Siirry sisältöön
Palautteen päivä – case Leijonankita

Tässä neliosaisessa blogisarjassa tarkastellaan Z-sukupolven johtamista Leijonankita-tuotekehitysprojektin näkökulmasta.

Kirjoittajat:

Julkaistu : 11.12.2018

Leijonankita-tuotekehitysprojektin ja -kisan finaali käytiin 4. joulukuuta täpötäydessä Vierumäki Resortin Ballroomissa Jokainen kuudesta tiimistä pääsi pitchaamaan lopullisen tuoteideansa Vierumäki-yhtiöiden ja Haaga-Helian Vierumäen yksikön johtoportaasta koostuville leijonille. Tuomaristossa oli paikalla myös Vierumäki yhtiöiden uusi toimitusjohtaja Peter Gabrielsson, joka pääsi todistamaan opiskelijaprojekteissa olevan potentiaalin Vierumäen alueen tulevaisuuden kehittämisen näkökulmasta.

Tuotekehitysprojektien tuloksina esiteltiin Sporttipolku, Metsäminigolf, Valklava by Gymstick, Hamsteripallo VieruWoW, Valkjärven kesäkeidas sekä Seikkailugolf. Kaikki esitykset olivat omalla tavallaan erilaisia, ja niistä jokaisesta oli poimittavissa ideoita toteutukseen. Tuomaristo keskittyi kysymyksissään erityisesti asiakastutkimukseen, tuotteelle luotuun imagoon sekä tuotteen potentiaaliseen tuottoon. Roast oli tiukka mutta samalla opettavainen, ja oli hienoa nähdä, kuinka tiimien edustajat vastasivat parhaan kykynsä mukaan haastaviin kysymyksiin. Suora palaute mahdollisti myös tuotteistamisprosessin tarkastelun uusista näkökulmista.

Kuudesta esityksestä voittajaksi valikoitui Testivoittajat-tiimin Metsäminigolf, jonka tuotteistus oli paketoitu pisimmälle ja joka tarjosi selkeän toteutettavan kokonaisuuden. Voittajan esityksessä nostettiin esille – jo Suomen itsenäisyyspäivääkin ennakoiden – yhteinen ympäristömme ja vihreät arvot. Toteutuksen osalta avattiin mahdollisuus koulutustasojen yhteistyölle, jossa rakennusalan opiskelijat rakentaisivat radat kierrätysmateriaaleista Valkjärven ympäristöön. Jäämme innolla odottamaan, toivottavasti jo ensi kesänä nähtäviä, metsäisiä putteja.

Mitä oppisimme, jos emme mitään oppisi?

Tätä pohti yksi kolmannen vuosikurssin opiskelijoista Leijonankidan finaalin jälkeen. Lausahdus on itse asiassa aika hieno. Se kuvastaa asennetta oppimiseen ja nimenomaan kasvun asenteeseen, eli aina on mahdollisuus oppia ja kehittyä. Se vaatii pysähtymistä ajattelemaan ja prosessoimaan opittua sekä kokonaisuuksien hahmottamista: mitä kaikkea olenkaan oppinut ja miten tämä kaikki voi minua tulevaisuudessa auttaa? Nämä asiat ovatkin Leijonankidan tuotekehitysprojektin ytimessä. Ei voitot tai ulkoiset palkkiot.

Vaikka projekti huipentuu juhlalliseen finaaliin, on sekin vain yksi oppimisympäristöistä. Siksi onkin hienoa nähdä ja kuulla, että tiimit ovat tämän myös oivaltaneet. Ollaan ylpeitä omasta aikaansaamisesta sekä siitä matkasta, joka tiiminä on yhteisesti kuljettu. Vastaavasti arvostetaan myös muiden tekemää työtä eikä arvoteta eri tuoteideoita näennäiseen paremmuusjärjestykseen. Ensimmäisen vuosikurssin osaamistavoitteiden toteutuminen kertoo siitä, että johtajina toimivat opiskelijat ovat onnistuneet luomaan useiden eri tavoitteiden kautta toiminnalle selkeät kehykset ja antamaan Z-sukupolvelle itsenäisyyden ja luottamuksen tuoman vapauden. Epäjohtamisessa on onnistuttu.

Kipinän hetki

Toki kovan työn jälkeen on selvää, että kisa itsessään aiheuttaa finaalin jälkeen monenlaisia tunnereaktiota ja jopa hetkellistä tyhjyyden tunnetta. Tunnelma Ballroomissa oli yhtä aikaa pettynyt, helpottunut, haikea ja onnellinen. Pettynyt, kun oma joukkue ei voittanutkaan, vaikka pitchaus oli loistava ja tuote sitäkin parempi. Helpottunut, kun koko syksyn kestänyt pitkä rutistus ja paljon pitkiä päiviä vaatinut urakka oli tullut päätökseen. Haikea, kun ymmärrettiin, että oman tiimin yhteinen taival oli tullut päätökseen. Onnellinen, kun oma tiimi oli antanut kaikkensa. Opettajat ja johtajat olivat tukeneet, mentoroineet, motivoineet ja inspiroineet, mutta lopulliset tuotteet tiimit olivat kehittäneet itse.

Myös tunnepuolelle pitää antaa tilaa ja nähdä erilaiset tunteiden ulottuvuudet osana matkaa. Tunteet panevat meidät toimimaan, antavat kipinän ja sytyttävät liekin. Tämän aiheen äärelle pysähdytään seuraavassa blogissa, jossa käsitellään sisäisen motivaation ja itseohjautuvuuden merkitystä Leijonankita-projektissa.


Kirjoittajat Nea Kujala ja Teemu Lehmusto ovat liikuntapalveluiden lehtoreita Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.

Tässä neliosaisessa blogisarjassa tarkastellaan Z-sukupolven johtamista liikuntapalveluiden toimintaympäristössä toteutettavan Leijonankita tuotekehitysprojektin näkökulmasta. Leijonankita on kisaformaatti, jossa opiskelijatiimit kisaavat Vierumäen toimeksiannosta parhaasta tuotekehitysideasta.