Sain jo lukuvuoden ensimmäisellä viikolla muistutuksen siitä, mikä tekee opetusalalla työskentelystä merkityksellistä. Aloitimme opiskelijoiden kanssa lukuvuoden ryhmäytymisretkellä, jonka aikana emme kuitenkaan keskittyneet retkeilytaitojen tai muiden kompetenssien oppimiseen. Tämän sijaan tutustuimme toisiimme ja aloitimme keskustelun vuosikurssin yhteisistä arvoista ja unelmista sekä siitä, miten ne voisivat näkyä konkreettisena toimintana kampuksella lukuvuoden aikana.

Olin hämmentynyt ja iloinen siitä, miten rohkeasti ja avoimesti opiskelijaryhmä heittäytyi pohtimaan arvojaan vain muutaman päivän tutustumisen jälkeen. Etenkin mieleeni jäi retkellä mukana olleen toisen vuosikurssin opiskelijan toteamus: ”Kun ensimmäisen opiskeluvuoden aikana puhuimme toistuvasti kasvun asenteesta, se muutti koko elämäni. Olen jo omassa toiminnassani huomannut, että oikeanlainen asenne ja rohkeus kokeilla uusia asioita kehittävät valtavasti.”

Opiskelija viittasi Stanfordin yliopiston professori Carol Dweckin asennetta koskeviin tutkimuksiin. Dweckin mukaan ihminen suhtautuu omaan osaamiseensa joko muuttumattomuuden (fixed mindset) tai kasvun (growth mindset) asenteella. Muuttumattomuuden asenne johtaa meitä välttelemään kritiikkiä ja haasteita, sillä lannistumme epäonnistumisista. Kasvun asenne sen sijaan innostaa tavoittelemaan uusia taitoja, sillä epäonnistuminen kertoo ainoastaan oppimisprosessin vaiheesta eikä määrittele sitä, kuinka hyviä ihmisiä olemme.

Opiskelijoiden esimerkin innoittamina sovimme, että pysähdymme seuraavaksi keskustelemaan samoista teemoista opettajatiimin kanssa. Rohkenen väittää, että nykyiset moninaiset työn tekemisen tavat, paikat ja ajat edellyttävät erilaisilta tiimeiltä arvokeskustelua enemmän kuin aikoihin.

Merkityksellisyys työssä ja elämässä syntyvät eri ihmisille eri asioista. Organisaation yhteisistä arvoista ja toimintatavoista keskusteleminen on hieno mahdollisuus tutustua sekä itseensä että työkaveriin paremmin. Parhaimmillaan yhdessä luodut arvot konkretisoituvat arjessa ja edesauttavat työn tekemistä yhdessä.

Kirsi Piha kirjoitti jo 2012 ilmestyneessä kirjassaan Paremman työelämän puolesta, että ihmisellä on sisäsyntyinen tarve tehdä tyydyttävää työtä, jossa koemme onnistumisia ja sosiaalista yhteyttä. Pihan mukaan työhyvinvointi lisääntyy, mikäli työ tarjoaa mahdollisuuksia olla tekemässä jotain, millä on omaa elämäämme laajempaa merkitystä. Minulle työn merkityksellisyys syntyy mahdollisuudesta auttaa opiskelijoita ja opettajia jahtaamaan unelmiaan ja toteuttamaan jotain isompaa missiota elämässään.

Tänä syksynä opintonsa aloittava opiskelijaryhmä valitsi ryhmäytymisleirin päätteeksi yhdeksi ohjenuorakseen: ”Don’t be afraid to fail, accept failure as opportunity to learn.” Tämän kasvun asenteen ruokkiminen ja tukeminen tekee työstämme merkityksellistä, pääsemme jälleen yhdessä auttamaan opiskelijoita oman suunnan etsimisessä. Siinä sivussa avaamme lukuisia ovia työelämään.

---

Kirjoittaja Teppo Rantala on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Vierumäen yksikön kampusvastaava ja koulutusohjelmajohtaja.

Lähteet:

Dweck, Carol. Mindset: The new psychology of success. How we can learn to fulfill our potential. 2006.

Piha, Kirsi & Poussa, Liisa. Dialogi – paremman työelämänpuolesta. 2012. Talentum Media OY.