Hyvinvointiin liitetyt tarpeet jaetaan tarpeentyydytyksen luonteen perusteella elintasoon (having), yhteisyyssuhteisiin (loving) sekä itsensä toteuttamiseen (being) (Allardt 1976, 32–33). Kun perustarpeet on tyydytetty, ihmisen on mahdollista kokea onnellisuutta, joka koostuu mielihyvästä (pleasure), kiinnittyneisyydestä (engagement), ihmissuhteista (relationships), merkityksestä (meaning) ja saavutuksista (accomplishments). Kun kaikki osa-alueet ovat olemassa, ihminen on onnellisimmillaan. Hyvä elämä perustuu onnellisuuden tavoitteluun ja jos ihminen voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa, hän voi myös saavuttaa elämässään kukoistusta (flourishing). (Seligman 2011.)

Yksilön hyvinvointia voidaan tarkastella myös ns. tasapainoisen osallisuuden avulla. Hyvinvoiva ihminen kokee osallisuutta, kun hänellä on käytössään riittävät aineelliset resurssit (having), hän on omaa elämäänsä koskevassa päätöksenteossa toimijana (acting) ja hänellä on sosiaalisesti merkityksellisiä ja tärkeitä suhteita (belonging). Osallisuuden vajaus tai väheneminen kasvattavat yksilön syrjäytymisriskiä. (Raivio ja Karjalainen 2012, 15-17.) Hyvinvointi muotoutuu historiallisesti, joten maailman muuttuessa myös hyvinvointi muuttaa muotoaan. Nyky-yhteiskunnassa, jossa hyvinvoinnin tuottaminen perustuu lähinnä talouskasvun ja kulutuksen lisäämiseen, kaikissa ikäluokissa koetaan yhä enemmän arjen koherenssin puutetta, stressiä ja masentuneisuutta. Ihmisten kokonaishyvinvoinnin näkökulmasta olisikin tärkeää arvioida kriittisesti yhteiskunnallisia arvoja ja käsityksiä, jotta voisimme rakentaa uutta visiota tulevaisuudesta. (Luoma-Aho ja Sulopuisto 2017; Hämäläinen 2009.)

Nuorten mielestä elämässä pärjäämisessä tarvitaan taitoja, jotka lisäävät heidän kyvykkyyttään toimia nykyajan työelämässä ja vahvistavat heidän verkostojaan. Tärkeimpinä työelämän taitoina he pitävät sosiaalisten taitojen lisäksi kielitaitoa ja suvaitsevaisuutta. He nostavat esiin myös sisäiseen yrittäjyyteen liittyviä taitoja, kuten päätöksenteko- ja ongelmanratkaisutaitoja. Peräti joka neljäs nuori uskoo vaihtavansa ammattia monta kertaa työuransa aikana. Vuoden 2017 Nuorisobarometrin mukaan yli 90 prosenttia nuorista kokee uusien asioiden oppimisen olevan hauskaa. He kokevat koulutuksen parantavan työnsaantimahdollisuuksia. Ylipäätään valtaosa nuorista on tyytyväinen elämäänsä. (Pulkkinen ym., 2018, 126; (Myllyniemi 2017, 70; Pekkarinen ja Myllyniemi 2018, 74; Byman ym., 2018, 156.)

Työn murros muuttaa työtä ja työn­tekemisen tapoja ja tulevaisuudessa yrittäjyys tarjoaa yhden vaihtoehtoisen toimeentulonlähteen palkkatyön rinnalle. Enää ei siis ole kyse siitä, haluaako nuori yrittäjäksi vai ei, vaan kaikilta edellytetään yrittäjämäistä osaamista. Yrittäjyysosaaminen antaa valmiudet tarttua erilaisiin mahdollisuuksiin ja esimerkiksi täydentää toimeentuloa erilaisissa elämäntilanteissa. Yrittäjyys vaikuttaa myös hyvinvoinnin muihin osa-alueisiin ja onnellisuuteen tarjoamalla mahdollisuuden vaikuttaa aktiivisesti omaan työhönsä ja elämäänsä, antamalla mielekkään ja itselle merkityksellisen tavan toteuttaa itseään ja tarjoamalla sosiaalisen ympäristön ja verkostoja (mm. Kauko-Valli 2008).

Tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista ja työelämätaitoja voi oppia erilaisissa oppimisympäristöissä ja erilaisen oppimisen kautta. Oppimista tapahtuu työelämäkokeilujen ja koulun lisäksi myös kotona tai harrastuksissa ja vapaa-ajalla.

Kuvio 1. Nuorten kokonaishyvinvointi ja siihen vaikuttavat osaamiset tulevaisuuden toiminta- ja oppimisympäristössä (Suonpää ja Römer-Paakkanen 2018).

Nuoren kokonais­hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hänellä on riittävä elintaso, ihmissuhteet ovat kunnossa, hän voi toteuttaa itseään ja hänellä on merkityksellistä työtä tai muuta tekemistä. Yleiset työelämän ja talouden hallinnan taidot auttavat riittävän elintason saavuttamisessa, viestintä- ja vuorovaikutustaidot tukevat yhteisöllisyy­den rakentumista ja yrittäjyysosaaminen auttaa työllistymisen lisäksi myös itsensä toteuttamisessa ja merkityksellisyyden kokemisessa. (Suonpää ja Römer-Paakkanen 2018.) Yrittäjyyden ja yrittäjämäisen toimintatavan omaksuminen tukevat nuorten toimintaa, osallistumista ja hyvinvointia arkipäivän elämässä niin kotona, työssä kuin koko yhteiskunnassakin.

Lähteet

Allard, E. (1976) Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. WSOY. Juva.

Byman, R. , Korhonen, T., Sintonen, S., Vesterinen, O. & Kynäslahti. (2018). Nuorten käsitykset digitalisaation tärkeydestä. Julkaisussa: Pekkarinen, E. & Myllyniemi, S. (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura, Nuorisotutkimusverkosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö. ss. 149-159.

Hämäläinen, T. (2009). Yhteiskunnallinen murros ja henkinen hyvinvointi. Sitran selvityksiä 8, Helsinki 2009.

Kauko-Valli, S. (2008). Subjective Well-being as an Individually Constructed Phenomenon. Jyväskylä Studies in Business and Economics 63. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/41964/978-951-39-5290-7_2008.pdf?sequence=1

Luoma-Aho, V. & Sulopuisto, O. (toim.) (2017) Tulevaisuuden koulutuksen käsikirja. Askelmerkkejä kestävän koulutuksen kehittäjille. Sitran selvityksiä 124. Erweko, Helsinki. https://media.sitra.fi/2017/07/06142751/Selvityksia124.pdf

Myllyniemi, S. (2017) Nuorisobarometri 2016. Tilasto-osio. Julkaisussa: Myllyniemi, S. (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016. Helsinki: Opetusministeriö & Nuorisotutkimusverkosto & Nuorisoasiain neuvottelukunta.

Pekkarinen, E. & Myllyniemi, S. (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura, Nuorisotutkimusverkosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Pulkkinen, J., Rautapuro, J. & Välijärvi, J. (2018). Kaikki hyvin? Suomalaisnuorten hyvinvointi nuorisobarometrin ja pisatutkimuksen tulosten valossa. Julkaisussa: Pekkarinen, E. & Myllyniemi, S. (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura, Nuorisotutkimusverkosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö. ss. 121-132.

Raivio, H. & Karjalainen, J. (2013). Osallisuus ei ole keino tai väline, palvelut ovat! Osallisuuden rakentuminen 2010-luvun tavoite- ja toimintaohjelmissa. Julkaisussa Era, T. (toim.): Osallisuus – oikeutta vai pakkoa? Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 156. URN:ISBN:978-951-830-280-6 Luettu 30.9.2018

Seligman, M. E. P. (2011). Flourish: A visionary new understanding of happiness and well-being. New York, NY, US: Free Press.

Suonpää, M. & Römer-Paakkanen, T. (2018). Minä pystyn! – Pitkäkestoinen yrittäjyyskasvatus nuorten tulevaisuuden hyvinvoinnin perustana. Haaga-Helia. https://shop.haaga-helia.com/WebRoot/HaagaHelia/Shops/Haaga/MediaGallery/Import/Mina_pystyn.pdf