Siirry sisältöön
Jatkuva oppiminen
Avatkaamme tietämättömyyden aarrearkku

Tietämättömyyden tutkimus on uusi kiehtova tieteenala, jota kannattaa hyödyntää myös ammattikorkeakoulukontekstin tarkastelussa. Se tarjoaa uusia näkökulmia ammattikorkeakoulujen pedagogisen ja hallinnollisen kehitystyön tueksi.

Julkaistu : 22.02.2022

Agnotologia eli tietämättömyyden tutkimus on yllättävän uusi tieteenala, varsinkin kun ajattelee sen vastakohdan epistemologian eli tiedon ja tietämisen filosofian tutkimuksen syntyä jo antiikin Kreikassa. Termin ja tieteenalan lanseerasi vuonna 2008 Stanfordin yliopiston professori Robert Proctor.

Tietämättömyyden tietoinen ja tavoitteellinen hallinta

Proctor (2008) käsitteellisti agnotologian laajempana ilmiönä kuin se, mitä ei vielä tiedetä, määrittelemällä sen kolmesta eri näkökulmasta.

Tietämättömyys on ihmisen luonnollinen primitiivinen ja natiivi tila, josta kasvamme vuosi vuodelta ulos oppiessamme uutta lapsuudesta aikuisuuteen ja edelleen vanhuuteen. Tässä mielessä tietämättömyyttä voi pitää resurssina ja yllykkeenä etsiä lisää tietoa. Se on tiedon puutetta ja tyhjiö, jota tiede tuhoaa vähitellen uutta tietoa luodessaan.

Toinen näkökulma korostaa tietämättömyyttä passiivisena konstruktiona, valikoivana todellisuuden tarkasteluna ja kadotettuna valtakuntana. Se syntyy väistämättä tarkkaamattomuuden tuloksena. Valitessamme mielenkiintomme kohteeksi asian A, jätämme huomiotta asian B. Mutta koska tiede etenee jatkuvasti uusille alueille, suuri osa tarkkaamattomuuden kohteista kehkeytyy jossain vaiheessa tarkastelun kohteiksi ja uudet maailmat avautuvat.

Proctorin kolmas ja kriittisin näkökulma tietämättömyyteen nostaa sen tarkasteluun aktiivisena konstruktiona, tietoisena sosiaalisena suunnitteluna ja strategisena menetelmänä. Tällöin tietämättömyyttä luodaan, ylläpidetään ja manipuloidaan tietoisesti, koska se edistää jonkin tahon tavoitteita.

Vaikka tietämättömyys arkipäiväisessä merkityksessään usein ymmärretään tyhmyytenä ja tiedon puutteena, sillä on kielteisten seurausten lisäksi tärkeitä myönteisiä funktioita ihmisen ajattelussa ja toiminnassa sekä yhteisöjen elämässä.

Tieto ja tietämättömyys ovatkin toisiinsa erottamattomasti ja dynaamisesti limittyneitä. Tieto auttaa tunnistamaan tietämättömyyden alueita ja tietämättömyyden tiedostaminen ohjaa etsimään uutta tietoa. Näin sekä yksilö että yhteisöt voivat tietoisemmin ja tavoitteellisemmin hallita tietämättömyyttään.

Tietämättömyys opetuksessa

Pedagogien tavoitteena on motivoida ja ohjata tietystä tieteenalasta kiinnostunutta opiskelijaa laajentamaan osaamistaan uusille tieteen ja työelämän alueille. Ammattikorkeakouluna tarjoamme koulutusta, jonka välityksellä luonnollisessa tietämättömyyden tilassa oleva fuksi kasvaa ammatilliseen asiantuntijuuteen. Koulutuksen ytimessä on siis tietämättömyyden tyhjyyden tilan tuhoaminen.

Opetussuunnitelma on kuitenkin vain yksi valikoiva näkökulma ammatissa tarvittavien tietojen ja taitojen kehittämiseen. Opiskelijan onkin laajennettava osaamistaan työelämässä ja mahdollisesti myös jatko-opinnoissa.

Arjen opetustyössä jokainen pedagogi kohtaa myös passiivista ja valikoivaa suhtautumista tietoon yleensä sekä tieteelliseen tietoon ja tiedonhankintaan erityisesti. Osa opiskelijoista ei ole tottunut tai motivoitunut lukemaan kirjoja tai kuuntelemaan alustuksia ja luentoja. Jokaisessa opetusryhmässä on opiskelijoita, jotka eivät lue annettuja tekstejä, koska heidän mielestään tiedon voi tarvittaessa googlata ja tieteelliselle tiedolle ei nähdä välttämätöntä tarvetta osana ammattikäytänteitä.

Ammattikorkeakouluissa osana korkeakoululaitosta on kuitenkin keskeistä integroida tieteellinen ja käytännön tieto. Pedagogille jääkin haasteeksi se, miten saada tällainen opiskelija sisäistämään tieteellistä tietoa omakohtaisen tulkinnan, reflektion ja keskustelun kautta osana käytännön sovelluksiin orientoitunutta opetusta.

