Eija Honkanen ja Heikki Ursin keskustelevät tässä podcastissä siitä, mitkä voivat olla merkkejä, joiden perusteella opiskelijan voi ohjata erityisopettajan luokse.

Podcastin tekstivastine

Eija Honkanen: Korkeakouluopiskelijoilla opinnot sujuvat yleensä hyvin, mutta joskus tarvitaan enemmän tukea. Meillä Haaga-Heliassa onkin tarjolla erityisopettajan palveluja tällaisille opiskelijoille, mutta joskus opettajalla voi olla haastavaa havaita, milloin se opiskelija tarvitsee tätä erityisopettajan tukea ja ohjausta.

Tässä podcastissa me keskustellaan siitä, mitkä voi olla niitä merkkejä, joiden perusteella opiskelijan voi ohjata erityisopettajan luokse. Mä olen Eija Honkanen Haaga-Heliasta ja mun kanssani on tänään keskustelemassa täällä kollegani ja erityisopettaja.

Heikki Ursin: Hei, olen Heikki Ursin ja oon yksi Haaga-Helian erityisopettajista. Mä toimin Vierumäen, Haagan ja Porvoon kampuksilla erityisopettajana.

Erityisohjauksen tarve on kasvanu voimakkaasti viime vuosina. Siihen on oleellisesti vaikuttanut muun muassa korona. Ryhmissä on opettajan näkökulmasta entistä enemmän opiskelijoita, jotka tarvitsevat mitä moninaisempia tukitoimia opinnoissaan.

Eija Honkanen: Tää onkin totta ja se ehkä johtuu siitä, että korkeakoulussa on hyvin monenlaisia opiskelijoita. Tähänhän vaikuttaa muun muassa oppimiseen liittyvät vaikeudet, opiskelijoiden lähtökohdat, minkälainen tausta, koulutus ja kokemus on. Toisaalta kulttuuriset ja kielelliset osaamiset ja niin edelleen.

Korkeakoulussa opettajien arkea onkin kohdata kaikki opiskelijat siinä opetuksessa. Heikki, puhutaanpa hetki siitä, mitkä ovat sellaisia merkkejä, jotka kertoo mahdollisesta tuen tarpeesta.

Heikki Ursin: Itsekin näin opettajana kohtaan monenlaisia opiskelijoita, joilla on tarvetta erityiseen tukeen opinnoissaan. Pyrin kontaktoimaan opiskelijan mahdollisimman nopeesti ja järjestämään hänelle tukea tarvittaessa. Se, mikä nykypäivänä on tosi hienoa, että opettajakollegat on myöskin aktivoituneet ja ovat aktiivisia ohjaamaan oppimisen tukea tarvitsevia opiskelijoita erityisopettajalle. Näin ei suinkaan ollu vielä muutamia vuosia sitten.

Opettajilla on erilainen rohkeus ja ymmärrys ehdottaa opiskelijalle, että hän ottaa yhteyttä erityisopettajaan.

Eija Honkanen: Toi onkin hyvä kuulla. Nykypäivänähän opiskeluun liittyvät vaikeudet johtuu hyvin monenlaisista syistä. Voi olla jaksamiseen liittyviä ongelmia, niistä on puhuttu yleisestikin paljon. Mielen hyvinvoinnin haasteista, se on ihan meillä kansallisesti ja kaikissa ikäryhmissä yksi haaste. Elämän arkisiin asioihin liittyvät vaikeudet ja niin edelleen. Heikki, sä mainitsit, että opettajat on aktiivisempia. Osaatko sanoa yhtään, mistä se johtuu, että nää opettajat on aktivoituneet?

Heikki Ursin: Ehkä osasyynä on se, että opiskelijat on itse valveutuneempia tuomaan esille omaa tuen tarvettaan. Erilainen oppijuus ei ole enää mikään tabu meidän opiskelijoille, vaan siitä keskustellaan. Se on ihan pöytäkeskustelua, opiskelijat vaihtelevat siitä kokemuksiaan hyvinkin avoimesti. Siitä tiedotetaan joka puolella, siitä puhutaan ja siitä koulutetaan.

