Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun yrittäjyyspedagogiikan äärellä -sarjassa käsitellään yrittäjyyspedagogiikkaa ja erilaisia toteutustapoja ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakouluissa.

Podcast-sarjan tarkoituksena on koota käytännönläheisiä vinkkejä, miten opetuksessa voidaan toteuttaa yrittäjyyspedagogiikkaa. Sarja on suunnattu opettajaksi opiskeleville, opettajille, oppilaitoksen johdolle ja asiantuntijoille.

Jakson neljännessä osassa Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtori Pia Kiikeri keskustelee Diakonia ammattikorkeakoulun lehtorin Ulla Niittyinperän kanssa. Ulla työskentelee Turun toimipisteessä viittomakielen tulkkien opettajana.

Voit kuunnella kaikki Yrittäjyyspedagogiikan äärellä -sarjan jaksot Spotifysta.

Yrittäjyyskasvatuksen opinnoissa opiskelija voidaan ohjata perustamaan oman yrityksen joko yksin tai yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. Yritys voi toimia eri yrittäjyyskasvatukseen suunnattujen malliohjelmien kautta, koulussa sijaitsevan yrityksen kautta tai ihan oikeana yrityksenä, kuten toiminimi tai osuuskunta.

Opiskelijat pyörittävät yritystä ja oppivat siinä samalla yritykseen liittyviä asioita, turvallisesti ja saaden tarvittaessa opetus- ja ohjausapua. Näin opiskelijat saavat kokemusta yritykseen liittyvistä työtehtävistä, jonka tavoitteena on madaltaa heidän kynnystään lähteä yrittäjäksi. Tämä on suositeltava toiminta niillä koulutusaloilla, joilla työelämässä yrittäjämäinen toiminta on yleisempää.

Jaksossa keskustelemme, miten viittomakielen tulkkien koulutuksessa on hyödynnetty yrittäjyyspedagogiikkaa koulun oman yrityksen DiakOppi – yrityksen avulla. Yrityksessä työskentelevät niin opettajat kuin opiskelijat. Opiskelijat ovat mukana yrityksen normaaleissa työtehtävissä mm. työtehtävien kilpailutuksessa, budjetoinnissa ja laskutuksessa. Tässä mallissa erityistä on, että opiskelijat pääsevät myös tutustumaan, kuinka julkiset kilpailutukset ja palvelujen ostotarjoukset laaditaan.

Yrittäjyyspedagogiikassa ja sen toteuttamisessa opettajan kannattaa olla avoimin mielin ja kehittää toimintaa yhdessä opiskelijoiden ja työelämän kanssa. Yhteiskunta muuttuu ja yrittäjyyskasvatukseen kuuluu, että seurataan aktiivisesti työelämän muutoksia. Tässä mallissa kerrotaan, kuinka haastateltavat ovat muuttaneet omaa yrittäjämäistä toimintatapaansa saavutettavuus direktiivien tullessa voimaan.

Saavutettavuusdirektiivit ovat koko Eurooppaa kattavia, ja ne ohjaavat parantamaan yhdenvertaisuutta digitaalisessa yhteiskunnassa. Digitaaliset materiaalit tulee tuottaa niin, että erilaisten ihmisten on helppo käyttää mm. verkkopalveluja ja niissä olevia sisältöjä. Esimerkiksi videot tulee tekstittää ja nettisivut tehdä helppokäyttöiseksi, kaikille saatavaksi. Saavutettavuusdirektiivit koskevat valtion rahoituksella ylläpidettäviä, mm. valtion virastoja, ministeriötä, ammattikorkeakouluja, kuntia ja kuntayhtymiä.

Diak-ammattikorkeakoulun tulkkikoulutukseen saavutettavuusdirektiivit ovat tuoneet lisää työ- ja harjoittelumahdollisuuksia etenkin kirjoitustulkkauksen opiskelijoille. Tätä mahdollisuutta he toteuttavat yrittäjyyspedagogiikan hengessä – totta kai.

Lähteet:

• Digi kuuluu kaikille. Aluehallintovirasto. https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/

Pia: Hei vaan kaikki kuulijat. Eli täällä on Pia Kiikeri Haaga-Helian Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta yrittäjyyspedagogiikan äärellä ollaan ja ihmetellään että mitähän se yrittäjyyspedagogiikka oikein on. Ja tänään mulla on täällä keskustelemassa asiasta Ulla Niittyinperä, tuolta Diakista. Moi Ulla

Ulla: Moi

Pia: Tervetuloa. Ja heti ekaksi alkuun kysyn, että kuka sä olet ja mistä sä tulet ja miksi sä olet sotkeutunut tähän yrittäjyyspedagogiikkaa?

