Siirry sisältöön
Tutkimus ja kehittäminen
Pk-yritysten vihreä siirtymä – GreenSteps-podcast

Green Steps-hankkeessa tuetaan ja edistetään uusmaalaisten mikro- ja pk-yritysten liiketoiminnan uudistamista kestävän kehityksen ja vastuullisuuden suuntaan.

Julkaistu : 27.09.2022

Green Steps -hankkeen podcastissa keskustellaan vihreästä siirtymästä ja sen edellytyksistä pk-yritysten näkökulmasta. Keskustelussa pohditaan, mikä neuvoksi pk-yritysten kannustamiseen vihreään siirtymään. Podcast tarjoaa aiheeseen monipuolista näkökulmaa tutkimusten valossa ja arjen yrittäjyyden perspektiivistä.

Mukana keskustelemassa ovat yrittäjä Petri Numminen Rättivääpelit Oy:sta, Aaro Mielonen Haaga-Helian opiskelija ja startup TroaNY:n edustaja. Vastuullisuuden ja palvelumuotoilun yliopettaja Minna-Maari Harmaala on perehtynyt vihreään siirtymään ja vastuullisuuteen laajasti ja tuo mukanaan myös globaalin näkökulman aiheeseen. Keskustelua moderoi tutkija ja projektipäällikkö Reija Anckar Haaga-Heliasta.

Lue lisää Green Steps-hankkeesta, jonka tavoitteena on tukea ja edistää uusmaalaisten mikro- ja pk-yritysten liiketoiminnan uudistamista kestävän kehityksen ja vastuullisuuden suuntaan. Green Steps -hanke on ESR (REACT-EU):n rahoitteinen ja järjestetään osana Euroopan unionin COVID19-pandemian johdosta aiheuttamia toimia

Hanke tarjoaa yrityksille palvelumuotoilua, business coachingia, vertaismentorointia sekä koulutusta liiketoiminnan kehittämiseen ja yrittäjyyden vahvistamiseen.

Litteraatti

Tervetuloa tähän Green Steps -podcastiin. Minä olen Reija Anckar ja tämän EU:n ja Hämeen ELY-keskuksen rahoittaman Green Steps -hankkeen projektipäällikkö Haaga-Heliasta. Tämä Greensteps-hanke nostaa esille tässä podcastissa yritysten näkökulmaa vihreästä siirtymästä.

Meillä on onneksi täällä hyvä joukko vastuullisuudesta ja kiertotaloudesta kiinnostuneita ihmisiä. Ole hyvä, Minna-Maari Harmaala, yliopettaja Haaga-Heliasta. Mikä on sinun näkökulmasi tähän aiheeseen?

[Harmaala:] Kiitoksia kutsusta podcastiin mukaan. Oon tosiaan Minna-Maari Harmaala, ja Haaga-Heliassa vastuullisuuden ja palvelumuotoilun tehtävissä mukana. Olen sitä mieltä, että kiertotalous- ja vastuullisuus on selkeä kilpailutekijä yrityksille, tai se voi olla, vaikka se ei vielä tällä hetkellä sitä olisi.

Tämä on muuttunut tosi paljon siitä, kun ennen vastuullisuus ja kiertotalous nähtiin lähinnä kustannuseränä. Nyt siitä on tullut aktiivinen osa kilpailukyvyn rakentamista. Se ei ole enää mitään markkinointia, tai pelkkää brändin rakentamista, vaan ihan sitä strategian kovinta ydintä. Meillä on selkeitä tienraivaajayrityksiä, suunnannäyttäjiä, vaikkapa joku Patagonia tai muu vastaava yritys. Jännityksellä odotan nähdä millaisia ratkaisuja tullaan eri toimialoilla näkemään laajemminkin.

[Anckar:] Kyllä. Meillä on täällä kaksi yrittäjien edustajaa mukana. Ensimmäiseksi otamme Troa NY:stä Aaro Mielosen. Kerro sinä mitä start-up-näkökulmasta haluat tuoda esille asiasta.

[Mielonen:] Kiitos kutsusta podcastiin. Mä olen tosiaan Aaro Mielonen, vastaan Troalla kaikista IT-hommista. Lyhyesti, mikä Troa on. Se on palvelu, joka pyrkii digitalisoimaan ruokakauppojen aletuotteet eli punalapputuotteet, paistopistetuotteet ja myös kaikki vastaavat.

[Anckar:] Sitten meillä on Rättivääpeli Oy:stä Petri Numminen, toimitusjohtaja.

