaikka ajat on olleet haastavia, ja me viisi vuotta operoineena on ollut aikamoista vuoristorataa, niin markkinat näytti tosi potentiaalisilta. Suomi kohteena on kasvanut luonnon, autenttisuuden, turvallisuuden ja vihreyden puolesta. Me ollaan vielä se tuntematon erämaa – se on hyvä asia. Me tullaan tosi myöhässä kaikissa asioissa. Lappi on tehnyt valtavan hyvää työtä Suomen profiloinnissa. Markkinalla ja kohteena Suomessa on valtava kasvupotentiaali matkailun puolesta. Näitä pieniä keskisuuria kansainvälisen tason täyden palvelun hotelleja on tosi vähän. Niille on mun mielestä paikkansa. Naapurimaissa niitä on jo – Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Norjassa. Kaupunkihotelli, josta pystyy laskuttamaan 500–1000 euroa yö, ja sille on kysyntänsä. Sille on maksajansa. Maailmalla on hirveästi rahaa, ja pehmeistä arvoista halutaan maksaa. Uusi raha etsii tunteita ja connectoitumista.

[Joel]

Tässä olisi hauska tarkastella, miten Michelin-avaimen hahmot löysi teidät. Olette tehnyt jotain oikein. Vaikka te olette yksi ainutlaatuisimmista kohteista, Suomesta löytyy muita jotka valittelee, että ”ei kukaan tuu Lappeenrantaan”. Jos siellä panostetaan asioihin, jotka herättää huomion, niin se erämaa saattaa nousta kohteeksi, jota haetaan.

[Erkka]

On. Nimenomaan.

[Maija]

Miten me saadaan ne ihmiset, että ne tulee Lappiin ja sitten vielä Porvooseen tai Lappeenrantaan?

[Erkka]

Mä kilpailen Porvoon ja meidän hotellin kanssa Hallstadtin, Salzburgin ja muiden perinteikkäiden kaupunkien kanssa Euroopassa. Lappi on oma kategoriansa – lähenks mä Lappiin lumeen, safarille Afrikkaan, aavikolle Lähi-itään vai sademetsään Brasiliaan. Siinä ei ole vaihtoehtona Porvoo. Meidät kilpaillaan siitä, lähenks mä Salzburgiin, Etelä-Ranskan pieneen historialliseen kylään vai Espanjan pieneen kylään. Me ollaan pieni historiallinen kylä. Jos siellä ei ole minkäänlaista erikoishotellia, meillä ei ole sitä luontaista luonnon vetovoimaa, mikä Lapilla on. Me kilpaillaan kaupunkikilpailussa, ja me ei voiteta harvoin Salzburgia tai Ranskaa. Ainoa tapa on, että meillä on hotellituote, joka Michelinin ideologian mukaisesti on syy matkustaa. Meidän brand statement on ”reason to stay” – kun sä tuut Porvooseen, meillä pitää yöpyä. Se vaatii paljon enemmän siihen hotelliin satsaamista. Me kilpaillaan nimenomaan Pohjoismaissa Ethämin ja Sandersin kanssa.

Mahdollisuuksia on, mutta se vaatii sitä vaikeaa riski-intohimo-sijoittamista ja rahaa, jota tässä maassa on tosi vähän. Tää rahoitusmalli – eläkeyhtiöiden omistamat kiinteistöt ja vuokralla olevat operaattorit – ei toimi tähän malliin. Täytyy olla riskirahaa ja uskoa operaattoriin. Kukaan kansainvälinen operaattori ei tule tänne vuokramallilla – ne tulee management-mallilla. Se riskiraha pitää löytyä paikallisesti. Se on tehty jo Pohjoismaissa ja maailmalla. Me tehtiin se pienellä kaavalla, ja toivottavasti päästään tekemään lisää.

[Maija]

Tulevaisuus on mielenkiintoinen. Minkälaisia työrooleja tulevaisuudessa hotelleissa on?

[Erkka]

Teknologia ja digitaalisuus ohjaa. Tech- ja digirooli on vahva. Sille on vahva kysyntä. Tarvitaan tech-ossareita, jotka pystyisi rakentamaan sen infran, että meidän asiakaspalvelijoiden ei tarvi ajatella sitä techiä, vaan me voidaan keskittyä asiakkaaseen. Ja sitten revenue management. Siellä katsotaan totaal revenue managementia – se antaa tosi hyvän strategisen käsityksen distribuutiosta ja tulonjohtamisesta. Tech ja revenue on ne.

[Maija]

Eli onko nämä asioita, mitä meidän pitäisi Haaga-Heliassa painottaa restonomiopetuksessa? Tech, revenue?

[Erkka]

Täysin. Sitten vielä kolmantena rohkeus ja kansainvälisyys. Suomessa ei vielä ole inspiroivia kohteita mun tarkoitukseen. Jouduin lähtemään maailmalle oppimaan. Siellä on rahaa ja toteutetaan paljon tällaisia hankkeita. Se kansainvälisyys – kun me ollaan vielä alussa tässä boutique-hotellien kansainvälisen tason maailmassa – sieltä sais haettua paljon nopeammin tietotaitoa. Jos sen yhdistäis tuohon trioon, se olisi vahva hinku.