Ulla: Kiitos ja hyvä kysymys, mä olen, siis olen Ulla Niittyinperä ja työskentelen Diakonia ammattikorkeakoulussa ja Diakonia ammattikorkeakoulu on valtakunnallinen ammattikorkeakoulu. Me ollaan eri puolilla Suomea ja mä olen Täällä Turun kampuksella, eli Sijaitsen täällä Eteläisessä Suomessa ja se on aika laaja kokonaisuus nykyään. Meillä koulutetaan aika erilaisiakin tulkkeja, eli meillä on viittomakielen tulkkeja ja siitä se on niin kuin alkanut tämä meidän koulutus. Ja sit meillä on tietysti lisäksi puhevammaisten tulkkeja ja sitten meillä on Suomessa vähän harvinaisempia puhuttujen kielten tulkkijakoulutusta myös eli asiointikielten tukkikoulutusta. Ja sitten meillä on kirjoitustulkkeja ja kuurosokeiden tulkkeja ja muuta tällaista mitä voi vähän valita ja syventyä siit opintojen aikana.
Mä oon ollut töissä Diakissa vuodesta 2001 ja sitä ennen työskennellyt viittomakielen tulkkina kentällä ja tota opetan meillä vähän kaikenlaista, monia aineita eli ihan opinnäytetöistä sitten sinne käytännön tulkkaukseen ja kommunikointiin. Tämän tyyppisiä asioita teen.

Pia: Joo. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. No, no mites tota te ootte, saaneet tähän koulutukseen tällaista yrittäjämäistä toimintaa?

Ulla: No, se on tullut vähän niin kuin pikkuhiljaa, tavallaan niistä työelämän muutoksista. Eli tulkkauspalveluthan ovat Suomessa aika hyvin järjestetty, ollut aina, se on kuulunut niin kuin kuurojen oikeuteen tuolta 80-luvun lopusta asti. Mutta se miten ne palvelu järjestetään, niin siihen on haettu erilaisia malleja. Se on ollut aluksi kotikunnan järjestämään ja sitten se valtakunnalliset tehtiin, tai tehtiin niin että valtio otti sitä yhtenäisemmin haltuun vuonna 2010 ja tämä palvelu siirtyi, vammaisten tulkkauspalvelu siirtyi 2010 Kelan, Kelan järjestämäksi palveluksi. Eli Kela kilpailuttaa aina sen koko tulkkauspalvelun hankintaan Suomessa ja liittynyt viittomakielen tulkkaukseen ja puhevammaisten tulkkaukseen, että se asioimistulkkaus näillä puhutuilla kielillä on sitten taas ihan eri kuvionsa. Ja tämä oli se juttu mikä meillä vaikutti tosi paljon, kun se kilpailutus tuli niin meidän piti lähteä miettimään, että ollaanko me siinä jotenkin mukana, vai ei. Voidaanko me tuottaa tulkkauspalveluita ja niin että meidän opettajat voisivat tehdä edelleen tulkkauspalveluita ja olla siinä työelämässä mukana. Ja sitten mietittiin myös sitä, miten opiskelija pääsisi olemaan sitä tulkkausta ja sitä työelämän toimintaa ja koska se tapa tehdä tulkin työtä muuttui. Että mentiin tästä freelancers pohjoisesta kunnan maksamasta palvelusta siihen, että onkin yrityksiä, jotka osallistuvat kilpailutukseen ja Kela hankkii sitä palvelua. Niin silloin mä se päätettiin, silloin 2010 lähdettiin mukaan siihen kilpailutukseen. Ja tehtiin se tämmöseen DiakOppiin, me sanotaan sitä oppimisympäristöksi, joka toimii niin kuin Diakiin alaisuudessa. Sillä ei varsinaisesti sitä omaa yrittäjyystoimintaa tai budjetointia oo, mutta siihen kuitenkin varataan opettajilta työaikaa ja se laskuttaa ja tuottaa palveluita, niin kuin omana tällaisena sisäisenä työelämän oppimisympäristönä.

Pia: Okei ja opiskelijat on siinä sitten niinku mukana?