Eija Honkanen: Toi, mitä kerroit, vertaistuki ja muu on tosi tärkeitä. On myöskin puhuttu ja huomattu se, että tämä oppimiseen liittyvä vaikeus, sehän ei tietenkään leimaa koko ihmistä ja hänen osaamistaan. Tää vertaisjakaminen on tosi tärkeetä. Ajatellaan, että ihminenhän on tosi osaava siitä oppimisvaikeudesta huolimatta. Et se oppimisvaikeus on minimaalinen juttu, jonka kanssa sitten tukea ku saa, niin päästään eteenpäin. Se onkin erilainen tapa prosessoida, oppia ja toimia, et voidaan puhua ominaisuudesta. Tehdään vähän eri tavalla, opitaan eri tavalla.

Tää tuen tarvehan näkyy monella tavalla. Osa ilmenee jo siten, että niitä on vaikea yhdistää esimerkiksi tuen tarpeeseen, vaan voidaan luulla, että kyse on ihan jostain muusta. Heikki, sulla on kokemusta erityisopettajana, et miten nää merkit näyttäytyy opetuksessa ja ryhmätilanteissa?

Heikki Ursin: Opiskelijalla voi olla vaikeus ottaa tehtäviä ihan alusta saakka haltuun. Josta sitten taas seuraa se, että tehtävien palautukset myöhästyy tai tehtäviä ei palauteta ollenkaan, et kynnys kasvaa. Epätietoisuus omasta osaamisesta suhteessa annettuihin vaatimuksiin. Tää voi herättää usein arkuutta ja pelkotiloja oppimista kohtaan ja ehkä sosiaalisiakin kontakteja kohtaan. Nää taas voi näyttäytyy siten, että opiskelija ei tuu kontaktitunneille. Ja sen taas seurauksena siitä tulee poissaoloja, se hankaloittaa opiskelijoiden tehtävien tekemistä ja opiskelijalle syntyy negatiivinen oppimisen kierre.

Eija Honkanen: Elikkä se oppimisvaikeus naamioituu tällaisten muiden syiden taakse. Se voi toki näkyä myös sitten esimerkiks myöhästelyinä, unohtamisina tai että opiskelija ei saa aloitettua tehtävää, vaikka lupaa ja uskoo itsekin niin tekevänsä. Tai että hän ei pysy edes ryhmän mukana ryhmätöissä, joka on aika tyypillistä.

Heikki Ursin: Joo, tää on hyvin tyypillistä, että opiskelija jättää suorittamatta ryhmässä hänelle sovitut tehtävät tai delegoi niitä muille. Joskus voidaan miettiä ryhmätyön teettämistä yksilötehtävänä. Mut tähän tarvitaan sitten jo useimmiten se, että opiskelija on ottanu yhteyttä erityisopettajaan ja sovitaan näistä erityisjärjestelyistä yhdessä kurssista vastaavan opettajan kanssa.

Eija Honkanen: Aika semmosia arjessa tavallisia asioita, joissa tarvitaan mahdollisesti lisätukea. Mitä muuta?

Heikki Ursin: Opiskelijan lähtökohtaisesti positiivinen asenne omaa suoritustaan kohtaan. Hän voi luvata ja uskoo, et suoriutuu annetuista tehtävistä, aikatauluista ihan normaalisti. Ja että hänellä on niistä positiivisia kokemuksia, mutta jostain syystä tuloksia ei vaan synny. Alottaminenkin, aloittamisen kynnys voi olla suuri näiden tehtävien suorittamiselle. Ja sit ne vaan jää tekemättä.

Eija Honkanen: Tässä on tullu aika paljon arjessa näkyvää syytä, joka naamioituu muulla tavalla. On tosi ymmärrettävää se, että opettajallahan ei oo mahdollisuus mennä kaikkien näiden syiden ja taustojen taakse, että hän uskoo sitä, mitä opiskelija sit selittää. Mut opettajahan huolehtii opetuksista, selkeistä ohjeista ja materiaaleista. Mitäs sitten, kun opettaja huomaa, että oppiminen ei sujukaan? Mitä sä Heikki antaisit neuvoksi?

