Maapalloja on vain yksi. Se on tosiasia, joka meidän kaikkien on pakko tunnustaa, ja joka haastaa päivittäin pitkään vallalla olleen jatkuvan kasvun ideologian. Elinympäristömme asettaa raamit paitsi kulutuksellemme myös kasvullemme.

Viime vuonna maapallon rajallisuudesta muistuttava ylikulutuspäivä koitti kansainvälisen Global Footprint Network -ajatushautomon mukaan torstaina 29. heinäkuuta (Global Footprint Network 2023). YK:n tekemien laskelmien mukaan ihmiskunta kuluttaa vuoteen 2050 mennessä vuosittain noin kolmen maapallon edestä luonnonvaroja (OECD 2019; Euroopan komissio 2020). Sen vuoksi on sanomattakin selvää, ettei toimintamme ole kestävällä pohjalla.

Suomalaiset kuluttavat osuutensa maailman luonnonvaroista noin neljä kuukautta maailman keskiarvoa aikaisemmin. Global Footprint Networkin mukaan suomalaisten laskennallinen ylikulutuspäivä oli 31. maaliskuuta. Jos kaikki kuluttaisivat suomalaisten tavoin, tarvitsisimme yli kolme ja puoli maapalloa.

Jotta ylikulutusta voidaan hillitä, tarvitaan myös konkreettisia tekoja. Kiertotalous voikin olla yksi harvoista tavoista selvitä vääjäämättömästä ekokatastrofista.

Tulta ja tappuraa

Biomassan, fossiilisten polttoaineiden ja metallien kaltaisten materiaalien maailmanlaajuisen kulutuksen odotetaan jopa kaksinkertaistuvan seuraavan 40 vuoden aikana (Euroopan komissio 2020). Kasvavalla kulutuksella on suora vaikutus neitseellisten luonnonvarojen saatavuuteen, ja tämä vuorostaan kiristää globaalia kilpailua sekä suurvaltojen välisiä suhteita. Myös vuotuisen jätemäärän ennustetaan kasvavan 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Tutkimusten mukaan jopa puolet kasvihuonepäästöistä ja yli puolet biodiversiteetin köyhtymisestä ja vesistressistä on seurausta luonnonvarojen kestämättömästä hyödyntämisestä ja jalostamisesta (Euroopan komissio 2019). Maapallon keskilämpötila on noussut merkittävästi teollisesta vallankumouksesta lähtien, ja viimeisin vuosikymmen oli ihmiskunnan mittaushistorian lämpimin. Kaikkien aikojen 20 lämpimimmästä vuodesta 19 on ollut 2000-luvulla (Copernicus 2021).

Euroopan ympäristökeskus EEA on ennakoinut ilmastosta kumpuavien muutosten koskevan muun muassa taloutta ja kansanterveyttä (European Environment Agency EEA 2017). Yhä suuremman osan maapallosta muuttuessa elinkelvottomaksi myös ilmastopakolaisuus lisääntyy. Itä-Afrikan tappava kuivuus sekä merenpinnan nousu ovat saaneet jo nyt monet liikkeelle, kun kokonaisia kyliä on hävinnyt veden alle sen seurauksena (Albert et al. 2016).

Näiden syiden takia EU pyrkii siirtymään perinteisestä lineaarisesta talousmallista kohti kiertotalousmallia ja resurssiriippumattomuutta. Meneillään on eräänlainen murrosaika, jossa monet rakenteet ja toimintatavat tulevat muuttumaan. Paluuta vanhaan normaaliin ei enää ole (Solovjew-Wartiowaara et al. 2023).

Kohti regeneratiivista kasvumallia

Kiertotalousmalli haastaa perinteisen talousjärjestelmän, joka perustuu oletukseen luonnonvarojen ehtymättömyydestä. Perinteisessä talousjärjestelmässä materiaali ensin kerätään, louhitaan tai hakataan luonnosta ja valmistetaan sen jälkeen tuotteeksi, joka heitetään elinkaarensa päässä kaatopaikalle (Andelin 11.2.2022). Kiertotaloutta voidaan pitää vastareaktiona tällaiselle ajattelu- ja toimintatavalle.

Kiertotalouden perusta on kestävissä materiaalivalinnoissa, niiden käytön suunnittelussa, tuotteiden elinkaaren pidentämisessä, tehokkaassa kierrätyksessä sekä ennen kaikkea systeemiajattelussa, joka kuvaa monimutkaisten järjestelmien eri osien vaikutusta, niiden suhdetta toisiinsa sekä toiminnan yhteistulosta. Kiertotaloudessa pyritään edistämään käytetyn materiaalin arvon säilymistä sekä ehkäisemään jätteen syntymistä käyttämällä tuotteita tai niiden eri osia uudelleen kestävällä tavalla.

EU:n pyrkimyksenä on siirtyä tulevaisuudessa kohti regeneratiivista kasvumallia, jossa planeetallemme palautetaan enemmän kuin siltä otetaan. Regeneratiivisen kasvumallin saavuttaminen vaatii kuitenkin luonnonvarojen käyttöä maapallon sietokyvyn rajoissa (Euroopan komissio 2020). Tämä tavoite voidaan saavuttaa uusiutuvan energian ja kiertotalouden keinoin. Samalla syntyy lukemattomia uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

EU on sitoutunut käyttämään myös vahvoja taloudellisia ohjauskeinoja – kuten esimerkiksi sanktioita, tukia ja veroetuja – siirtyäkseen kiertotalouden mukaiseen tuote-palvelukehitykseen. Myös Suomi on sitoutunut kiertotalouden kehittämiseen ja sen kunnianhimoisena tavoitteena on tulla digitaalisen kiertotalouden kärkimaaksi.

Ensimmäiset askeleet ovat jo takana, mutta nähtäväksi jää, tulevatko Euroopan unionin tavoiteet toteutumaan. Yrittämisestä se tuskin jää kiinni.