Ulla: Kyllä ja se on ollut alusta asti meidän periaate, että meillä on aina lehtori ja opiskelijapari kun lähdetään näille työelämän keikoille tai on ne sitten tulkkauskeikkoille tai me voidaan myös opettaa erilaisia kommunikaatiomenetelmiä, niin esimerkiksi tukiviittomia tai viittomakommunikaatiota, me ollaan opetettu päiväkodeissa, niin siinä on aina opiskelijat tekemässä samalla harjoittelua mukana. Ja näissä ideaalitilanteissa työskennellään aina tulkkiparina, siinä tilanteessa, että siinä tilanteessa samalla se opettaja saa sitä työelämä päivitystä ja työelämä sukellusta ja pysyy se kontakti siihen kenttään. Ja opiskelija saa sitten taas sellaisen turvallisen parin siihen, joka varmistaa, että asiat menee oikein. Ja asiakas saa, saa sitten niin kuin myöskin siltä kokeneelta lehtori ilta sitä varmuutta, että tässä ei ole opiskelija niin kuin yksin. Siinä on tämmöstä mentorointia ja sitten opiskelijat pääsee oikeisiin tilanteisiin työelämän juttuihin mukaan.

Pia: Joo, no miten tota teillä asiakkaat saavuttaa teidät sitten, onko teillä, mainostatteko te sitten?

Ulla: No ei kauheesti oo mainostettu sitten, eli tätä me on koko ajan miettitty, että pitäis enemmänkin tehdä. Mutta kun se tulkkauspalvelu tulee sieltä Kelan palvelun kautta, niin se on niin keskitettyä, Kelan oma välitys, joka välittää ne työt kilpailutus järjestyksen mukaan. Eli käytännössä me avataan kalenteri ja siihen on oma välitysjärjestelynsä, eli ne varaukset tulee oman kalenterin kautta niille firmoille, jotka ovat siinä kilpailutuksessa olleet mukana. Ja tässä on ollut erilaisia kausia, eli siinä 2010 jälkeen noin kolmen viiva neljän vuoden välein se palvelu on kilpailutettu. Ja nyt tässä viimeisellä kaudelle me ei päästy mukaan, eli me ollaan nyt oltu muutama vuosi ulkona. Mut et, nyt on taas juuri päättynyt edellinen kilpailutuskausi, niin sitä nyt vähän jännätään tässä, niin että vielä on tulokset tulossa, vahvistumassa tässä, että ollaanko mukana vai ei. Täs oppii myös opiskelijat näitä työelämän, niin kuin myös muita, kun tulkkaustaitoja. Eli miten niitä töitä haetaan, jaetaan, raportoidaan, mitä tämä kilpailuttaminen, tällainen pienyrittäjämäinen toiminta on.

Pia: Joo

Ulla: Kyllä me niistä jutellaankin esimerkiksi näillä tulkkausmatkoilla paljon, kerrotaan siit tavallaan DiakOpin historiasta ja miten, miks tää on perustettu ja miten tää toimii. Ja millaista se olisi sitten kentällä jos opiskelija lähtee itse valmistuttuaan perustamaan oman toiminimen tai isomman yrityksen, niin kyllä me niistä paljon jutellaan ihan niitten keikkojen aikana tai ihan keikkamatkoilla.

Pia: Joo, eli tämä on myös tämmöistä turvallista toimintaa nähdä sitä yrittäjyyttä ja yrittäjämäistä toimintaa?

Ulla: Kyllä, kyllä se on niin kuin opiskelijalle sellaista matalan kynnyksen paikka. Kyl he, kyl he kovasti tietty jännittää niitä tilanteita aina, kun ne on sitten oikeita tilanteita. Että siellä on niin kuin, voi olla tosi tärkeitä, tärkeitä asioita sen asiakkaan elämässä niin kuin käsitteellä, niin siinä on, siinä on sitten oltava tarkkana ja tehtävä parhaansa.

Pia: Hmm…Kyllä, no mitä sä itse näet tätä yrittäjyyspedagogiikkaa, et, et mikä täs on sitten hyvää täs toiminnassa, miksi olette lähteneet tähän. Tässä on kuitenkin aika suuria juttuja.

