EU:n yrittäjyyden määritelmän mukaan yrittäjyys on kykyä tarttua mahdollisuuksiin ja tuoda niillä lisäarvoa toisille. Tarttuakseni mahdollisuuteen tuoda lisäarvoa teille lukijoille, pohdin seuraavassa, mitä yrittäjämäisyys tarkoittaa ammattikorkeakoulun tutkijan työssä.
Lähden liikkeelle yrittäjämäisen ajattelu- ja toimintatavan sekä tutkijan taitojen pohdinnasta. Yrittäjämäisessä ajattelutavassa ja asenteessa (entrepreneurial mindset) on kyse siitä, että päättää itse mitä tekee, ottaa vastuun omasta tekemisestä, kulkee omia tavoitteita kohti ja uskaltaa astua epämukavuusalueelle, jossa voi kasvaa. Yrittäjämäistä asennetta ja ajattelutapaa voi kuka tahansa oppia ja soveltaa organisaatiosta riippumatta (Uotila & Harmaala 2019). Mutta millaisena toimintana ajattelutapa näyttäytyy?
Euroopan komission yrittäjyyden osaamisviitekehyksen (2016) mukaan yrittäjämäinen toimintatapa koostuu kolmesta eri osaamisalueesta:
1) ideoiden ja mahdollisuuksien tunnistamisesta ja kehittämisestä
2) resurssien ja voimavarojen hallinnasta sekä
3) toimeenpanon taidosta (volitio).
Näitä metaosaamisia voi soveltaa erilaisiin konteksteihin, myös tutkijan työssä. Yleisiä tutkijan taitoja ovat esimerkiksi kriittinen ajattelu, tutkimusetiikka, menetelmäosaaminen, tutkimusaineistojen hallinta ja analysointi sekä tieteellinen kirjoittaminen.
Miten nämä erilaiset osaamiset sitten liittyvät toisiinsa? Pekka Stenholm Turun yliopistosta on vertaillut blogissaan yrittäjämäistä toimintaa ja yliopistossa tehtävää tutkimustyötä. Hän tuo esiin, että kummassakin työssä oleellista on uuden luominen, epävarmuuden sietäminen ja proaktiivinen asenne. Prosesseissa korostuvat muotoiluajattelun ja innovaatioprosessin vaiheet: ongelma-/ilmiölähtöisyys, ratkaisujen hahmottelu, ratkaisuidean pitsaus ja rahoituksen toistuva hakeminen sekä rahoituksen varmistumisen jälkeen idean toteutus, iteroiva kehitys ja lopulta validoitu tuotos tai kaupallistettu innovaatio.
Yliopistotutkijan ja ammattikorkeakoulututkijan työ ei juurikaan eroa toisistaan kehittämisprosessin näkökulmasta. Kummatkin tarvitsevat prosessissa yrittäjämäistä asennetta ja taitoja. Pohtiessani erityisesti ammattikorkeakoulussa toimivan tutkijan yrittäjämäisiä taitoja tällaisessa prosessissa, tunnistin seuraavat taidot:
- Proaktiivisuus
- Vahva halu ja into tutkia ja kehittää ilmiötä tai siihen liittyvää ongelmaa tarkemmin
- Epävarmuuden sietäminen ja riskinotto
- Etnografiset tutkimusmenetelmät kohderyhmälähtöisen kehittämisen pohjana
- Yhteiskehittäminen
- Tutkimusdatan analysointi iteroivasti
- Kyky nähdä kokonaiskuva ja rakentaa asiayhteyksiä
- Tutkimustulosten hyödyntämisen taito joko opetuksessa tai palvelujen/tuotteiden kehityksessä.
MItä taitoja lisäisit listaan ja miten niitä mielestäsi pitäisi ammattikorkeakouluissa kehittää?
Tämä blogi on kirjoitettu Suomen Yrittäjien Yrittäjyysosaamista opettajille 2020 -verkkovalmennuksen innoittamana. Kirjoittaja toimii oppimisen ja kehittämisen asiantuntijana ja vastaa mm. Haaga-Helian henkilöstön strategisten TKI- ja ydinosaamisten edistämisestä ja vetää master-opinnoissa yrittäjyyden ja liiketoiminnan kehittämisen suuntautumista ja opetusta.
Lähteitä:
EU 2016. EntreComp: The Entrepreneurship Competence Framework. European Commission. Bacigalupo, M., Kampylis, P., Punie, Y. & Van den brande, G. JRC Science for Policy Report. Viitattu 14.2.2020. Saatavissa:
Parppei, R. 2016. Mikä volitio? Blogikirjoitus. Julkaistu 23.11.2016. Viitattu 14.2.2020. Saatavana:
Stenholm, P. 2016. Tutkija, olet kuin yrittäjä. Turun yliopiston blogi. Julkaistu 8.11.2016. Viitattu 14.2.2020. Saatavissa:
Uotila, T-P. & Harmaala, M. 2019. Signaaleja-podcast, osa 5: Voiko yrittäjämäisen asenteen oppia? Haaga-Helia eSignals. Startup-yritykset vastuullisuuden ajureina. Viitattu 14.2.2020 Saatavana: