Hyvinvointi työssä on tärkeää, ja sitä voi lisätä monella tapaa. Eräs tapa voi olla työparityöskentely.

Opettajien hyvinvoinnista työssä keskustelevat Haaga-Helian yliopettaja Eija Honkanen sekä Ammattiopisto Livestä ammatillinen erityisopettaja, opinto-ohjaaja Irmeli Luoma sekä ammatillinen erityisopettaja Outi Kalliokoski.

Podcastin tekstivastine

Eija: On ajankohtaista puhua hyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta. Hyvinvointi onkin meille kaikille tärkeää ihan jo siksikin että vietämme suuren ajan työssä ja työtehtävissä elämästämme. Tässä podcastissa me puhummekin opettajien hyvinvoinnista työssä. Ammatillisen toisen asteen koulutus on käynyt läpi isoja rakenteellisia uudistuksia, sen jälkeen tuli koronapandemia, ja oltiin jälleen uuden haasteen edessä. Koronan jälkeen on sopeuduttu pikkuhiljaa toisenlaisiin käytänteisiin, ja muutoksia on tullut mukana hyvin monenlaisia. Monet opettajat kokevatkin että työhyvinvointi on ollut koetuksella viime vuosina, ja hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen voidaan kuitenkin vaikuttaa monella tapaa. Eräs tapa on työparityöskentely. Olen Eija Honkanen Haaga-Heliasta, kanssani tästä teemasta on keskustelemassa työpari ammattiopisto Livestä. Kerrotteko keitä olette ja millaisissa työtehtävissä toimitte?

Irmeli: Mä olen Irmeli Luoma, ja työskentelen ammattiopisto Livessä toimitilahuoltajan ammattitutkinnossa opettajana ja opinto-ohjaajana. Meijän oppilaitos on vaativan ja erityisen tuen oppilaitos. Itse toimin ammatillisena erityisopettajana. Aikanani tulin Keskuspuiston aikuisoppilaitokseen, mutta sitten myöhemmin kun nää sulautu nää aikuisoppilaitokset nii sen jälkeen on ollut tämmönen pienempi yksikkö tässä ammattiopisto Livessä, nimikin ehti siinä matkan varrella muuttua.

Outi: Mä oon Kalliokosken Outi, ja työskentelen kans ammattiopisto Livessä, mä oon kolme vuotta sitten tullut ammattiopisto Liveen töihin. Me opi- oltiin Irmelin kanssa opiskelemassa erityisopettajaks ja sitten siellä tuli puhetta että tarviis erityisopettajaa puhtaus- ja kiinteistöpalvelualalle, ja sitä kautta sitten hain opettajaks. Mä oon semmonen pitkän linjan tämmönen puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan opettaja tai voisi sanoa tän siivousalan opettaja, eli semmonen reilu 22 vuotta olen ollut opettajana tällä alalla. Et on sillä lailla tää. Ja suurimman osan opettajaurastani olen tehnyt aikuispuolella, ja kaikki siihen liittyvät muutokset on sinä aikana tapahtunut.

Eija: Joo eli teillä molemmilla on pitkän linjan kokemus opettajana toimimisesta ja aikuiskouluttajina toimimisesta. Teillä on vaativa ohjaustehtävä tämmösessä ammatillisessa erityisoppilaitoksessa, ja te teette ohjaustyötä opiskelijoiden kanssa, yhteistyötä työelämän kanssa moniammatillisesti siinä omassa työtehtävässä, ja teillä molemmilla on erilaista, tässä työssä tarvittavaa osaamista. Miten te ootte jakanut nää tehtävät keskenänne ja miten te toimitte työparina?

Outi: Eli me ollaan tehty vahvuuksien mukaan, eli mulla on se semmonen vahva substanssi osaaminen ja mä tykkään tehä töitä siellä luokassa. Mä oon heti jo sanonut että mä voin sitä tehdä. Mutta sitten meillä on myös tietynlaiset semmoset asiakokonaisuudet, eli taas on, ei oo niin että vain mä olen luokassa, mutta on tietynlaiset semmoset mitä sit Irmeli käy siellä meille, meidän opiskelijoille opettamassa. Eli se et vaikka me ollaan työpari, se ei tarkota niin että me ollaan kumpikin koko ajan siellä luokassa, vaan juuri se, että me ollaan luokassa eri aikaan, mut koko ajan me rakennetaan sitä meijän opetusta sillä lailla että ne menee vähän limittäin ja lomittain.