Pedagogien kasvatus- ja koulutusvastuu edellyttää jatkuvaa ammatillista kehittymistä sekä tietopohjan ja taitojen laajentamista ja syventämistä. Opetuksen kehittämiseen sitoutunut pedagogi onkin nopeasti muuttuvassa maailmassa tietoinen siitä, että hänen ymmärryksensä ammattialueestaan on valikoiva ja rajallinen. Ammattiylpeys ja oma kehittymistarve ohjaavat hänen tarkkaavaisuutensa yhä uusiin alansa ilmiöihin. Näin hän tuhoaa omaa tietämättömyyttään ja luo yhä vankemman pohjan omalle opetustyölleen.

Organisaatiotason tietämättömyys

Tässä haluan ottaa keskusteluun mukaan Herbert Simonin (1991) rajallisen rationaliteetin (engl. bounded rationality) käsitteen. Pedagogien ja ammattikorkeakoulun johdon on ymmärrettävä, että ammatilliselle kehitykselle on asetettava inhimilliset rajat. Niin pedagogien kuin johtajienkin kaikesta tiedonjanostaan huolimatta on väistämättä suostuttava ymmärryksen rajallisuuteen. Ymmärrettävää on aina enemmän kuin yksilöllä on kapasiteettia, aikaa ja mahdollisuuksia oppia. Näin voidaan välttää liiallista kognitiivista ja emotionaalista kuormitusta ja edistää työhyvinvointia ja työssä jaksamista pitenevillä työurilla.

Koulutuksen talouden näkökulmasta koulu on tuotantolaitos ja koulutus on tuotantoprosessi, jossa panosyhdistelmien ja tuotosten tehokkuus on toiminnan elinehto (Juva 2008).

Opinto-ohjaus on yksi ammattikorkeakoulututkintojen tuotantoprosessin avaintoiminto. Opinto-ohjaajat seuraavat opiskelijan etenemistä ja tarjoavat ohjauspalveluita sekä ohjaavat edelleen muihin ohjauspalveluihin edistääkseen sujuvaa opiskeluprosessia ja tavoiteajassa valmistumista. Tavoiteaikainen valmistuminen puolestaan on suurin ammattikorkeakoulujen valtionrahoituserä (Opetus- ja kulttuuriministeriö 117/2019).

EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) voimaantulo vaikeutti opiskelijoiden etenemisen seurantaa ja tehokkaasti kohdennettujen ohjauspalvelujen tarjoamista. Ratkaisuja ongelmaan on etsitty ammattikorkeakoulujen tietojärjestelmistä, mm. opintorekistereistä ja datamassojen analyysiin tarkoitetuista sovelluksista, kuten PowerBI:sta.

Datamassoista ei kuitenkaan saa eritellä ryhmiä esimerkiksi opiskelulukukauden ja opintopistekertymän perusteella, koska GDPR:ssä tämä tulkitaan laittomaksi profiloinniksi. Seurauksena onkin esimerkki tietämättömyydestä sosiaalisena suunnitteluna.

Hyvää tarkoittavalla lailla on myös kielteisiä seurauksia. Opinto-ohjaajat ovat tilanteeseen turhautuneita ja huolissaan väliinputoajista, joita he eivät ole ehtineet suodattaa ja analysoida suuresta datamassasta. Opinnoissaan epävarma opiskelija, jota opinto-ohjaajan kanssa käyty keskustelu voisi motivoida ja sitouttaa opintoihin, saattaa jäädä ilman yhteydenottoa.

Tietämättömyyttä ammattikorkeakoulukontekstissa kannattaisi tutkia johtamisen, opetussuunnitelmatyön, pedagogisen opetus- ja ohjaustoiminnan sekä opiskelijoiden oppimiskäyttäytymisen ja omien kokemusten konteksteissa. Kun tiedämme, mitä emme tiedä ja missä voimme laajentaa tietopohjaamme, voimme tehostaa toimintaamme.

Yliopistontutkija Jaana Parviainen puhui Aikuiskoulutuksen tutkimuspäivillä 2022 aiheesta Kun tieto ei enää riitä: Tietämättömyyden tutkimus osana aikuiskasvatusta. Esityksessä yhdistyivät saumattomasti tiivis ja laaja teoreettinen terminologia sekä hyvin valikoidut käytännön esimerkit. Esitys herätti Elizabeth San Miguelin tutustumaan käsitteeseen syvällisemmin ja reflektoimaan tietämättömyyttä käsitteenä sekä sen ilmenemistä ammattikorkeakoulussa.

Lähteet:

  • Juva, S. 2008. Inhimillinen pääoma ja koulutuksen tehokkuus – koulutus taloustieteen tutkimuskohteena. Teoksessa: Heikkilä, J., Juva, S., Kettunen, T., Lahtinen, M. & Tiihonen, R. Koulutuksen talouden käsikirja. PS-kustannus. Jyväskylä. S. 15-49.
  • OKM 117/2019 Opetus- ja kulttuuriministeriön asetusammattikorkeakoulujen perusrahoituksen laskentakriteereistä.
  • Proctor, R.N. 2008. Agnotology: A Missing Term to Describe the Cultural Production to Ignorance (and Its Study). Preface. Teoksessa: Proctor, R.N. & Schiebinger, L. AGNOTOLOGY. The Making and Unmaking of Ignorance. Stanford University Press. Stanford.
  • Simon, H.A. 1991. Bounded rationality and Organizational Learning. Organization Science, 2, 1, 125-134.

Kuva: www.shutterstock.com