SpaceX-yhtiön laukaisualustalla Teksasissa tehtiin 20.4.2023 historiaa. Silloin laukaistiin liikkeelle maailman tähän mennessä suurin kaksivaiheinen kantoraketti. Starshipiksi nimetty avaruusalus on 120 metriä pitkä, ja sen halkaisija on 9 metriä. Valtava raketti pystyy kantamaan 150 tonnin kuormaa, 100 henkilön miehistöä ja se on kaikilta osin käytettävissä uudelleen.

SpaceX:n kunnianhimoinen tavoite on tehdä ihmiskunnasta multiplanetaarinen, ja Starshipin on tarkoitus olla alus, jolla henkilö- ja tavarakuljetuksia Marsiin aletaan hoitaa. Ennen Marsiin matkaamista Starshipilla aiotaan kuljettaa ihmisiä kuuhun NASAn Artemis III -projektissa jo vuonna 2025. Massiivisen kehittämisprojektin kokonaishinnaksi on arvoitu noin 2-3 biljoonaa dollaria.

Onnistumiset saavutetaan oppimalla epäonnistumisista

Huhtikuun koelennolla Starship nousi näyttävästi 39 kilometrin korkeuteen, mutta sen jälkeen se alkoi menettää korkeutta ja käyttäytyä arvaamattomasti. Useat kantoraketin 33 moottorista olivat lakanneet toimimasta, eikä kantoraketin irtautuminen onnistunut. SpaceX räjäytti raketin ilmassa, jotta se ei tippuisi hallitsemattomasti maahan. Erään arvion mukaan taivaalla räjähti 2-10 miljoonaa dollaria.

Raketti ei siis päässyt lähellekään kuuta puhumattakaan Marsista. Laukaisua seuranneet työntekijät luonnollisesti hurrasivat, kun raketti nousi lähtöalustalta. Huomionarvoista on, että suosionosoitukset olivat vielä kovemmat, kun raketti räjähti ilmassa.

Pian koelennon jälkeen toimitusjohtaja Elon Musk onnitteli tiimiään ja totesi kokeilun olleen menestys: ”saimme runsaasti uutta tietoa seuraavien testien tueksi.” Myös NASAn pääjohtaja Bill Nelson onnitteli yhtiötä: ”Jokainen suuri saavutus kautta historian on vaatinut jonkin verran laskelmoitua riskiä, koska suuren riskin mukana tulee suuri palkkio.”

Kokeilukulttuurilla saavutetaan hyötyjä monella tasolla

Myös avaruuden valloitusta perinteisemmillä toimialoilla menestyminen edellyttää nykyisin aktiivista ja hyvin johdettua kokeilukulttuuria. Organisaatioiden on kyettävä luomaan ideoita, testaamaan niiden toimivuutta ja tekemään hankitun tiedon perusteella päätöksiä. Ideointiin liittyviä työkaluja on nykyään paljon ja niiden käyttö alkaa yrityksissä olla arkipäivää.

Ei kuitenkaan riitä, että ideoidaan, mikäli ideoita ei systemaattisesti testata. Tässä asiassa on monilla yrityksillä yhä opittavaa. Testien vaiheet pitää osata mitata, jotta testien tuottamaa dataa pystytään käyttämään päätöksenteon tukena. Vaikka kokeiluilla kerättyä dataa olisikin, voi päätöksenteko olla silti haastavaa. Byrokratiohin liittyy taipumus säilyttää olemassa oleva tila ja tasapaino. Tästä syystä uudet strategiset avaukset jäävät helposti toteutumatta, vaikka mittaustulokset näitä puoltaisivatkin.

Vireällä kokeilukulttuurilla saavutetaan myös muita hyötyjä kuin prototyyppien tai ideoiden testaaminen. Kokeilut rakentavat yhteisöllistä yrityskulttuuria ja edistävät organisaation oppimista. Kokeilun toteuttaminen edellyttää yhteistyötä muutoin omissa yksiköissään hääräävien asiantuntijoiden kesken. Yli ammatillisten rajojen tehtävä yhteistyö edistää aina uusien ja innovatiivisten ratkaisujen syntymistä. Kokeiluissa syntyy verkostoja, uutta tietoa ja uusia käytäntöjä, jotka ovat hyödyllisiä myös kokeilun alkuperäisen kontekstin ulkopuolella. Kokeilukulttuurin on myös todettu auttavan merkittävästi henkilöstön sitouttamisessa ja innostamisessa.

Kokeilut ylläpitävät organisaatioiden kilpailukykyä

Jos kovasti kavahtaa epäonnistumista, on vaikea tehdä kokeiluja. Tutkimusten mukaan vain noin yksi kymmenestä yritysten tekemistä kokeiluista onnistuu. Mikäli onnistumisprosentti on huomattavasti korkeampi, viittaa se siihen, että kokeiluissa ei ole otettu riittävästi riskiä.

Digitalisaation myötä testaaminen on tullut monilla aloilla edullisemmaksi ja menestyneimmillä yrityksillä saattaa olla useita testejä käynnissä samaan aikaan. Näin toimien saadaan aikaan myös onnistuneita kokeiluja. Kokeilukulttuurin edellyttämässä riskinsietokyvyssä SpaceX on omassa luokassaan. Se on historiansa aikana ollut toistuvasti tilanteessa, jossa viimeiset taloudelliset resurssit on panostettu vielä yhteen kokeiluun.

Johdon suhtautuminen ja tuki vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten halukkaita ihmiset ovat osallistumaan kokeiluihin. Ihmisluontoon kuuluu välttää virheitä ja siksi on hyvin ymmärrettävää, että kokeiluihin voidaan suhtautua lähtökohtaisesti epäluuloisesti.

Erityisen haasteellista aktiivisen kokeilukulttuurin ylläpito on vaikeassa taloustilanteessa. Pahimmillaan organisaatio voi ajautua hallitsemattomaan säästökierteeseen, joka lamauttaa kokeilukulttuurin ja pahentaa taloudellista kurimusta.

Hallitsematon säästökierre voi käynnistyä ylimmän johdon dramaattisista säästöpuheista. Kun johto julistaa säästökampanjan, tulkitaan viestiä organisaatiossa helposti liiankin kirjaimellisesti. Osastot ryhtyvät kilpailemaan pennin venyttämisessä. Myyntiorganisaatio ajaa toimintaansa alas sen sijaan, että kiertäisi hankkimassa kullanarvoisia asiakkaita. Tuotekehityksessä käytetään aikaa testauskustannusten minimoimiseen, sen sijaan että keskityttäisiin kokeilujen nopeisiin läpimenoaikoihin. Laadukkaan toiminnan kannalta välttämättömiä rekrytointeja jätetään tekemättä. Hallitsematon säästökierre näivettää yritystoimintaa yllättävän nopeasti ja jos tilanne jatkuu pitkään, seurauksena on tuho.

Yritysten johdon on hyvä pitää mielessä, että kokeilukulttuuri on yksi yrityksen kilpailukyvyn ylläpitämisen kulmakivistä. Tiukassa taloustilanteessa oikea resepti on nopeuttaa kehityssyklejä sen sijaan, että nähtäisiin kokeilut säästökohteina.

Kokeilukulttuuri on ollut jo pitkään osa oppilaitosten arkea, ja myös Haaga-Heliassa on vireä kokeilukulttuuri muun muassa opetuksen saralla. Kokeilut tuovat yhteen opettajia, oppijoita sekä yhteistyökumppaneita ja synnyttävät uusien ratkaisujen lisäksi myös yhteisöllisyyttä ja innostusta.