[Numminen:] Moikka vaan ja kiitti kutsusta. Mä itse ajattelen, että jos pieni firma tekee jotain, niin se tehnyt asiat oikein. Muuten mennään vähän tutkan alla. Kukaan ei ole meidän tekemisistä juurikaan kiinnostunut. Isoja seurataan, ne näkyy kaikkialla, mutta pienet saa mennä vähän puskissa. Jotain fiksua pitäisi kaikkien keksiä tähän asiaan.

[Anckar:] Kyllä. Tässähän on takana kaikessa ilmastonmuutos. Vaikka on paljon ongelmia, niin on myös paljon ratkaisuja. Meillä on kovat tavoitteet ilmastonmuutoksen ja maailman lämpötilan nousun hillitsemiseksi.

Miten te näkisitte yritysten ja liiketoiminnan kannalta kuinka valtio ja julkiset toimijat voisivat tukea ja kannustaa yrityksiä paremmin niiden kiertotalouteen ja muihin ympäristöystävällisiin tekoihin?

[Numminen:] No, rahahan aina kiinnostaa kaikkia.

[Anckar:] Kyllä.

[Numminen:] Valtio voisi olla vähän innokkaampi sellainen innovaatiopalkintojen jakaja, ja nimenomaan sinne missä työ tehdään. Isot yritykset voi ihan koska tahansa pistää jonkun osaston pystyyn, mutta pienet tarvitsisivat vähän kannustusta.

[Anckar:] Kyllä. Kyllähän PK-sektori on merkittävä. Se tuo myös paljon meidän bruttokansantuotteeseen, samoin kun nämä perheyritykset. No, entäs sitten, Aaro?

[Mielonen:] Olisin sitä mieltä, että jotta päästään näihin tavoitteisiin, pitäisi lähteä jo sieltä koulutuspuolelta liikkeelle. Mielestäni on hyviä, mitä korkeakouluissa on, tällainen Uskalla Yrittää -hanke. Tällaisia pitäisi mielestäni olla enemmän. Niitä pitäisi mainostaa nuorille, jotta he uskaltaisivat lähteä mukaan, ja painottaa nimenomaan vastuullisuutta niissä hakkeissa.

[Harmaala:] Joo, komppaan tässä Petriä rahan perään kyselyssä, että raha on hyvä motivaattori, mutta tietyllä tavalla peräänkuuluttaisin myös rakenteita. Toimintaympäristön tulisi olla ennustettava ja mahdollisimman reilu. Puhutaan nimenomaan PK-yritysten näkökulmasta. Rehti, reilu, oikeudenmukainen, myös globaalista näkökulmasta. Saasteet ja ilmaston lämpeneminen ei tunne rajoja. Ne ei tapahdu useinkaan paikallisesti. Siksi meillä pitäisi olla kansainvälistä yhteistyötä.

Olisi ensiarvoisen tärkeää, että meillä olisi niin sanottu level playing field eri maissa toimivien yritysten kesken. Siihen liittyy ympäristölainsäädäntö, mutta erittäin olennaisena myös työoloihin liittyvä sääntely. Tärkeänä osana ovat verotuskysymykset, mistä on paljon viime aikoina ollut mediassakin keskustelua. Keskustelua käydään paljon, mutta tulokset eivät vielä ole toivotulla tasolla. Juuri ne kannustimet, jotka sitten on rahallisia, esimerkiksi säästöjä tai tukia, ne jää sitten ehkä loistamaan poissaolollaan.

Tietyllä tavalla väittäisin, että tällainen voitontavoittelu on hyvin sitkeässä, ja syvälle juurtunut päämäärä, ja aika itsepintainenkin. Erilaisilla verukkeilla kyllä löydetään mahdolliset porsaanreiät kansainvälisestä lainsäädännöstä, jos sellaisia on. Sen takia juuri siihen pitäisi kiinnittää huomiota, että myös rakenteet on kunnossa ja tukee yrityksiä kohti vihreää siirtymää. Niillä pyritään estämään mahdolliset porsaanreiät, joista luikahdetaan pois siitä vihreän siirtymän tavoittelusta.

[Anckar:] Onko sulla, Aaro, ollut koulutuksessa vihreään siirtymään liittyvää ohjausta ja opetusta tai keskusteluja?

