Yhteistyö antaa tekemiselle leveämmät hartiat, se mahdollistaa erilaisten näkemysten huomioon ottamisen ja asioita tarkastellaan eri näkökulmista. On myös pystytty osoittamaan, että mitä laajempi osallistuminen jossain hankkeessa on, sitä helpompaa kyseisen asian eteenpäin vieminen on. Takana ovat ne ajat, jolloin yksi henkilö vastasi jonkin asian suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Tätä kehitystä on vauhdittanut muun muassa yhteiskuntamme keskimäärin korkea osaamistaso.

Yhteiskuntamme lisääntynyt avoimuus myös alleviivaa yhteistyön merkitystä. Asioita joudutaan valmistelemaan varsin monista näkökulmista. Tämä tarkoittaa myös, että mahdollisten kompastuskivien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Ne voivat luonteeltaan olla esimerkiksi juridisia, viestinnällisiä, moraalisia tai toimivuuteen ja vastuullisuuteen liittyviä. Yhteistyöstä on tullut se uusi normaali, ja yhä useammin yhteistyö edellyttää jonkin alueen erityisosaamista.

Tätä kehitystä seuratessa voi jollekin kuitenkin syntyä se harhakuva, että yhteistyö ei edellyttäisi yksittäisen toimijan ammattitaitoa ja osaamista. Vaarana on oletus, että ammattitaito ja osaaminen on luonteeltaan jotain kollektiivista, jonka kautta asiat hoituvat. Kyvykäs yhteistyö edellyttää muun muassa kuuntelemisen taitoa, vuorovaikutus- ja tunnetaitoja sekä yhteiskehittämisen taitoja. Edellä mainittuja osaamisalueita sekä verkostoitumisen taitoja on korostettu asiantuntijan työkalupakissa. Tämä kaikki ei kuitenkaan realisoidu yhteiseksi hyväksi, jos yhteistyöhön osallistuvien yksilöiden omat osaamistasot ovat kirjavia.

Yhteistyön kolmitasoisuus

Toimivan yhteistyön ehdoton peruspilari on mukana olevien toimijoiden henkilökohtainen osaaminen ja ammattitaito. Sen osaamisen pitäisi myös yhteistyön kautta jatkuvasti kehittyä. Tämä vaade tuo mielenkiintoisen lisän asiantuntijoiden yhteistyöhön. Aktiivisessa yhteistyössä mukana olevat henkilöt kehittävät osaamistaan tehokkaammin kuin ne henkilöt, jotka eivät yhteistyötä harjoita. Toimivan tiimin työkulttuurin tulisi muodostua yhtä aikaa yhteisesti saavutettavien tulosten ja tavoitteiden sekä yksilöiden osaamisen kehittymisen mahdollistajaksi. Näin ollen kollektiivinen työskentely ei saa olla luonteeltaan toimintaa toteuttavaa eli reaktiivista. Yhteistyön tulee olla kolmitasoista ja sen tulee samanaikaisesti

• toteuttaa yhteisesti sovittuja tehtäviä ja hankkeita tutkivalla ja kehittävällä otteella
• kehittää yhteistyötaitoja ja menetelmiä
• kehittää yksilöiden osaamista yhteistyön kautta.

Voidaankin sanoa, että asiantuntijan kehittyminen tapahtuu kahta reittiä: itseään aktiivisesti ja omaehtoisesti kehittämällä ja/tai oppimalla muilta aktiivisen yhteistyön kautta.

Yhteistyöllä tavoitellaan aina jotain enemmän kuin osiensa summaa. Tämä haastaa meitä kaikkia myös henkilökohtaisesti, sillä meidän kaikkien yhteistyöarvo määräytyy osaamisemme ja henkilökohtaisten taitojemme kautta. Mitä parempi yhteistyöarvo meillä on, sitä enemmän pääsemme eri ryhmiin mukaan ja sitä enemmän saamme mahdollisuuksia kehittyä yksilöllisesti ja yhdessä. Voidaan hyvinkin puhua kehittymisen myönteisestä kehästä.

On aivan selvää, että yhdessä tekemisestä on tullut jonkinlainen valtavirta kaikessa tekemisessä. Se ei kuitenkaan saa sumentaa sitä tosiasiaa, että yhteistyö perustuu aina henkilökohtaiseen osaamiseen. Huippujoukkueissa pelaavat yleensä huippuunsa treenatut yksilöt ja maailman tunnetuimpien rock-yhtyeiden jäsenet ovat myös henkilökohtaisesti maailman kärkikaartia.

Teemu Kokko on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun rehtori ja Kimmo Mäki on Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun yliopettaja.