Maailma, jossa elämme, tarjoaa monia mahdollisuuksia ja samalla asettaa meille monia haasteita. Turbulentti VUCA maailma vaatii meiltä uudenlaisia taitoja ja valmiuksia.

VUCA on käsitteenä jo parikymppinen ja viittaa maailmaan, jota leimaavat epävakaus (volatility), epävarmuus (uncertainty), monimutkaisuus (complexity) ja monitulkintaisuus (ambiguity). Osa futuristeista on sitä mieltä, että VUCA maailma on menneen talven lumia ja sitä täydentää nyt seuraava BANI maailma, jossa valokeilaan pääsevät edellisten lisäksi hauraus (brittle), ahdistuneisuus (anxious), epälineaarisuus (non-linear) ja käsittämättömyys (incomprehensible). (Lumme-Tuomala 2022.)

Tässä kirjoituksessa sukellamme syvemmälle keskusteluun tulevaisuuden kyvykkyyksistä, niiden kehittämisen merkityksestä sekä siitä, miten kyvykkyyksiä voidaan vaalia osana korkeakouluopiskelijoiden osaamista ja koulutusta.

Vaatimus koskee oppimispalveluja tuottavien ja kehittävien organisaatioiden kaikkia toimijoita. Jatkuva oppiminen, kyvykkyys vastata tulevaisuuden haasteisiin ja ennakoida tulevaa yhdessä eri sidosryhmien kanssa tulevat olemaan enenevässä määrin asiantuntijoiden, johdon ja hallituksen agendalla.

Miten korkeakoulut osaisivat tarjota perustan ja oppimismahdollisuuksia, joissa tulevaisuuden tärkeät avaintaidot kehittyvät?

Vastuullinen toiminta on yrityksen ja yksilön velvollisuus toimia eettisesti ja ottaa huomioon yhteiskunnalliset, sekä ympäristöä ja taloutta koskevat vaikutukset päätöksenteossa ja toiminnassa. Tämä tarkoittaa pyrkimystä tehdä oikein ei pelkästään laillisten vaatimusten vuoksi, vaan myös vastuullisesti ottaen huomioon laajemman yhteiskunnallisen vaikutuksen.

Yritysten ja yksilöiden kasvava tietoisuus ja tilivelvollisuus yhteiskuntavastuusta heijastaa pyrkimystä luoda pitkäaikaista arvoa ei vain itselleen, vaan myös ympäröivälle yhteiskunnalle ja tuleville sukupolville. Olennainen osa korkeakoulun sosiaalista vastuuta on huolenpito henkilökunnasta ja opiskelijoista sekä arvon luominen soveltuvilla taidoilla varustettujen asiantuntijoiden kouluttamisesta työelämään.

Henkisen pääoman rakentaminen ja ylläpito ovat avainasemassa korkeakoulun sosiaalisen vastuun toteutumisessa. Ylläpitämällä ja kehittämällä henkilöstön henkistä sosiaalista pääomaa korkeakoulut voivat varmistaa, että heillä on motivoitunut, pätevä ja kehittyvä työvoima. Tämä puolestaan edistää korkeakoulun menestystä opetuksessa, tutkimuksessa ja arvon tuottamisessa yhteiskunnalle.

Strategia ja arvot perustana vastuullisille valinnoille ja toimijuudelle

Strategia suuntaa tulevaisuuteen ja toimii muutoksen ajurina. Systemaattinen ja eri skenaarioita tarkasteleva strategiatyö valmistaa organisaatiota kohtaamaan ja ennakoimaan sekä ketterästi reagoimaan tai sopeutumaan yllättäviinkin tilanteisiin.

Keskeinen osa strategiaa on tarkastella samanaikaisesti sekä nykyisiä että strategian toteuttamiseen tarvittavia taloudellisia, teknisiä ja henkisiä resursseja ja kyvykkyyksien jatkokehittämistä. Korkeakoulukontekstissa uudenlaisia kyvykkyyksiä vaaditaan paitsi henkilökunnalta ja opiskelijoilta myös johdolta ja hallitukselta.