Ulla: Niin, mä sitä silloin mietiskelin, kun mä rupesin opiskelemaan tätä yrittäjyyspedagogiikka, että mitäköhän tää niin kuin on? Sit kun, mitä enemmän sitä luki, niin tuli sellainen olo, että hei tätähän me ollaan tehty jo tosi paljon. Jotenkin mä aattelin, että ammattikorkeakoulussa opettajan työtapa on aikalailla sellainen yrittäjämäinen. Me ollaan kyllä aika aktiivisia tämmösiä uteliaita ja ohjaavia, työelämäverkostuneita. Että kyllä mä sanoisin, että se meidän työtapa on tosi yrittäjämäinen. Mitä niin kun haetaan, että sä tavallaan johdat sitä omaa työtäsi, niin kuin opettajana ammattikorkeakoulussa. Mut sitten se mitä me lähdettiin silloin tekemään, niin kyl me ajateltiin sitä, että me voidaan olla siinä se kokeneempi kollega sille opiskelijalle ja tehdä tämmöstä mentorointia ja mahdollistaa se harjoittelu sille opiskelijalle. Ja se on sitä meidän pedagogista ajattelua ja yrittäjyyspedagogista, me voidaan tukea siinä prosessissa, että se ei oo niin iso harppaus. Monella voi olla yrittäjyydestä sellaisia pelottaviakin mielikuvia, että en ole yhtään yrittäjämäinen. Tai en tule pärjäämään tai että isänäkin jo oli ja se oli aina töissä. Tämmöistä meidän opiskelijat joskus kertoo, kun heiltä kysyy, mitä he ajattelee, onko heistä yrittäjäksi. Niin on kerrottu ehkä erilaisia malleja, että sitä voi tehdä eri tavalla.

Pia: Hmm.

Ulla: Se on sellaista motivointia myös siihen ajattelutapaan tehdä työtä. Että sitä tekee vähän niin kuin itselleen ja sille yritykselle niin kuin.

Pia: Joo, kyllä. Ja mun mielestä tuossa sun ajattelussa, että myös opettaja on tällainen yrittäjä ja, ja toimitaan yrittäjämäisesti. Mä oon tai siitä myös tykkään, että näinhän se on, että ollaan paljon yhteistyössä yritysten kanssa ja työelämän kanssa. Ja tässä teidän mallissa on myös hieno tää, että tässä niin kuin tehdään yhdessä sekä opettajat että opiskelijat tätä yrittäjämäistä toimintaa. Niin tota ja näkee sen, myös sen kaiken toimintaan, et miten sitä työtä sitten haetaan ja tehdään ja niin kuin, miten se menee. No miten sä näet tätä yrittäjämäistä tai yrittäjyyspedagogiikka, niin minkälainen tulevaisuus sillä on? Miten sitä pitäisi esimerkiksi kehittää?

Ulla: No varmaan tää digitalisaatio on yksi iso haaste sillä, että meillä esimerkiksi etätulkkaus on ollut yksi iso teema siihen, että miten otetaan uudet etävälineet käyttöön ja tulevaisuuden keinot. Miten niillä voidaan sitä omaa työtä auttaa ja kehittää. Ja toisaalta on sitä ehkä, ehkä semmoinen nää isot, isot yrittäjyyttä niin kuin säätelevät, meidän alalla on hankintalaki ja nää kilpailutukset. Niin siihen keskusteluun osallistuminen, niin on ainakin meidän koulutuksen kannalta tosi tärkeetä, että tässä meidän alan kilpailutuksessa on niin kuin sellaisia piirteitä, että se kauheen hankalasti sopii kilpailutukseen, kun se on. Asiakkaalla saattaa olla hyvin yksilöllisiä tarpeita, niin me ollaan oltu vähän niin kuin kriittisiä sen suhteen. Että onko kilpailuttaminen tämän tyyppisiin palveluihin, kuten tulkkauspalvelut, niin ollenkaan se sopiva tapa. Samaa keskustelua on ollut esimerkiksi vammaisten henkilöiden asumispalveluista ja muusta. Onko se hyvä juttu, että ne neljän vuoden välein vaihtuu, vai oisko se paree että siihen pääsis rakentamaan tämmöistä pysyvämpää yrittäjyyskultuuria ja asiakassuhteita. Me ollaan kyl siihen, siihen niin kuin haettu linjoja ja tehty yhteistyötä kentän kanssa. Kutsuttu heitä tällaisiin alueellisiin tuottaja tapaamisiin, että siinä me ollaan oltu niin kuin tällainen kutsujataho, vaikka ei olla oltu palveluja tuottamassakaan aina kaikilla kausilla, niin ollaan kuitenkin kaksi kertaa vuodessa tavattu alueen tuottajia ja osallistuttu siihen keskusteluun, että mitä kentällä tapahtuu ja mihin tämä meidän koko ala on menossa käännös- ja tulkkaus-, kieliasiantuntijapalveluiden näkökulamsta. Niin tää on, tää on sellainen iso juttu, mitä yhtäkkiä yhteiskunnallista vaikuttamista tarttis mun mielestä tehdä. Täs on, tämän tyyppisten kilpailuttamisessa on paljon jo ongelmia ja se mahdollistaa, mahdollistaa myöskin tämmöstä kikkailua niin sanotusti sillä kilpailutuksella. Meillä on nyt esimerkkejä sellaisesta, että on kilpailutettu yrityksiä pelkillä resursseilla, siellä on tämmöisiä haamutulkkeja, että niitä ei ole oikeesti ollut olemassakaan ja nyt niitä on sitten lähdetty rekrytoimaan, kun se kilpailutuskausi vasta niin kuin alkaa. Täällä on tämmösii, niin kuin epäterveitä ilmiöitä olemassa ja mun mielestä koulutuksen paikka on olla siinä keskustelussa mukana. Mä en tiedä, voidaanko me ratkoa niitä, mutta me voidaan ainakin tuoda se huoli siitä, että tämä ei nyt ole ihan se suunta mihin me haluttaisiin, että mennään.