Heikki Ursin: Mun mielestä tärkeintä on keskustella mahdollisimman nopeasti sen opiskelijan kanssa, rauhottaa se tilanne. Eikä välttämättä opiskelija itse aina havaitse, että kyse on oppimiseen liittyvistä ongelmasta tai ongelmista. Tai on epätietonen tai arkailee ottaa yhteyttä erityisopettajaan tai muuhun asiantuntijatahoon.

Eija Honkanen: Minkälaisia tukitoimia erityisopettaja tarjoaa opiskelijalle Haaga-Heliassa?

Heikki Ursin: Olis hyvä saada mahdollisimman alkuvaiheessa opintoja tuetuksi, jotta opiskelijan motivaatio säilyis. Jos opiskelija on aiemmissa opinnoissaan, on lausunto oppimisvaikeuksista, kartoitetaan opiskelijan kanssa yhdessä hänen tukitarpeensa ja ohjataan korkeakoulumaiseen opiskeluun, kuten ennakoimaan, suunnittelemaan omaa ajankäyttöä. Opiskelija pyritään myös aktivoimaan omaehtoiseen lukemiseen ja kirjoittamiseen. Koska tiedetään, että nää on niitä peruslähtökohtia kyllä, mitä korkeakouluopinnoissa tarvitaan. Näiden perusteella tehdään erityistukidokumentti opiskelijalle, jota hän aina töiden mukaan hyödyntää opintojen ajan. Esimerkiksi jos on vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen kanssa, kirjoitamme lausunnon ja sillä perusteella opiskelija saa lisäaikaa tehtävien palautukseen, kirjaston lainoihin, tenttiaikaa ynnä muita tarvittavia räätälöityjä tukitoimia.

Eija Honkanen: Näitä on aika paljon ja hyvä tietää näistä, et nää on tosi erinomaisia ratkaisuja. Ja ne kaikki tukee sen opiskelijan oppimista. Onks jotain muuta?

Heikki Ursin: No sit jos opiskelijalla ei oo aiempaa lausuntoa oppimisvaikeuksista ja hän itse epäilee, että hänellä voi olla jotain oppimiseen liittyviä vaikeuksia, niin voidaan siellä erityisohjauksessa tehdä sitten kartoituksia ja testejä oppimisvaikeuteen liittyen. Keskustellaan taustat, pyritään selvittelemään niiden kautta ehkä vähän laaja-alaisemminkin asioita ja asioiden yhtäläisyyksiä. Näiden tulosten ja keskustelujen perusteella laaditaan henkilökohtainen erityisjärjestelydokumentti, joka sitten tosiaan kirjoitetaan sen opiskelijan omien tarpeiden mukaisesti.

Ohjaustarve on aina hyvin henkilökohtainen sille opiskelijalle. Jotkut opiskelijat tarvitsee sitä varsinkin alussa viikoittain tai kuukausittain, jutustelua, ohjausta erityisopettajan kanssa. Joillekin riittää se yksi kerta tai kaksi kertaa. Jatkamistarpeesta sit aina sovitaan sen opiskelijan kanssa erikseen.

Eija Honkanen: Elikkä tää erityisopettajan antama tuki on hyvin yksilöllistä ja räätälöityä opiskelijalle. Mitä sitten opettajana voi tehdä kun havaitsee, että opiskelijan oppiminen ei sujukaan?

Heikki Ursin: Ota rohkeasti oman osaamisalueen tai kampuksen erityisopettajaan yhteyttä tai kannusta opiskelijoita ottamaan yhteyttä. Opiskelijan opintojen tukeminen oheistukimateriaaleilla on myös mahdollista tarpeen mukaan, mut niistä täytyy sopia sit erikseen. Näitä tulee aika paljon varsinkin matemaattisten aineiden puolelta. Mutta näillä yhteisillä toimilla me kaikki varmistetaan opiskelijalle miellyttävä opiskelukokemus ja se, että hän valmistuu määräajassa sitten Haaga-Heliasta.

Eija Honkanen: Eli rohkeasti yhteys erityisopettajaan.

Heikki Ursin: Kyllä, ehdottomasti.