Ammattikorkeakoulun opettajan työ muuttuu vääjäämättä. Jotta jatkuvissa muutoksissa voisi kukoistaa, tulee korkeakoulutuksen siirtyä osaksi oppivia ekosysteemeitä (Scharmer 2019).

Seuraavassa tarkastelen, miten kehittäjäopettajat jäsensivät oman työn muutosta siirtyessään autenttisiin oppimisympäristöihin, joissa työelämäyhteistyö ja oppimisen ekosysteemit ovat keskiössä (Kunnari, Tuomela & Jussila 2021). Tutkimuksessa hyödynnettiin Job crafting eli työn muokkaus -teoriaa (Wrześniewski & Dutton 2001), jonka mukaan työntekijä voi aktiivisesti tehtäviään, suhteitaan ja ajattelutapojaan muokkaamalla parantaa omaa hyvinvointiaan työssä.

Millaisen työn muokkauksen kautta opettajat lisäsivät oman toimintansa merkityksellisyyttä?

Tehtävät uusiksi – yksityiskohdista suurin linjoihin

Opettajat kokivat muokkaavansa tehtäviään monella tavalla. Voidakseen toimia tuloksellisesti opettajat siirtyivät yksilöllisestä työstä ja tehtävistä yhteiseen tekemiseen. He luopuivat turhan tarkasta opetuksen suunnittelusta ja valmistelusta ja keskittyivät enemmänkin oppimisen muotoiluun ja oppimismahdollisuuksien tarjoamiseen digitaalisissa ympäristöissä. Erillisten pienten tehtävien antamisesta ja arvioinnista he siirtyivät kokonaisvaltaisempaan jatkuvaan ohjaamiseen ja osaamisen arviointiin.

Painopiste luennoinnista muuttui enemmän opiskelijoiden kuuntelemiseen, havainnointiin ja läsnä olemiseen, jolloin he kokivat voivansa tukea myös opiskelijoiden minäpystyvyyden sekä luovuuden kehittymistä.

Suhteet uusiksi – luottamus kannattelee

Miten opettajat muokkasivat suhteitaan toisiinsa sekä opiskelijoihin ja työelämäkumppaneihin? Keskeinen havainto liittyi siihen, että autenttisissa oppimisympäristöissä opiskelijat, opettajat ja työelämäkumppanit olivat kaikki oppijoita. Luottamuksen merkitys ja tärkeys korostuivat. Kun opettaja koki, että hän voi luottaa itseensä, hän voi luottaa myös toisiin.

Opettajien keskinäinen yhteistoiminta lisäsi yhteiskehittelyä ja osaamisen jakamista vahvistaen yhteistä kieltä ja ymmärrystä. Suhteessa opiskelijoihin opettajat kokivat, että tärkeää on opiskelijoiden voimaannuttaminen, tilan ja vastuun antaminen. Opettajien suhteet työelämäkumppaneihin olivat intensiivisempiä ja pitkäkestoisempia.

Ajattelu uusiksi – epätäydellisyyden hyväksyntä antaa tilaa

Ajattelutavan muutos vahvisti siirtymää tiedon jakajasta oppimisen fasilitaattoriksi. Opettajan työ ajateltiin joustavana ja tarpeisiin mukautuvana yhteistyönä, jossa oman työn relevanssia muokattiin koko ajan. Myös kokeileva asenne nousi tärkeäksi.

Oppimisen siirtyessä ekosysteemeihin olennaista oli, että epävarmuudesta ja ennakoimattomuudesta pystyi jopa nauttimaan. Epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden hyväksyntä, niin itsessä kuin toisissa, antoi opettajien mielestä aidosti tilaa uuden oppimiselle.

Työn muokkausta hyvinvoinnin tueksi – yksin vai yhdessä?

Ajattelutavan, tehtävien ja suhteiden muokkaus työssä voi lisätä hyvinvointia ja kokemusta siitä, että oma työ on merkityksellistä ja tarpeellista. Verkostomaisissa organisaatioissa, kuten ammattikorkeakoulu, erilaiset työtehtävät ja suhteet ovat sidoksissa toisiinsa, jolloin työn muokkausta ei voi tehdä pelkästään yksilöllisistä lähtökohdista yksin vaan parempi tulos saavutetaan yhdessä. Siksi yhteiselle työn muokkaukselle on arvokasta varata aikaa.