Suomi oli pitkään köyhä maa. Jotta taloudellinen kasvu sai alkunsa, tarvittiin rahaa. Siksi on luonnollista, että Suomen menestystä rakensivat maahanmuuttajat ja suomalaiset yhdessä. Myöhemmin moni näistä yrityksistä on omaksuttu osaksi sinivalkoista kasvutarinaa.

Yksi ensimmäisistä suurista suomalaisista yritystarinoista sai alkunsa, kun norjalainen Hans Gutzeit peri isältään Norjassa sijainneen sahayrityksen.  Gutzeit matkusti 1870-luvun alussa Suomeen ja näki suomalaisessa metsässä mahdollisuuden. Pian tämän jälkeen hän perusti sahan Kotkaan.

– Suomessa oli paljon puuta ja halpaa työvoimaa. Täällä ei kuitenkaan ollut osaamista eikä pääomia, sanoo Helsingin yliopiston yrityshistorian professori Niklas Jensen-Eriksen.

Suomen teollistuminen ei olisi onnistunut ilman apua maailmalta.

– Suomeen tuli paljon yrittäjiä muista maista. Heidän merkityksensä on ollut Suomelle äärettömän keskeinen.

Eikä maahanmuuttajien panos ole jäänyt yrittäjiin. Jensen-Eriksen muistuttaa, että koska Suomessa ei ollut osaamista, piti yrittäjien houkutella mukaansa myös työväkeä. Suomeen tuli paljon insinöörejä, teknikkoja, koneenkäyttäjiä ja muita tuon ajan korkean luokan osaajia. Monet heistä työskentelivät myös täysin suomalaisten omistamissa yrityksissä.

Gutzeit toi sahan mukana Kotkaan lähes sata saha- ja rakennusalan ammattilaista perheineen. He rakensivat itselleen kodit, niin sanotut Kotkan pytingit, jotka seisovat tänäkin päivänä kaupungissa.

Perinteisestä Gutzeitin sahasta puolestaan tuli sittemmin Enso Gutzeit Oy, joka yhdistettiin vuonna 1998 ruotsalaisen Stora AB:n kanssa. Tänä päivänä Stora Enso on yksi Suomen suurimmista pörssiyhtiöistä ja sen liikevaihto on yli 10 miljardia euroa. Yhtiö työllistää suoraan jopa 26 000 työntekijää eri puolilla maailmaa, ja tämän lisäksi se elättää tuhansia alihankkijoita ja metsänomistajia.

Skottilainen periksiantamattomuus palkittiin

Finlaysonin tarina sai alkutahtinsa 1800-luvun alussa Pietarissa. Wheelerien kveekariperheen luona vietettiin juhlia, joissa skotlantilainen pappi John Paterson ja Glasgow’ssa työskennellyt koneteknikko James Finlayson tapasivat toisensa.

Paterson kertoi Finlaysonille Tampereen mahdollisuuksista ja houkutteli hänet kesällä 1819 tutustumismatkalle pieneen noin tuhannen asukkaan sisämaakaupunkiin. Tammerkoski oli tehnyt lähtemättömän vaikutukseen Patersoniin, ja myös Finlayson näki Tammerkosken mahdollisuudet.

Seuraavana vuonna Finlayson aloitti tehdaslaitosten rakentamisen ja niiden koneistamisen.

James Finlayson ei kuitenkaan ollut mikään sateentekijä. Hän halusi alun perin rakentaa tehtaan, joka valmistaa koneita muille tehtaille. Muita tehtaita ei kuitenkaan ollut, joten Finlayson pakotettiin ryhtymään puuvillatehtailijaksi. Kehräämö avattiin vuonna 1828.

Finlayson myi tehtaan vuonna 1835. Ostajina olivat baltiansaksalainen liikemies Carl Samuel Nottbeck, englantilainen liikemies William Wheeler ja baltiansaksalainen keisarinnan henkilääkäri Georg Adolf Rauch.

Uusien omistajien johdolla alkoi Finlaysonin kultakausi. Kuvaavaa on, että Tampereella asui vuonna 1850 noin 5 000 asukasta, joista Finlaysonin tehtaassa työskenteli 1 600. Peltola kertoo, että kun mukaan laskee tehtaalaisten perheenjäsenet, ainakin puolet tamperelaisista oli suoraan kytköksissä tehtaaseen.

Finlaysonin merkitys suomalaisille

Tänä vuonna Finlaysonin tehdasalue täyttää komeat 200 vuotta. Alueella työskentelee enemmän ihmisiä kuin tekstiilitehtaan kiireisimpinä aikoina. Alueella on nykyisin ravintoloita, elokuvateatteri, Aamulehti, museoita, gallerioita sekä monenlaisia yrityksiä.

Ja edelleen moni ihastelee Tammerkoskea.

Monet menestystarinat ovat saaneet alkunsa ihastumisista, intohimosta, kovasta työstä sekä joskus harvoin suunnitelmallisuudesta.

Entä jos Hans Gutzeit ei olisi perustanut Suomeen sahaa tai entä jos James Finlayson ei olisi tullut Suomeen? Olisiko jokin muu yhtiö ostanut Enson ja olisiko Stora Ensoa olemassa? Olisiko syntynyt Marimekkoa?  Emme voi tietää.

