Siirry sisältöön
Opiskelu
Alumnien näkökulma opinnäytetyön jännitteisiin

Ovatko ammattikorkeakoulujen opinnäytteet kehittyneet alkuvuosien etsikkoaikojen tutkielmista työn ja toiminnan kehittämisen välineiksi korkeakoulun, itseään kehittävän asiantuntijan ja työelämän välille?

Julkaistu : 25.11.2020

Korkeakoulujen opinnäytetöissä yhdistyvät monien toimijoiden toiveet ja odotukset. Tyypillinen näkökulma tarkastella opinnäytteitä on ollut korkeakoululähtöinen: on keskitytty pääosin koulun rooliin ohjauksessa, ammatillisessa kasvussa, arvioinnissa ja työn valmistumisajoissa. Halusimme omassa tutkimuksessamme kääntää näkökulman valmistuneiden ja työelämään siirtyneiden opiskelijoiden, alumnien, kokemuksiin, samalla paljastaen opinnäytetyön jännitteitä.

Haaga-Heliassa tutkitaan työelämäyhteistyötä muun muassa säännöllisten alumnikyselyiden avulla. Osallistuimme kevään 2020 kyselyyn, ja kiinnostuksen kohteenamme oli opinnäytteiden rooli ja vaikuttavuus pari vuotta sitten valmistuneen näkökulmasta.

Tarkemmin aineiston keruuta ja tuloksia kuvataan myöhemmin julkaistavassa tutkimusartikkelissa. Tässä blogissa kuvaamme avoimen kysymyksen tuomia opiskelijakokemuksia opinnäytetyön prosessista. Esitetty kysymys oli: Minkälaisia valmiuksia opinnäytetyöprosessi kehitti?

Tutkiva kehittävä kirjoittaja akateemisessa välimaastossa

Avoimissa vastauksissa korostui tutkivan ja kehittävän kirjoittajan opiskelijakokemus. Tämä tarkoittaa oppimiskokemuksena harjaantumista tieteellisessä kirjoittamisessa tai yleensä kirjoitustaidon korostumista, systemaattista tiedon prosessointia, informaation hakemista ja toiminnan perustelemista faktoilla. Asemoituminen tutkivaksi kehittäväksi asiantuntijaksi akateemisin taidoin luo jännitteen kehittävän intressin ja tutkimuksen teon välille. Oppimisen matka saattaa jäädä puolitiehen.

Projektikaaoksesta ajanhallitsijaksi

Alumnit kokevat saaneensa merkittäviä valmiuksia projektiosaamiseen. Itse opinnäytetyön tekemisen aikatauluttaminen työn ja muiden opintojen paineessa edistää ajanhallintaa, projektien loppuun saattamista ja projektien johtamista. Aikataulut ja työn valmiiksi saattaminen kehittävät suunnitelmallisuutta, asioiden ennakoimisosaamista ja kykyä jäsentää isoja kokonaisuuksia osiin. Alumnit arvostavat näiden taitojen kerryttämistä osana työelämässä tarvittavaa asiantuntijuutta.

Substanssiosaamiseen syventyjä

Kolmannen sijan nappasivat aineistossa kokemukset substanssitaitojen kehittymisestä opinnäytetyöprosessissa. Opinnäytetyö nostaa ammatillista osaamista ja arvostusta omaa valittua substanssialaa kohtaan. Konkreettiset työtaidot kehittyvät ja syventyvät. Alumnien mukaan asiantuntijuuden kasvua vauhdittaa myös substanssiin pohjautuviin tutkimuksiin perehtyminen.

Alumnien kokemuslistan seuraavilla sijoilla olivat vielä oppimaan oppimisen taidot, verkostoitumisen taidot sekä negatiiviset kokemukset prosessista.

Mitä alumnien kuvaamat opinnäytetyökokemukset meille kertovat?

Mistä nämä kolme keskeistä alumnien kuvaamaa opinnäytetyökokemuksen tyyppiä meille kertovat? Ovatko ammattikorkeakoulujen opinnäytteet kehittyneet alkuvuosien etsikkoaikojen tutkielmista työn ja toiminnan kehittämisen välineiksi korkeakoulun, itseään kehittävän asiantuntijan ja työelämän välille?

Kolmen kärkeä silmäillessä tuntuu, että ammattikorkeakoulumaista profiilia etsitään vielä. Jännite akateemisten taitojen hankkimisen ja kehittämistaitojen välillä on yhä olemassa, ja se aiheuttaa osassa opiskelijoista turhautumisen kokemuksia. Myöskään opinnäytteen luonteva paikka työelämän kentillä ei ole selvä, vaikka opinnäytetyömahdollisuuksien tarjoaminen onkin harjoittelun ohella yleisin työpaikkojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön muoto.
Akateemisten taitojen ja kehittämistaitojen jännite on iso haaste. Sitä kuvaa hyvin sitaatti:

Se oli pakollinen paha, joka viivästytti valmistumista. Tein avainasiakaspäällikkö tehtäviä kokopäiväisesti. Siksi iltaisin ei enää riittänyt motivaatiota tehdä opparia, koska se jäi ikävästi ainoana asiana roikkumaan ennen valmistumista.

Korkeakoulukentällä korostamme usein opinnäytteiden merkitystä, ja perinteisesti opinnäytetöissä ajatellaan olevan kolme osapuolta: ohjaaja (oppilaitos), opiskelija ja työelämä. Olisi kuitenkin tärkeää nähdä neljäskin osapuoli, joka ohjaushetkellä ei vielä ole läsnä: työelämään siirtynyt työntekijä. Jatkossa on syytä realistisesti pohtia sitä, miten korkeakoulun, työelämän ja opiskelijan intressit saadaan paremmin limitettyä siten, että myös opintojen jälkeen alumnit voivat kokea sen olleen hyödyllinen työn ja oppimisen integroinnin muoto.

Blogi perustuu myöhemmin julkaistavaan opinnäytteiden vaikuttavuustutkimuksen aineistoon. Kirjoittajat kuuluvat Opinnäytetyönkulttuurit-tutkimuksen tutkimusryhmään.