Tietoisen läsnäolon taito on suurelta osin hyödyntämättä nopeatempoisessa yhteiskunnassamme, mutta se voi mullistaa tapamme johtaa. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa arvostelematonta, mutta tarkoituksellista huomion keskittämistä siihen mitä tapahtuu juuri tällä hetkellä (Kabat-Zinn 2021, 22; Wihuri 2021, 46–47).

Tietoisesta läsnäolosta, joka yleisesti tunnetaan nimellä mindfulness, puhutaan enemmän kuin koskaan ja hienovarainen yhteiskunnallinen herääminen tietoisuuden tarpeeseen on jo tapahtunut.

Toisaalta modernin työelämän todellisuus näyttää olevan ristiriidassa tietoisen läsnäolon periaatteiden kanssa. Haitallista stressiä, uupumista ja huonoa johtamista on nähtävissä tarpeettoman paljon. Monet ovat valmiita luopumaan urastaan ja poistumaan työelämästä säästääkseen mielenterveytensä.

Työelämän huolestuttavat suuntaukset

Vuosien 2013 ja 2018 laajat työolotutkimukset paljastavat huolestuttavan suuntauksen. Psyykkisten oireiden määrä on kasvanut merkittävästi vuosikymmenen aikana. Väsymys, stressi ja keskittymisvaikeudet ovat arkipäivää yhä useammalle. Kun vielä vuonna 2013 keskittymisvaikeuksia esiintyi viikkotasolla 15 prosentilla työntekijöistä, oli vastaava luku 25 % vuonna 2018.

On selvää, että digitalisaatio, kiireellisyys ja työelämän pirstaloituminen tarjoavat oman panoksensa oireiden vyyhtiin – joko epäsuorasti tai työuupumuksen muodossa. (Sutela, Pärnänen & Keyriläinen 2019, 293–299, 313.)

Tietoinen läsnäolo kuitenkin tarjoaa yhden mahdollisen ratkaisun. Se voi palauttaa kadotetun tasapainon ja yhteyden tunteen yhä enemmän digitalisoituvaan kulttuuriimme (Hougaard & Carter 2018, 115–117). Hyvä uutinen onkin se, että tietoisuutta ja läsnäoloa on aina ollut olemassa. Ne ovat luonnollisia ominaisuuksia meissä kaikissa.

Yksinkertaisimmillaan voimme vahvistaa omaa tietoista läsnäoloamme pysähtymällä kiireen keskellä ja pohtimalla mihin olemme matkalla ja miksi. Ehkä selviää, että omassa tekemisessä ei juuri sillä hetkellä ole järkeä lainkaan.

Multitasking – aikamme suuri huijaus

Erityisen tärkeää tietoisen läsnäolon asuttamiselle työelämään on yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan. Multitasking, tuo aikamme suuri huijaus, laskee työtehoa laajalti todistetusti. Huomion siirtäminen nopeasti tehtävästä toiseen aiheuttaa myös sen, että vapaa-ajallakaan emme pysty enää keskittymään yksittäiseen asiaan vaan haemme jatkuvasti häiriötekijöitä mukautuneiden aivojemme tarpeeseen (Wihuri 2021, 162).

Johtajuudessa tietoinen läsnäolo on välttämättömyys. Tietoisen johtajuuden ydinpiirteet kuten myötätunto, luottamuksen rakentaminen tai kyky kuunnella ja mahdollistaa, vaativat tietoista läsnäoloa. On kovin vaikeaa kuunnella aktiivisesti ja ohjata työntekijöitä myötätuntoisesti, kun oma mieli vaeltaa huomisessa, eilisessä tai aamuisessa kokouksessa. Ainoa ongelma ei ole se, että työntekijät kyllä havaitsevat, kun johtaja on poissaoleva. Johtaja on myös ensisijaisesti se henkilö, joka omalla esimerkillään ohjaa organisaation kulttuuria parempaan tai huonompaan.

Tietoinen läsnäolo on se, mikä erottaa loistavat johtajat ja vaikuttavat roolimallit muista. Johtajat kuten Sanna Marin, Ville Valo tai Marko Anttila ovat tietoisesti läsnä jokaisessa liikkeessään. Läsnäolo on se mikä saa meidät vakuuttuneiksi urheilusuorituksista, muusikoiden esityksistä ja johtajien aidoista kohtaamisista. Tässä hetkessä tietoisesti läsnäolevaa henkilöä on helppoa, kaunista ja vaikuttavaa seurata, koska se tarjoaa muillekin mahdollisuuden osallistua nykyhetken taianomaisuuteen (Kabat-Zinn 2021, 56–57).

Johtajuudessa tietoinen läsnäolo on välttämättömyys, ei vaihtoehto

Olemalla läsnä johtajat pystyvät lukemaan ympäristöään ja virittäytymään hienovaraisiin vihjeisiin, jotka muilta jää huomaamatta. Tämä kyky mahdollistaa navigoimisen monimutkaisissa tilanteissa tehokkaasti ja arvokkaasti luoden luottamusta ja yhteyttä.

Tietoinen läsnäolo on se aines, joka sitoo meidät ihmiset toisiimme. Näin tietoinen läsnäolo ei ole vain yksilöllinen taito vaan ratkaiseva elementti kollektiivisessa sosiaalisessa kudoksessa.