Ammattikorkeakoulujen perustamisvaiheessa eri maissa nousi esiin käsite academic drift, joka voidaan kääntää suomeksi vaikkapa käsitteenä akateeminen imu. Tällä tarkoitetaan ammattikorkeakoulujen pyrkimystä jäljitellä yliopistojen toimintatapoja ja käytänteitä.

Osmo Lampinen (1995) kytkee asian koulutushierarkiaan ja koulutuksen arvostukseen, jossa alemmalla yhteiskunnallisen arvostuksen tasolla oleva koulutus pyrkii jäljittelemään ylempänä olevaa.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen akateemisen imun näyttäytymistä ammattikorkeakoulun toimintakulttuurissa. Samalla pohdin, onko akateeminen imu ongelmallinen ammattikorkeakoulun näkökulmasta vai voisiko se viedä ammattikorkeakoulun toimintaa eteenpäin.

Yliopiston kanssa kilpaileva korkeakoulu?

Ammattikorkeakoulujen perustaminen Suomeen 1990-luvulla huolestutti yliopiston professoreja. He kokivat, että oli syntymässä yliopiston kanssa kilpaileva korkeakoulu. Ammattikorkeakoulu perustettiinkin selkeän duaalijäjestelmän varaan: ammattikorkeakoulun tehtävä oli käytäntöä palveleva koulutus sekä työelämää kehittävä tutkimus- ja kehittämistyö.

Ammattikorkeakoulujen perustaminen tapahtui lopulta verraten nopeasti. Korkeakoulu oli käsitteenä vetovoimainen, ja se kiinnosti kaupunkeja, koulutuksenjärjestäjiä, henkilökuntaa ja opiskelijoita. Akateemisella imulla oli vaikutuksensa ammattikorkeakoulun perustamisessa.

Akateeminen imu on koettu myös huolestuttavana ilmiönä. Esimerkiksi Norjassa 1970-luvulla perustettujen, ammatillisesti painottuneiden aluekorkeakoulujen oli mahdollista päästä yliopistoksi. Tämä mahdollisuus lisäsi tutkimustyötä ammattikorkeakouluissa. Ari Orelman (1992) mukaan tämä oli ongelmallista, koska tilanteen nähtiin johtavan kahden kilpailevan korkeakoulumallin rakentumiseen. Lampinen (1995) puolestaan ottaa esimerkiksi Englannin, jossa ammattikorkeakoulut muutamassa kymmenessä vuodessa sulautuivat yliopistolaitokseen.

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnot

Suomessa ryhdyttiin pian ammattikorkeakoulujen perustamisen jälkeen keskustelemaan ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnoista. Kokeiluvaiheen jälkeen jatkotutkinnoksi vakinaistettiin vuonna 2005 ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Tutkinto tuotti saman kelpoisuuden kuin yliopiston ylempi korkeakoulututkinto, mutta maisterinimikettä tutkinto ei saanut (Panhelainen & Varmola 2017). Englannin kielellä ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta tosin käytetään nimikettä masters degree.

Viime vuosina on keskusteltu myös tohtoritutkintojen saamisesta ammattikorkeakouluihin. Joulun alla 2020 Suomen hallituksen julkaisemassa koulutuspoliittisen selonteon luonnoksessa korostetaan korkeakoulujen yhteistyötä. Selonteossa mainitaan eri paikkakunnille syntyneet yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen muodostamat konsernit, joilla haetaan synergiaetuja. Korkeakoululaitoksen duaalijärjestelmään viitataan vain siten, että sen toimivuus ja tarkoituksenmukaisuus tullaan arvioimaan digitalisaation ja väestökehityksen näkökulmasta. (Koulutuspoliittinen selonteko.)

Kun tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko mainitsi mahdollisuuden perustaa Suomeen uusi yliopisto (HS 30.11.2020), pulpahti maakunnasta heti useampia ehdotuksia tähän liittyen. Ehdotuksissa oli mukana myös ammattikorkeakouluja.

Ammattikorkeakoulujen omaleimaisuus

Onko akateeminen imu ammattikorkeakoulun kannalta hyvä vai huono asia? Vastaus ei välttämättä löydy korkeakoululaitoksen rakenteista vaan toiminnan tarkoituksesta ja arvostuksista. Mikäli ammattikorkeakoulu rakentaa toimintaansa ja tutkintojaan akateemisten tieteenalojen ja traditioiden pohjalle, eikä työelämästä ja yritysmaailmasta kumpuavien kysymysten pohjalle, pitkällä aikavälillä se voi johtaa ammattikorkeakoulun omaleimaisuuden katoamiseen (Lampinen 2000).

Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot ovat hyvin juurtuneet ammattikorkeakouluun työelämän asiantuntijatehtäviin kouluttavina tutkintoina. Tulevaisuudessa ammattikorkeakouluissa voisi hyvin olla myös ammatillisia tohtoritutkintoja vaikkapa ammattipedagogiikan tai matkailun alalla. Tällöin tutkimuskysymykset nousisivat ympäröivän ammatillisen maailman tarpeista.

Niin kauan kuin yliopisto on yleisessä arvostuksessa korkeammalla kuin ammattikorkeakoulu, ammattikorkeakoulu joutuu vastaamaan akateemisen imun houkutukseen. Voisimmeko jo 2020-luvulla ajatella niin, että käytännöllinen huippuosaaminen, innovointi ja kyky ratkaista ongelmia olisivat arvostuksessa akateemisen tietämisen ja tutkimuksen rinnalla? Tulevaisuudessa tarvitsemme kipeästi molempia.

Lähteet:

• Helsingin Sanomat, 30.11.2020.
• Koulutuspoliittinen selonteko, luonnos. 8.12.2020. Pääministeri Sanna Marinin hallitus.
• Lampinen, O. (toim.) (1995). Ammattikorkeakoulut – vaihtoehto yliopistolle. Gaudeamus.
• Lampinen, O. (2000). Suomen koulujärjestelmän kehitys. Gaudeamus.
• Orelma, A. (1992). Ammattikorkeakoulu Suomeen. Väliaikainen ammattikorkeakoulu ulkomaisten kokemusten ja kotimaisten suunnitelmien valossa tarkasteltuna. Koulutussosiologian tutkimusyksikkö. Turun yliopisto.
• Panhelainen, M. & Varmola, T. (2017). Ylemmät AMK-tutkinnot – Työelämän ja korkeakoulupolitiikan innovaatio. Teoksessa K. Mäki, L. Vanhanen-Nuutinen & H. Kotila (toim.) AMK -Maisteri – Työelämän osaaja. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.