[Mielonen:] Eilen pohdiskelin tätä asiaa, ja tulin siihen tulokseen, että ei ole muistaakseni ollut koulutuksessa tällaista. Tottakai on vapaavalintaisia kursseja, mitä voi ottaa. Pakollisilla kursseilla yllättävän vähän käydään läpi vastuullisuusasioita ja vihreitä asioita. Mielestäni voisi vähän muuttaa näitä, ottaa enemmän sitä kantaa huomioon.

[Anckar:] Kyllä, se on hyvä palaute. Koko ajan me teemme asioita, mutta niin paljon on vielä tekemistä.

Haluaisin ottaa vielä esiin, että tämä vihreä siirtymä, ilmastonmuutos, vaikka siitä paljon puhutaan, niin siitä voitaisiin tietää lisää. Osa tiedosta on ristiriitaista ja aika monimutkaistakin. Voidaan liikkua sellaisella tasolla, joka ei liity hirveästi käytännön kehittämistyöhön ja yritysten arkeen. Sitä ei ehkä helposti näe, että se voitaisiin soveltaa siihen yritykseen. Tuodaan myös paljon Euroopan Unionin käyttämiä määritelmiä ja käsitteitä esille keskusteluissa ja teksteissä.

Voitaisin tarvita todellakin tähän koulutukseen, kehittämistyöhön ja kokeiluihin paljon soveltuvaa materiaalia ja nopeaa koulutusapua. Mitä sanotte tästä väittämästä?

[Mielonen:] Se kun EU:ssa säädetään jotain, ja sitten se säädetään kansallisesti, niin siitähän usein syntyy vain joku rakennemuutosongelma. Sitten paikallisten toimijoiden täytyy keksiä miten asia ratkaistaan. Sähkön hinta on hyvä esimerkki. [Anckar on samaa mieltä] Tulee isoja ongelmia yhtäkkiä yrityksille ja toimijoille, ja jotenkin se on vain hoidettava.

[Anckar:] Niin, kyllä. Tai kun polttoaineiden hinta nousee, ja kuljetusyrittäjät joutuu siitä maksamaan paljon. Mitäs Aaro sanoo?

[Mielonen:] Mulla on kokemus näistä EU-asioista, että se on vähän maakohtaista miten näitä käsitellään. Toiset ottaa vähän vakavammin, toiset lepsummin näitä päätöksiä. Pitäisi saada siihen jotain yhtenäistä linjaa. [Anckar on samaa mieltä]

[Numminen:] Tuli mieleen, että voitaisiin Suomessa kansallisesti olla vähän itsekkäämpiä. Me osataan keksiä hyviä juttuja, mutta sitten me annetaan ne tuonne maailmalle kehitettäväksi. Voitaisiin vetää vähän enemmän kotiinpäin innovoinnissa ja käytäntöön soveltamisessa. [Anckar on samaa mieltä] Tietysti se kysyy pääomia sijoituspuolelta. Voitaisiin olla vähän itsekkäämpiäkin EU:ssa.

[Anckar:] Niin, sellainen terve itsekkyys.

[Numminen:] Kyllä.

[Anckar:] Green Steps -hankkeessahan meillä on kohderyhmänä PK-yritykset Uudellamaalla. Toteuttamisessa on mukana myös Laurea-ammattikorkeakoulu. Meillä on paljon käytännön toimintaa, esimerkiksi vastuullisuuteen ja vihreään siirtymään liittyviä koulutuksia, joita voi tilata yrittäjäyhdistysten aamukahveille ja muualle, tai sitten ihan yrityksiin.

Laureassa alkaa kaksi kierrosta maksutonta palvelumuotoilua, missä voidaan kehittää liiketoimintamalleja, juuri tätä vihreämpää liiketoimintaa, yrittäjyyttä kohti. Meillä on myös business coaching ja mentorointia firmoille, jotta he voivat tätä muutosta pohtia yhdessä coachien ja vertaisten kanssa. He löytävät ehkä uusia kumppaneita ja uusia liiketoimintamalleja, jotka on vihertävämpiä.

Ihan lopuksi tässä olisi tarkoitus myös tehdä vihreät askelmerkit, jotta pystytään toteamaan se edistys, mikä tässä vihertävä on tapahtunut. Se on sellainen konkreettinen mittari.

Miten sitten tällaisia kehittämistekoja voi tehdä arjessa? Voiko yhteistyöllä todellakin toisten kanssa löytää uutta liiketoimintaa? Voiko löytää uutta bisnestä esimerkiksi sivuvirtoja hyödyntämällä tai yhteistä alustaa kehittämällä esimerkiksi alueellisesti? Olisiko sulla, Minna-Maari, tähän jotain kommenttia?

