Tekoäly on rymistellyt osaksi koko yhteiskuntaa – jos ei nyt varsinaisesti käyttöön, niin ainakin leikkikaluksi. Varsinkin viime vuonna suuren yleisön tietoisuuteen noussut ChatGPT on herättänyt ihastusta. Raporttien mukaan ChatGPT:tä käytettiin pelkästään tammikuussa 590 miljoonaa kertaa (Carr 21.3.2023).

Tekoälyn uusi tuleminen ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, sillä jokaisen kuvan, mielipiteen ja esseen luominen vaatii paljon sähköä, jonka myötä tekoälytekniikan osuus planeettaamme lämmittävistä hiilidioksidipäästöistä kasvaa.

Uutistoimisto Bloombergin mukaan tekoäly käyttää enemmän energiaa kuin muut tietojenkäsittelymuodot, ja yhden mallin harjoittelu voi kuluttaa jopa enemmän kuin sata yhdysvaltalaiskotia kuluttavat kokonaisen vuoden aikana (Saul & Bass 9.3.2023). Bloombergin esittämä arvio voi tosin olla alakanttiin.

Digihuumassa on helppo unohtaa oma hiilijalanjälkensä

On arveltu, että ChatGPT:n energiankulutus olisi tammikuussa ollut jopa enemmän kuin 175 000 ihmisen vastaava (Ludvigsen 1.3.2023). Vertailukohteena pidettiin tanskalaisten keskimääräistä energiankulutusta.

Tanskan tietotiedeyhteisön hallituksessa istuva Kasper Ludvigsen on myöhemmin korjannut aikaisemmin esittämiään lukuja ylöspäin. Hänen tuoreimman arvionsa mukaan kulutus voi tällä hetkellä olla jopa miljoonia kilowattitunteja kuukaudessa (Ludvigsen 6.3.2023).

Tämän luettuani heräsin myös itse pohtimaan käyttäytymistäni digiympäristössä ja ennen kaikkea toimintani kestävyyttä. Digihuumassa on aivan liian helppoa unohtaa oma hiilijalanjälkensä ja sen aiheuttamat seuraukset, vaikka muuten pitäisikin itseään ilmastotietoisena ja valistuneena ihmisenä.

Olisikin hyvä muistaa, että niihin kaikista perinteisimpiin tietohakuihin voisi yhä käyttää tavallista hakukonetta tai vaikkapa internetissä toimivaa avointa tietosanakirja Wikipediaa. Lienee myös aiheellista pohtia, kuinka eettistä on leikkiä ChatGPT:n kaltaisilla sähkörohmuilla. Ehkä koneoppimismallit on tarkoitettu johonkin muuhun kuin kakkureseptien etsimiseen?

Tekoälykin kaipaa läpinäkyvyyttä

Tekoäly alana kasvaa valtavaa vauhtia, mutta sen läpinäkyvyys tulee kaukana perässä. Tällä hetkellä kukaan ei voi varmuudella sanoa, kuinka suurta koneoppimismallien energiankulutus todellisuudessa on.

Tekoälyä kehittävien yhtiöiden päästöt voivat vaihdella energiantuotantotavan mukaan. Palvelinkeskus, joka saa sähkönsä hiili- tai maakaasuvoimaloista, saastuttaa huomattavasti enemmän kuin aurinko- ja tuulivoimalla käyvä palvelinkeskus.

Useat tutkijat ovat huolissaan tekoälyn läpinäkyvyydestä, ja moni pelkääkin kulutuksen riistäytyvän lähitulevaisuudessa täysin hallinnasta (Saul & Bass 9.3.2023). Esimerkiksi Googlella tekoäly ahmaisee jopa 15 % yhtiön käyttämän sähkön kokonaiskulutuksesta (Pattersson 15.2.2022). Sitä tosin pidetään maltillisen pienenä lukuna, jos vertauskohteena ovat alan muut teknologiajätit.

Harva yhtiö on kuitenkaan edes niin avoin kuin Googlen omistama Alphabet, joka on avannut kulurakenteitaan. Siinä mielessä on helppo samaistua teknologialehti Wiredin näkemykseen generatiivisen tekoälykilpailun likaisesta salaisuudesta. Laskentatehon ja tarpeen lisääntyessä myös hiilijalanjälki suurenee (Stokel-Walker 10.2.2023).

Jos tekoälyn sähkönkulutusta ei saada aisoihin, mitä luultavimmin siihen on puututtava jossain vaiheessa lainsäädännöllisin keinoin. Ei nimittäin sovi unohtaa, että valtioiden lisäksi myös lukuisat yritykset ovat sitoutuneet saavuttamaan hiilineutraaliuden tulevien vuosikymmenten aikana. ChatGPT:n kaltaiset sähkösyöpöt sopivat melko huonosti tähän yhtälöön.