Uskotko olevasi notkea ja hyvinvoiva? Vai uskotko siihen, että iän myötä alamme kangistua ja on luonnollista, että meillä on erilaisia vaivoja, jopa kipuja?

Luin pari vuotta sitten Jaana Hautalan ja Jerry Ketolan kirjan Selkäkipu ja mielen voima (2017), jossa Hautala nostaa esiin uskomusten vaikutuksen kivun kokemukseen. Lukukokemus muutti omia käsityksiäni voimakkaasti.

Positiivisuuden kierre

Ihmisellä on taipumus katsella maailmaa oman uskomusjärjestelmänsä läpi. Jos sallii itselleen erilaisia mahdollisuuksia ja on avoin ja energinen, niin saa samanhenkisiä ihmisiä ympärilleen viemään yhteistä asiaa eteenpäin. Näin voi vahvistaa omia uskomuksiaan ja saada paljon positiivisia kokemuksia. Positiivinen kierre jatkuu.

Sama toimii toisinpäin. Jos ei usko itseensä tai mahdollisuuksiinsa, tunnefiilis ei ole niin hyvä, jolloin innostuminen, puhuminen ja keskittyminen ovat haastavampaa.Tämäkin on itseään ruokkiva kierre.

Lapsuuden kokemukset kantavat aikuisuuteen

Uskomusjärjestelmä alkaa muodostua jo lapsuudessa. Pienenä lapsena ihminen on kuin pesusieni, joka imee itseensä kaiken kuulemansa, näkemänsä ja kokemansa. Asiat painuvat pitkäkestoiseen muistiin, alitajuntaan, ja lapsi alkaa oppia, miten maailma jäsentyy. Myös vanhempien ja ystävien asenteet, arvot ja uskomukset vaikuttavat. Hautalan mukaan lapsuudessa muodostuneita haitallisia uskomuksia voi kutsua myös tunnelukoiksi.

Tässä kohtaa on hyvä miettiä: Millaisia kokemuksia sinä sait lapsuudessa urheilusta ja kuntoilusta? Oliko liikkuminen luonnollista ja kivaa ja osa elämää? Vai väkisin puurtamista hiihtoladulla tai tylsää seisomista pesäpallokentällä? Oliko se jopa noloa, kun et jaksanut juosta samassa tahdissa muiden kanssa tai et osannut tehdä kärrynpyöriä sujuvasti etuperin ja voltteja takaperin kuten jotkut?

Kognitiiviset kyvyt kehittyvät vähitellen. Ihminen alkaa pohtia ja testata asioita ja sitä kautta saada kokemuksia, jotka ruokkivat uskomusjärjestelmää. Jos hän saa hyviä kokemuksia ja innostavia oivalluksia, esimerkiksi kehon liikuttamisesta itselle mieluisalla tavalla, hän alkaa nauttia myös urheilusta ja liikkumisesta.

Jos taustalla on syvempiä tiedostamattomia uskomuksia, jotka rajoittavat hyvinvointia ja toimintaa, kannattaa pysähtyä oman ajattelunsa äärelle ja kuunnella itseään: millaista tarinaa kertoo itselleen ja millaisia uskomuksia itsellä on.

Opettavainen kipu

Ajattelin aikaisemmin, että selkäkivun aikana tulisi olla liikkumatta. Siksi kärsin hiljaa särkylääkkeen voimalla. Hautalan ja Ketolan kirjan lukemisen jälkeen ymmärsin, että liike on lääkettä; muutin omaa uskomustani selkäkipuni suhteen. Itse asiassa muutin koko ajattelumalliani jopa proaktiiviseen suuntaan: aloin liikuttaa selkääni säännöllisesti ja vaihdella asentoja päivän aikana. Käyn kerran viikossa astangajoogassa, jossa tulee kunnolla venyteltyä, ja pyrin käymään myös kuntosalikuntopiirissä. Tämän lisäksi käytän työnantajani tarjoamaa liikuntaetua ja käyn muutenkin kuntosalilla tai ryhmäliikuntatunneilla. Meillä opettajilla on myös yksi loistava työsuhde-etu – me voimme opettaa myös seisten! Uskon, että tämä lisää myös hyvinvointia, koska voimme päivän aikana liikkua ja vaihdella työskentelyasentoja.

Työelämää ja koko yhteiskuntaa leimaa tällä hetkellä nopea muutos. Uskon vahvasti, että mitä enemmän kiinnitämme huomiota perustarpeidemme tyydyttämiseen, kuten riittävään liikkumiseen, nukkumiseen ja terveelliseen ruokavalioon, sitä energisempiä olemme. Tällöin olemme myös joustavia muutoksissa ja ketteriä oppimaan uusia asioita!

Lähde

Hautala, J. & Ketola J. 2017. Selkäkipu ja mielen voima.