[Harmaala:] Joo, vastuullisuus ja kiertotalous usein juuri edellyttää uuden oivaltamista tai uudenlaista yhteistyötä, mihin viittasitkin tuossa. Teollisella ekologialla tarkoitetaan, että toisen toimijan jäte voi olla toisen raaka-aine, tai hyödynnetään esimerkiksi toisen toimijan sivuvirtoja. Se edellyttää, että ymmärretään sen toisen toimijan liiketoimintaa ja sen pääasiallisia raaka-ainevirtoja, jotka pitää tunnistaa ja ymmärtää. Juuri se ehkä on haastavaa, että pitää paljon enemmän tuntea kumppaneita, ja se, että liiketoimintamalli tai sen osa täytyy ehkä olennaisestikin muuttua. Muutos on perinteisesti hyvin hankalaa ja haastavaa.

Voidaan miettiä palvelupohjaisia ratkaisuja eli sitä, että tuotteet tarjotaan palveluna, palvelullistetaan myynnin sijasta, mikä on yksi kiertotalouden toimintamalli. Se on usein myös kytköksissä jakamistalouteen, ja se vaatii toimiakseen luultavasti uudenlaiset jakelukanavat. Se vaatii uudenlaiset, aikaisempaa kestävämmät tuoteratkaisut, uudenlaisia asiakassuhteen muodostamisia ja erityisesti uudelleen mietityn ansaintalogiikan.

Ne kaikki ovat tosi isoja muutoksia yritykselle. Ymmärrän hyvin sen, että siihen ei lähdetä hyvin herkästi tai nopeasti. Näiden muutosten tekeminen on erittäin haastavaa etenkin etabloituneille yrityksille. Siksi monet toimialat ovat kokeneet ulkopuolelta tulleita disruptioita.

Uudet toimijat, ehkä pienet, ketterät startupit, niinkuin tässäkin on mukana, tuovat jonkin uuden toimintamallin markkinoille. Esimerkiksi isompana muistutuksena vaikka suoratoistopalvelut musiikkibisneksessä. Musiikkibisnekseshän on nyt hyvin eri näköinen kuin mitä se joskus oli, koska se toimiala disruptoitui, koska ne perinteiset toimijat eivät pystyneet muuttamaan liiketoimintamallia.

Toisaalta uudet toimintamallit tarjoavat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia tehdä uudella tavalla, palvella asiakasta paremmin, luoda lojaliteettia, parempia asiakassuhteita. Väittäisin, että se vaivannäkö liiketoimintamallin uudelleenmuotoiluun on sen arvoista, että siihen kannattaa lähteä, tai ainakin miettiä mitä se voisi tarjota meille, oli yritys pieni tai isompi.

[Anckar:] Yrittäjyyteenhän kuuluu myös välillä uudistuminen. Jos ajatellaan esimerkiksi, että sukupolvet vaihtuvat, yleensä se uusi sukupolvi keksii sen yrittäjyyden jollain tavalla uudestaan. Vaikka se jatkaisi sitä samaa firmaa, mutta ehkä siihen löytyy joku uusi näkökulma.

Kun olen seurannut tätä kiertotaloutta, niin siellä on tietysti näitä isoja toimijoita. Esimerkiksi Metsägroup valmistaa Kuura-tekstiiliä kuidusta, joka on jäänyt jäljelle. Sitten on toisaalta pieniä toimijoita, vaikka Piece of Jeans, jossa käytetyistä farkuista tehdään tilkkukangasta, jota voidaan käyttää tekstiiliteollisuudessa uudestaan. Myös Infinited Fiber Company, joka tekee jätteistä uutta, puuvillan tyyppistä kuitua. Kyllä näitä esimerkkejä on, mutta se on silti yksittäisen yrityksen kohdalla iso asia.

Kuten tässä mainittiin, sana raha, mitä ei toki pidä unohtaa, koska liiketoiminnanhan pitää olla kannattavaa. Sehän on aina myös siitä omasta toimeentulosta kiinni miten saa ansaittua rahan itselle ja myös työntekijöille. Se, että viivan alle jää jotain on hyvin vaativaa.

Silti jollain tavalla olisin toiveikas. Liikehdintää selkeästi on. Tuodaan tähän lopuksi jokainen muutama keskeinen asia, jotka voisivat edistää rohkaistumista ja innostamista uusiin vihreisiin tekoihin omassa yritystoiminnassa ja kokeiluihin, kehittämään liiketoimintaa vihreämmäksi. Aloittaisitko sä taas, Aaro?

