Haaga-Helian ja Metropolian yhteisessä CEDIM-hankkeessa (Circular Economy Digital Marketplace) pilotoidaan 30.9.2022 saakka kierrätetyn elektroniikan markkinapaikkaa, jonka kautta yritykset ja muut organisaatiot voivat myydä käytettyä elektroniikkaa ja ostaa käytettyjä kannettavia tietokoneita. Markkinapaikalla liikkuu siis sekä kunnostamattomia että kunnostettuja laitteita, ja samat organisaatiot voivat toimia niin ostajan kuin myyjänkin roolissa.

Toimintamallin kuvaamisen ja sen prosessien sekä tietosisältöjen määrittelyn yhdeksi haasteeksi nousee yllättäen terminologia ja sen luontevuus sekä yksiselitteisyys.

Kiertotalouteen liittyviä termejä on määritelty muun muassa Tieteen termipankissa sekä Sanastokeskuksen ylläpitämässä Tepa-termipankissa, johon sisältyy muiden sanastojen lisäksi suurin osa Tieteen termipankin sisällöstä. Myös muilla toimijoilla on suppeita kiertotalouden termejä sisältäviä sanastoja. Kyseisten tietokantojen sisältöjä tutkimalla käy selville, että usein käytetyt ”kierrätys” ja ”uusiokäyttö” viittaavat sellaisiin hyödykkeisiin, jotka ovat syntyneet jätteeksi luokitellun materiaalin hyödyntämisen tuloksena.

Mitä on jäte?

Tällä hetkellä voimassa olevan jätelain mukaan jätettä on kaikki aine tai esineet, jotka ”sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä”. Tämän samaisen lain muutoslaissa lisätään, että materiaali tai esine lakkaa olemasta jätettä, jos sille on käyttötarve tai kysyntää markkinoilla. (Jätelaki 17.6.2011/646, 5§.)

Eri sanastoissa jätteen määritelmään liitetään ajatus esineen tai materiaalin tarpeettomuudesta tai arvottomuudesta. Yhdistämällä Tepa-termipankin sisältämien eri sanastojen jätettä koskevia määritelmiä jätteeksi voidaan luokitella materiaali tai tavara, joka on arvottomana tai tarpeettomana hylätty. (Sanastokeskus ry s.a.)

Jätteen rinnalla esitetään käsite ”tähde”. Tähde eroaa jätteestä hyödynnettävyysarvonsa perusteella. Tähteelle on myös käytössä synonyymi ”hyötyjäte”, jota ei kuitenkaan terminologisesti suositella sen takia, että se sisältää myös termin jäte. (Sanastokeskus ry s.a., Paperinkierrätyssanasto.) Jos näitä termejä sovelletaan käytöstä poistettuun elektroniikkaan, tulee hyvin nopeasti vastaan ajatus, että käyttökonteksti ei vaikuta luontevalta.

Toisen jäte on toisen aarre

Ongelmana kyseisissä määritelmissä on se, että ne nojaavat paljolti määrittelijän ja määriteltävän kohteen väliseen suhteeseen. Hyödynnettävyysarvo riippuu kuitenkin käyttötarkoituksesta, käyttöyhteydestä ja käyttäjän arvoista, tavoitteista ja muista kriteereistä. CAD-sovelluksen käyttämistä varten alun perin hankittu tietokone voi olla tällä hetkellä alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa soveltumaton (eli omistajalleen tarpeeton), mutta mahdollisen muistinlisäyksen jälkeen edelleen käyttökelpoinen. Onko esimerkkilaitteen uudelleenkäytössä kyseessä jätteiden kierrätys, tähteiden tai hyötyjätteen uudelleensijoitus vai muistinlisäyksen avulla toteutettu uudelleenvalmistus?

Mikäli nimittäin kyseessä on laite, jota huolletaan ja mahdollisesti korjataan tai päivitetään, on sanastojen mukaan kyse ”uudelleenvalmistetusta” tuotteesta. Uudelleenvalmistuksen tavoitteena on jatkaa tuotteen elinkaarta niin, että sen alkuperäinen hyödynnettävyysarvo on edelleen tavoitettavissa. (Tieteen termipankki 18.12.2020.)

Kiertotalouden edistäminen on linjattu Suomessa toimialat läpäiseväksi tavoitteeksi, jota tukemaan on laadittu poikkihallinnollinen strateginen ohjelma (Valtioneuvosto 2021). Lyhyilläkin ajatuskokeilla on helppo päätyä lopputulokseen, että kiertotalouteen liittyviä termejä ja niiden määritelmiä olisi vielä paikallaan hioa, jotta merkitykset olisivat kaikille osapuolille selviä ilman tulkitsemisessa apuna käytettävää sanastoa. Jätteen määritelmä olisi hyvä saada vastaamaan kiertotalouden ajattelumalleja tai sen vaihtoehdoiksi on tarjottava muita termejä, jotka sisältävät arkikielen mukaisen käsityksen hyödynnettävyydestä.

Itse ainakin jään kaipaamaan sanastoihin poisto-etuliitteellä varustettuja termejä. Se voisi olla kätevä tapa ilmoittaa kohteen status nykyisen omistajan näkökulmasta siten, että jatkohyödyntäminen jää seuraavan omistajan arvotettavaksi. Joku voi päätyä tekemään poistolaitteesta uudelleenkäytettävän, mutta varsinaisesti kohteen arvo (ja sen myötä mahdollinen jätestatus) määräytyy seuraavan omistajan mukaan, ei luopujan määrittämänä. Kohde vapautuisi kiertoon neutraalin poistolaite- (poistotekstiili, -ruoka, -tavara) nimikkeen alla. Jätettä olisi lopuksi vain se, mitä ei voida millään tapaa hyödyntää.