Irmeli: Mun työroolini on aika pitkälti ollut semmonen että mä pidän sitä kokonaisuutta ja rakennetta yllä. Sillon alussa jo me Outin kanssa tehtiin prosessikuvaus meijän toiminnalle, ja siinä me rakennettiin se konsepti tälle meijän koko koulutukselle. Samalla me myös tehtiin tämmönen vuosikello, minkä mukaan me pystytään rytmittämään vuoden toimintoja, opiskelijoiden alottamisia, ryhmäkokoja, opetuksen… Lähiopetuksen kestoja, työssäoppimisen jaksoja ja missä vaiheessa mitäkin asioita opetetaan. Eli meillä oli semmonen perusrunko, jonka päälle me ollaan rakennettu tätä meijän yhteistä toimintaa.

Outi: Tohon mä voisin sanoo juuri se, että kun meillä on tietyllä tavalla lähetty rakentaan, niin siinä aina siinä vaiheessa kun meillä tulee semmonen et me huomataan että tämä homma ei toimi, niin sillon me lähetään miettii että mitä tässä pitää tehä muutoksia, onko toi koko homma huono lainausmerkeissä. Eli tehäänkö kokonaan uusiks vai vähän eri tavalla lähetäänkö sitä rakentaa. Tää on semmosta jatkuvaa vuoropuhelua tää meijän työskentely.

Eija: Joo ja kuulostaa siltä et jatkuvaa kehittämistä yhdessä, ja nyt kun kuulen teitä niin tää erilainen osaaminen täydentää jotenkin toisiaan ja se työparityöskentely sujuu. Aikasemmin kun puhuttiin niin te koitte että te ootte saanut työhyvinvointia tässä. Miten työhyvinvoinnista huolehtiminen näkyy siinä teijän työssä?

Irmeli: Se työhyvinvointi näkyy erityisesti siinä, että me jaetaan se työ yhdessä. Opettajan työ on tänä päivänä hirveen moninaista ja verkostoitunutta. Paljon opiskelijoita, mutta kuitenkin opiskelijat pitää pystyy huomioimaan yksilöllisesti. Yhden ihmisen työnä se on aikamoinen haaste. Kun me tehdään sitä yhdessä, niin meillä on koko ajan se prosessi hallussa, meillä on koko ajan myös sitten toisen tuki siinä mukana.

Outi: Ja sitten se, mitä, eli meillä on opiskelijoita, meillä on koulussa opiskelijoita, meillä on työelämässä opiskelijoita. Meillä on myös ohjaaja tässä mukana, joka on todella, todella tärkeä osa tätä meijän tiimiä. Mutta me käydään joka viikko meijän opiskelijat läpi, eli me selvitetään mikä tilanne, kenen luona mennään käymään, kuka menee käymään ohjauskäynneillä, kenellä on näytöt. Meillä on semmonen selkee suunnitelma siitä, et me joka viikko tiedetään jokaisen opiskelijan tän hetken tilanne. Sillä kun me käydään ne joka viikko niin ei pääse sitä, että joku tippuu jonnekin että aa, me ei olla muistettu että meillä on sen nimistä opiskelijaa olemassa.

Irmeli: Ja me on strukturoitu tää hyvin sillä tavalla. Meijän periaate on ollu et sitä pyörää ei keksitä kokoajan uudestaan, vaan me… On se pyörä jo keksitty, mutta sitä kehitellään jatkuvasti. Ja se kehittäminen tapahtuu juuri sen jatkuvan keskustelun reflektoinnin avulla. Sillon me keskitytään koko ajan siihen työhön. Siinä tulee, usein huomataan myös yhdessä mitä asioita pitää muuttaa, mitä ehkä pitää poistaa, minkälaisia asioita pitää tiivistää ja niin edelleen. Mut se prosessi etenee koko ajan hallitusti ja näist kaikista me tehdään myös semmonen dokumentointi, eli jos tulis uus opettaja tähän, niin olisi aika helppo perehdyttää.

Eija: Noniin, kuulostaa tosi hyvältä. Kun kuulen näitä teijän opiskelijoita ja sit tätä teijän ohjausta niin tää kuulostaa just semmoselta tehostetulta ohjaukselta, joka vastaa sen opiskelijan tarpeisiin ja haasteisiin ja se on koko ajan ennakoivaa myöskin se ohjaus. Mites tää toimintatapa sit heijastuu teijän opiskelijoihin?

