Nykyisen yhteiskuntamme olemassaolo perustuu kykyymme keksiä ja kehittää ratkaisuja, jotka sekä edistävät että ylläpitävät hyvinvointia. Kompleksisessa maailmassa kohtaamme uusia ja ennennäkemättömiä haasteita. Tämä luo niin ikään tarpeita uudelle osaamiselle. Mutta mikä onkaan se taho, joka tulevaisuudessa vastaa uuden osaamisen kehittämisestä?

Kutsuimme joukon Haaga-Helian osaajia keskustelemaan kompleksisesta tulevaisuudesta Delfoi-paneelin menetelmällä. Yksi keskustelussa esiin noussut teema liittyi siihen, kenen vastuulla osaamisen kehittäminen tulevaisuudessa on. Onko nykyinen systeemimme olemassa tai elinkelpoinen vielä vuonna 2042?

Instituutiot vastaan työelämä?

Panelistien näkemysten mukaan työelämä kompleksisoituu vauhdilla, mikä tarkoittaa jatkuvaa tarvetta uusille taidoille. Mikään opetussuunnitelma ei kuitenkaan voi pysyä tässä vauhdissa mukana. Siksi panelistien mieleen nousi mielenkiintoinen skenaario: entäpä jos koulutus tuleekin siirtymään yritysten vastuulle? Ehkä tulevaisuudessa oppilaitoksia ei juurikaan enää ole. Tämä tarkoittaisi jonkinlaisen oppisopimusjärjestelmän paluuta.

Tämän hetken korkeakoulutusbuustin vastapainona olisi hyvä ymmärtää, että kaikkiin tehtäviin ei tarvita korkeakoulututkintoa. Roskisten tyhjentäjällä ei tarvitse olla kandidaatin tutkintoa kiertotaloudesta. Kompetenssien kehittyminen tuleekin mitä luultavimmin kytkeytymään entistä tiiviimmin työuran aikana tehtäviin opintoihin, ja siksi työelämän rooli osaamisen kehittymisessä tulee automaattisesti vahvistumaan.

Toisaalta vastuu osaamisen kehittämisestä jakautuu myös oppilaitoksille. Tulevaisuudessa oppilaitosten vastuulla saattaa olla sellaista osaamista, jonka kehittämiseen ei ole aikaa työelämässä. Työelämän toimijoiden resurssit eivät välttämättä riitä kaikkien osaavien työntekijöiden kouluttamiseen. Oppilaitoksilla puolestaan on muskeleita koulutustoimintaan. Onkin siis todennäköistä, että työelämän ja oppilaitosten välinen läheinen yhteistyö tulee jatkossa olemaan erittäin tärkeässä roolissa. Osaaminen kehittyy nyt ja tulevaisuudessa eri toimijoiden välisissä verkostoissa.

Panelistien vastauksissa oppilaitosten tutkintomuotoisuuden nähtiin vähenevän. Lyhytkoulutus tuleekin mitä luultavimmin lisääntymään, sillä tulevaisuudessa osaamista täytyy päivittää usein. Toisaalta tutkintomuotoisuuden nähtiin pitävän pintansa jatkossakin. Tutkintomuotoisuuden etuna voisikin tulevaisuudessa olla laajan ja syvän perusymmärryksen takaaminen tietystä aihealueesta sekä vankan pohjan luominen jatko-opinnoille ja vaativimpiin työtehtäviin.

Keskusteluissa nousi esiin vielä kolmas ja ehkä tärkein näkökulma. Tulevaisuudessa yksilön henkilökohtainen vastuu oman osaamisensa kehittämisestä ja siihen liittyvistä päätöksistä korostuu. Jokaisen tulisikin siis miettiä, minkälaisen jäljen haluaa maailmaan ja muihin ihmisiin jättää. Oppija ei ole koulutuksen kohteena oleva objekti, vaan mitä suuremmissa määrin subjekti.

Panelistien toimenpidesuosituksia

Panelistien näkemysten mukaan ammattikorkeakoulun pitäisi tavoitella hyviä edellytyksiä kehittää juuri sellaista osaamista, jota työelämässä tarvitaan. Lisäksi ammattikorkeakoulun pitäisi kehittää tapoja, joiden avulla erilaisiin muutoksiin reagoiminen kävisi entistä jouhevammaksi. Toimenpidesuosituksena esitettiin, että Haaga-Helian tulisi miettiä laajemmin, kuinka oppisopimuskoulutusta voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän. Oppilaitoksessa voitaisiin luoda entistä joustavampia tapoja kehittää osaamista yhdessä työelämän kanssa.

Osaamiskeskeisyyden tutkiminen, vahvistaminen ja kehittäminen edellyttää yhteistyötä niin elinkeinoelämän, opetus- ja kulttuuriministeriön, korkeakoulukentän, julkisen sektorin kuin järjestöjenkin välillä. Haaga-Heliassa tämä tarkoittaa entistä vahvempaa pedagogista murtautumista ulos luokkahuonekontekstista.

Haaga-Heliassa työskentelee paljon pedagogiikan ammattilaisia. Työelämän toimijoiden ottaessa isompaa roolia jatkuvassa osaamisen kehittämisessä monet haagahelialaiset voivatkin auttaa heitä siinä ennen kaikkea pedagogisilla taidoillaan. Haaga-Helia menestyy korkeakouluna jatkossakin, jos sen pedagogiikka rakentuu eri toimijaryhmien rajapinnoilla. Myös opettajien on hyvä osata toimia erilaisissa rooleissa erilaisten yhteistyökumppanien kanssa.

Millaisen roolin sinä haluaisit tulevaisuuden koulutusjärjestelmässä ottaa?