Pia: Joo, eli lähtemällä tähän yrittäjyyspedagogiikkaan mukaan on mahdollista vaikuttaa myös oman alan tulevaisuuden kehitykseen.

Ulla: Kyllä. Se on oltava mukana. Mun on kauhean vaikea nähdä, miten kouluttajan työtä vois tehdä ilman vastavuoroista yhteistyösuhdetta työelämään. Kyl meidän pitää tietää, mitä siellä kentällä tapahtuu ihan jo sen takia, että me pystytään opettamaan opiskelijalle vaikkapa, minkälaisilla ohjelmilla työt välitetään tai miten etätulkkausta tehdään. Kyllä meidän pitää olla siinä kärryillä koko ajan. Ja sitten toisaalta työelämä myös vaatii meiltä, että koulutuksen pitää vastata siihen tarpeeseen, mitä tulkkeja tarvitaan, millaisia kieliasiantuntijoita tarvitaan, mihin tällä koulutuksella työllistyy, työllistyykö kaikki. Että kyllä kenttä myös haastaa meitä siihen että, että tuota pitää kouluttaa asiantuntijoita sinne, missä on tarve.

Pia: Joo, no miten sä näkisit, sitten meidän kuuntelijat siellä niin, niin miettii, että hitsin pitsin, kuulostaapa mielenkiintoiselta, että mä haluaisin kanssa opettajana lähteä mukaan tähän yrittäjyyspedagogiikkaan. Mitä sä antaisit heille tämmöseks neuvoksi vähän, mistä kannattaisi lähteä aloittamaan? Miten sitä yrittäjämäistä toimintaa vois lähtee tekeen?

