Siirry sisältöön
Korkeakoulutus
Quo vadis opettajan professio?

Tekoäly tai itsenäisesti suoritettavat virtuaalikurssit eivät tule korvaamaan opettajia, vaan pedagogisesti taitavat asiantuntijaopettajat, ihan oikeat ihmiset, voivat olla oppilaitoksille jopa kilpailuvaltti tulevaisuudessa.

Kirjoittajat:

Leena Rautio

lehtori
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 08.12.2023

Tekoäly luo virtuaalikurssin, jolle opiskelija ilmoittautuu ja osallistuu omalla koneellaan. Tehtävät kurssilla tarkistetaan ja arvioidaan automaattisesti. Tekoälyn luoma arviointityökalu laskee opiskelijan osasuorituksista kokonaisarvosanan ja tallentaa arvioinnin automaattisesti järjestelmään. Kun tällaisia kursseja ja suorituksia kertyy tutkintoon vaadittava määrä, opiskelijalle lähetetään tutkintotodistus sähköisesti. Helppoa, yksinkertaista ja kustannustehokasta.

Mihin meitä opettajia enää tarvitaan?

Opettajan professio on yhtäältä melko muuttumaton ja toisaalta alati muutoksessa. Koulutuksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on valmistaa ihmisiä yhteiskuntaan, joten opettajien työnkuva elää vahvasti yhteiskunnallisissa murroksissa mukana. Muutoksen pyörät pyörivät kuitenkin hitaasti.

Koulutuksen tulisi ennakoida tulevia muutoksia, jotta tulevaisuudessa tarvittavia tietoja ja taitoja voitaisiin opettaa tuleville työntekijöille. Koulutusjärjestelmän tulisi olla ketterä ja reagoida nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Myös opettajankoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen tulisi ennakoida tulevaa.

Opettajan työ on muuttunut ja tulee muuttumaan yhä enemmän tiedon jakajasta tiedon prosessoijaksi ja suodattajaksi. Työssä tarvitaan yhä enemmän tiedon hankinnan taitoja, tiedon suodattamista ja valikoimista valtavasta määrästä eri lähteitä. Samoja taitoja tulisi opettaa myös opiskelijoille. He tarvitsevat ohjausta siihen, miten löytää oikean tiedon äärelle ja toisaalta tunnistaa mis-ja disinformaatiota. Tarvitaan ajattelun taitoja, ja aivan erityisesti kriittistä ajattelua. Tarvitaan opettajia, jotka näitä taitoja osaavat opiskelijoille opettaa.

Tekoäly pystyy todennäköisesti tuottamaan lähes kaiken tietopohjan, jota tulevaisuudessa tarvitaan. AI:n avulla voimme etsiä, tuottaa ja hallita valtavia tietomääriä. Tulevaisuuden opettajuus vaatinee tietopohjaa ja substanssiosaamista entiseen tapaan. Mutta missä määrin?

Voisimme vapauttaa tiedon omaksumiseen ennen käytetyn ajan mahdollisuudeksi kehittää opettajien pedagogisia taitoja. Näitä taitoja ja opetuksen aitoja  vuorovaikutustilanteita AI ei koskaan kuitenkaan voi korvata. Oppimisessa ja opettamisessa on kyse monista ja moninaisista prosesseista, joihin tarvitaan läsnäolevaa ja inhimillistä opettajaa.

Opettajan toimenkuva ja työn merkityksellisyys

Jotta voisimme pohtia ja määrittää opettajan työelämätaitoja tulevaisuudessa, tulee opettajan toimenkuva ja ennen kaikkea tärkein tehtävä olla selvillä. Jos opettaja nähdään sivistäjänä, ajattelu- ja tunne-elämätaitojen vahvistajana, luovuuteen innostajana ja kriittiseen sekä tieteelliseen ajatteluun kannustavana, tulee opettajan kehittää myös itsessään näitä taitoja. Jos taas opettaja nähdään puhtaasti tiedon kerääjänä ja jakajana sekä suoritusmerkintöjen antajana, on opettaja monelta osin korvattavissa teknisillä apuvälineillä.

Tuotantolähtöinen ja kustannustehokas ajattelu kovine arvoineen on jo vallannut alaa humanismilta opetuksen kentällä. Kenen tai minkä tarpeita opettajat ja opetustyö tulevaisuudessa palvelevat, määrittänee vahvasti myös sen, millaisia taitoja opettajilta tulevaisuudessa vaaditaan.

Virtuaalinen opetus ja opiskelu ovat lisääntyneet viime vuosina merkittävästi. Toteutusmuotona virtuaaliopetus soveltuu itsenäiseen opiskeluun mainiosti, ja mahdollistaa paikkaan ja aikaan sitomattoman opiskelun laajentaen koulutusmahdollisuuksia yhä useammalle. Vallalla tuntuu, valitettavasti, olevan ajattelutapa, jossa opettajan osuus virtuaalikurssilla vähenee automatisoitumisen lisääntyessä. Opetusryhmiä kasvatetaan kustannustehokkuuden toivossa.

Ohjaukseen ja opettamiseen kouluttautunut oman alansa asiantuntija, opettaja, joutuukin tilastoijan rooliin hukatessaan ammattitaitoaan automaattisesti korjattujen tehtävien suoritusten merkitsijänä. Aiheellinen kysymys tulevaisuudesta on, kokevatko opettajat enää työtään merkitykselliseksi, jos lähiopetus ja kontaktit opiskelijoiden kanssa alistetaan yhä enenevässä määrin virtuaaliopetukselle?

Opettajan yksi tärkeimmistä työkaluista on hänen persoonansa

Opettaja innostaa, motivoi, kannustaa ja antaa palautetta. Työn merkityksellisyys syntyy vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa. Opettaja luo turvallisen ja luottamuksellisen tilan, jossa oppia. Aito läsnäolo ja opiskelijoiden kuunteleminen ovat tärkeitä taitoja opettajalle. Vuorovaikutuksessa syntyy reflektiota, joka auttaa opettajaa kehittymään työssään.

Vaikka maailma ympärillämme digitalisoituu ja tekniikka helpottaa elämäämme monella osa-alueella, ihmisten väliset kohtaamiset ja vuorovaikutus tulevat säilymään. Kommunikaatiotaidot, suullinen kielitaito, toisten huomioiminen, itsensä ilmaisu, vuorovaikutustaidot ja argumentointitaito ovat valmiuksia, joita jokainen, myös etätyötä tekevä, tarvitsee tulevaisuuden työelämässä. Samoja valmiuksia tarvitsevat opettajat yhä enenevässä määrin.

Voidakseen opettaa näitä tärkeitä taitoja opiskelijoille, tulee opettajan hallita taidot itse. Esimerkin voima on monia pedagogisiakin keinoja tehokkaampi. Tekoäly tai itsenäisesti suoritettavat virtuaalikurssit eivät tule korvaamaan opettajia, vaan pedagogisesti taitavat asiantuntijaopettajat, ihan oikeat ihmiset, voivat olla oppilaitoksille jopa kilpailuvaltti tulevaisuudessa. Monia asioita voi oppia vain aidossa kommunikaatiossa, koska silloin opimme itsestämme, olemme peilejä toisillemme ja voimme kehittää ajatteluamme.

Editointi: Marianne Wegmüller

Kuva: Haaga-Helia