Kompleksisuus ei ole uusi ilmiö ja se lisääntyy jatkuvasti. Globaali ja verkottunut maailmamme varmistaa, että asiat linkittyvät, kietoutuvat ja kytkeytyvät entistä enemmän toisiinsa.

Selkeyttä luomalla ei tavoiteta kompleksisuuden ydintä

Kompleksisuus tulee kuitenkin luontaisesti osaksi ilmiöpohjaista tai projektioppimista, joka on soveltavankin korkeakoulupedagogiikan keskiössä. Haaga-Heliassakin tehdään runsaasti laajoja käytännönläheisiä harjoitustöitä. Niissä ilmiöt näyttävät haastavat puolensa erilaisten kytkösten muodossa. Näkökulmat ovat monia, eikä yksittäisiä osia ole mahdollista käsitellä ilman muiden osien tunnistamista. Kompleksista sisältöä ei tarvitse kauempaa hakea.  

Pelkkä harjoitustöiden teettäminen ei kuitenkaan riitä kompleksisuuden syvälliseen ymmärtämiseen ja kompleksisuusosaamisen kehittymiseen. Aivan liian usein harjoitustöissä ohjataan opiskelijaa pilkkomaan kokonaisuus osiin ja etsimään syy-seuraussuhteita. Kokonaisuutta pyritään kontrolloimaan rajoja selkeyttämällä ja ennustavuutta luomalla. Joko tiedostaen tai tiedostamatta yritetään vahvistaa opiskelijan hallinnan tunnetta. Opiskelijat myös pitävät selkeydestä. 

Samalla kuitenkin loppuu kompleksisuuden oppiminen. Yksin selkeyttä luomalla ei kompleksisuuden ydintä pysty tavoittamaan. Miten sitä siis meidän opettajien oikein pitäisi tehdä?

Kompleksisuuden opettamisen haasteet 

Kompleksisuuden opetuksen suhteen korkeakouluissa ollaan varsin varhaisessa kehitysvaiheessa. Käytännössä opetusta haastaa erityisesti kolme asiaa.

1. Kompleksinen kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Se on itsessään monimutkainen opetuksellinen vyyhti.
2. Kompleksista todellisuutta on haasteellista luoda oppimistilanteisiin verrattuna esim. hallinnollisten toimintatapojen tai taloudellisten laskelmien simulointiin.
3. Lisäksi opetustoiminnan rakenteet eivät tue kompleksisen kytköksellisyyden käsittelyä johtuen esimerkiksi perinteisistä toimiala-, tieteenala- tai organisaatiorajoista.  

Kompleksisuuden ytimessä on sen ymmärtäminen, että ilmiössä olevat kytkökset, syklit ja riippuvuudet tulee selvittää. Ilmiön kaikki osat olisi osattava hahmottaa, jotta kokonaisuus voidaan ymmärtää.

Kompleksisissa ilmiöissä syy-seuraussuhteet eivät ole selkeitä, eivätkä asiat seuraa toisiaan lineaarisesti tai kumulatiivisesti. Tämän keskellä opiskelijan tulee oppia sietämään epävarmuutta ja epätietoisuutta sekä hyödyntämään monialaisia ja monipuolisia verkostoja. Esimerkiksi historiasta periytyvät oletukset koulutusaloista tai niiden sosiaalisista rakenteista voivat estää aidosti monialaisten opiskelijaryhmien syntyä.

Kompleksisuusosaamiseen liittyy kuitenkin läheisesti kyky luoda jotain uutta yhdessä toisten kanssa.

Mitä opettajan pitäisi osata? 

Vaikka kompleksisuuden opettamiseen liittyy monenlaisia haasteita, sitä on kuitenkin mahdollista tehdä. Ja myös riippumatta siitä, miten hyvin nykyiset rakenteet monialaista yhteistyötä tukevat. Opettajana voisit huomioida kompleksisuutta esimerkiksi seuraavilla tavoilla.

Opeta ymmärtämään erilaisten ongelmien ominaispiirteitä  

Opiskelija kannattaa perehdyttää pirullisiin ongelmiin ja niiden ominaispiirteisiin. Nämä ymmärretään vertaamalla niitä niin sanottuihin kesyihin ongelmiin, joiden ratkaisuihin on löydettävissä suhteellisen selkeitä toimintatapoja. Pirullinen ongelma sitä vastoin on erittäin vaikeasti ratkaistavissa, sillä se on vaikeasti määriteltävissä ja sisältää ristiriitaisia ja muuttuvia vaatimuksia. Pirullisiin ongelmiin perehtyminen auttaa opiskelijaa hahmottamaan kompleksisuuden lainalaisuuksia.

Vahvista taitoa ajatella strategisesti 

Yksi tapa lisätä kompleksisuusosaamista on opettaa strategista päätöksentekotaitoa. Tämä tarkoittaa taitoa tehdä päätöksiä pitkäkantoisesti ilman varmaa tietoa tulevasta. Myös kokemukset siitä, miten päätöksiä on aiemmin tehty tai millainen ajattelu on johtanut nykytilanteeseen, parantaa kykyä soveltaa systeemisiä ajattelumalleja uudessa ja yllättävässä tilanteessa. 

Lähde liikkeelle ongelmaperustaisuudesta  

Ongelmaperusteinen oppiminen on myös hyvä tapa oppia lisää kompleksisuudesta. Kun opiskelija joutuu kohtaamaan ennakoimattomia ongelmia ja soveltamaan aikaisemmin hankittua tietoa uusissa haastavissa tilanteissa, kehittää se monimuotoisia ajattelutaitoja. Tämän ohella on muistettava, että tänä päivänä ei kuuluisi enää opettaa vain yhtä totuutta.

Ymmärrä kompleksisuuden kompleksinen luonne 

Kompleksisuus on jo itsessään kompleksinen ilmiö, eikä sen opettaminenkaan ole erityisen suoraviivaista. Opetus voikin hyvin lähteä tästä ymmärryksestä. Kompleksisuutta opitaan silloin, kun joudutaan uusiin tilanteisiin, joista ei ole aikaisempaa kokemusta. 

Opettajana olisi lisäksi hyvä pohtia, miten luodaan systeemistä kyvykkyyttä kompleksisuuden käsittelyyn. Millaiset rakenteet luovat edellytyksiä opetustoiminnalle, jossa työstetään myös vaikeita ja pirullisia ongelmia? Millaisen sijan kompleksisuuden käsittely voi opetussuunnitelmissa tai teemana erilaisilla opintojaksoilla saada?  

Kompleksisuudelle voisi tietenkin olla aivan oma toteutuksensa. 

Kuva: www.shutterstock.com