Ulla: No, varmaan siinä voisi ensi peilata sitä omaa historiaa, että mitä yrittäjämäistä mä olen itse tehnyt. Että onko siviilissä tai työelämässä jotain sellaista niin kuin, mistä sitä tavallaan kokemusta ja esimerkkejä voisi niin kuin ammentaa. Että, mä olen itse ollut silloin, kun mä olen valmistunut tulkiksi vuonna 98. Niin mä lähdin silloin mukaan tämmöseen osuuskunnan, osuuskuntakerhoihin ja osuuskuntatoimintaan perehtymiseen. Se johti siihen, että vuonna -99 me perustettiin Suomeen ensimmäinen viittomakielenalan osuuskunta nimeltä Viia. Ja mä oli silloin siinä perustajajäsenenä ja mukana, siin alkutohinoissa ja se oli hirveen yhteisöllistä ja hauskaa. Se yritys on edelleen olemassa, mä en ole siinä enää mukana näist kilpailuteknisistä syistä. Se työllistää tällä hetkellä Suomessa yli 100 tulkkia, eli on yksi Suomen suurimmista osuuskunnista edelleen. Ja se, tavallaan se ideologia, mikä siellä oli taustalla pitää edelleen, eli he, he niin kuin työllistää itse itsensä ja tekee itselleen hyvän työpaikan. Niin se on ollut niin kuin kantava ajatus siinä. Että se, se että miettis sitä omaa historia mitä on tehnyt ja toisaalta niitä omia kurssia ja tehtäviä. Olisiko täällä jotain mihin sen voi yhdistää sen yrittäjämäisyyden. On se sitten vierailu johonkin yritykseen tai kutsuu jonkin yrittäjän puhumaan asiasta tai kertomaan alumnitarinaa tai hekee niitä esimerkkejä sieltä työelämästä tai omasta, siitä oman alan ympäristöstä. Ja sit tän tyyppisen, kun tää DiakOppi, niin semmosen pystyttäminen vaatii toisaalta työnantajan kanssa keskustelua, että siinä pitää tavallaan esimiesten ymmärtää se, sen arvo ja merkitys. Että jos meillä olis oppilaitoksen sisäinen yritys, niin se voisi myydä palveluja, se on tätä TKI toimintaa. Tuoda ehkä jotain tuloja sille oppilaitokselle, mutta toisaalta se antaa niille rehtoreille, opettajille sen mahdollisuuden, että ne voi olla siellä työelämässä pienellä panoksella mukana ja päivittää sitä omaa osaamistaan osana sitä omaa työtään. Niin jos tämmösen idean saa myytyä työnantajalle, niin sehän, voisin ajatella, että sopii aika monelle alalle. Ja varmaan ammattikorkeakouluissa on ollut tietyillä aloilla perinteenäkin se, että opettajilla on omia yrityksiä. Mä en tiedä miten nykyään tämmöiset kilpailusäädökset ja muut vaikuttaa siihen, mutta voisko olla pienyrittäjä, kevytyrittäjä ja tehdä jotain omia kokeiluja ja siin sitten työn ohessa tai rinnalla vaihtelun vuoksi. Niin ne on aika mielenkiintoisia juttuja ja voi liittyä vaikka johonkin harrastukseen tai muuhun. Mä ajattelen aina, kun se tietous kasvaa, niin siit kyl oppii.

Pia: Niin kyllä. Eli vähän kuin innostuksen ja kokemuksen kautta sitä miettimään.

Ulla: Kyllä, Mä yhtä, yksi opiskelija ryhmä teki sellasen esityksen, kun keskusteltiin, meillä oli teemana siinä kehityspsykologiaa ja aikuisuus ja aikuisuuden kriisit, niin ne oli haastatellut yhden opiskelijan äitiä, joka oli, on tämmöisen vammaispalveluiden johtaja, jossain isossa kunnassa, niin hänellä oli raskas työ. Mutta sitten hän kertoi mistä hän saa työhyvinvointia ja iloa, niin se olikin hänen oma yritys, mikä oli keskittynyt tämmöseen hemmotteluun ja hemmotteluhoitoihin ja elämäntapavalmennukseen, Et se on hänen semmoinen, et tekiköhän hän jotain käsitöitä ja saippuoitakin vielä siinä, että hänellä oli hyvinkin kaksi erilaista työtä ja työelämän roolia. Et oli se oma hömppäyritys, kuten hän kuvaili sitä ja sitten on tota se oma päivätyö mitä tekee sitten asiantuntijan roolissa enemmän.

Pia: Joo, kyllä. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta ja kivalta ja vähän, vähän jos on tämmönen oma yrityskin, niin sitten saa tehdä omasta harrastuksestaan vähän kuin yrittäjämäisen toiminnan ja sitä kautta tuoda myöskin kokemusta, että tietää missä mennään. Mut haluutko tähän loppuun sanoo vielä kuulijoille jotain?

Ulla: No semmonen ajatus on vielä, että jos teillä on niin kuin aikaisemmin valmistuneita opiskelijoita, eli näitä alumneja jotka ovat lähteneet yrittäjäksi tai heillä on jokin mielenkiintoinen urapolku, niin semmosten haastattelu ja videointi ja näitten tarinoiden tallentaminen on mielenkiintoista. Me ollaan nyt sitä tehty, et ollaan meiltä vähän aikaa sitten valmistuneita ja kauan aikaa sitten valmistuneita haastateltu ja tehty tämmöisiä alumnitarinoita, 15 videota.

Pia: Okei.

Ulla: Näistä on meidän nykyisille opiskelijoille niin kun hyviä, hyviä malleja ollut siitä, et ne näkee miten eri tavalla voi työllistyä ja mitä urapolkuja kustakin koulutuksesta aukenee, se on ollut hyvä juttu.