Korkeakoulun strategiatyön on oltava yhtä vahvaa, osaavaa ja ajan hengessä mukana olevaa sekä tulevaisuutta ennakoivaa kuin, minkä tahansa muun organisaation. Vain näin olemme valmiita kohtaamaan turbulentin toimintaympäristön ja tuottamaan yhteiskunnallista arvoa pitkälle tulevaisuuteen. Yhdessä luodut arvot antavat strategian ohella vankan perustan toiminnalle ja toimivat tienviittana ja tulkkeina kompleksisissa päätöksentekotilanteissa ja risteyskohdissa.

On helppo ymmärtää, että korkeakoulun tehtävä on olla yhteiskunnallisesti vaikuttava ja vastuullinen toimija. Ovien avaaminen työelämään, kuten Haaga-Heliankin missiossa todetaan, on tehtävänä vaativa ja ennen kaikkea merkityksellinen. Korkeakouluhan vastaa uusien sukupolvien valmentamisesta ja oppimisvalmiuksien kehittämisestä jatkuvasti uudistuvaan ja jopa radikaalisti muuttuvaan toimintaympäristöön.

Tulevaisuuteen orientoitunut korkeakoulu on jo strategiaa laatiessaan ottanut huomioon toimintaympäristön riskit ja nopeasti muuttuvat vaatimukset, jotka edellyttävät resilienssiä ja entistä ketterämpää reagointia sekä organisaatiolta että henkilöstöltä.

Muutoshalukkuus ja -kyvykkyys sekä oman osaamisen luova ja ketterä soveltaminen ovat tulevaisuuden avaintaitoja, joilla strategia saadaan eläväksi

Korkeakoulut ovat perinteisesti hitaampia muuttumaan verrattuna muihin toimialoihin, erityisesti teknologia- tai palvelusektorin yrityksiin. Taustalla vaikuttavat usein mm. konservatiivinen kulttuuri, pitkät päätöksentekoprosessit, vakiintuneet rakenteet sekä rahoitukseen liittyvät erityispiirteet.

Miten hitaammin muuttuviin rakenteisiin saadaan luotua kulttuuri ja toimintamallit, joissa oppiminen kehittää turbulentin maailman selviytymistaitoja? Vastauksia korkeakoulun tulevaisuuden suunnitteluun voisi löytyä esimerkiksi elävästä strategiasta (Ritakallio & Vuori 2020).

Korkeakoululla on tärkeä tehtävä organisoitua niin, että kaikkien osaaminen on laajasti kollegoiden, johdon ja opiskelijoiden käytettävissä. Meidän on kasvatettava koko organisaation kyvykkyyttä vastata paremmin yhteiskunnallisesti vaativaan tehtäväämme mm. digitalisaation, kansainvälistymisen ja jatkuvan oppimisen haasteisiin. Uudistuminen ja investoinnit tulevaisuuteen ovat tasapainoilua arjen prosessien toimivuuden sekä talouden ja tehokkuusvaatimusten välillä.

Jokainen meistä on vastuullinen tulevaisuuden rakentaja ja perustaa tulevalle rakennetaankin yhdessä jo tänään. Meidän tulee olla uteliaita uudelle ja kehittää omaa muutoskyvykkyyttämme sekä yli toimialojen että organisaatiotasojen ja -rajojen. Yksilön, tiimin ja organisaation oppiminen kulkevat käsi kädessä, ristiin ja päällekkäin.

Ehkä olennainen kysymys onkin, miten minä voin kasvattaa omia kyvykkyyksiäni työn ohessa ja miten minä voin taata, että olen tulevaisuuden tekijä. Vain näin voimme viedä muutosta aidosti eteenpäin.

Valtiotieteen tohtori ja viestinnän dosentti Nando Malmelin (2023) korostaa yksilöltä vaadittavia, avoimen ajattelun taitoja, kuten tulevaisuus-, toisinajattelu-, keskittymis- ja joustavuustaidot sekä toiminnan taitoja, kuten kyseenalaistamisen, vuorovaikutuksen, kuuntelun ja löytämisen taidot.

Olemmeko valmiita yksilöinä ja organisaatioina edellä mainittujen taitojen jatkokehittämiseen ja oppimiseen?

Editointi: Marianne Wegmüller

Kuva: Shutterstock