Mutta sen tiedämme, että yrittäjyyttä ja menestystarinoita synnyttävät voimat ovat edelleen samat. Ja että moni uusi yritys syntyy edelleen maahanmuuttajien panoksesta.

Kuubalainen, Riihimäki ja maailman paras pedaali

Vuosituhannen alussa Riihimäki hurmasi Douglas Castron. Castro oli tullut vaihto-oppilaaksi lukioon. Riihimäellä hän asui paikallisessa perheessä ja kävi lukiota vuoden verran.

– Pidin Suomesta hyvin, hyvin paljon.

Castro oli innokas musiikin harrastaja ja piti suomalaisista bändeistä. Lisäksi hän oli kiinnostunut elektroniikasta. Hän alkoi kehittää omaa pedaalia basson soittamiseen ja ääneen muokkaamisen.

– Silloin löysin jotain, mitä todella rakastin tehdä.

Castro uppoutui pedaalien maailmaan täysin. Hän tutki, kolvasi, kokeili ja kehitti pedaaliaan eteenpäin. Nelisen vuotta hän kehitti ja kokeili, kehitti ja kokeili. Lopulta tuli aika verrata pedaalia kilpaileviin tuotteisiin. Eräs Castron muusikkoystävä toi markkinoiden parhaat laitteet mukanaan, ja he alkoivat testata. Castron efektipedaali oli parempi.

– Tein maailman parhaan tuotteen. Intohimon ja sinnikkyyden avulla pystyin päihittämään maailman suurimpia yhtiöitä.

Castrosta tuli yrittäjä.

Suomessa olisi ollut monenlaista tukea yrittämiseen, mutta Castro ei osannut niitä hyödyntää.

– Yrityksen perustaminen on vaikeinta mitä on. Siinä tekee niin paljon virheitä. Normaalitilanne on sellainen, että jotain on menossa pieleen. Suurimman osan ajasta joku asia stressaa. Usein on tilanne, että jokin asia voi riskeerata koko yrityksen toiminnan. Tätä painetta on erittäin vaikea hallita.

Intohimo auttoi Castroa eteenpäin. Hän oli aktiivinen muusikkopiireissä, seurasi alan nettifoorumeita ja osallistui keskusteluihin. Eräällä foorumilla oli rock-yhtye Nine Inch Nailsin keikkabasistina soittanut Justin Meldal-Johnsen.

Castro lähetti Meldal-Johnsenille viestin, jossa kertoi tehneensä bassopedaalin. Meldal-Johnsen pyysi itselleen yhden. Sopimus oli selvä: Jos hän pitää siitä, hän voi mainostaa sitä eteenpäin. Jos hän ei pidä, hän lähettää sen takaisin.

Meldal-Johnsen rakastui tuotteeseen.

Sittemmin pedaalien suosio on kiirinyt muusikkopiireissä. Castron tuotteita käyttävät esimerkiksi Foo Fightersin Nate Mendel, Slipknotin Alessandro Venturella ja Faith No Moren Billy Gould.

Intohimo yrittämiseen

Matkan varrella Castro on myös löytänyt yrityksen vetämisestä uuden rakkauden. Sen sijaan, että hän itse loisi jotain, hän auttaa muita luomaan. Hän on kuin valmentaja, joka pystyy iloitsemaan muiden tekemistä maaleista. Niitä maalintekijöitä eli työntekijöitä on Darkglass Electronicsissa noin 30.

Analogiset bassopedaalit eivät olleet Castrolle tarpeeksi. Vuonna 2017 hän perusti uuden yrityksen. Tässä yrityksessä kehitetään tuotteita, jotka auttavat muusikoita olemaan luovia. Tai ei oikeastaan pelkästään muusikoita. Castro haluaa tuoda musiikin luomiseen Instagram-helppouden.

Ensimmäinen askel tähän oli luoda musiikkiohjelmisto, jolla voi tehdä täysin samanlaista ääntä kuin 10 000 dollarin laitteilla eli efektipedaaleilla ja vahvistimilla. Ainoa mitä tarvitaan, on tietokone ohjelmiston pyörittämiseen. Tätä 99 dollaria maksavaa ohjelmistoa on ostettu useilla miljoonilla euroilla.

Ensimmäisen yrityksensä aikaan Castro jäi aika yksin. Nyt hän on toiminut toisin. Hän on hyödyntänyt starttirahaa, Tekesin tukia sekä Suomen Yrittäjien ja Business Finlandin neuvoja.

– Suomi on yksi parhaista paikoista yrityksen perustamiseen. Täällä saa paljon tukea ja neuvoja. Myös kehitysrahaa on tarjolla. Lisäksi täällä on turvaverkko. Jos jostain syystä epäonnistut, et päädy kodittomaksi.

Tuki ei ole kuitenkaan ainut syy, miksi Castro ylistää Suomea. Toinen on osaaminen. Castro kertoo, että hänen työntekijänsä pystyvät tekemään asioita, joita monet muut alan huiput pitävät mahdottomina.

– Olen nähnyt heidän tekevän taikuuksia. Jos joku heistä sanoisi, että hän osaa kävellä vetten päällä, minä kaivan varmuuden vuoksi kameran esille. He ovat niin hyviä.

Keskeisenä lähteenä Finlaysonin historiaa koskevassa osiossa oli Aamulehden juttu Mies, jonka nimi jäi. 

Kuvat: Shutterstock