Pia: Joo. Ja sit jos joku kiinnostuu, tota tästä teidän mallista, niin teil löytyy nettisivut, mistä, missä on tietoa ja sitten tota voi varmaan ottaa Ulla Niitynperään yhetyttä tonne Turun Diakiin. Niin sitä kautta voi vielä, jos kiinnostuu tästä yrittäjämäisestä muodosta, niin tai sitten ihan tulla teille asiakkaaksi, eli tarvitsee apua ja tulkkauspalveluita. Ja mun oli pakko tuossa ennen, kun me aloitettiin äänittään, niin kysyä Ullalta, kun täällä teillä netisivuilla, tota sanotaan, että teillä on tosiaan kirjoitustulkkausta ja tulkkauksia ja sitten on tämmönen taktiilitulkkaus. Ja mä kysyin Ullalta, mitä se tarkoittaa, niin kerro vielä meille, se oli hieno.

Ulla: Taktiili tarkoittaa, perustuu niin kuin kosketukseen. Eli taktiilitulkkaus on tulkkaus, jota tehdään niin että pidetään käsistä kiinni ja tätä tulkkausta käytetään kuurosokeiden henkilöiden kanssa tai henkilöillä, jotka ovat viittomakielisiä, mutta eivät nää, ehkä nää kunnolla. Että voi olla esimerkiksi Suomessa usserinsyntrooma, tään tyyppien näkökyky heikkenee iän myötä. Se on aika, se näyttää mielenkiintoiselta ja on aika haastava muoto, mutta täysin kommunikaatio, että siinä esimerkiksi aakkoset kirjoitetaan asiakkaan käteen koskettamalla ja muutenhan asiakas pitää käsiään siinä tulkin käsien päällä ja seuraa sitä viitottua viestiä siitä.

Pia: Joo, elikkä hyvin monenlaisia palveluita teidän yrityksestä saa.

Ulla: Joo ja semmosen mä voisin vielä sanoa, että uusi saavutettavuusdirektiivi teki nyt kyllä semmosen, että meille on tullut aika paljon tekstityksiä, eli ne semmoset julkisen, julkisen toimijan nettisivuilla olevat videot, jotka on tarkoitus jäädä sinne yli kahdeksi viikoksi, niin nehän pitää nyt tämän direktiivin mukaan tekstittää. Niin tämä on ollut tällainen uusi, mitä meidän opiskelijat on, nää kirjoitustulkkauksen opiskelijat just nyt tehny. Et on useampikin projekti ollut työn alla nyt tälläkin viikolla. Että siinä on aika tiukka aikaraja se 14 päivää.

Pia: Niin joo, kyllä, kyllä.

Ulla: Niin tää on ollut uus juttu.

Pia: Okei ja uus tieto myös mulle, että te teette tekstityksiä, että se kuuluu teidän työnkuvaan.

Ulla: Kyllä, se on oikeastaan tullut tämä työelämän tarve ja lainsäädännön muutos. Niin me ollaan todettu, että he me osataan tääkin homma ja tälle on kysyntää, niin tarjotaampa tätä. Ja opiskelijat ovat saaneet siitä sitten harjoitteluun tunteja. Siinä oppii, sillä tekstityskään ei ole sanasta sanaan kaiken kirjoittamista, vaan siinä tiivistetään ja mietitään se teksti niin kuin, niin että se on hyvin saavutettavaa ja ymmärrettävää ja hyvää suomen kieltä.

Pia: Joo, joo ja samallalailla opiskelijat kohtaa siinä myös sen asiakkaan. Eli kenelle se video tehdään…

Ulla: Kyllä, kyllä
Pia: Eli sekin on hyvin tämmöstä yrittäjämäistä toimintaa

Ulla: Juu, kyllä, kyllä ja sinä on aikataulu, budjetti ja suunnitelma ja kaikki (naurua) niin kyllä.

Pia: Joo, hienoa. Mutta joo, kiitos Ulla, että tulit meidän vieraaksi ja kiitos kuuntelijoille siellä ja tosiaan tämä oli Yrittäjyyspedagogiikan äärellä, meidän podcast -sarja täältä Haaga-Helian Ammatillisesta opettajakorkeakoulusta ja me tehdään näitä sarjoja lisää, eli yhtä mielenkiintoisia, niin kuin tarinoita on tulossa. Elikkä pysykää siellä kanavalla. Moi Moi.

Ulla: Moi