[Maija]

Laitetaan tulevaisuuden opsit uusiksi. [nauraa]

[Joel]

Aika paketoida tätä podcast-jaksoa. Toivon sydämestäni, että saadaan sut vielä toistekin vieraaksi – musta tuntuu, että me päästiin vasta viisi prosenttia siitä kaikesta, mitä voitais puhua.

Tästä jaksosta nousi esille tarinankerronta – että kaikki on teatteria. Kun hypätään rooliin, sä voit olla ihan kuka tahansa. Sä heittäydyt siihen rooliin, mutta sen pitää tulla luontaisesti, ettet sä feikkaa. Toiseksi innovaatiot – kannattaa poimia niitä. Hienoa, jos olisi one stop shop -tyyppinen ratkaisu, mutta siihen on vielä matkaa. Kainuustakin löytyy innovaatioita, jotka mahdollistaa kolmannen pointin: omaleimainen kodinomaisuus, miten saadaan hotellista luonteikas ja erottuva.

[Maija]

Mulla yks pointti: neljän ässän malli on musta mahtava. Kun nauhoitus päättyy, aion kysyä, että voinks mä saada sen 38-askelisen asiakaspolkuympyrän nähtäväksi opetusmateriaaliksi. [nauraa]

[Joel]

Musta tuntuu, että meidän pitäisi [nauraa] saada Erkka vierasluennoitsijaksi kampukselle kertomaan näistä.

[Erkka]

Joo, mielellään.

[Joel]

Tämän jakson konkretia: miten me saadaan erämaakohteita, kuten Porvoo, isossa maailmankuvassa näkyviin? Kun se ei ole tunnetussa Helsingissä, pitää nähdä se vaiva. Michelin-avaimet osoittaa, että Suomestakin löytyy paikkoja, mihin kannattaa tehdä reissuja.

[Maija]

Nyt on tullut aika meidän podcastin vakiokysymykselle. Mikä sinun mielestäsi on ihmisen ja koneen välinen suhde prosentteina asiakkaan palvelemisessa huomisen hotellissa?

[Erkka]

Mulla oli tää kysymys itellä kun konseptia kehitin, että mikä on olemassa oleva suhde standardihotelleissa tai suurimmassa osassa hotelleja. Se on valitettava 50–50. Ja siinä on jopa liian pieni suhde ihmisyydellä. Mun tavoite on saada teknologia 10 prosenttiin – miten meidän palvelukokemuksessa me pystyttäisiin vain kymmenen prosenttia olemaan teknologian kanssa tekemisissä. Meidän perusprosessissa ollaan varmaan siellä kymmenessä tai alle. Mutta se ei tarkoita, etteikö teknologian määrä taustalla olisi viisinkertainen. Jotta me saadaan se kymmenen prosenttia, meidän pitää viisinkertaistaa teknologian määrä ja laatu siellä taustalla.

[Maija]

Sä oot ensimmäinen meidän vieras, joka sanoo, että ihminen 90 prosenttia. [nauraa] Kiitos siitä!

[Joel]

Hei mahtavaa, kiitos Erkka, että pääsit meidän podcastiin vieraaksi! Tää oli jälleen kerran aivan mieletön keskustelu. Pysykää kuulolla, seuratkaa meitä. Tää oli Huomisen hotellissa: Ihminen vai kone? Kiitos Erkka!

[Erkka]

Joo kiitos teille! Seurasin paljon alan podcasteja, eikä Suomesta löydy yhtään. Ihanaa, että meillä on ensimmäinen tämmöinen oikeasti asiarikas hotellialan ja matkailualan podcast. Ihanaa olla tässä mukana.

[Joel]

Ai kiitos. Kiitos! Ensi kertaan. Moi moi!

[Joel]

Moi moi!

[musiikkia]

[Joel]

Tämä podcast pohtii ajatuksia ja luo keskustelua siitä, missä suhteessa meitä palvelee ihminen ja kone tulevaisuuden hotellissa. Miten teknologiset ratkaisut voivat mullistaa hospitality-alaa, ja kuinka pitkälle ne kykenevät asiakaspalvelussa? Onko henkilökohtainen palvelu ihmiseltä ihmiselle tulevaisuuden luksusta? Me pyrimme löytämään käytännönläheisiä ideoita, inspiroivia esimerkkejä sekä strategista näkemystä tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

[Joel]

Podcastin taustavoimana on hanke Finnish Hotel of Tomorrow FHoT 2.0, joka on Metropolian ja Haaga-Helian yhteinen hanke. Se kehittää ja innovoi tulevaisuuden hotellia uusilla ja testatuilla palvelukonsepteilla sekä kiinteistöteknologisilla ratkaisuilla. Hankkeen rahoitus: Uudenmaan liitto ja Euroopan unionin osarahoittama Euroopan aluekehitysrahasto EAKR.

[musiikkia]