Irmeli: Se näkyy sillä tavalla, et opiskelijat, me pystytään ennakolta jo kertomaan, osottamaan, havainnnollistamaan opiskelijalle se, mitä tää koulutus pitää sisällään. Miten koulutuksissa edetään, mitä koulutukseen tarvitaan. Me pystytään ennakoimaan asioita. Mä oon ainakin huomannut sen, että kun me pystytään ennakoimaan asioita, niin sillon myös meillä on valmiita vastauksia opiskelijoillekin, kun heillä kuitenkin se opiskelu on vielä…

Outi: Elikä se et kun me tuetaan, tai käydään näitä, meillä on niin selkee struktuuri, niin se tarkottaa sitä et me pystytään myös se siirtää meidän opiskelijoille. Eli meijän opiskelijat tarvii tosi paljon sitä, että niillä on aina tiedossa mitä tapahtuu. Ja se et meillä löytyy kaikesta niin sanotusti mustaa valkoisella, niin jos ne kysyy millon joku on, niin me pystytään siihen vastata. Vaikka tänä päivänä tää opiskeluhan on sitä, että jokaisella on yksilöllinen suunnitelma. Siitä huolimatta meidän opiskelijat on tosi pitkälle semmosia, että me pystytään niitten kanssa mennä aika samaa tahtia, koska he ei oo käynyt aikasemmin koulua, niin heillä puuttuu tietynlainen semmonen oppimistaito. Sieltä löytyy aina semmosia helmiä, jotka pystyy sitten nopeempaa, tai sitten joillekin joudutaan joskus vähän jatkaa sitä meijän opiskeluaikaa. Mut lähtökohtasesti, se että meillä on aina vastaus niille opiskelijoille niihin kysymyksiin, kysyy millon näyttö, millon on seuraava työssäoppimisen alkaminen, niin me pystytään aika selkeesti ne aina sanoo. Meillä on tietyt ajat suurin piirtein, mutta sitten myös huomioidaan yksilöllisesti ne.

Irmeli: Me ollaan yhdessä suunniteltu se opiskelijan eteneminen, lähiopetus ja sitten nää työssäoppimisen vaiheet, ne kestot ja mitä siellä pitää opetella. Tästä kaikesta me on tehty myös semmoset kirjalliset ohjeet ja mallinnokset ja ne toimii aina seuraavan ryhmän kanssa samalla tavalla.

Eija: Joo nyt me on puhuttu siitä että miten se näkyy teijän yhteistyössä ja suunnittelussa, ja miten se näkyy opiskelijoissa tää työparityöskentely ja sen sujuminen. Mut mites sitten, näkyyks se jollakin tavalla työyhteisössä?

Irmeli: No työyhteisössä se näkyy niin, et jos ajattelee sitä laajempana sitä työyhteisöä, niin meijän työyhteisöönhän kuuluu ne työpaikalla olevat työpaikkaohjaajat. Ja se, että me omassa tiimissämme käydään viikottain sitä läpi missä vaiheessa meidän opiskelijat on ja millon on oltu yhteydessä työpaikkaan, ja miten sieltä on saatu palautetta. Me pystytään olemaan sinne työpaikoille yhteydessä, ja se taas on edistänyt sitä, että siellä työpaikalla olevat ohjaajat voivat hyvin.

Outi: Meillä välillä ne ottaa yhteyttä ja antaa palautetta juuri siitä että haluaa tehdä meidän kanssa yhteistyötä, koska meillä on niin tietyn lailla myös ennakoitua, tai hekin tietää mitä meillä tapahtuu, koska me annetaan myös sinne työelämään ne meidän materiaalit. Me ollaan esimerkiks opetus, tai tutkinnon perusteista ollaan tehty semmosia A4 kokosia, elikkä siihen on tehty semmoset laatikot missä meillä on, eli niitten ei tarvii selata sitä koko juttua. Sen lisäks me ollaan tehty kuvalliset ohjeet sinne mitä asioita me hae-, siellä tutkinnon perusteissa sanotaan mitä siellä pitää harjotella. Eli se tarkottaa sitä, että kun ne näkee ne meijän materiaalit, niitten ei tarvii sitten enää siellä miettiä, että mitä asioita se työssäoppiminen pitää sisällään. Mut sen lisäkshän me käydään sit vielä siellä työpaikalla ne niitten kanssa läpi.

Eija: Elikkä tämmönen teijän ennakointi ja selkeet rakenteet ja toimintaperiaatteet heijastuu myös sinne työpaikkaan just sen ohjeiden ja opastuksen selkeytenä. Kuulostaa tosi hyvältä. Eli nyt kun kuuntelen teitä ni tämmönen että omaan työhön voi vaikuttaa, tehdä sitä yhdessä, eli jaetaan sitä vastuuta ja toisaalta niitä onnistumisia. Sitten päästään luomaan yhdessä sitä rakennetta ja ohjauksen periaatteita ni nää tuo sitä työn hyvinvointia ja työn imua.

Irmeli: Kyllä.

Outi: Näin on.

Eija: Eli lämpimästi suosittelemme työparityöskentelyä.

Irmeli: Kyllä vain.