Kuuntelin Anu Gretschelin (2022) asiantuntijaluentoa ja havahduin hänen esittämäänsä Hoikkala & Pajun (2013) käsitteeseen ryhmätaju. Mikä ihmeen ryhmätaju? Käsite kiinnosti niin paljon, että aloin selvittämään sitä.

Kiinnostuksen taustalla oli se, että olen haastatellut ammattikorkeakoulun opiskelijoita, ja he miettivät miten ryhmässä tapahtuvaan oppimiseen voisi vaikuttaa. Opiskelijat pohtivat sitä, miten he oppisivat paremmin ja ryhmän työskentely sujuisi. Nyt he kokivat näissä suurta vaihtelua. Opiskelijoita kiinnosti etenkin oma rooli ryhmätyössä ja ryhmässä, sekä ryhmän tekemiseen vaikuttaminen.

Ammattikorkeakouluissa toimitaan ja opitaan paljon ryhmissä. On erilaisia ryhmätöitä ja ryhmätoimintoja, joissa oppimisella on selkeät tavoitteet ja opiskelijoilla erilaisia rooleja. Lisäksi ryhmän tekemistä arvioidaan ja niistä muodostuu usein myös osa arvosanaa tai koko arvosana. Nämä ryhmässä tapahtuvat toiminnot ovat siis opiskelijalle keskeisiä oppimisen ja osaamisidentiteetin kehittymisen kannalta.

Pedagogiset ratkaisut ryhmän opetuksessa ovat opettajan päätettävissä. Opettaja on ryhmässä johtaja, joka vie oppimista eteenpäin (Hoikkala & Laine 2017). Kuitenkin pedagoginen toteutus on aina opettajan ja opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta. Parhaimmillaan se mahdollistaa opiskelijoiden osallistumisen, jossa heidän osaamisensa ja oppimisensa kietoutuvat yhteen siten, että tuloksena on oppimisen iloa ja osaaminen kehittyy.

Opettajan on hyvä ymmärtää ryhmässä tapahtuvia ilmiöitä ja omata ryhmätajua. Ryhmä ei ole automaattisesti ja itsestään toimiva (Jääskeläinen 2022). Ryhmässä oleminen ja ryhmäytyminen tapahtuu aina uudelleen, kun siinä tapahtuu muutoksia. Näitä muutoksia on henkilöiden vaihtuminen, pois jääminen tai kun heitä tulee lisää. Silloin aina ryhmän roolit muuttuvat: millaisena minut hyväksytään ryhmässä ja millaisen roolin voin ottaa.

Myös oppimisympäristöt vaikuttavat ryhmässä olemiseen. On erilaista toimia kasvokkain oppilaitosympäristössä, verkossa tai työpaikalla. Kaikissa tarvitaan kuitenkin ryhmätajua, eli sitä miten opettaja onnistuu lukemaan yksilöä ryhmässä ja ryhmää yksilössä (Hoikkala & Paju 2013).

Opettajan on siis hyvä nähdä yksilö ryhmän jäsenenä ja ryhmän vaikutus yksilöön. Se edellyttää ryhmän ohjaamista esimerkiksi ryhmätöiden aloitusvaiheessa. Opettaja turvaa sen, että opiskelija saa erilaisia rooleja ryhmätyön tekemisessä ja saa toimia roolistaan käsin. Se auttaa opiskelijaa erilaisten roolien kautta saavuttamaan myös erilaista osaamista.

Ryhmän jäsenten keskinäinen luottamus ei synny itsestään. Tarvitaan aikaa ja sitä, että ryhmän jäsenet tuntevat toisensa. Siitä syntyy luottamus ja silloin ryhmän jäsenet tukevat toisiaan. Opiskelijan saama tuki ryhmässä edistää hänen oppimistaan ja hän kokee itsensä hyväksytyksi.

Opettajien ryhmätajut vaihtelevat ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että eri opettajat ymmärtävät ryhmädynamiikkaa eri tavoin (Hoikkala & Laine 2017). Tämä näkyy siinä, että opettajat opettavat ja ohjaavat ryhmiä hyvin eri lailla. Se voi aiheuttaa hämmennystä opiskelijoissa. Lisäksi se vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi ryhmätöitä ohjataan. Ohjaus puolestaan vaikuttaa suoraan ryhmän toimintaan ja tuloksiin – siis oppimiseen ja arvosanaan.

Ryhmätaju onkin yllättävän tärkeä. Sillä opiskelun aikana opitut ryhmätyöskentelyn mallit heijastuvat myös työn tekemisen tapaan työpaikan eri ryhmissä. Se mitä opitaan ryhmässä toimimisesta, sen ohjaamisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta koulutuksen aikana, näkyy ryhmätoiminnan osaamisena työelämässä.