Fysiologiset reaktioihimme ovat kytköksissä aivojemme rakenteeseen ja toimintaan. Ihmisen kokiessa vaaran uhkaavan elimistö asettuu tahtomattamme taistele tai pakene -tilaan. Sydän lyö tiheämmin, hengitys tihenee, lihakset jännittyvät ja kämmenet hikoavat.

Elämän hektisyys, runsas suorittaminen ja itsestään huolta pitämisen laiminlyöminen altistavat uupumisreaktioille.

Aiemmat elämänkokemuksemme vaikuttavat paljolti siihen, millaiset tilanteet koemme uhkaavina pelottavina tai ahdistavina. Opiskelijat kokevat tyypillisesti esiintymisen, sosiaaliset tilanteet tai vaikkapa työhaastattelun pelottavina.

Joskus ennalta-arvaamaton ärsyke voi laukaista piilossa uinuneen trauman esille, jolloin fyysiset reaktiot ottavat tilanteessa ylivallan loogiselta ajattelulta. Ihminen alkaa ikään kuin elämään traumaa uudelleen tässä ja nyt tilassa.

Alla olevat kaksi perusharjoitusta ovat ahkerassa käytössä vastaanottotyössäni. Harjoittelemme niitä ensin vastaanotollani, minkä jälkeen opiskelija voi ottaa ne aktiiviseen käyttöön arjessaan.

Hengitysharjoittelun myötä hengitys muuttuu syvähengitykseksi, jolloin veri virtaa paremmin ääreisverenkiertoon. Sormien ja varpaiden tunnottomuus- tai pistelykokemukset vaimenevat ja aivojen verenkierron paranemisen kautta huimausoire väistyy. Harjoitus lisää myös luottamusta omaan kehoon.

Jälkimmäinen harjoitus on alun perin vakavan trauman kokeneiden parissa kehitelty niin sanottu turvapaikkaharjoitus. Moni kokee harjoituksen lepuuttavan stressaantunutta mieltä ja vaimentavan häiritseväksi koettuja fysiologisia tuntemuksia vaikkapa ennen tenttitilannetta.

Hengitysharjoitus

Voit hakeutua rauhalliseen paikkaan. Pistä silmäsi kiinni tai kohdenna katseesi hieman alas ja etuviistoon. Istu hyvässä asennossa jalat lattialla ja kädet reisiesi vieressä.

Keskitä huomiosi hengitykseesi. Seuraa, miten hengität sisään, miten hengität ulos. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa hengittää. Salli itsesi huomioida, miten hengität tässä hetkessä, tänään.

Huomiosi voi mennä välillä ajatuksiisi tai ympärillä kuuluviin ääniin. Salli sen tapahtua ja palaa sen jälkeen takaisin seuraamaan sisään- ja uloshengitystäsi.

Jos jossakin kohtaa kehoasi tuntuu kiputila, ajattele ikään kuin hengittäisit kipua kohti ja siitä ulos. Jatka hengityksesi seuraamista muutama minuutti.

Laita lopuksi joko toinen tai molemmat kätesi rinnallesi sydämen päälle. Sano mielessäsi itsellesi: ”Olen hyvä sellaisena kuin olen.”

Avaa pikkuhiljaa silmäsi, pyörittele ranteitasi ja nilkkojasi.

Tule takaisin tähän hetkeen mieli ja keho hieman levänneempänä ja rauhoittuneena.

Lepuuta hieman mieltäsi

Etsi itsellesi rauhallinen paikka, ota hyvä asento. Hengitä muutaman kerran sisään ja ulos, jokaisen uloshengityksen myötä kehosi rentoutuu enemmän.

Sulje silmäsi, jos se on mahdollista. Kuvittele mielessäsi jokin paikka, jossa tunnet olosi hyväksi ja rauhalliseksi. Paikka voi olla sinulle ennestään tuttu tai paikka, jonne haluaisit mennä. Voit kuvitella myös paikan ihan itse.

Tässä paikassa voit pitää huolta itsestäsi. Täällä sinä koet mielihyvää.

Kuvittele paikka kaikilla aisteillasi. Mitä ääniä kuulet? Millainen lämpötila siellä on? Millaisia värejä ja muotoja näet ympärilläsi? Tunnetko jotakin ihoasi vasten? Jos tähän mukavaan paikkaan liittyy joitakin makumuistoja, miltä ne maistuvat? Haistatko joitakin tuoksuja? Anna itsesi tuntea mielihyvää kokiessasi kaikki tämä aistiesi kautta.

Nauti rentouttavasta hetkestäsi.

Palauta tietoisuutesi takaisin hengityksesi seuraamiseen.

Avaa silmäsi, mikäli ne olivat kiinni. Tunne, kuinka mielesi on levännyt ja kehosi rentoutunut.

Pidä tämä tunne mielessäsi jatkaessasi päivääsi.