[Mielonen:] Mä ehkä ottaisin esille nämä asiat, mitä tässä tuli jo esille. Suomen valtion tuki näissä asioissa yrityksille. Jotain rahallista apua niille, jotka oikeasti yrittää tällaisia asioita tehdä yrityksessä. Mainitsemani EU: otettaisiin EU:ssa yhteinen linja, että jokaisessa maassa noudataan samoja sääntöjä ja päätöksiä yhtä vakavalla otteella.

[Anckar:] Kyllä. Niinkuin Minna-Maari jo sanoinkin, että päästöt ja saasteet eivät tunne rajoja, ei myöskään kehittämistyö. Sen pitäisi myös olla maailmanlaajuista, mutta silti kannattaa aina yrittää. Entäs Petri, mitä sanottavaa tähän kohtaan?

[Numminen:] Parikin ajatusta tuli mieleen, lähti oikeastaan siitä rahasta liikkeelle. Sen lisäksi tarvitaan tahtoa. Ei se voi olla pelkkä hillotolppa. [Anckar on samaa mieltä] Se ei johda kehitykseen.

Itselleni syntyi idea jossain vaiheessa, että voisi pikkufirmassakin olla joku, joka keskittyy ympäristöasioihin. Joku opisto Savossa järjestää ympäristövastaavan koulutusta, 50 opintoviikkoa. Se sopii ihan kenelle tahansa työssä käyvälle. Se voisi olla ihan hieno idea.

Toinen ajatus. Keväällä jouduin uusimaan yrityksen jätehuollon, ja kilpailutin sen. Ihan kaikki toimijat eivät vaivautuneet tarjoamaankaan. Yksi jäteyhtiö tarjosi vaihtoehtoa, missä ei ollut olenkaan sekajätettä.

[Anckar:] Niin.

[Numminen:] Tämä oli niinkuin…

[Anckar:] Tuli oivallus.

[Numminen:] Se oli siinä mielestäni. Se oli vielä järkevään hintaan.

[Anckar:] Kyllä.

[Numminen:] Ne eivät kerää sekajätettä ollenkaan, ihan kaikki lajitellaan.

[Anckar:] Niin, ettei tuhlata. Tuhlaamisen pitäisi kerta kaikkiaan loppua. Entäs Minna-Maari?

[Harmaala:] Kannustaisin ehkä ajattelemaan, että yritystoiminta voi olla globaalien ongelmiemme ratkaisija, eikä niiden tuottaja, niinkuin ehkä välillä toitotetaan. Nämä ongelmat ei globaalilla tasolla lopu, niitä on hurjan paljon. Käytännössä jokainen yritys voi löytää omalle toimialalle ja toiminnalle luontevan tulokulman. Se voi liittyä ympäristövastuuseen, jätteisiin, ilmastoasioihin, sosiaaliseen eriarvoisuuteen, johonkin muuhun sosiaaliseen ongelmaan, taloudelliseen vastuuseen tai mihin tahansa muuhun.

Nämä kaikki haasteet ovat todella mahdollisuuksia saavuttaa kasvua, kannattavuutta ja myös kansainvälisyyttä. Ratkaisemalla esimerkiksi johonkin jätevirtaan liittyviä ongelmia voi luoda hyvinkin kannattavaa ja kasvavaa liiketoimintaa. Ilmastokriisin kestävät ratkaisut ovat tulevaisuuden Graalin maljoja tietyllä tavalla. Niiden avulla tullaan näkemään hyvin kannattavaa ja hyvää liiketoimintaa, sellaisilla ratkaisuilla, jotka vaikka ovat ilmastokriisin kestäviä.

[Anckar:] Tällaista toiveikkuutta kohti on hyvä mennä ja vaalia sitä, sen sijaan, että valtavasti ahdistutaan ja mietitään kaikkia uhkakuvia. Jokainen voi omilla toimillaan, myös yritykset, edistää ilmastonmuutoksen torjumista ja vihreää siirtymää kohti menemistä.

Kiitän teitä kaikkia, että tulitte tänne meidän Pasilan radio-studioon, kiitos tekniikalle ja meidän tuottajalle Taina Laivolalle. Toivotaan, että nämä ajatukset herättäisivät muissakin paljon ajatuksia. Mennään yhdessä näitä vihreitä askeleita pitkin tulevaisuuteen. Kiitos.

Kuvituskuva: www.shutterstock.com